Menin yliopistoon karkuun ympäröivää yhteiskuntaa. Toivoin löytäväni vapaamielisemmän yhteisön ilman syrjintää tai sitä, että kokee olevansa jonkinasteinen toisen luokan kansalainen. Mitä kokemuksia? Päällisin puolin hyvin liberaalia toimintaa, mutta pinnan alla kuohuu. Yksityisesti puhuessa toisten ihmisen kanssa ei voi olla avoimesti mitä haluat. Esimerkiksi bileissä homous nähdään yhtä "tuomittavana" kuin yhteiskunnassa.
Petyin, etten löytänyt sitä mitä halusin löytää. Vapaamielisempiä ja suvaitsevaisempia ihmisiä. Kriittistä ja itsenäistä ajattelua. Kriittinen ja itsenäinen ajattelu rajoittuu vain yliopiston seinien sisälle.
Petyin, etten löytänyt sitä mitä halusin löytää. Vapaamielisempiä ja suvaitsevaisempia ihmisiä. Kriittistä ja itsenäistä ajattelua. Kriittinen ja itsenäinen ajattelu rajoittuu vain yliopiston seinien sisälle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo, kyllähän se näin on. Suvaitsevuus on siellä ihmisten korvien välissä, ei yliopiston seinien sisällä.
Homoja katsotaan yhtä kieroon yliopistossa kuin heitä katsomaan muuallakin yhteiskunnassa. Jos olet näitä ns. huomiohomoja, jotka tekevät kaikkensa tuodakseen omaa homoseksuaalisuuttaan esiin, niin käytöksessä, puheessa kuin pukeutumisessakin, niin eipä se mikään ihme ole että saat tuota negatiivista huomiota. Yhtä paljon saisit sitä huomiota olemalla kiihkouskovainen, umpirasisti tai jokin muu ääripää. Kaikki massassa poikkeava toiminta saa osakseen huomiota.
Sinua katsotaan yhtä kieroon yliopistolla kuin sitä pelleä yläasteella joka piti niitä micmac housuja polvissa.
Jos taas osaat pitää ne suurimmat ja näkyvimmät "homojutut" piilossa, niin pärjäät varmasti ihan hyvin yliopistolla, jos pukeudut ja käyttäydyt normaalisti melko harva välittää yhtään mitään siitä jos vaikka sanoisitkin olevasi homo. Itse tunsin yliopistoaikoina kolme julkihomoa ja yhden lesbon, he kaikki pukeutuivat ja puhuivat kuin tavallisetkin ihmiset, enkä koskaan nähnyt heidän saavan osakseen tuota negatiivista huomiota. Toki varmasti siellä oli monta ihmistä jotka eivät heitä hyväksyneet, mutta kaikki olivat sen verran aikuismaisia että se oma suhtautuminen osattiin peittää.
Kaikista eniten noista neljästä sai huomiota tuo lesbo, sillä hänellä oli suurimman osan ajasta maiharit jalassa, paljon lävistyksiä kasvoissa ja joskus lyhyt siilitukka tai jopa pää kokonaan kaljuna. Suurin osa hänen saamastaan huomiosta ei kuitenkaan johtunut siitä että hän oli lesbo, vaan siitä miltä hän näytti ja varsinkin siitä miten hän pukeutui.
Eli se saamasi huomio ei useimmiten riipu siitä seksuaali-identiteetistäsi, vaan siitä miten sinä sitä ilmaiset. Harva sinua suoraan tuomitsee sen perusteella että olet homo tai lesbo. Kyllä sitä yliopistolla kehtaa kertoa ainakin niille läheisimmille opiskelukavereille omasta seksuaalisesti suuntautuneisuudesta, mutta ei sitä nyt ihan ensimmäisenä täysin tuntemattomille ihmisille kannata alkaa kertomaan.
Itse en ole ylikorostanut (eikö ihminen ole silloinkin homo, vaikka millä tavalla tahansa ylikorostaisi itseään, vai onko hiljainen, syrjääntynyt homo hyvä homo ja proud, fabulous ja homoutensa näyttävä homo huono homo?) homouttani, mutta silti saan kuunnella vihjauksia ja seksistisia vihjailuja ja nalvailuja homoudestani. Oikeuttaako ihmisen syrjimisen persoonallisuus vai pitääkö olla tietynlainen persoonallisuus, jotta Teidän silmissänne saa hyväksynnän (l. on näkymätön?)? Siis suvaitsevaisuutta vai piittaamattomuutta?
Ps. olen hiljainen omasta homoudestani yliopistossa ja korvat punaisena kuuntelen ihmisten suvaitsevaisuutta.
Syrjimistä ei mikään (uskonnot pois lukien) oikeuta, se on aina väärin, mutta tästä huolimatta sitä tapahtuu.
Jos kerta koulutoverisi eivät tiedä että olet homo, mistä oikein olet saanut päähäsi sen että he vihjailevat ja naljailevat sinulle ja juuri siitä homoudestasi. Oletko aivan varma että ne "homot on sairaita" keskustelut on kohdistettu juuri sinuun? Itse olen todistanut useasti kun jossain keskustelussa on naljailtu esim. uskonnollisuudella ja keskustelussa on ollut mukana syvästi uskonnollinen henkilö, jota moinen naljailu on loukannut hyvinkin paljon. Keskustelijat eivät kohdistaneet tuota naljailuaan kyseiseen henkilöön sillä he eivät edes tienneet kyseisen henkilön uskonnollisesta vakaumuksesta. He olivat vain tietämättömiä, eivätkä paljoa ajatelleet kuinka heidän puheensa voisi loukata jotain ihmistä. Jos he olisivat tienneet kyseisen henkilön taustan, niin uskon että koko aihetta ei olisi käsitelty keskustelussa lainkaan, tai ei ainakaan silloin kun sitä koskeva henkilö on paikalla.
Tästä "ongelmasta" pääsee helposti eroon kertomalla olevansa homo/uskovainen tms., niin ihmiset eivät sitten käy näitä keskusteluja aiheesta sinun paikalla ollessasi.
Kuten edellinen sanoi. Mutta on myös yksi tapa sen naljailun kanssa pärjäämiseen, nimittäin mukana leikkiminen. Out and proud, muistathan? Sinulla ei ole mitään hävettävää, paitsi jos häpeät itseäsi. Olen itse huomannut, että ominaisuuksiasi enemmän muiden käsitykseen sinusta vaikuttaa oma käsityksesi itsestäsi. Älä pelkää, älä häpeä, älä kuuntele sivusta.
Jos joudut sivusta kuuntelemaan muiden homofobisia kommentteja, osallistu keskusteluun. Suoraan puolustuskannalle hyökkääminen olisi ehkä virhe, mutta ehkä voit heittää mukaan muutamia havaintoja. Pientä sarkasmia, aavistus halveksuntaa, positiivisessa mielessä faktojen korjaamista, mikä nyt omaan tyyliisi parhaiten sopii
Paitsi tietysti, jos hengaat käpistelijöiden kanssa. Ovat kuulemma umpirasisteja kaikki.
Jotenkin tuntuu, että varsinkin pienempien kaupunkien yliopistoissa on enemmän suvaitsemattomuutta. Itse olen törmännyt siihen, että jengi ei ole tuntevinaankaan, koska en liiku heidän "pikkupiireissään" ja pukeudun eri tavalla. Kävellään nokka pystyssä ohi ja ajatellaan minun olevan ilmaa. Ja totta kai se tuntuu pahalta, mutta eivät he sitä tajua. Tai ehkä he nauttivat siitä.
Kaikki eivät tietenkään ei tee näin ja se kertoo jotain heidän fiksuudestaan. Lähinnä säälin tuollaisia suvaitsemattomia ihmisiä, joista osa on todennäköisesti ex-koulukiusaajia.
Kiusaajia ja ennakkoluuloisia ihmisiä on kaikkialla. Homofobia ja muut "erilaisuuteen" liittyvät fobiat kuvastavat joidenkin yksilöiden omaa pelkoa ja epävarmuutta muiden silmissä. Heille on parasta olla ei-kaveri homoille ja muille (heidän silmissään/käsityksissään) poikkeaville, jotta oma kaveripiiri ei ala karsastaa. Kunnon yhteisöllisyyden painetta juuri itsestään epävarmojen "kiusaajien" keskuudessa. Heidän kohteenaan ei ole mukava olla, mutta voi aina ajatella että he siinä säälittäviä ovat oman suvaitsemattomuutensa keskellä. Sellaiset ihmiset eivät osaa ajatella itseään toisen asemaan. Yliopisto ona kaikkea muuta kuin sivistyneiden mekka. Hirveästi pädetään, kun ollaan niin akateemisia. Tosiasiassa monet ovat suvaitsemattomia ja typeriä muualla kuin luentojen aikana. Puheet ja käytös eivät mene rintarinnan. Yritä löytää näitä massasta jollain tapaa poikkeavia...oli kyse sitten vaatetuksesta, seksuaalisuudesta, massatuotteiden käytöstä, iästä tms. Itse olen ystävystynyt juuri massasta poikkeavien kanssa. Antaa massalasten pyöriä oman "paremmuutensa" ympärillä. Ehkä he jonain päivänä tajuavat oman rajoittuneisuutensa.
Ainakin yks homo kirjottelee kokoaika paskaa ruotsinkielen kursseista ja ruotsinkielisistä. Vituttaa se saatanan spämmäily. Ko. juippia pitäisi varmaan panna hanuriin ja leikata sitten siltä munat pois.
Totta, vituttaa se urpo
Taas se saatanan urpo spämmää samaa paskaa.