Olen noin kolmekymppinen seurusteleva perusinsinööri. Minua on vaivannut jo noin vuoden pari eräänlainen ahdistuneisuus. Kuvittelen että minusta ajatellaan pahaa, lähinnä tuttujen ihmisten. Elleivät tuttuni soita tai ota minuun yhteyttä kuvittelen heidän olevan suuttuneita jostain asiasta tai kuulleet joltain muulta ihmisiltä asioita minusta, jonka perusteella he olisivat alkaneet vältellä minua. Tämän vuoksi minun on pakko soitella kavereilleni ja tutuilleni kuullakseen heidän äänensävynsä ja toki pitää näin muutenkin yhteyttä. (Tosin muistan olleeni tällainen koko nuoruuteni..)
Toisaalta kärsin esiintymisjännityksestä eli en voi esiintyä vapaasti työympyröissä ja uusien ihmisten tapaaminen ahdistaa minua kovasti. Varsinkin kahdenkeskiset neuvottelut kasvotusten yhdistettyinä esimerkiksi lounaaseen ovat pahimpia. Toisaalta tuskin kukaan näkee minua varsinaisesti ujona. Lähinnä vain hitaana koska en tahdo keksiä juteltavaa tai sitten puheeni takeltelee ja ääneni muuttuu omasta mielestäni naisellisen kimakaksi (?)
Elämässäni ei mielestäni pitäisi olla mitään murheita, silti etsin mieleni sopukoista asioita joista voin murehtia. ”Kaverini kuulosti omituiselta puhelimessa - olenko tehnyt jotain?” ”Muut pitävät minua tyhmänä” ” Kaverini puhuvat pahaa minusta bileissä missä en ollut” ”Pelkään äitini kuolemaa yms” ”Tulevaisuus arveluttaa”
Itsetuntoni on ollut aina heikko, syitä siihen on monia mutta en ala niitä tässä sen kummemmin selittelemään. Syyt ovat mielestäni nuoruuteni suppeat sosiaaliset ympyrät, nuoruuteni ulkonäkö, luonteeni hitaus ja toisaalta taas vilkkauteni. Lisäksi en pidä itseäni kovinkaan älykkäänä.. Näin ollen pelko työelämässä pärjäämisessä onkin usein mielessäni. Kaiken tämän lisäksi olen sosiaalisesti hieman jäykkä ja hieman ehkä omalaatuinen tapaus. Tosin minulla on kavereita ja tulen heidän kanssaan suhteellisen hyvin toimeen.
Sain kesällä vaivoihini Oxamin 15mg ja Propral 40mg lääkkeitä, tosin omasta pyynnöstäni eli lääkäri ei mielestäni tiennyt mitä oli minulle määräämässä. Jälkikäteen kävin pyytämässä myös Efexor 75mg, joita en tosin aloittanut syömään.
Tunnen mielialani kohentuvan 15mg Oxaminista ja 80mg Propralia otettuani. Esimerkiksi tänään työpäivä meni mielestäni poikkeuksellisen hyvin, pystyin olemaan sosiaalinen ja omasta mielestäni todella virkeä. En tiedä voiko tämä johtua lääkkeistä?
En haluaisi kuitenkaan syödä näitä Oxamineja joka päivä ymmärrettävästä syystä, mutta haluan tuo samanlaisen virkistyneen itsetunnon pysyvän. Olisiko siis näistä Efexor lääkkeistä apua murheisiini?
En tiedä olenko masentunut? En tiedä kärsinkö kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? En tiedä kärsinkö sosiaalisten tilanteiden pelosta? En tiedä kärsinkö yleisestä ahdistuneisuus häiriöstä?
Uskon että minua vaivaa kuitenkin vaivani olevan joku yllä olevista.
Olen huomannut että olen altis olosuhteille, nälkä, unenpuute, krapula. Kärsin keskittymishäiriöistä ja ajatukset eivät pysy kasassa. Olen yleensä hyvällä tuulella, välillä itkettää (tosin luulen sen johtuvan herkästä luonteestani ja murehtia luonteestani). Väsyttää…
Toisaalta kärsin esiintymisjännityksestä eli en voi esiintyä vapaasti työympyröissä ja uusien ihmisten tapaaminen ahdistaa minua kovasti. Varsinkin kahdenkeskiset neuvottelut kasvotusten yhdistettyinä esimerkiksi lounaaseen ovat pahimpia. Toisaalta tuskin kukaan näkee minua varsinaisesti ujona. Lähinnä vain hitaana koska en tahdo keksiä juteltavaa tai sitten puheeni takeltelee ja ääneni muuttuu omasta mielestäni naisellisen kimakaksi (?)
Elämässäni ei mielestäni pitäisi olla mitään murheita, silti etsin mieleni sopukoista asioita joista voin murehtia. ”Kaverini kuulosti omituiselta puhelimessa - olenko tehnyt jotain?” ”Muut pitävät minua tyhmänä” ” Kaverini puhuvat pahaa minusta bileissä missä en ollut” ”Pelkään äitini kuolemaa yms” ”Tulevaisuus arveluttaa”
Itsetuntoni on ollut aina heikko, syitä siihen on monia mutta en ala niitä tässä sen kummemmin selittelemään. Syyt ovat mielestäni nuoruuteni suppeat sosiaaliset ympyrät, nuoruuteni ulkonäkö, luonteeni hitaus ja toisaalta taas vilkkauteni. Lisäksi en pidä itseäni kovinkaan älykkäänä.. Näin ollen pelko työelämässä pärjäämisessä onkin usein mielessäni. Kaiken tämän lisäksi olen sosiaalisesti hieman jäykkä ja hieman ehkä omalaatuinen tapaus. Tosin minulla on kavereita ja tulen heidän kanssaan suhteellisen hyvin toimeen.
Sain kesällä vaivoihini Oxamin 15mg ja Propral 40mg lääkkeitä, tosin omasta pyynnöstäni eli lääkäri ei mielestäni tiennyt mitä oli minulle määräämässä. Jälkikäteen kävin pyytämässä myös Efexor 75mg, joita en tosin aloittanut syömään.
Tunnen mielialani kohentuvan 15mg Oxaminista ja 80mg Propralia otettuani. Esimerkiksi tänään työpäivä meni mielestäni poikkeuksellisen hyvin, pystyin olemaan sosiaalinen ja omasta mielestäni todella virkeä. En tiedä voiko tämä johtua lääkkeistä?
En haluaisi kuitenkaan syödä näitä Oxamineja joka päivä ymmärrettävästä syystä, mutta haluan tuo samanlaisen virkistyneen itsetunnon pysyvän. Olisiko siis näistä Efexor lääkkeistä apua murheisiini?
En tiedä olenko masentunut? En tiedä kärsinkö kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? En tiedä kärsinkö sosiaalisten tilanteiden pelosta? En tiedä kärsinkö yleisestä ahdistuneisuus häiriöstä?
Uskon että minua vaivaa kuitenkin vaivani olevan joku yllä olevista.
Olen huomannut että olen altis olosuhteille, nälkä, unenpuute, krapula. Kärsin keskittymishäiriöistä ja ajatukset eivät pysy kasassa. Olen yleensä hyvällä tuulella, välillä itkettää (tosin luulen sen johtuvan herkästä luonteestani ja murehtia luonteestani). Väsyttää…
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän tuo masennukselta kuullostaa. Mutta mikä on tarkempi dynamiikka, se jää epäselväksi - tuntuu kuin itsetuntosi olisi heikon puoleinen. Ja diagnoosina voi olla paperilla ihan hyvin vaikkapa masennus sos. fobia.
Eräs seikka, joka voi vaikuttaa, on ruokavalio. Itsellä ollu suurta apua siirtymisestä vähähiilihydraattiseen ravintoon (ns. atkinsin dieetti).
Diagnoosihan on sinänsä samantekevä, se on vain luokittelun väline KELAhan noita vaatii. JOkainen on pohjimmiltaan yksilö.
Kiitos vastauksesta. Pitää yrittää tarkkailla enemmän hiilihydraattien määrää.
Kun kerran saan itsevarmuutta Oxamista ja mieleni rauhoittuu niin tarjoaako Efexorit samanlaisen efektin vai eroaako se jollakin tavalla? Itse näen asian mustavalkoisena ja olisin tyytyväinen jos näin tapahtuisi, en kuitenkaan turhaan haluaisi hakea Efexoreita apteetiksta ja leimautua samalla Kelan tietokantaan "mielenterveyspotilaana".
Kyllä sinä Efexorista apua saat. Ei jännitä, ei pelota, kaikki tuntuu hauskalta ja saat aikaan valtavasti töitä ja asioita. Kaikki sujuu loistavasti!
On muutama rajoitus vaan: pupillit ovat valtavat (eli sua katsotaan kuin pirinistiä), ulosanti puhuminen on helppoa ja small talk sujuu mutta kun et pysty olemaan hiljaa.
Liikut liukkaasti mutta terävästi. Nukkuminen ei suju jos otat Efen liian myöhään (mulla n. klo 15 otettava viimeistään).
Kuulemma tähän jää koukkuun kovasti, mutta siitä en osaa sanoa kun en ole vielä lopettanut. Aion kyllä lopetusvaiheessa pyytää lääkäriltä vahvat rauhoittavat lääkkeet kärsimysten helpottamiseksi.
Hämmästyttävästi kuvasit tuntemuksia, joita tyypillisesti kuvailee teini-ikäinen. Ei teini-ikäiselle anneta, ei edes pyynnöstäkään tuollaista kasaa lääkkeitä. Lääkkeet eivät poista syytä, helpottavat oloa ja oireita, mutta eivät varsinaisesti poista vaivaa mihinkään, peittävät sen. Ajattelen, että varmasti tiedostat tämän itsekin, kun et ole ottanut Efexoria. Noiden pillereiden vaikutus on sekä kemiallinen, mutta hyvin usein myös psykologinen "tuki". Olo voi rauhoittua jopa lumepilleristä, jos sen otettuaan rentoutuu.
Todennäköisesti itsestä huolehtiminen nyt monella tapaa on erittäin tärkeää. Lisäksi ikä tekee sen, että esimerkiksi uni ja liikunta alkaa olla entistä tärkeämpää. Jos olisit nuorempi, ensimmäisenä huolehdittaisiin unirytmi kuntoon, ravintoasiat kohdalleen, hyviä harrastuksia ja jokapäivä ulos liikkumaan, edes puoleksi tunniksi. Tämän lisäksi olisi erittäin tärkeä nyt ensinnäkin keskustella huolistasi muiden kanssa. Ei lääkkeet todellakaan siihen auta, jos koet hylätyksitulemisen tunnetta tai olet huolissasi äidistäsi tai työstäsi, mitkä ovat aivan todellisia huolia ja niihin auttaisi ennemmin jonkun kanssa jakaminen. Et välttämättä ole kertonut huolistasi muille ennenkuin olet mennyt lääkäriin vai oletko? Oletko huomannut, miten näihin tuntemuksiin vaikuttaa se, milloin ja kuinka paljon olet yksin ja paljonko muiden seurassa, entä se, miten pääset niistä juttelemaan.
Vaikka tämä ei olisi kaipaamasi vastaus, niin tähän aikaan vuodesta ihmiset ovat väsyneitä, jo pelkästään iso D-vitamiinin vaje väsyttää ja B-vitamiinin puute vaikuttaa keskittymiseen. Huolehdi heti, että saat kunnolla tarvitsemasi ravintoaineet. Lopeta tai vähennä kofeiinia ja katso miten se vaikuttaa oloosi.
Mielestäni vaikutat yksinäiseltä, alakuloiselta (syystäkin, jos on yksinäinen, mutta sairaalloiseen masennukseen en tästä vielä ajattelisi), on liikaa aikaa ajatella ja juttukaverin puute. Luulen, että kuka hyvänsä voisi reagoida juuri noin, eläimetkin reagoivat alakulolla yksinäisyyteen. Seurustelet kuitenkin, joten voisit varmasti enemmän tukeutua kumppaniisi ja keskustella hänen kanssa näistä oloista.