Olen ensimmäistä vuotta yliopistossa opiskeleva poika, tai oikeastaan kyllä jo mies. Muutin sitten pikkukaupungista isoon kaupunkiin opiskelemaan yliopistoon. Yliopistoon mennessä en tuntenut sieltä ketään. Syyslukukausi on sitten tullut yliopistossa jo opiskeltua ja kavereita on tasan saman verran kun yliopistoon tullessani, eli tasan 0 kappaletta.
Olen luonteeltani ujo ja hiljainen. Miten tällainen ujo ja hiljainen, pienen maalaiskaupungin poika pystyisi saamaan kavereita yliopistosta? Pienessä kotikaupungissani mul on kavereita ja intissäkin mä sain ujosta luonteestani huolimatta siellä kavereita oikeinkin hyvin. Mut kuitenkaan yliopistossa ja mun opiskelupaikkakunnalla mulla ei oo ollenkaan kavereita. Miten kavereita voisi saada yliopistossa? Opiskelijabilessä sun muissa opiskelijatapahtumissa voi olla ihan kiva käydä, mut kun niissä juodaan niin kauheesti, enkä mä juo.
Miten saada yliopistosta kavereita?
30
9740
Vastaukset
- vcbfd
Jos ei alkoholi maistu edes sosiaalisissa tilaisuuksissa, niin sitten kannattaa alkaa harkita erinäisiä harrastejärjestöjä joita yliopistolla on satoja.
Jos uskovaisuus/hihhulit ei pelota, niin silloin kannattaa hankkiutua uskovaisten opiskelijoiden järjestöön, jos taas olet tervejärkinen etkä uskontoja kaipaa, niin sitten erinäiset harrastejärjestöt ovat hyvä paikka hankkia niitä kavereita. Myös poliittiset "opiskelijajärjestöt" ovat usein hyvä vaihtoehto, jos vain olet tarpeeksi sosiaalinen ja uskallat ottaa asioihin kantaa.
Jos olet vähän kauempaa kotoisin, niin liity vaikka kotipaikkakuntasi/alueesi osakuntaan ja jos sinulla on jotain harrastuksia, niin katso onko niille olemassa omaa harrastejärjestöä. Kyllä sieltä yliopistolta aina nyt pari kolme itseä kiinnostavaa järjestöä löytyy johon voit liittyä ja fuksina sinun on helppo päästä niiden toimintaan mukaan, vanhempana opiskelijana se voi olla jo vähän työläämpää. - CellaB
Heippa! Itse oon ujohko tyttö ja aloittanut juuri opiskelut yliopistossa. Kavereiden saaminen on vaikeampaa kuin kuvittelin. Kyllä sellaisia hyvän päivän tuttuja on, muttei oikein sen kummempaa. Olisin kuvitellut, että täällä olisi samanhenkisiä ihmisiä, kun alakin on vain juuri niin sopiva minulle. :(
- Anna R.
Tsekatkaa viestiketju "kivaa tekemistä opintojen ohelle? mistä kavereita?"
Se on tällä samalla alueella eli Opiskelu > Yliopistot ja korkeakoulut > Yliopistot > Yliopistot ja korkeakoulut > kivaa tekemistä... Siellä puitiin samaa asiaa. Ei ne muut teitä syö :) ja hyvien kavereiden saaminen vie aina aikaa, mullakin sellasen pari vuotta. Pikku hiljaa tutustuen, siitä se lähtee.
- 4+11
On pakko olla itse aktiivinen, mutta onneakin tarvitaan. Ota kursseja muista tiedekunnista, voit yllättyä. Ryhmätyötä vaativat kurssit ovat hyviä paikkoja tutustua.
- diupsdiupsdiups
Eihän siellä opiskelijatapahtumissa ole pakko paljon juoda tai edes ollenkaan. Monilta ihmisiltä vain estot häipyvät kun ovat hieman hiprakassa, jolloin tutustuminen onnistuu paremmin. Tiedän kyllä, että toisten örveltämistä on ärsyttävää katsoa...
Olen moneen kertaan törmännyt samaan tilanteeseen, en siis henkilökohtaisesti, että kun opiskelee yliopistossa on todella vaikeaa luoda kontakteja. Monilla muilla yliopisto-opiskelijoilla on sama ongelma kuin sinulla. Mene luennolla rohkeasti vain istumaan jonkun vähääkään kiinnostavan ihmisen viereen ja juttele jotain niitä näitä vaikka tulevasta luennosta. En usko, että kukaan pahastuu jos menee kaveraamaan.
Jos sinulla on kuitenkin muita kavereita, et voi olla mikään toivoton tapaus, johon kukaan ei halua tutustua, eli saat AIVAN VARMASTI kavereita, kunahn vaan uskallat aloittaa puhumisen jonkun kanssa! :)
Oletko ajatellut ,vaikka ihan yliopiston ulkopuolelta, jotain harrastusta?
Tiedän miten kurjaa on olla ilman kavereita, mutta sinulla niitä kuitenkin on toisella paikkakunnalla, toisilla ei välttämättä edes siellä...
Tsemppiä kuitenkin! :)- katkeroitunut?
Pakko kirjoittaa omista kokemuksista, raaka totuus. Opiskelijabileissä kävin muutamissa ekana vuonna. Join ja en juonut, mutta yksin sain kykkiä. Ihmiset hengailivat omissa porukoissaan ja tuntui liian vaikealta tunkea väkisin sekaan. Yleensäkään fuksina ei tuntunut esim. omassa ainejärjestössä kuin klikkiytymisen merkkejä. Eli kun en omannut sitä omaa porukkaa, saa kertsilläkin istua ihan yksin, eikä kukaan puhu mitään. Mulle kun on aika vaikeaa mennä juttelemaan tuntemattomalle ihmiselle jotain. Ja tuo, että mennä vaan luennon yhteydessä jonkun viereen istumaan tai jotain. Just, joitain ihmisiäkin on, joiden kanssa on kurssien pakollisissa yhteyksissä jotain puhunut, niin käytävillä sun muilla katotaan nenän vartta pitkin ja ollaan kuin ei tuntisikaan. Joku varmaan miettii tässä vaiheessa, että mussa on pakko olla jotain vikaa. Sitä mieltä olen itsekin. Miten muuten voisin olla näin yksin yliopistossa. Aina ennen opintoja kuvittelin, että yliopisto ja varsinkin oma tiedekunta on täynnä samanhenkisiä ihmisiä, mukavia sellaisia. Mutta ei siltä näytä... :(
- 32
katkeroitunut? kirjoitti:
Pakko kirjoittaa omista kokemuksista, raaka totuus. Opiskelijabileissä kävin muutamissa ekana vuonna. Join ja en juonut, mutta yksin sain kykkiä. Ihmiset hengailivat omissa porukoissaan ja tuntui liian vaikealta tunkea väkisin sekaan. Yleensäkään fuksina ei tuntunut esim. omassa ainejärjestössä kuin klikkiytymisen merkkejä. Eli kun en omannut sitä omaa porukkaa, saa kertsilläkin istua ihan yksin, eikä kukaan puhu mitään. Mulle kun on aika vaikeaa mennä juttelemaan tuntemattomalle ihmiselle jotain. Ja tuo, että mennä vaan luennon yhteydessä jonkun viereen istumaan tai jotain. Just, joitain ihmisiäkin on, joiden kanssa on kurssien pakollisissa yhteyksissä jotain puhunut, niin käytävillä sun muilla katotaan nenän vartta pitkin ja ollaan kuin ei tuntisikaan. Joku varmaan miettii tässä vaiheessa, että mussa on pakko olla jotain vikaa. Sitä mieltä olen itsekin. Miten muuten voisin olla näin yksin yliopistossa. Aina ennen opintoja kuvittelin, että yliopisto ja varsinkin oma tiedekunta on täynnä samanhenkisiä ihmisiä, mukavia sellaisia. Mutta ei siltä näytä... :(
Itsekin huomasin opiskeluja aloittaessani sen, että porukka kuppikuntaistui hyvin nopeasti. Onneksi minäkin löysin omani. Näiden kanssa sitten pääosin tehtiin harjoitustöitä, biletettiin jne. Ja meidän tiedekuntamme edustajien odotin minäkin olevan juurikin olla tällaista avointa ja sosiaalista porukkaa. Hyvin pintapuolista hommaa, etten sanoisi.
- katkeroitunut?
32 kirjoitti:
Itsekin huomasin opiskeluja aloittaessani sen, että porukka kuppikuntaistui hyvin nopeasti. Onneksi minäkin löysin omani. Näiden kanssa sitten pääosin tehtiin harjoitustöitä, biletettiin jne. Ja meidän tiedekuntamme edustajien odotin minäkin olevan juurikin olla tällaista avointa ja sosiaalista porukkaa. Hyvin pintapuolista hommaa, etten sanoisi.
Mulla yksi probleema on just se, että olin vanhimmasta päästä opiskelijoita, kun aloitin. Ei enää jaksa ravata bileistä toiseen, kun ehdin tehdä sitä ihan tarpeeksi jo lukioaikana. Ja sitäkin ihmettelin, että kun kuvitteli, että yliopistolla olisi jotenkin "sivistyneempää" porukkaa, joiden kanssa voisi jutella oman alan jutuista. Mutta kaikki ainakin opintojen alkupuolella puhuivat vaan viimeisimmistä bileistä tai seuraavista bileistä. Nekin pari hassua tuttua, jotka sain ekana vuonna, ottivat eri pääaineet kuin minä, eikä heihin sen jälkeen enää missään törmännyt.
Ja inhoan muuten kuppikuntia. Enkä halua kuulua yhteen kuppikuntaan ja olla vain heidän seurassaan... - 15
katkeroitunut? kirjoitti:
Mulla yksi probleema on just se, että olin vanhimmasta päästä opiskelijoita, kun aloitin. Ei enää jaksa ravata bileistä toiseen, kun ehdin tehdä sitä ihan tarpeeksi jo lukioaikana. Ja sitäkin ihmettelin, että kun kuvitteli, että yliopistolla olisi jotenkin "sivistyneempää" porukkaa, joiden kanssa voisi jutella oman alan jutuista. Mutta kaikki ainakin opintojen alkupuolella puhuivat vaan viimeisimmistä bileistä tai seuraavista bileistä. Nekin pari hassua tuttua, jotka sain ekana vuonna, ottivat eri pääaineet kuin minä, eikä heihin sen jälkeen enää missään törmännyt.
Ja inhoan muuten kuppikuntia. Enkä halua kuulua yhteen kuppikuntaan ja olla vain heidän seurassaan...Ei se kuppikuntaisuus itseänikään yhtään kiinnosta. Mutta minkäs teet, jos ennakko-odotuksista huolimatta touhu osoittautuu juuri sellaiseksi.
- MiraTurust
Mä lopettelen kohta opintoni, eikä mulla ole yhtään ketään kaveria pääaineestani, jonka kanssa olisin yhteydessä, kun luvut on luettu.
Fuksivuonna olin just viettänyt välivuotta Jenkeissä ja ehtinyt kolme vuotta olla väärää alaa lukemassakin ja valmistua siitä. Eli olin aika vanhus verrattuna näihin, jotka just olivat muuttaneet pois äidin luota ja tulivat suoraan lukion penkiltä. Olin viimein löytänyt alani ja olisin halunnut Waltarin oppien mukaan siemailla absinthia, parantaa maailmaa ja PUHUA siitä pääaineestamme. Ei todellakaan onnistunut. Jos en valittanut läksymäärää tai haukkunut opeja, sain kieroja katseita. Mielestäni olen perusfiksu ja minulla on välillä sarkastinen huumori. Kai sitten muut vain ajattelivat minun olevan pikkuvanha tai jotain...en tiedä.
Nyt sitten viisi vuotta myöhemmin nämä kollegani kutsuvat toisiaan toistensa häihin ja reissailevat yhdessä ja ovat ylimpiä ystäviä. Ja mikäs siinä. Mutta jään paitsi aivan kaikesta hiljaisesta tiedosta, kun taas tämä piiri infoaa jäseniään ihan kaikista jutuista, jotka liittyvät opiskeluun. Viimeksi oli valittu sellainen tenttipäivä yhdissä tuumin, joka kävi kaikille muille paitsi minulle. Opettaja vähän yritti kyseenalaistaa, mutta kun kerta enemmistö päättää, niin kiitti vaan **tusti.
Katkerinta on kuunnella, miten omat lukiokaverit ovat löytäneet ihania ystäviä yliopistoistaan toisilla paikkakunnilla. Olen liian vanha biologisesti ja tutkintojen määrässä, että voisin mennä jonnekin tutustumisillanviettoihin enää. Sitäpaitsi olen luovuttanut. Toivon, että tulevasta työpaikasta saan kavereita. Vuosi sitten sain mahakipua ennen massaluentoja, koska mietin, kenen viereen voisin mennä istumaan. Yritän aina hymyillä ja esitän, ettei minua haittaa yhtään, jos ennen luentoa vaikka kiertää kamera, jossa on kuvia viimeisimmistä bileistä, joista saan aina tietää jälkikäteen. Minusta myös tuntuu, että opettajatkin ovat huomanneet tilanteeni ja ehkä säälivät minua. Sekin suututtaa.
Raivostuttavinta on, että olen aivan varma, että jos vaikka olisin vuotta "nuorempien" ryhmässä, tilanne ei olisi tämä. Joskus jollain kursseilla, missä näkyy muitakin kasvoja, on ihan kivaa jutustelua. En vain mahdu tuohon kaveriporukkaan ja vuosikurssini ei käytännössä ole paljon muuta kuin tuo porukka.
Tsemppiä kaikille muillekin yksinäisille!- maksimimäärä
Tämä pelottaa minuakin. Minulla on yksi tutkinto takataskussa, mutta ala ei ollut minun juttuni (eli en ole enää mikään 19-kesäinen). Nyt pyrkimys olisi päästä yliopistoon linjalle, jonne otetaan vuosittain alle 20 uutta opiskelijaa.
Itseäni vähän jännittää se, että kun olen jo naimisissa ja käynyt aiemmin läpi esim. vaihtarivuodet, interrailit ja pakolliset baarisekoilut, niin miten mahdan sopeutua ryhmään... Olen kyllä melko ulospäinsuuntautunut, mutta mahtaakohan ystävystyminen olla mahdollista, jos ei enää hirveästi kiinnosta lähteä haalarit päällä kiertämään kaupungin katuja keskiyöllä? - niinpä niin..
Toisaalta harmittaa puolestasi, toisaalta jaan nuo kokemukset. Olen myös jo huomattavasti muita vanhempi opiskelija, vaihdoin pääainetta ja olen tänä vuonna lukenut tuota uutta pääainetta, tämä vuosi on mennyt perusopintojaan opiskelevien fuksien kanssa. On joukossa myös pari muualtakin tullutta. Olen väsynyt yrityksiin olla sosiaalinen - vaikutan varmasti jo yrmyltä ja omiin oloihin vetäytyneeltä. Pidän opinnoistani, mutta ei kiinnosta enää yrittää sosiaalisia kontakteja. Olen väsynyt siihen, että yksi vuosi käydään yhden joukkion kanssa samoilla luennoilla ja sitten noita tuttuja ei näy enää missään. Jos haluaa puhua jonkun kanssa pitää erikseen sopia lounastreffit. Olen käynyt parissa ainejärjestötapahtumassa, jotka ovat kiinnostaneet minua mutta pari kertaa lukukaudessa jossain tapahtumassa käynti ei tuo kuin pari tuttua. Oikeastaan en edes tarvitse kavereita sinällään, minulle on melko sama, tutustunko ihmisiin. Minulla on ystäviä jo, kaipaan vaan, että yliopistolla olisi jotain yhteisöllisyyttä. Mikä siis koskaan ei tule tapahtumaan. Yliopistolla olen aina yksinäinen ja se on ikävä ja kolkko paikka. Ainoa hyvä puoli on se, että oikeasti pidän opinnoistani.
- Tuttua mullekin.
Niinpä niin, yliopistossa on kaikkea muuta kuin avoin ja suvaitseva yhteisö.
Onneksi sieltä valmistuu ja pääsee pois. - loollolooo
onko näin?
- aabeecee
Se on ihan väärä oletus, että kavereita ei saa, jos ei käy bileissä. Yleensä nuo juhlissa ravaavat ovat aivan oma porukkansa. Kyllä sieltä löytyy niitä hyviä tyyppejä, jotka eivät käy opiskelijabileissä tai jos käyvät, niin aika harvoin. Esimerkiksi minä kävin fuksivuotena vain yksissä bileissä ja totesin nopeasti, että ei ole minun juttu. Vietin vapaa-aikani mielummin niiden kavereiden kanssa, joihin olin tutustunut jo peruskoulussa tai lukiossa.
Kavereita sain eri kursseilla: kun jakaannuttiin pöytäkuntiin keskustelemaan tehtävien ratkaisuista, niin tuollaiset hetket olivat hyviä tilaisuuksia tutustua muihin. Lähes jokaisesta ryhmätyöstä olen haalinut pari kaveria. Jos juttelu sujuu kursseilla ihmisten kanssa hyvin, niin kannattaa moikkailla käytävällä näitä samoja ihmisiä, vaikka saattaisi tuntua oudolta. Oli minulla myös hyvää tuuria, massaluennoilla on jotkut vieressä olleet alkaneet höpöttämään ja sattumoisin sitten ovat kurssit menneet samojen henkilöiden kanssa yksi yhteen.
Toki niitä yksinäisiäkin hetkiä on mahtunut opintoihin. Olen aktiivisesti kontaktissa ehkä vain muutaman yliopistoihmisen kanssa ja loput on sellaisia, että kivaa jos törmäillään. Juuri syksyllä kävin pari kurssia, joissa oli eräs tyyppi, jota olin yliopistolla viimeksi varmaan n. vuosi sitten nähnyt, mutta saman tien alettiin juttelemaan. Luennoilla ei itseäni ainakaan yksinolo haittaa, mutta laskuharjoitustilaisuuksissa yksinäisyys ei ole kivaa.
Tiivistettynä: ryhmätöissä ja laskaritilaisuuksissa saa kavereita. Noista laskaritilaisuuksista vielä sen verran, että kun ryhmissä keskustellaan vastauksista, niin aika monesti keskustelun ohessa ihmiset alkavat helposti juttelemaan kaikesta muustakin siinä sivussa. Kyllä siitä huomaa, että muutkin haluavat ottaa jonkinlaista kontaktia. Jos on hiljaista porukkaa, kun pitäisi keskustella niistä tehtävistä, niin kannattaa itse vain reippaasti murtaa jää tyyliin "mitäs saitte tehtävään x vastaukseksi?", "mä sain tohon vastaukseksi, että ... onko muut samaa mieltä?". Ihmiset yleensä kummasti piristyvät, jos löytyy joku joka selvästi vie hommaa eteenpäin ja se helpottaa tutustumista.- goudaboy
"Kavereita sain eri kursseilla: kun jakaannuttiin pöytäkuntiin keskustelemaan tehtävien ratkaisuista, niin tuollaiset hetket olivat hyviä tilaisuuksia tutustua muihin. Lähes jokaisesta ryhmätyöstä olen haalinut pari kaveria."
"Olen aktiivisesti kontaktissa ehkä vain muutaman yliopistoihmisen kanssa ja loput on sellaisia, että kivaa jos törmäillään."
Ketjussa varmaankin haetaan enemmän sitä, että kuinka saada niitä oikeita kavereita? Sellaisia kavereita, joiden kanssa nähdään luentojen ulkopuolellakin. Kehut saaneesi paljon kavereita harjoituksien kautta jne., mutta silti et ole heistä suurimpaan osaan edes yhteyksissä. Eivätköhän kaikki osaa haalia tuollaisia random hyvänpäiväntuttuja vaikka kuinka paljon - siihen jos mihin yliopisto on oivallinen paikka.
Puhuttaessa kavereiden hankkimisesta tarkoitettaneen kuitenkin jotain ihan muuta. Itse ainakin miellän kaverin sellaiseksi ihmiseksi, jonka tuntee kohtuullisen hyvin, ja jonka kanssa vaihtaa kuulumisia muutenkin kuin vain sattumalta törmätessä.
- Hieman yksin
"Heippa! Itse oon ujohko tyttö ja aloittanut juuri opiskelut yliopistossa. Kavereiden saaminen on vaikeampaa kuin kuvittelin. Kyllä sellaisia hyvän päivän tuttuja on, muttei oikein sen kummempaa. Olisin kuvitellut, että täällä olisi samanhenkisiä ihmisiä, kun alakin on vain juuri niin sopiva minulle."
Itsellä ihan sama tilanne. Olisin kuvitellut ihmisten olevan avoimempia ja sosiaalisempia, mutta ei... Jotenkin kun itse alottaa juttelemaan niin toiset vastailee väkinäisesti ja keskustelu tyrehtyy pian, kun ei sitä jaksa yksin pitää käynnissä. Mieluummin kaikki näyttävät vaan näpräävän kännyköitään ja kalentereitaan kuin juttelevan muille, esim. ennen luentoja aulassa istuskeltaessa.
"Se on ihan väärä oletus, että kavereita ei saa, jos ei käy bileissä. Yleensä nuo juhlissa ravaavat ovat aivan oma porukkansa."
Tämän olen myös huomannut. Meidän oppiaineessa on ehkä (samana vuonna itseni kanssa aloittaneista) 8-10 aktiivista juhlijaa, loput ovat enemmän keskittyneet vaan opintoihin ja muuhun. Jotenkin aina kuvitellaan, että kaikki opiskelijat ryyppäävät ja bilettävät, mutta ei se siltä vaikuta. Voi kyllä alastakin riippua, en ole varma. - ......
Huomasin itse omina opiskeluaikoinani, että tutustuminen tapahtui jostakin syystä alkoholin säestämänä. Joku muuten kirjoitti 2007 teekkaripiireistä, että "käytännössä mielestäni kuitenkin opiskelutovereihin tutustuminen ilman alkoholin käyttöä voi teekkaripiireissä olla huomattavan vaikeaa."
- Tytatu
Opiskelen ensimmäistä vuotta yliopistossa, ja etenkin viime aikoina olen tuntenut itseni todella yksinäiseksi. Tänne on muodostunut selkeät kuppikunnat, enkä minä kuulu mihinkään niistä. Vapaa-ajalla olen aina vaan kämpillä, koska en enää edes jaksa lähteä bileisiin, kun sielläkin minut ignoorattaisiin täysin.
Luennoilla yksin oleminen ei haittaa, mutta ryhmä- ja paritehtävissä se on tuskallista. Minä olen aina se, jolle ei ole paria, tai joka jää ryhmien ulkopuolelle. Pidän opiskelemastani alasta, mutta kaipaisin myös kavereita."koska en enää edes jaksa lähteä bileisiin, kun sielläkin minut ignoorattaisiin täysin."
No eipä ole riskiä tutustua kehenkään, jos asenne on tuollainen...- Tytatu
Michelarkangelo kirjoitti:
"koska en enää edes jaksa lähteä bileisiin, kun sielläkin minut ignoorattaisiin täysin."
No eipä ole riskiä tutustua kehenkään, jos asenne on tuollainen...Aina vaan jauhetaan asenteesta. Plaa plaa, asenne ratkaisee. Menee jo minun mielestäni samaan kastiin, kuin uskoa oppivansa lentämään, jos yrittää vain tarpeeksi kovasti. Rajansa kaikella.
Aluksi yritin olla mahdollisimman aktiivinen ja jutella ihmisille, mutta ei ketään kiinnostanut. Menin mukaan bileisiin jne. Käyn edelleen silloin tällöin illanistujaisissa sun muissa, mutta joskus on parempi jäädä pois, ettei aiheutuisi lisää mielipahaa. Viime kerralla eräiden bileiden jatkoilla baarissa yritin lyöttäytyä opiskelutovereiden seuraan, mutta nämä lähtivät karkuun. En ollut kaatokännissä tai mitään. Ei ollut kovin hyvä fiilis sen jälkeen, vaan lähdin kotiin. Tytatu kirjoitti:
Aina vaan jauhetaan asenteesta. Plaa plaa, asenne ratkaisee. Menee jo minun mielestäni samaan kastiin, kuin uskoa oppivansa lentämään, jos yrittää vain tarpeeksi kovasti. Rajansa kaikella.
Aluksi yritin olla mahdollisimman aktiivinen ja jutella ihmisille, mutta ei ketään kiinnostanut. Menin mukaan bileisiin jne. Käyn edelleen silloin tällöin illanistujaisissa sun muissa, mutta joskus on parempi jäädä pois, ettei aiheutuisi lisää mielipahaa. Viime kerralla eräiden bileiden jatkoilla baarissa yritin lyöttäytyä opiskelutovereiden seuraan, mutta nämä lähtivät karkuun. En ollut kaatokännissä tai mitään. Ei ollut kovin hyvä fiilis sen jälkeen, vaan lähdin kotiin.Kritisoin "en edes yritä"-asennatta; sain nimittäin sen käsityksen aiemmasta viestistäsi. Eri asia tietenkin jos olet jo yrittänyt. Pelkkä asenne ei tosiaan riitä.
- shtikkkk
Tytatu kirjoitti:
Aina vaan jauhetaan asenteesta. Plaa plaa, asenne ratkaisee. Menee jo minun mielestäni samaan kastiin, kuin uskoa oppivansa lentämään, jos yrittää vain tarpeeksi kovasti. Rajansa kaikella.
Aluksi yritin olla mahdollisimman aktiivinen ja jutella ihmisille, mutta ei ketään kiinnostanut. Menin mukaan bileisiin jne. Käyn edelleen silloin tällöin illanistujaisissa sun muissa, mutta joskus on parempi jäädä pois, ettei aiheutuisi lisää mielipahaa. Viime kerralla eräiden bileiden jatkoilla baarissa yritin lyöttäytyä opiskelutovereiden seuraan, mutta nämä lähtivät karkuun. En ollut kaatokännissä tai mitään. Ei ollut kovin hyvä fiilis sen jälkeen, vaan lähdin kotiin.Voi ei! Tosi ikävää, jos olet joutunut tuohon asemaan. Tilanne on siinä mielessä pirullinen, että jos alasi tyypeillä on susta jo negatiivinen mielikuva, sen muuttaminen paremmaksi voi olla työlästä.
Voiko alaasi opiskella jossain toisessa yliopistossa? Paikkakunnan vaihto ja uusi mahdollisuus voisi olla paras ratkaisu kun olet vasta fuksi. Toki vaikka vaihtaisitkin, niin toki sinun kannattaa miettiä mitä tehdä paremmin seuraavilla kerroilla.
- Beatriz
"Pidän opiskelemastani alasta, mutta kaipaisin myös kavereita."
Sama tilanne... Ala ok, mutta kaverit puuttuvat. Bileissä en tosin edes ehtisi kauheasti käydä, kun opiskelu vie kuitenkin melkoisesti aikaa, kun haluan hoitaa hommat kunnolla. (Älkää nyt käsittäkö, että kaikesta tarvitsisi saada paras mahdollinen arvosana. Tarkoitan, että haluan panostaa opintoihini, koska ne ovat minulle tärkeä asia, mutta perfektionisti en kuitenkaan ole). - Yksinäinen yliopisto
Yliopisto tosiaan on yksinäinen paikka, kun näin moni tuntee aivan samoin kuin minä! Itse sain alkuklikkiytymisessä kavereikseni pari ydinporukasta ulosjäänyttä, ja olen kiitollinen että kuulun edes johonkin sakkiin. Muutin paikkakunnalle, jossa en tunne ketään, joten edes kursseilla näen näitä kavereita... Vapaa-ajalla emme mekään näe.
Kuinka sitä saisikaan yliopistolta YSTÄVIÄ, joita nähdä, joiden kanssa jakaa ajatukset ja kokemukset? Moni taitaa kaivata vastausta tähän. - 0_o
Ajattelin nostella taas esille tätä ketjua, sillä olen itse aloittamassa opintoja tulevana syksynä yliopistossa. Onko saman alan uusilla opiskelijoilla omia bileitä/tapahtumia ja luoko jengi heti alkupäivistä lähtien keskenään suhteita, siis yliopistoon tutustumisen yhteydessä VAI juuri sitten näiden bileiden kautta? Jos riippuu alasta, niin olen menossa siis viestintää opiskelemaan..
- dffsdsffsd
Suhteet luodaan jatkoilla kolmelta aamuyöstä. Jos et käy bileissä, kaikki työpaikat menevät sivu suun niin opintojen aikana kuin jälkeenpäin. Lähinnä valtion ja kuntien työpaikat ovat julkisessa haussa.
- korjaus
dffsdsffsd kirjoitti:
Suhteet luodaan jatkoilla kolmelta aamuyöstä. Jos et käy bileissä, kaikki työpaikat menevät sivu suun niin opintojen aikana kuin jälkeenpäin. Lähinnä valtion ja kuntien työpaikat ovat julkisessa haussa.
Jatkot alkavat vasta kello neljältä.
- Anonyymi
moikka kaikille! onko täällä vielä yliopisto opiskelijoita kaveria vailla? Tässä yksi...
- Anonyymi
vaikka löytää kyllä kantensa. Bileveikko löytää toisen bilettäjän. Hissukka löytää toisen hissukan,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072745Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302385Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen212290Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631021876- 1141610
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1671324Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2801149- 711024
- 801014
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha179936