SIIS AUPUA AUTTAKAA, JOULU TULEE JA MUN PITÄIS SAADA LAIHDUTETTUA, MUT VANHEMMAT PAKOTTAA MUT SYÖMÄÄN JA MUMMO TUO SUKLAATA!!!
Ei vaineskaan. Tänä jouluna aijon yrittää parhaani.Koska olen parantumismyönteinen ja jo lähes 2 vuotta ollut osastokierteessa, hoidossa juuri tuon paskan anoreksian takia, en halua kirjoittaa tai edes ajatella noin. Minun kohdallani kaikki toipuminen on vielä aivan täysin mahdollista.
Kun muistelen viime jouluja, joilloin olen ollut sairas ja masentunut, ei niissä juuri ole paljoa muuta kuin harmillisia muistoja. Voi surulliena muistaa, kuinka 90 v mummoni yritti saada minut syömään joulutorttua. Isäni raivostui mummolle, käski jättää rauhaa. Mummo alkoi itkeä. Sanoi, ettei voi kestää katsoa kuinka nuori tyttö kuolee vielä omien silmien edessä. Ja kyllä, voitte uskoa kuinka sydäntäsärkevää oli silloin istua siinä pöydässä ja kuunnella kun oma mummo väsyneenä ja vanhana nyyhkyttää.
Siksipä tästä joulusta tulee erilainen. Tänä jouluna minä karkaan. Karkaan pois siitä sairaasta päästäni, jossa vallitsee vain anoreksia ja ahdistus. Tänä jouluna en jaksa ajatella. Haluan olla normaali. Aijon syödä ja nauttia, unohtaa pakkoliikunnan.
Olen sinäänsä pahassa tilanteessa, jos painosta puhutaan. Olen tankkaillut vähän liiankin ahkerasti. Jos hoitohenkilökunta oikeasti tietäisi kuinka alhainen nykyinen painoni on, joutuisin takaisin lukkojen taakse, pois nykyisestä hoitopaikasta, johon olen kotiutunut.
ELI TAVOITE OLISI SAADA PAINO NOUSEMAAN, VAIKKA KILON NYT JOULUAATTONA JA SITÄ SEURAAVANA VIIKKONA.Ja olen jo ostanut 1000 kalorin suklaalevyn, jonka aijon kaiken muun jouluruuan mukana kipata huomenna alas :D muita mukaan lähtijöitä? Vai olenko ainoa, joka uskaltaa sanoa, että uhmaa tätä mörköä nyt joulun tullen? :D
Ei vaineskaan. Tänä jouluna aijon yrittää parhaani.Koska olen parantumismyönteinen ja jo lähes 2 vuotta ollut osastokierteessa, hoidossa juuri tuon paskan anoreksian takia, en halua kirjoittaa tai edes ajatella noin. Minun kohdallani kaikki toipuminen on vielä aivan täysin mahdollista.
Kun muistelen viime jouluja, joilloin olen ollut sairas ja masentunut, ei niissä juuri ole paljoa muuta kuin harmillisia muistoja. Voi surulliena muistaa, kuinka 90 v mummoni yritti saada minut syömään joulutorttua. Isäni raivostui mummolle, käski jättää rauhaa. Mummo alkoi itkeä. Sanoi, ettei voi kestää katsoa kuinka nuori tyttö kuolee vielä omien silmien edessä. Ja kyllä, voitte uskoa kuinka sydäntäsärkevää oli silloin istua siinä pöydässä ja kuunnella kun oma mummo väsyneenä ja vanhana nyyhkyttää.
Siksipä tästä joulusta tulee erilainen. Tänä jouluna minä karkaan. Karkaan pois siitä sairaasta päästäni, jossa vallitsee vain anoreksia ja ahdistus. Tänä jouluna en jaksa ajatella. Haluan olla normaali. Aijon syödä ja nauttia, unohtaa pakkoliikunnan.
Olen sinäänsä pahassa tilanteessa, jos painosta puhutaan. Olen tankkaillut vähän liiankin ahkerasti. Jos hoitohenkilökunta oikeasti tietäisi kuinka alhainen nykyinen painoni on, joutuisin takaisin lukkojen taakse, pois nykyisestä hoitopaikasta, johon olen kotiutunut.
ELI TAVOITE OLISI SAADA PAINO NOUSEMAAN, VAIKKA KILON NYT JOULUAATTONA JA SITÄ SEURAAVANA VIIKKONA.Ja olen jo ostanut 1000 kalorin suklaalevyn, jonka aijon kaiken muun jouluruuan mukana kipata huomenna alas :D muita mukaan lähtijöitä? Vai olenko ainoa, joka uskaltaa sanoa, että uhmaa tätä mörköä nyt joulun tullen? :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
MINÄ! olen kanssa viettänyt ja tuhonnut elämääni vuoden ajan. olen jo kerran parantunut anoreksiasta, mutta sairastuin uusiksi.. mut ei sen enempää. haluan viettää huomenna ihanan, rentouttavan päivän ja unohtaa kaiken hetkeksi. toivottavasti onnistun ja pystyn syömään jouluherkkuja ilman ahdistusta. saa nähdä miten onnistuu!:) Tsemppiä kaikille ja mukaan haasteeseen!
MINÄ ! :) en ole kylläkään parantumaan päin, mutta jouluna KUULUU herkutella!
Mukana, vaikka en todellakaan haluaisi. En vain halua pilata muiden joulua "temppuilemalla".
Hyvää joulua kaikille
MINÄ!! Tämä kolme vuotta on jo liikaa, jouluna nautitaan ruuista, seurasta ja vapaasta. Toivon tosiaan että pystyisin syömään kaikkea mitä mieli tekee, ja niin ettei äidin tarvitse huolehtia ja huolestua. Ja vaikka aikatauluja on niin toivon ettei kaikki mene saman arki kaavan mukaan! aijon syödä jouluruokaa ja herkkuja!!!
HYVÄÄ JOULUA!!!
joulu on jo ohi, mut mul tuli tosi hyvä mieli tästä keskustelusta!
herkuttelin kyl jouluna, en ihan yhtä vapaasti ku "vanhoina hyvinä aikoina", mut kuitenkin, ja mieles mul oli ihan toi sama juttu: haluan oppii syömään normaalisti ja hiljentää sen äänen mun päässä.