Pitääkö ihmisen muuttua jos ei kelpaa omana itsenään muille?
Pitääkö ihmisen
muuttua?
12268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toiset ihmiset tyytyvät sinuun juuri sellaisena, kuin olet ja toiset taas eivät. Jotkut haluavat muuttaa sinua oman mielensä mukaiseksi. Itse en halua muuttua toisen mielen mukaan joksikin muuksi, mitä olen. Naisilla varsinkin on ikävä piirre yrittää muuttaa miestä joksikin oman mielensä mukaiseksi. Olen ylipäätään saanut tarpeeksi muiden miellyttämisestä, miellytän ihmisiä ainoastaan työn puolesta, muutoin saa riittää. Jos en kelpaa sellainena, kuin olen saa olla.
Jotkut asiat on hyvä pyrkiä muuttamaan, joitain toisia ei. Kenenkään ei esim. pidä ruveta ryyppäämään ja harrastamaan irtosuhteita, jos kokee sellaiset oman arvomaailmansa vastaisiksi tai muuten vastenmielisiksi. Jos sen sijaan ei ole tippaakaan kiinnostunut sellaisista asioista mistä yleensä puhutaan muiden kanssa eikä tahdo käyttää lainkaan aikaansa sellaisten parissa, kannattaa ehdottomasti miettiä voisiko omaa asennettaan muuttaa.
on se, että nainen saa muuttaa miestä, mutta mies ei saa muuttaa naista.
jos yksinäisyyden syy on se, että on liian ujo, masentunut tai ylimielinen, niin totta kai sellaisista negatiivisista piirteistä kannattaa yrittää pyrkiä eroon.
suurin osa ihmisistä on kiinnostunut muustakin kuin juomisesta ja irtosuhteista. mutta jos ei itse uskalla hakea seuraa, sitä ei saa. ja jos on kokoajan synkkämielinen, sellaisen kanssa ei viihdy kukaan. ylimielisiä wannabe-Nietzschejä on varsinkin nuorissa miehissä paljon, jauhavat paskaa vastakkaisesta sukupuolesta ja samalla itkevät kun ovat sinkkuja.
helpoin tapa voittaa yksinäisyys on lähteä ulos. hankkia harrastuksia, joissa tutustuu muihin. mennä pelottaviin sosiaalisiin tilanteisiin ja psyykata itseään. pitää huolta terveydestään ja iloinen, elämää rakastava asenne. hymyllä pääsee todella pitkälle.
mutta se on kaikki helpommin sanottu kuin tehty. kyse on pitkästä prosessista. jotkut eivät sinne pääse omin avuin, vaan terapiaa ja vastaavaa tukea kannattaa hakea. elämä on lyhyt tuhlattavaksi.
Jokaisella ihmisellä on oma rooli.
Kun synnyt useamman lapsen perheeseen on rooli kuin syntymä lahja, se sinulle normittavat vanhempasi etkä siitä roolista pääse kuin todennäköisesti jättämällä koko rooliperheesi.
Hullua puhua omanaitsenä olemisesta, se tarkoittaa vain roolia johon muut sinut haluavat asettaa.
Rooli on aina olemassa koulussa työssä ja ystäväpiirissä.
Ihminen oppii ja muuttuu koko elämäsä ajan, mielipiteet ja periaatteet voivat kokemusten kautta muuttua jopa täysin vastaisiksi.
Kiltti ihminen on vain muiden mielen mukainen ja omaitse on rooli johon sinut asetetaan.
on se että te olette täysiä pellejä kaikki. varsinkin 2 viimeistä kirjoittajaa senlaatusia typeryksiä että ei kiinnostaisikaan tutustua.
ensimmäiselle näistä olisin varmaan juuri tällainen ylimielinen wannabe-Nietzsche koska olen pessimisti. kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä kaikkeen paskaan ja aina hymy perseessä vai?
toiselle varmaan olisin joku roolinvetäjä. varmaan tyypin käsityskyky järkyttyisi jos kertoisin että muiden mielipiteet mistään ei kiinnosta paskan vertaa koska surkeiden pellejen typerillä mielipiteillä ei ole mitään merkitystä.
mihin ystäväpiirissäkään mitään roolia tarvitaan? jos ystävät vituttavat niin niiden voi käskeä painumaan helvettiin. ongelma ratkaistu.
Sosiologit ovat kyllä tulleet siihen tulokseen, että jokainen elää kaiken aikaa eri rooleja eri tilanteissa. Jotkut laittavat sen niin päin, että jokaisella on oma naamio johon he ovat naamioituneet sosiaalisissa tilanteissa, eikä kukaan koskaan näytä todellista itseään muille. Itse asiassa se tuottaisi todella paljon ongelmia jos edes yrittäisi elää ilman naamioita - "maailma kun nyt vaan sattuu olemaan sellainen".
Tällä palstalla on varmaan paljonkin niitä, jotka ovat yrittäneet elää ilman naamioita "omana itsenään." Miä myös. Mutta kyllähän sosiaalinen elämä vaatii esittämään kiinnostuneisuutta silloinkin, kun sitä ei ole; ja ennen kaikkea esittämään kiinnostunutta (tuomaan sen esiin) silloin kun on kiinnostunut! Sosiaalisissa piireissä pyöriville pelkkä läsnäolo ei kuitenkaan merkitse samaa, kuin yksinäisemmille hengille.
muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla. kukaan ei estä sua vaikka sanomasta presidentille päin naama mitä huvittaa. ketään ei tartte miellyttää ellei itse halua. totta kai se tuottaa ongelmia koska ihmiset eivät pidä käytöksestä joka menee ristiin heidän omien toiveidensa/olettamustensa kanssa.
jos kiinnostusta on niin sitä ei tarvitse esittää sen voi tuoda esille ilman mitään rooliakaan ellei ole pelle jonka täytyy esittää olevansa joku kelvatakseen toiselle. semmoinen on perseen nuolemista ja se ei kiinnosta.
kukaan näyttäisi todellista itseään muille? mitä tuo nyt tarkoittaa? ettei kerro kaikkea itsestään vai? pitäisikö? ei ketään kiinnosta niin miksi vaivautua? kukaan ei tunne todellista minua itseäni lukuunottamatta. eikä tule tuntemaankaan koska se menisi vaan heiltä yli hilseen kaikilta ja täten kaikki olisi ihan turhaa.
itse rakastan omana itsenäni olemista koska tiedän että se vituttaa muita ja muita on yksinkertaisesti mukava vituttaa.
Todella sinut itsesi?
Olet varmaan aika yksiulotteinen tyyppi. :D
Mutta varmasti vituttaa niitä, jotka tuhlaavat aikaansa sinun itserakastuneeseen itsensalailuun.
Mie en kyllä tunne itteänikään, tarvitsisi vertailukohteita pitkässä juoksussa.
Jos ei äänet kuulukkaan naapurista, ehkäpä olen skitso.
Ja kohteliaisuus ennenkaikkea, sanoi Nietzsche.
unohtui tuosta, että mikä tuo *The todellinen-itse* loppujen lopuksi sitten onkaan, onko sellaista olemassakaan?
On eri asia todella(!) haluta piparia (tositarkoituksella) naiselta, ja sitten se, kuinka asian naiselle esittää niin, että ei vaikuta epätoivoiselta pervolta. Vai? :D))))
"Nainen haluaa rakkautta antaakseen seksiä; mies haluaa seksiä antaakseen rakkautta."