Hämärtää ajatuksen kulun tämä...
Taustallani on vakavaa masennusta, johtuen rankasta menneisyydestäni - osittain myös tästä transominaisuudesta - tämä masennus on nyt kuitenkin saatu kuriin, olen kuitenkin lääkepurkin ystävää edelleen. Terapeuttejakin minulla on kaksi... joista toinen kannustaa minua kuuntelemaan itseäni, ymmärtäen kuinka pahalta minusta tuntuu ja kuinka kovasti tätä haluaisin, hän on siis ehdottomasti sitä mieltä, että lääkärin puheille mars. Mutta tämä toinen puhuu että pitäisi odottaa, ja olisi valmis sulkemaan minut sairaalan suljetulle osastolle - mikä ei tosiaan tule tapahtumaan - koska vaikutan itsetuhoiselta ajatuksineni. Myönnän, en yritä salata että välillä käyn lähellä rajaa mutta pelkkä ajatus että joskus voisin oikeasti kokea tämän elämän toisin saa minut muihin ajatuksiin.
Itse olen siis kovasti menossa lääkärille, ja ensi viikolla ajattelin aikaa kysellä ja toivoa ettei sen kanssa menisi kovin pitkälle. Tämä tilanne alkaa käydä hankalaksi kun peseytymisen jälkeen on melkein väistämättä pakko oksentaa paha olo ulos... Ei oo peiliin muutenkaan hirveesti tehnyt mieli vilkuilla. Ja auta armias kun kerran kuukaudessa iskee maailman loppu romauttamaan mielikuvani lopullisesti ja eikun palasia uusiksi kasaamaan...
Mitä te tekisitte?
Ja eihän minulle jatkossa koidu ongelmia masennuslääkkeideni kanssa, jotenkin katson tämänkin asian aiheelliseksi tarkistaa kun ei näistä asioista koskaan tyhmempi voi olla liian varma asiaa varmistamatta!
Ja sanottakoon että olen nainen, iältäni ~~18,5 v. Tiedän olevani nuori fyysisesti mutta toi pääkoppa se takoo lujaa edellä.....
Taustallani on vakavaa masennusta, johtuen rankasta menneisyydestäni - osittain myös tästä transominaisuudesta - tämä masennus on nyt kuitenkin saatu kuriin, olen kuitenkin lääkepurkin ystävää edelleen. Terapeuttejakin minulla on kaksi... joista toinen kannustaa minua kuuntelemaan itseäni, ymmärtäen kuinka pahalta minusta tuntuu ja kuinka kovasti tätä haluaisin, hän on siis ehdottomasti sitä mieltä, että lääkärin puheille mars. Mutta tämä toinen puhuu että pitäisi odottaa, ja olisi valmis sulkemaan minut sairaalan suljetulle osastolle - mikä ei tosiaan tule tapahtumaan - koska vaikutan itsetuhoiselta ajatuksineni. Myönnän, en yritä salata että välillä käyn lähellä rajaa mutta pelkkä ajatus että joskus voisin oikeasti kokea tämän elämän toisin saa minut muihin ajatuksiin.
Itse olen siis kovasti menossa lääkärille, ja ensi viikolla ajattelin aikaa kysellä ja toivoa ettei sen kanssa menisi kovin pitkälle. Tämä tilanne alkaa käydä hankalaksi kun peseytymisen jälkeen on melkein väistämättä pakko oksentaa paha olo ulos... Ei oo peiliin muutenkaan hirveesti tehnyt mieli vilkuilla. Ja auta armias kun kerran kuukaudessa iskee maailman loppu romauttamaan mielikuvani lopullisesti ja eikun palasia uusiksi kasaamaan...
Mitä te tekisitte?
Ja eihän minulle jatkossa koidu ongelmia masennuslääkkeideni kanssa, jotenkin katson tämänkin asian aiheelliseksi tarkistaa kun ei näistä asioista koskaan tyhmempi voi olla liian varma asiaa varmistamatta!
Ja sanottakoon että olen nainen, iältäni ~~18,5 v. Tiedän olevani nuori fyysisesti mutta toi pääkoppa se takoo lujaa edellä.....
Vastaukset 2
Vanhimmat
juridisesti nainen vai identiteetiltäsi? Todella moni transsukupuolinen on käyttänyt masennuslääkkeitä ja silti saanut diagnoosin ja hoidot.
Siis ihan mieheksi olen muuttumaan lähdössä... eli toistaiseksi olen nainen :D
Ja tämä on hyvä kuulla, ei tule sen vuoksi mitään ylimääräisiä fiilinkejä kun syön noita nappeja...