kompromissit katkeroittavat...

olen seurustellut muutaman vuoden ajan miehen kanssa, joka ei halua seksiä samalla tavoin kuin minä. olen tullut torjutuksi suhteemme aikana varmasti satoja kertoja. ja silloin kun harvoin seksiä harrastamme, poikaystäväni on hyvin estynyt, en esim. saa koskaan suuseksiä tms.

itsetuntoni oli loistava kun aloitimme seurustelun, mutta nykyään koen inhoa itseäni kohtaan todella usein. satuttaa, kun saa ikinä kuulla olevani seksikäs (poikaystävän mielestä sen sanominen on kornia). en myöskään voi tehdä mitään, mikä auttaisi poikaystävääni syttymään. vaikka pukeutuisin upeisiin alusvaatteisiin ja menisin makaamaan sänkyyn haarat levällään, poikaystäväni tulisi todennäköisesti vain halaamaan. oloni on riittämätön. ...vaikka järkeni ja poikaystäväni sanovatkin ettei vika ole minussa, suhtaudun silti itseeni kamalan kriittisesti. olen myös muuttunut hyvin mustasukkaiseksi, jonka en koe olevani luontaista itselleni.

poikaystäväni mukaan olisi hirveän julmaa ja itsekästä erota toimimattoman seksin takia, eikä hän oikein käsitä, miten ja miksi hänen haluttomuutensa on vaikuttanut omakuvaani. uskon kyllä, että poikaystäväni haluaisi muuttua. hän jopa suostui käymään pari kertaa seksuaaliterapiassa (jota ei kuitenkaan halunnut jatkaa, koska koki sen turhaksi) ja välillä pinnistellen kertoo, että olen nätti. ...suhteemme on muuten periaattessa oikein toimiva ja sen vuoksi tekee niin kipeää, kun yksi osa-alue ei ole kunnossa.

pelkään, että jos jään tähän suhteeseen katkeroidun ja muutun jollakin tapaa hirveäksi ihmiseksi. pelkään myös, että petän poikaystävääni. olen hirveän herkkä muiden miesten seksuaalisille imarteluille baareissa. olen ihan sulaa vahaa, jos joku sanoo haluavansa minua. ...toisaalta mahdollinen ero pelottaa, pelkään etten löydä ketään sopivampaa ihmistä itselleni.