Hei,
Harkitsen ensimmäisen veneen ostoa ja kyseisessä veneessä on ns. barduunat. Millä tavalla barduunoita käytetään? Miten ne vaikuttaa purjehdukseen ja vaikeuttaako ne manöövereiden tekemistä? Entäs miten niiden oikea säätö vaikuttaa veneen nopeuteen esim. kryssillä? Olisiko olemassa joku yleisluontoinen ohje barduunoiden oikeaan säätöön?
Harkitsen ensimmäisen veneen ostoa ja kyseisessä veneessä on ns. barduunat. Millä tavalla barduunoita käytetään? Miten ne vaikuttaa purjehdukseen ja vaikeuttaako ne manöövereiden tekemistä? Entäs miten niiden oikea säätö vaikuttaa veneen nopeuteen esim. kryssillä? Olisiko olemassa joku yleisluontoinen ohje barduunoiden oikeaan säätöön?
Vastaukset 24
Vanhimmat
http://www.wb-sails.fi/suomi/trimmaus/RikiTrim.pdf
jos riki on alimioitettu. Mieti sitä...
No niin ja taas lähdetään purjehtimaan maailman ympäri. Kaikki veneet ovat suunniteltuja pallon kiertoon, mutta välttäkää ehdottomasti niitä joiden suunnittelussa on epäonnistuttu tässä suhteessa.
saa rikin niskaansa sibbon selälläkin. Senverran halvalla on tehty nää nykyhimmelit.
näissä nykyhimmeleisssä ole barduunoita....
"Barduunat tarvitaan, jos riki on alimitoitettu" Aivan väärää tietoa. Jopa Swanien toppirikeissä käytetään barduunoita pumppauksen vähentämiseksi. (Swan 441 rikin paino 420kg ilman falleja).
Yleisesti ottaen barduunoita tarvitaan , jos veneessä on osatakila ja saalingit suoraan sivulle. Mutta kuten edellä kerroin, niin myös toppirikeissä ja osatakilaveneissä, joissa etustaagin kuorma otetaan ylävanteille vinojen saaalinkien avulla, käytetään barduunoita joko lisätueksi tai suorituskyvyn parantamiseksi. No näissä barduunat eivät välttämätä ole 'pakolliset'. Kuitenkin esim. omassa veneessäni on erittäin tukeva 3/4 takila, jossa saalingit on suoraan sivulle. Tämä barduunoilla tuettu takila on varmasti selvästi tukevampi, kuin saman korkuinen ja painoinen vinoilla saalingeilla tehty osatakila. Barduunat on vain yksi tapa tukea takilaa. Takilani ei pumpaaa eikä värise missään kelissä toisin, kuin monissa purjehtimissani barduunattomissa veneissä.
Toki vanhoissa kisapuolitonnareissa tai muissa saman aikakauden kisaaveneissä on melko hento takila, mutta kyllä se oikein käytettynä on ihan yhtä vahva, kuin ilman barduunoita oleva vaastaava kisaveneen takila. Barduunatakila on vain lujuuteensa nähden selvästi kevyempi.
Toki barduunat lisäävät hieman hommia vendassa ja varsinkin jiipissä, mutta keskimäärin matkapurjehduksessa työmäärän lisääntyminen on aika vähäistä.
Alkup. kysyjälle sanoisin, etä tutustu aiheeseen manooverit barduunoiden kanssa ja päätä sitten haluatko
purjehtia barduuna veneellä vai et. Itselläni on sellainen ollut 30-vuotta ilman yhtäkään haveria. Veneellä on myös kisattu todella paljon.
Eipä ollut alimitoituksesta puhuvalla edes alkeet tiedossa. Barduunoilla ei toden totta ole pienintäkään yhteyttä rikin lujuuden mitoitukseen. Niitä vain käytetään tiettyjen rakenteiden kanssa, juuri kuten Antillapurjehtija kertoi.
Se on vähän kuin ilmainen vakuutus.Mulla on 26 Inferno,ja pelkästään hyötyä barduunoista on!!
Onko sulla Infernossa kahdet saalingit suoraan sivulle?
Barduunoiden päätarkoitus on yleensä keulapurjeen säätö. Barduunaa kiristämällä keulapurjeen pussikkuus vähenee ja löysäämällä pussikkuus lisääntyy. Käytön oppii helposti ihan kokeilemalla.
Kryssillä saadaan nousukulmaa paremmaksi ja veneen kallistelua vähäisemmäksi barduunoita käyttämällä.
Perus kevyentuulen perhepurjehduksessa ne voi jättää sivuvantteihin kiinni ja unohtaa niiden olemassaolon. Tuulen koventuessa voi sitten pienentää keulapurjetta tai, niin halutessaan, ottaa tuulenpuolen barduunan käyttöön ja vähentää sillä kallistelua keulapurjetta litistämällä ja parantaa veneen suorituskykyä. Jos kryssaa kapeassa rännissä, niin purjeen pinentäminen on mielekkäämpää. Pitemmillä halsseilla kannattaa sitten ottaa mielummin se barduuna käyttöön.
Oikeaoppisessa osatakilassa saalingit ovat suoraan sivulle, jolloin bardunoita on pakko käyttää. Masto ei pysy pystyssä ilman että toinen bardunoista on kireällä. Ainoastaan kevyellä kryssillä isopurje tukee riittävästi, mutta silloinkin keulaharus jää liian löysäksi ilman, että kiristää barduunaa. Jossain vaiheessa tehtiin veneitä, joissa saalingit laitettiin viistosti taakseppäin ja silti myös barduunat. Tämän tyyppisessä ratkaisussa ei barduunat oikein toimi, sillä baduunan kiristäminen liikaa löysää sivuvantit ja masto alkaa roikkumaan. Mitä enemmän saalingit ovat taakseppäin vinossa, sitä huonommin toimii. Useimmissa tämän tyyppisissä ratkaisuissa barduunoiden tarkoitus on tukea mastoa kovassa kelissä, lähinnä juuri pumppaamista vastaan. Liiasta bardunoiden kiristämisestä on vain haittaa. Nykyään osatakiloissa saalingit ovat takaviistossa sen verran ettei bardunoita tarvita ja saalinkiparejakin on usin kahdet.
...kun meillä oli Mean Marinessa saalingit suoraan sivuille, mutta ajettiin ilman barskoja mittasäännön vuoksi, niistä kun rokotetaan liikaa. Ei ne olleet välttämättömät maston tukemiseksi missään kelissä, mutta yksi trimmimahdollisuus menetettiin niiden poistamisen myötä.
Samoin mulla oli Haissa barskat, mutta suurimmassa osassa muita Hai-veneitä ei ole barskoja. Kisasin joskus 80 luvulla Comfortina 32 -veneellä, siinä oli barduunat keulapurjeen muodon säätöä varten, vaikkakin (muistaakseni) lievästi taaksepäin olevat spiidarit jne...
Eli: suurimmassa osassa veneitä, joilla minä olen purjehtinut, ne barduunat on olleet ja ovat vaan keulapurjeen pussikkuuden säätöä varten. Ihan vaan omia kokemuksiani siis. Saattaa ne joissain isommissa veneissä olla myös pumppaamisen estämiseksi, mutta niissä on sitten yleensä kahdet barduunat: Ylemmät keulaharuksen kanssa samassa pisteessä keulapurjeen säätämistä varten ja alemmat babystaagin kanssa samassa pisteessä antamassa lisätukea mastolle.
Kyllä barduunat ovat ovat pakolliset osatakilaveneissä, missä saalingit ovat suoraan sivulle. Takilan järeydestä sitten riippuu minkälaisessa kelissä niitä on pakko käyttää. Jos vapaa toppi on järeä tai veneessä on viulustaagit (mm. Mean Mari), niin barduunoiden pakollinen käyttö rajoittuu vain koville tuulen paineilla. Muistan kyllä muutaman em. takilatyypin veneen, jotka poistivat barsakat IMS tasoitusluvun paranemisen toivossa ja ainakin yhdestä katkesi masto kovassa kryssissä. Mean Maria ajettiin myös pienennetyllä isolla, (takastaagi oli siirretty myös alemmas, pois maston topista), jonka johdosta vapaa toppi jäi hyvin lyhyeksi. Alabarduunoilla saadaan kyllä pumppausta pois tai esim. (ala)barduuna myös usein toimii kutteristaagin vastavoimana. Perinteisessä 3/4 takilassa alabarduunat kuitenkin estävät maston nurjahtamisen eli liian suuren taipuman välillä etustaagi-kansi.
Omalla veneelläni teen spinnujiipin barduunat auki noin 7m/s tuulen asti. Sen jälkeen jiipissä vedetään iso keskelle ja alabarduuna hollille. Tosin en kyllä tiedä kuinka kovassa kelissä tuo takila ei enää kestäisi ilman barduunoita, enkä ole aikonut kyllä testatakkaan;-). Tuon takilatyypin suurin etu on kuitenkin trimmattavuus. Kevyehköllä lenssillä pystyn hekkiä ja barduunooita löysäämällä saamaan maston huippua jopa toista metriä eteenpäin, jolloin spinaakkerista paljastuu ison takaa tehokkaita neliöitä. Toisaalta kryssillä voin saada etustaagin niin kireälle, kuin vain uskallan sitä kiristää. Luovilla takastaagilla säädetäänkin sitten enää vain purjeen yläosan kiertymää.
..asiasta olen kanssasi täysin samaa mieltä, mutta tuo barskojen "pakollisuus" osatakilaveneissä on sellainen, josta en ole aivan samaa mieltä. Muunmuassa siksi, kun sillä MeanMarinella oltiin melkoisen kovissa keleissä ilman niitä barskoja. Ja se oli kaudella 2008, jolloin isopurje oli jo toppiin asti. Ja siksi, kun monessa veneessä joilla olen purjehtinut ja joissa on barskat, niin samaa venetyyppiä on identtisellä takilalla paljon myös ilman barskoja. Ehkä pitäisikin asiaa tarkentaa niin, että joissakin osatakilaveneissä ne barskat on pakolliset kovemmissa keleissä? Näin varmastikin on. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että ei kaikissa, eikä ehkä edes useimmissa. Voi olla kyllä, että "otanta" on mulla liian pieni tuon arvioimiseksi oikein, joten myönnän tämän olevan vaan mielipide ja sellaisenakin mutuilua...
Jos aloittaja kertoisi venetyypin, niin samanlaisen veneen omistaja voisi valaista kyseisestä veneestä, kuinka välttämätöntä niitä on käyttää ja mistä kelistä alkaen.
Lenssillä mulla oli muuten Hailla tapana avata hekki ja barskat ja kumauttaa kumilekalla mastonjalkaan, että sain sen mastonhuipun mahdollisimman eteen ja spinnun parhaiten esiin. Mulla ei siis ollut mastonjalkaa lukitttuna, vaan masto pääsi liikkumaan jalassa viitiseen senttie eteen/taakse. Haissa oli toki lisäapuna vielä ulompi keulaharus topista keulaan ja taljalla sitlootaan. Sillä sai hekille säädettävän vastavoiman (puumasto) ja lenssillä taivutettua mastoa vielä enemmän eteen... Useimmista Hai-veneistä nykyään on poistettu tuo ulompi keulaharus, samoin kuin barskatkin.
Jos barduunat on oikeasti suoraan sivulle, siis 0 asteen kulmassa, ja rustit suoraan sivulla myös, ei varmasti pysy normaali osatakila kasassa ilman barduunoita. Tietysti kevyemmissä keleissä hekki ja kansiläpivienti riittävät pitämään maston kasassa, mutta tuulen kovetessa tapahtuu jotain. Kerran olen nähnyt, kun masto taipuu 90 astetta etustaagin kohdalta, kun kuorma oli jäänyt hekille.
Useimmissa "suoraan sivuille" -takiloissa on oikeasti 5-10 astetta taakse saalingit (ja rustit), jolloin ilman barduunoita ehkä pärjää, mutta samalla takilaa ei enää voi aivan niin vapaasti säädellä kuin oikeasti suoraan sivuille saalingeilla. Tyypillisissä barduunattomissa rikeissä sitten saalinkien kulma on 20-30 astetta. Tietysti onhan sitä mastoja, joissa ei ole vanttejakaan, joten kaikki on mahdollista.
Barduunat + saalingit suoraan sivulle rikissä voi etustaagin lisäksi säätää varsin vapaasti maston kaarevuutta eri korkeuksilta. Siitä oli paljon apua 1/2-tonnareissa, joissa reivaaminen oli aika tuntematon käsite suurehkosta purjealasta huolimatta. 18 m/s asti tuli kokeiltua täydellä isolla kryssimistä, joka sujui aivan hyvin, kun ison sai todella levyksi, mikä ei onnistu nykyisillä rikeillä, jolla keveyille tuulille optimoitu purje on aivan liian pussikas jo ~10 m/s tuulessa, jossa reivi pitää ottaa 1/2-tonnareiden kokoisilla modernimmilla veneillä.
2008 muuten MM32:n "sakko" tuplabarduunoista olisi ollut 0,5% eli 3 sec/M GPH:ssa. Kannattikohan tosiaan ajaa ilman riskillä?
On siis käynyt selväksi, että veneissä, joissa spiidarit on kohtisuoraan sivuille, barduunat on kovemmassa kelissä välttämättömät jo maston tuennan vuoksi. Kuinka monessa veneessä jossa on barduunat on näin?
Mun pointti oli se, että jos veneessä on barduunat, niin niiden käyttämättä jättäminen ei ole välttämättä riski takilan menetykselle. Siis kategorinen "jos veneessä on barduunat, käytä niitä tai masto ei kestä" on se mitä väitettä en sellaisenaan sulata. Varsinkaan, jos kysyjä on hankkimassa venettä perheveneeksi ja ajaa sitä sen mukaan (purjepinta-alaa vähennetään ajoissa jo mukavuudenkin vuoksi). Ekaksi veneeksi kertoi sitä hankkivansa, joten en ajatellut, että siitä heti koitetaan ottaa kaikki irti kaikissa keleissä
Onhan toki selvää, että lisätukea takilalle sen barskan käyttö antaa ihan kaikissa veneissä. Mutta että se maston tukeminen aina ja kaikissa veneissä olisi barduunojen päätarkoitus ei ole mielestäni oikea väite. Sinä, kuten edellinenkin kirjoittaja kehutte barskoilla varustettujen veneiden takiloiden säädettävyyttä myös. Siitä olen samaa mieltä, olenhan niitä niin monessa veneessä päässyt käyttämään. Ja kisatilanteessa tietysti ajetaan niin isolla pinta-alalla kun vene ja takila vaan kestää.. se on selvää. Mutta perheveneessä, jossa on barskat...? Ei niissä haeta äärimmäisyyksiä... Silloin "pelottelu" niiden barskojen vaativuudesta ja välttämättömyydestä takilan kestävyydelle... on vaan mielestäni perusteetonta. Lue se mun eka kirjotus tähän aiheeseen. Siinä koitan vaan kertoa, ettei tarvitse pelätä niitä. En silti kerro, että voisi ajaa kovassa kelissä ilman niitä huoletta....
MM32:n takilasta barduunoiden poisjättäminen ei ollut (mielestäni) edes riski. Ainoastaan yhden säätömahdolisuuden menettäminen oli jonkin asteinen miinus. Mutta pienemmän keulapurjeen, isomman stuuran ja litteän "strekkispinnun" kanssa ihan toimiva yhdistelmä, jota mittassännöt ei niin paljon rankaisseet...
Pelottelu on tosiaan täysin turhaa, eikä niiden barskojen käyttö niin ihmeellistä ole. Mutta ihan tulosluetteloita eri vuosilta vertaamalla näytti sille, että barskojen pois jättäminen hidasti venettä enemmän kuin sääntö niiden käytöstä rankaisi. Eikä ainoastaan ne luettelot, perstuntuma vesillä sanoi samaa. Tarkemmin en kaikkia ajatuskulkuja tiedä ja tunne, jäi kuitenkin sellainen epäilys, että ne barskat osaltaan laukaisivat viime päiviin jatkuneen taistelun tasoitussäännöistä. Eli sanoisin, että barskat on hyödylliset monelta kantilta katsottuna.
Osatakilat:
80-luvulla moneen veneeseen sai lisävarusteena barduunat (tosin tiedän yhteen 2000-luvun lopunkin venemalliin lisävarustebarduunat laitetun). Tällöin ainoa käyttö oli etustaagin parempi kiristäminen. Tällaisia on ollut Infernoissa, Comfortinoissa. Albin Expreissä jne. Kaikissä näissä on saalingit reilusti taaksepäin ja barduunoilla ei ole minkäänlaista vaikutusta rikin pystyssäpysymiseen. Tyypillisesti näissä on vain yläbarduunat, sillä voimakkaasti taakse suunnatut saalingit eivät kuitenkaan mahdollista maston taivuttelua "vapaasti".
Toinen 80-luvun vaihtoehto oli "kisariki", jossa saalingit olivat täysin tai lähes suoraan sivulle ja mastoprofiili varsin ohut ja taipuisa. Tällaisia oli 1/2-tonnareissa, X-99/79:ssä, muutamissa Infernoissa jne. Näissä en kyllä ikinä suosittelisi jättämään barduunoita käyttämättä. Vaikka reivaisi aika ajoissa tulee myötätuulessa aika helposti "tuulisokeaksi" ja mastoon tulee kova kuorma eteenpäin, jota se ei kestä ilman barduunoita. Tällaisen veneen saattaa hyvinkin joku ostaa ensiveneekseen, sillä vaikkapa Maestro ja Finn Flyer 31:iä on tällaisillä rikeillä ja melko hyvälläkin sisustuksella.
Sitten on tietysti erilaisia välimuotoja, joissa profiili on jäykempi tai etustaagi korkeammalla jne. jotka sitten eivät mene puhtaasti mihinkään vaihtoehtoon.
Toppirikit:
Näistä ei minulla ole hirveästi kokemusta. Käsittääkseeni barduunoilla lähinnä estetään maston pumppaamista.
Paljon lisätietoa: http://www.boatbuilding.com/article.php/rigdesignhints/print
..näistä keskusteluista löytyne kaikki olennainen myös alkuperäiselle kysyjälle. Sen verran vielä "haastan", että Comfortinassa ei saalingit olleet mitenkään voimakkaasti taaksepäin. Eikä Haissa, louhessa, MM32:ssa... Siinäkin oli alunperin vaan yläbarskat, vaikka spiidarit on suoraan sivuille....
Ja aivan varmaa on, että mun kannattaisi laittaa barduunat mun Inferno 29 -veneeseen. Vaikka siinä on melko suuressa kulmassa spiidarit takaviistoon.., niin veltto ja huonosti tuettu se masto on. Monessa "sisarveneessä" ne onkin jo.
Tämä oli oikeastaan se mitä ajoin takaa:Vaikka kysyjän ehdokasveneessä on barduunat, niin niiden olemassaolo ei välttämättä tee venettä vaikeemmaksi/haavoittuvammaksi ajaa kovemmassakaan kelissä. Järkeä saa kayttää..
Koska kuten sanoit: barduunoja on erilaisia, ja eri tarkoitusta varten eri veneissä...
Se alkuperäisen kysyjän ehdokasvene olisi kyllä kiva tietää...
on juuri tyyppiesimerkki veneestä, jossa osatakilassa on saalingit selvästi taaksepäin. Barduunoiden käyttö ei ole tarpeellista, mutta niillä voi hieman kiristää keulaharusta. Liikakiristäminen saa vantit löystymään. Tällaisia takiloita tehtiin erityisesti Ruotsissa 80-luvulla. Esimerkiksi Scanmareissa on useimmissa bardunoiden kiinnityshelat mastossa valmiina, mutta itse vaijerit puuttuu vakiomastosta.
Kun ei yhtään tiedä mitä venettä alkuperäinen kysyjä tarkoittaa, on paha mennä antamaan mitään arvioita tai ohjeita. Monissa veneissä voi esimerkiksi kryssillä pitää molemmat barduunat kiinni koko ajan. Samoin ison ollessa reivattu. Vaikeinta lienee kovahkon tuulen (täysi iso) jiippaus myötäisellä, jos saalingit ovat oikeasti 0-asteen kulmassa. Noin muutenhan barduunat vain tukevat mastoa lisää ja monissa osatakiloissa (kuten Comfortina 32) varsinkin isossa avomeren aallokossa barduunan kiristäminen sopivasti rauhoittaa mastoa veneen ryskyessä aallokossa.
Tuossa aiemmin tulikin jo ihan paljon asiaa, mutta ehkä mentiin vähän oli ensiveneen ostajan tasosta.
Barduunoita käytetään yksinkertaisesti sanottuna siten, että tuulen puoleinen on kireä ja suojan puoleinen löysä. Vain jompi kumpi barduunoista on siis aina kerrallaan käytössä. Jokaisessa vendassa ja jiipissä uusi barduuna pitää kiristää ja vanha päästää auki, käytännössä hommaa tulee yhden miehistönjäsenen verran lisää, mutta selviää siitä kyllä yksinkin kun ensin rauhassa miettii mitä on tekemässä.
Ihan varmasti ensiveneessä barduunat on iso miinus. Purjehduksen opettelussa on ihan tarpeeksi tekemistä ilman barduunoitakin, jotka vaikeuttavat varsinkin jiippejä. Toisaalta veneen hankinnassa on monta muutakin näkökulmaa ja kompromisseja joutuu tekemään, joten kategorisesti ei kannata sanoa ehdotonta eitä barduunoille. Itsekin ostin barduunaveneen, vaikka en barduunoista pidä lainkaan, koska vene oli muuten erittäin sopiva ja mahtui budjettiin. Puolet lisää rahaa niin olisin saanut vastaavan uudemman, jossa ei olisi ollut barduunoita, mutta sitä puolta lisää nyt ei vaan ollut.
Barduunaveneen hankkimista puoltaa esim.
- tulet purjehtimaan kunnon miehistöllä, esim. nuoria aikuisia yleensä 3-4 mukana
- olet "urheilullinen" tyyppi ja tykkäät "äksönistä"
- sulla on aikaisempaa veneilykokemusta, esim. jollista tai moottoriveneistä tai olet ollut gastina
Barduunaveneen hankkimista vastaan on esim.
- tulet purjehtimaan lasten kanssa tai vajaalla miehistöllä
- tavoitteena on enemmänkin "nauttia maisemista" eikä "harrastaa purjehdusta"
Jokatapauksessa vene on kokonaisuus. Jos sulla on vaihtoehtoja, suosittelisin välttämään barduunoita. Mutta jos muiden ominaisuuksien ja hinnan puolesta ei löyty yhtä hyvää vaihtoehtoa sinulle ja barduunat ovat veneen "ainoa miinus", niin en näe mitään periaatteellista estettä ostaa ensiveneeksi barskavenettä.
"käytännössä hommaa tulee yhden miehistönjäsenen verran lisää, mutta selviää siitä kyllä yksinkin kun ensin rauhassa miettii mitä on tekemässä."
Turhaa liioittelua. Olemme pystyneet purjehtimaan jopa kilpaa kohtuukeleissä kahden hengen miehistöllä barduunoilla varustetussa veneessä. Ensin Vital 26 ja sitten myöhemmin Saint 313. Niin spinnujiippi kuin kryssivenda.Molemmissa veneissä pinnamies ehtii ihan hyvin hoitamaan barduunan jos vain valmistelee manööverin kunnolla. Ja veneessähän manööverit aina valmistellaan kunnolla.
Tosin on myönnettävä että kummassakin veneessä vantit ovat takaviistoon joten barduunat eivät ole megakriittiset takilan tuennan kannalta. Venevauhtiin asia kyllä vaikuttaa. Ja kyllä barduunasta oli iloa siinä Kotka-Suursaarikisan maalintulossa spinnulla kun takastaagin sakkeli petti, en ole ihan varma olisiko Vitalin masto kestänyt sitä rytkäystä pelkkien vanttien avulla.
Paljon puhutussa MM32:ssa barduunat kulkivat lomapurjehduksella ilman ihmeempää harmia kun miehistössä 5 hengen oli 2½ purjehtijaa.
Nykylomaveneessäni ei barduunoita ole mutta kaipaan niitä varsinkin kryssiin tulevan positiivisen vaikutuksen takia kovasti.
Eli summarum. Jos vantit ovat edes vähän taaksepäin osatakilaveneessä laskisin barduunat vain plussaksi (lisäävät takilan säätömahdollisuuksia kun se tarve tulee). Jos vantit ovat ihan suoraan sivulle osatakilaveneessä harkitisin toisenkin kerran että olisiko ko vene varmnasti minun valintani ensiveneeksi. Jos omaisin purjehduskokemusta niin en niin kauheasti pohtisi ko asiaa.
Barduunan kiristys jäykistää keulaharusta (ok kovalla kelillä) mutta kasvattaa isopurjeen pussikkuutta , koska maston poka suoristuu mastoa peräänpäin vedettäessä. Tämä saataa jäädä huomaamatta, jolloin keulavantin kireysetu nollautuu isopurjeen profiilin muuttuessa kovan tuulen muodosta kevyen kelin muotoon. Barduunaa kiristettäessä pitää kiristää aina myös perävanttia, jos haluaa pitää isopurjeen entisen latteana ja veneen pystyssä kovassa kelissä
Tulipa tältä vanhojen kaivelijalta taas lööperiä.