Veloista kannattaa kertoa läheisilleen. Ongelmat rahan kanssa tulee kuitenkin enemmin tai myöhemmin ilmi. Itselläkin on helpompi olla, kun ei tarvitse piilotella tai pitää kulisseja.
Kun velkaa on vielä kohtuullisesti, tai ennenkuin se on mennyt perintään->ulosottoon -> käräjille -> takas ulosottoon. Silloinhan jokainen velka on kasvanut tuossa reissussa noin 1000e. Eli jos sinulla on 5 velkaa, ja jokainen vaikka noin 3000e, on velkasumma 15 000e, mutta käräjäreissujen jälkeen summa onkin jo 20 000. Ulosotossa velat harvoin enää lyhenee, vaan korot juoksee yhä suuremmista veloista, koska käräjien ja perintätoimistojen kulut on pääomitettu. Ulosottoon palkasta maksamalla maksaa tuskin korkoja, eikä varsinainen velka lyhene ikinä. Jos esim maksat 300e/kk ulosottoon, on se vuodessa 3600e ja 15:ssa vuodessa (joka ulosoton pituus) 54 000e. Ja alkuperäinen velka oli 15 000e.
Viestini on kertoa läheisille. Tiedän, että se on ihan kamalaa kasvojen menetystä. Häpeä on aivan järjetön. Mutta siitä huolimatta, apu voi olla hyvinkin lähellä.
Itse velkauduin ja velkoja oli lopulta noin 40-50 000e. Elin täydellisessä tuskassa ja kuolemanhalussa 2 vuotta, ja sinä aikana velat teki perintätoimiston, käräjien ja ulosoton kierroksen. Lopulta summa oli noin 70 000e. Romahdin täydellisesti. Oli pakko kertoa. Kerroin vanhemmilleni ja miesystävälleni. Ja he auttoivat. Vanhempani maksoivat säästöistään osan veloista, osaan ottivat pankkilainan. Miesystäväni maksoi asuntosäästöistään velasta kolmanneksen. He halusivat pelastaa minut.
Elämä on ihmeellistä. Kertokaa läheisillenne.
Kun velkaa on vielä kohtuullisesti, tai ennenkuin se on mennyt perintään->ulosottoon -> käräjille -> takas ulosottoon. Silloinhan jokainen velka on kasvanut tuossa reissussa noin 1000e. Eli jos sinulla on 5 velkaa, ja jokainen vaikka noin 3000e, on velkasumma 15 000e, mutta käräjäreissujen jälkeen summa onkin jo 20 000. Ulosotossa velat harvoin enää lyhenee, vaan korot juoksee yhä suuremmista veloista, koska käräjien ja perintätoimistojen kulut on pääomitettu. Ulosottoon palkasta maksamalla maksaa tuskin korkoja, eikä varsinainen velka lyhene ikinä. Jos esim maksat 300e/kk ulosottoon, on se vuodessa 3600e ja 15:ssa vuodessa (joka ulosoton pituus) 54 000e. Ja alkuperäinen velka oli 15 000e.
Viestini on kertoa läheisille. Tiedän, että se on ihan kamalaa kasvojen menetystä. Häpeä on aivan järjetön. Mutta siitä huolimatta, apu voi olla hyvinkin lähellä.
Itse velkauduin ja velkoja oli lopulta noin 40-50 000e. Elin täydellisessä tuskassa ja kuolemanhalussa 2 vuotta, ja sinä aikana velat teki perintätoimiston, käräjien ja ulosoton kierroksen. Lopulta summa oli noin 70 000e. Romahdin täydellisesti. Oli pakko kertoa. Kerroin vanhemmilleni ja miesystävälleni. Ja he auttoivat. Vanhempani maksoivat säästöistään osan veloista, osaan ottivat pankkilainan. Miesystäväni maksoi asuntosäästöistään velasta kolmanneksen. He halusivat pelastaa minut.
Elämä on ihmeellistä. Kertokaa läheisillenne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olipa läheisesi auttavaisia.
Kannattaa ajoissa kertoa läheisille ongelmista, niin säästyy isommilta laskuilta. Kierre on helposti päällä tavallisella köyhällä jos menee ottamaan esimerkiksi 300e pikavipin, ja kuukauden päästä taas uuden isomman jne... Sitten kun on ulosotossa puhutaan jo tuhansissa ja kaikki ne tuhannet eurot on voinut syntyä tuosta alkuperäisestä 300e pikavipistä.
Eli esimerkkitapauksessani auttajat olisivat voineet antaa tuon 300e, niin olisi auttajatkin voineet säästyä tuhansien eurojen laskulta. Kyllä itseäni ainakin auttajana vituttais älyttömästi jos lainat ovat kasvaneet isoiksi pelkästään jonkun ison tyhmyyden ja salailun takia.
Kyllä niistä murheistaan tosiaan kannattaa kertoa. Meillä on aina, suht. tiiviissä kaveripiirissämme ollut tapana, että tonnin tai parin lainoja annetaan tarvittaessa ihan koska tahansa, jos sellaista vain kysyy. Jollakulla on aina sen verran ylimääräisenä, että joutaa lainaamaan, ja jokainen tietää saavansa omansa takaisin.
Varmasti lähes kaikilla on joku lähimmäinen jolta voi tarpeen vaatiessa lainata hyvin maltillisella korolla hätävaroja, ja sitä mahdollisuutta kannattaa edes yrittää käyttää ennenkuin mitään esim. vippejä edes harkitaan. Ja jos tarvitsisin itse lainaa, niin mieluummin minä sitä korkoa kaverille maksaisin, kuin mihinkään muualle.
...läheiset sitten maksavat. Kelpaisi kyllä mullekin ilmainen raha, mutta ei noin likaisella tavalla saatu.
Häpeäisit edes vähäsen, vastuuttomuuden huippu!
Aivan. Sotkee omiin velkoihin kaikki läheisensä, ensiksi vanhempansa ja sitten puolisonsa. Maksattaa heillä omat leväperäisyytensä. Sitten kun on päässyt kuin koira veräjästä voikin alkaa taas elämään kevytmielisesti yli omien varojensa. Ainahan maksumiehiä riittää, eikös juu?
En sanonut viestissäni, ettenkö häpeisi. Tietenkin. Ja menetin kasvoni aivan täydellisesti. Kun velkojani järjesteltiin pankissa, niin istuin siellä isän ja äidin kanssa ja vain itkin. Täysin hysteerisenä, samalla kun velkoja siirrettiin vanhempien nimiin. Mitä muutakaan siinä olisi tehnyt!
En missään nimessä halunnut sotkea vanhempiani tai puolisoani velkoihini. Muttakun mitään muuta ulospääsyä ei enää ollut, niin se oli vain pakko. He kuitenkin valitsivat minut mielummin elävänä kuin 35-vuotiaana itsemurhan tehneenä. Siinä oli valinnat.
Tottakai on väärin, että muut maksavat velkani. Ei miesystäväni tai vanhempani mitään kroisoksia ole. Tarkoitus ei tietenkään ollut mikään suunnitelmallinen velkojen maksattaminen muilla, mitä selitystä täällä yritetään mulle tarjota.
Viestini on, että kertokaa läheisille. Vaikka ajattelisisitte, ettei he sinua voi auttaa. Kyllä ihmiset pitää huolta lähimmistään. Raha on vain rahaa, jos sen vaihtoehtona on lähimmäisen itsemurha tai lopunelämän masennus ja pahaolo.
Itse sain avun ja olen siitä loppuelämäni kiitollinen.
Pääsit kuin koira veräjästä, et oppinut mitään ja voit taas ottaa uutta velkaa. Sillä lailla.
Vai en oppinut mitään?! Pitääkö ihmisen menettää kaikki ja vajota sillan alle ja ennenkaikkia kärsiä ankarasti ja pahimman mukaan, ennenkuin oppii jotain? Voi sinua. Kovin olet hukassa, jos elämässäsi korjaat kaikki virheet vain pahimman kautta. Sitten kun on kärsitty tarpeeksi, niin tehdään asioille jotain. Että varmasti oppisi jotain. Onnea matkaan!
Minkä ihmeen takia melkein joka ainut vanki palaa yhä uudelleen vankilaan? Minkä takia väkivaltainen ihminen yhä uudestaan tarttuu puukkon tai nyrkkiin, vetää lärvit ja menettää vaimot ja työt? Ja aina yhä uudelleen. Minkä ihmeen takia jo pienestä pitäen ne yhdet ja samat istuu viikko toisen jälkeen jälki-istunnoissa?
En ymmärrä logiikkaasi, kun se ei tunnu oikein toimivan. Ei tarvitse olla kuin yksinkertaisesti koira, joka oppii palkitsemalla, ei rankaisemalla. Ihminen ei siitä luonnonlaista ole yhtään sen kauempana. Vai miksikö ihmiset palkitsee hyvät työntekijät, antaa kunniamerkit, stipendit tai muun kunnioituksen ja kannustuksen. Se on juuri se palkitseminen, joka vie yhä parempiin suorituksiin. Jos rangaistuksen tielle lähdetään, niin se ei vie eteenpäin, ei opeta tai aikaansaa muutosta. Se vain aiheuttaa suurta kärsimystä ja lopulta katkeruutta ja yrittämisen lamaantumista.
Olen läksyni oppinut. Kärsimuksen ja romahduksen totaalisuutta siihen ei todellakaan tarvittu. Eikä tulla mun elämässä ikinä tarvitsemaan. Enkä sitä kenellekään suosittele tai toivo.
Kyllä aina riittää jokaiseen lähtöön näitä maailman parhaita ihmisiä , joiden raha-asiat ovat täydellisessä järjestyksessä ja on helppo päteä täälläkin! Toivottavasti joskus joku teidänlaisista joutuu todella pahaan taloudelliseen umpikujaan niin ehkä loppuu viisastelu! Onneksi tässäkin oli rakastavat vanhemmat ja mies joka auttoi. Varmasti kaikilla parempi olla nyt :) Itse nyt tuohon verrattuna taskurahaa , kun joudun nöyrtymään anopin ja apen edessä lainaamaan yhden tuhannen euroa.. ! Mutta totta se on , kun saa asiat kuntoon , on helppo muistaa kuka auttoi ja miksi.
Niinpä-niin. Auta miestä mäessä, hän muistaa sen kun on seuraavan kerran mäessä.
aloittajaa. kannattaa kertoa ja onneksi meillä on lähimmäisiä. sitä varten me ihmiset olemme.
olemme todellakin toisiamme varten.
jos ihminen haluaa auttaa toista se on hieno asia.
aika monelta täällä kirjoittavalta tuntuu puuttuvan täysin empatian kyky.
se onkin sellainen kyky että sen saa jo synnyinlahjana. se on hieno kyky mutta siitä on myös rasitusta.
tarkoitan henkistä puolta koska empaattiinen ihminen kantaa helposti huolta jopa ventovieraiden puolesta.
kärsii maailman pahuudesta ylipäätään jne.
ei pidä heittää ensimmäisenä kivellä. meitä ihmisiä on erilaisia ja jokaisen elämäntarina on omanlaisensa.
asia on nimittäin silläkin tavalla että jos ei ihmisellä ole vastoinkäymisiä hän ei kasva henkisesti.
vaikeudet ovat sellaisia asioita vaikka ne sillä hetkellä tuntuvat raskailta.
jos meidän ihmisten kesken vallitsisi suurempi ymmärrärys sekä hyvä tahtoa tämä pallomme olisi paljon helpompi paikka elää. enemmän ymmärrystä ystävät. siitä saa itsekin jotain. pieni hymy voi valaista jonkun päivän jne.
Oletko maksanut velkasi takaisin?