kun täällä nyt näitä kirjoituksia luetaan niin tuntuu että kaikillä se epparihaava on ollut NIIN kipeä! olenko mä jotenkin sitten epänormaali kun mulla se ei oikeastaan ollut yhtään kipee? ei sitä nyt ian normaalisti voinu heti istua, mutta en esim. tyynyä laittanut pyllyn alle kertaakaan. aivastaminen ei nyt ollu mitään kivaa, mutta muuten en kyllä valita. ite pelkäsin hulluna sitä epparia kun oon niin kipuherkkä.
mutta en mä kyllä jäänyt niinkun sänkyynkään makaamaan toisin kun esim. huone kaverini joka nousi vasta kotiinlähtö päivänä sängystä ylös ekan kerran. sanoi aina ettei voi mitään tedä kun änellä on välilha leikattu... joo niin oli mullakin...
mutta en mä kyllä jäänyt niinkun sänkyynkään makaamaan toisin kun esim. huone kaverini joka nousi vasta kotiinlähtö päivänä sängystä ylös ekan kerran. sanoi aina ettei voi mitään tedä kun änellä on välilha leikattu... joo niin oli mullakin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
täällä on tapan tuoda esille lähinnä ne kamalimmat kokemukset. tai sen puoleen jotkut kertoo myös erittäin helpoista synnytyksistä, mutta ns normaaleista synnytyksistä ei paljon puhuta. Ja pahat jää mieleen. surullista. totuus kuitenkin on että suurin osa synnytyksistä on niitä ns normaaleja. mutta kun jollakin on sitten ihan super huono kokemus niin siitä kerrotaan kovaan ääneen. Niin se vaan menee. Onnittelen onnistuneesta synnytyksestä! Itellä oli just sellanen normaali synnytys, kolme pientä pintarepeämää limakalvoilla, istuin seuraavana aamuna aamukahvilla (vähän toisella kankulla kylläkinn ,mut aika helposti) eikä muutenkaan oo mitään pahaa sanottavaa synnytyksestä. odotan ens kertaa jo innolla :) miun huonekaverilla oli ollu hankalampi synnytys, eppari tehtiin ja imukuppia käytettiin, mut ihan hyvin sekin siitä henkiinty, vaikka sen ekan päivän oli aika kipee.
hauskaa joulua!
Mulla eka synnytys käynnistettiin raskausmyrkytysoireiden sekä vähäisen lapsiveden määrän vuoksi. Kiire tuli, imukuppia käytettiin, ja epparin sain lisäbonuksena. Kesto 3,5 tuntia! Tikkejä reilusti toistakymmentä! En nyt mitenkään mahdottoman kipee ollu, mut rengastyynyllä istuin muutaman päivän... Ei jäänyt paha muisto - kaikki päättyi hyvin. Toinen synnytys oli sitten syöksysynnytys! Raskaudessa ei mainittavia ongelmia, synnytys lähti käyntiin spontaanisti supistuksilla. Sairaalaan ehdittiin nipin napin ponnistamaan! Kesto alusta loppuun 2,5 tuntia. En ollut kovin kipeä, tikkejä tuli 2! Vähän jänskättää että miten päättyy tämä kolmas odotus. Pitäisiköhän pystyttää teltta sairaalan pihaan ja muuttaa siihen viikolla 35?! =)
riippuu epparin koosta ja muista repeämistä ja ehkä myös omasta kivunsietokyvystä. Itselläni ei eppari kovin suuri ollut, mutta kyllä ensimmäisinä päivinä sai miettiä miten istuutuu. Kun turvotus laski niin kiristi melkolailla, mutta ei ihan mahottomasti. Särkylääkettä otin n. 4 vrk synnytyksestä. Myöhemmin, kun eppari tulehtui, kipu palasi ja oli paljon ikävämpi, mutta sekin hoitui, kun sulamattomat tikit poistettiin ja söin antibiootit.
mut siinä tais käydä niin että yx tikki oli liian kireellä, sit se yhtenä päivänä naskahti poikki ja sen jälkeen olo helpottu kummasti. Sitä ennen en ollu voinut tehdä oikein mitään, vessassa meinas itku tullu samoin kuin suihkussa ja istuminen oli mahdotonta.. mut se tosiaan varmaan johtu siitä liian kireestä tikistä joka ärtyi sitten pahasti..:/
päinvastaisesta, eli epparihaava ei ollut läheskään niin kipeä kuin viimeisimmän synnytyksen pieni repeämä. Epparin leikkuu ei tuntunut eikä epparin tikit tehneet kipeää, vähän vain aristivat alkuun. Repämän pari hassua tikkiä sattui ihan hemmetisti kylkeä kääntäessäki ja paraneminen tuntuu olevan muutenkin niin paljon hitaampaa ja hankalampaa. Minä kun luulin, että luonnollinen pieni repeämä olisi kivuttomampi kuin eppari....
Tuo on kyllä erittäin harvinaista että parin tikin repeämä olisi kipeämpi kuin monen tikin epparihaava, kun eppariin joudutaan laittamaan myös niitä sisäisiä tikkejä. Kaikki ystäväni joilta väliliha on leikattu ovat olleet todella kipeitä ja pitkään, ne joilla välilihaa ei olla leikattu ovat saaneet pieniä repeämiä ja olleet paljon paremmassa kunnossa, tai että kipua ei ole pahemmin ollut eikä istumista ole tarvinnut välttää.
Mut me kaikki ollaan tietysti erinlaisia :)
menikö jokin sitte pieleen tässä synnytyksessä ja (kakkosasteen repeämän) tikkaamisessa, kun ei se oikeen järkeen mahdu kuinka pari tikkiä ja pieni repeämä voivat olla hankalampia kuin leikattu liha ja läjä tikkejä. Voisiko syynä olla sitten aiempia synnytyksiä pidempi ponnistusvaihe ja lapsen suuri koko, en tiedä.
Kipukynnyksen alhaisuudesta ei kuitenkaan ole kyse koska olen synnyttänyt kaikki kolme ilman kivunlievitystä, syystä että kestin sillä jollain ihmeen alkuvoimalla ilmankin.
Musta tuntuu että nyt vielä kahdeksan viikon jälkeenkin esim. äkilliset sisäreisien sivuliikkeet kirraa kipeästi repeämän kohdalta tuntuu tyhmältä että vielä tässä vaiheessa, kun aiemmissa synnytyksissä oli entisellään lähes heti kun tikit sulivat n. parissa viikossa.
Niin sulle tuli nyt toisenasteen repeämä. Mulla oli ensimmäisen asteenrepeämä eli pintaa vain repesi ja siihen tuli 5 ulkoista tikkiä. Toisenasteen repeämään tulee usein myös sisäisiä tikkejä, että onko mahdollista että niiden määrä ei ole kerrottu ja tietysti repeämän kivuliaisuus riippuu repeämä kohdastakin.