Voi hitto miten meni äijän nuppi taas sekaisin, kun kävin viikonloppuna parturissa. Niin mukavan oloinen ja näpsäkän näköinen nainen leikkasi hiukseni todella siististi, että. No tietenkin menin ihastumaan tähän henkilöön ja eihän se nainen lähtenyt viikonlopun aikana pois mielestä. Olen kuin sulaa laavaa ja nyt onkin ongelmia selvittää päätäni. Eihän siinä tilanteessa mitään sen kummempaa sattunut, hän vain hoiteli taidokkaasti hommiaan ja samalla jutustelimme mukavia. Harmi vaan kun leikkasi niin lyhyeksi, etten pääse sinne ihan heti uudestaan ;)
Tämä on todella kiusallista, kun ei saa selvyyttä omista tunteistaan. Epäilen, ettei hän kuitenkaan tuntenut minua kohtaan mitään, vaikkakin uteli minulta missä asun, mitä teen jne. jne. Olisi kyllä kiva pyytää hänet kahville, mutta kun satun olemaan varattu (*huokaus*). Haluan päästä eroon tästä helposti ihastuvasta olemuksestani, sillä varmaan vielä joku päivä tämä kostautuu minulle. Nyt tietysti joku vastaa tyyliin "tyypillinen mies". Mitä voisin tehdä?
Tämä on todella kiusallista, kun ei saa selvyyttä omista tunteistaan. Epäilen, ettei hän kuitenkaan tuntenut minua kohtaan mitään, vaikkakin uteli minulta missä asun, mitä teen jne. jne. Olisi kyllä kiva pyytää hänet kahville, mutta kun satun olemaan varattu (*huokaus*). Haluan päästä eroon tästä helposti ihastuvasta olemuksestani, sillä varmaan vielä joku päivä tämä kostautuu minulle. Nyt tietysti joku vastaa tyyliin "tyypillinen mies". Mitä voisin tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minultakin yhdesti alkoi parturi utelemaan... Kun kysyi, missä olen töissä, sanoin, että olen työtön.
Loppui utelu kätevästi seuraavaksi puoleksi tunniksi.
Jos vaan on fiksun oloinen ja mukava nainen eikä ulkonäössäkään ole valittamista, niin heti mulla rupeaa sydän hakkaamaan jutustelun päätteeksi. Tämä on varmaan sairautta tai jotain, josta pitäisi parantua ennenkuin on liian myöhäistä. Tällä tarkoitan sitä, että joskus menen ja teen jotain sellaista joka rikkoo nykyisen parisuhteeni.
mutta olen nainen. Kiusallinen vaiva, asiat hyvin kotona, mutta siitä huolimatta ihastun liian helposti.
Pelkään myös suhteeni puolesta, vaikka yleensä ihastukset ovat sellaisia joiden kanssa ei edes haluaisi mitään. Joistakin jää päiväuni, millaista olisi tuon kanssa, tulisiko meistä paria. Sydän hakkaa naama punoittaa sanat takkuaa, HÄVETTÄÄ!
nainen myös minä niinkuin edellinenkin vastaaja. Olen varhaisteini-iästä saakka ollut hirmuisen helposti ihastuvaa tyyppiä. Silloin se oli todellinen ongelma ja yritin välttää miesten seuraa. Ei todellakaan paljoa tarvitse ihastuakseen... Ajatus putkahtaa vaan päähäni kun näen jonkun joka vaikuttaa fiksulta hauskalta mukavalta ja mahdollisesti ulkoisestikin edes jotenkuten komea...aina jokaisesta jotakin komeaa/söpöä löydän, ei ole löytynyt miestä josta en löytäisi jotakin positiivista piirrettä jota ihastelen. Joskus ihastun kuin vaan näen jonkun vilkaisevan minuun päin/hymyilevän tai puhun jonkun mukavan ihmisen kanssa tms. vaikkei tämä olisikaan minun tyyppiäni, yököttäisi oikeastaan ajatella mitään yhteistä. Iästä riippumatta näin tapahtuu, ei kuitenkaan itseäni huomattavasti nuorempia kohtaan, heitä pidän raakileina ja muutenkin jokin puuttuu vielä. On ollut kamalaa sinnitellä tunteidensa kanssa, kai on ollut vain jokin rakkauden nälkä tms. :P Nyt jo nykyään seurustelemaan olen ryhtynyt, mutta silti tulee tilanteita joissa ihastun miehiin vaikka yritän sen kätkeä eikä sitä varmaan huomaakaan jollei sitten rakas seukkauspari huomaa kuinka vahingossa vilkaisen jotakin pariin otteeseen :( Ei tule mieleenkään että pettäisin/lopettaisin seurustelun tai muuta sellaista, rakastan miesystävääni aivan hurjana enkä voisi ajatella eläväni ilman häntä, mutta silti aina vaan tulee pälyiltyä vaivihkaa ympärille ja miettineeksi millainenkohan tuo mies olisi...ihan vain viatonta mielikuvitusleikkiä ilman taka-ajatuksia.Jos pääsee/joutuu juttusille jonkun kanssa joka vaikuttaa vetävältä, saattaa se pyöriä päässä muutamasta päivästä viikkoon. Joskus putkahtaa mieleen vielä monen kuukauden päästäkin sama tuntematon henkilö. Onneksi kuitenkin saan niin paljon rakkautta nykyään että tällainen on merkittävästi vähentynyt :P Kai se on jotakin yksinäiseksi jäämisen/jätetyksi jäämisen/jostakin vielä paremman tilaisuuden jäämisen pelkoa. Se kuitenkin vähentyy sitä myöten mitä enemmän uskaltaa luottaa rakkaaseen pariinsa ja rakkaus syvenee... ainakin toivon että se loppuu joskus.
Miten onnen onkija voi olla varattu :)
Jos kerran sen onnen löysit et toista onnea voi saada. Tai oletko onnettomasti varattu tai varattu ilman onnea? On vain yksi onni sydämessä (niin kuin yksi taivas ylläsi) eikä ole olemassa paljon pieniä onnia :)
Lasket leikkiä tässä vain :)
:)
Pelottaa ajatuskin, että minulla ei sitä onnea vielä olisikaan, vaikka luulin sen jo kertaalleen löytäväni. Minun puolisoni on erittäin sydämmellinen ihminen, välillä tuntuu että liiankin sillä joudun "työntämään" häntä vähän kauemmas. Sitten kolkuttaa omatunto, että "mitä nyt teitkään, toinenhan vaan haluaa rakastaa sinua". Minä en ole yhtä sydämmellinen häntä kohtaan, koska olen vähän juron sorttista tyyppiä.
Valitettavasti en nyt laske leikkiä. Nimittäin tuo mukava parturinainen on pyörinyt pienessä päässäni pitkin viikkoa, mutta onneksi tunne ei ole ainakaan voimistunut. Jospa se olisi nyt laskemaan päin, mutta entäs jos näen hänet taas seuraavalla kerralla?! Miksi se ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella?
Jos sais itsestä jotain selville, minä olen "kärsinyt " samasta ongelmasta vuosia..nyt ajattelin mennä terapiaan ja selvittää mikä hitto minua vaivaa, vai onko maailma vaan täynnä niin ihania miehiä ja kaikenmaalaisia, eri taustoista jne.. laitan sitten vaikka kolmen vuoden päästä tietoa, että selviskö..
No ainakin sitten olen rahaton, jos vielä onneton, niin sitten en suosittle muille
Mutta Hyvää Joulua !!
Ei ihminen voi olla liian sydämmellinen. Älä vain tuhaan takia työnnä häntä vähän kauemmas.
Ole vain yhtä sydämmellinen häntä kohtaan kuin hän sinua kohtaan :)
Rakkautta ei voi olla koskaan liikaa :)
Hyvää Joulua !!!!
Paljon onnea!
sinunkin pääsi selkenee, kun saat kynsilles pari kertaa ja kovaa.
Täälläkin naispuolinen jo keski-ikää lähestyvä aivan käsittämättömän usein ihastuva tapaus. Mulla on alkanut tää jo lapsena, jo siitä iästä, kun hihitellen ja supatelteen oltiin tyttökaverin kanssa ihastuneita naapuruston tai luokan poikiin. Ikinä en osannut päättää, että olisinko enemmän ihastunut Olliin vai Pekkaan vai kenties ehkä Timoon (Huom! nimet muutettuja/keksittyjä).
Naimisissa olen tälläkin hetkellä ja tämän saman miehen kanssa jo yli 10 vuotta, mutta myös yksi ero on takana. Lapsiakin on muutama nykyisen kanssa (ei onneksi exän kanssa). En voisi kuvitellakaan, että joku muu mies sopisi minulle paremmin kuin nykyinen mieheni, mutta se ei estä minua ihastumasta jatkuvasti, toistuvasti, pitkäkestoisesti ja vielä useaan mieheen yhtäaikaisesti. Lisäksi koulutustaustani on teknilliseltä puolelta, joten suurin osa työkavereistani on miehiä. Harvoin ihastun varsinaisesti ensi näkemältä ja pelkästään ulkonäköön, mutta kun vähän aikaa tekee tiiviimmin projektia jonkun älykkään ja hauskan miehen kanssa, niin voi voi, kyllä vaan kipinöi ;). Ja onhan niistä jotkut selvästi ihastuneita minuun, osa on sen vahvan humalatilan sattuessa tunnustanutkin. Pettänyt en ole nykyistäni kuitenkaan kertaakaan (exää kyllä parinkin miehen kanssa). Samalla tiedän, että useimman näistä ihastuksen kohteista kanssa en haluaisi arkeani jakaa jne., mutta silti: täällä sitä vaan kärvistellään. Työt hoidetaan toki kunnialla ja jopa tietyllä antaumuksella ja intohimolla. Ja ei tämä tietysti työkontakteihin rajoitu, vaan yhtälailla harrastuksen ym. parissa tutuksi tulleisiin miehiin. On toki joitakin miehiä, joihin en varmaan tulisi koskaan ihastumaan, mutta toisaalta olen tavannut myös muutaman naispuolisen ihmisen, joihin olen ihastunut (mikä kuitenkin siis hyvin harvinaista). Hankalaahan tämä on joskus, mutta toisaalta elämä on hauskaa ja täynnä jännitystä, kun on pientä sähköisyyttä ilmassa.
joo, niin minullakin sama rata alkanut jo 6v varmaan, no toisaalta rankkaa, toisaalta kivaa, tuo säpinää, mutta onko se pois perussuhteelta, minä jo tosi pitkässä suhteessa, mutta pettänyt en ole, jos ei tunteita lasketa...niille ei voi mitään, teoille voi. No yritän kuitenkin selvittää asiaa..
kaikkea hyvää sulle Kenkura !