Jos rakkautta vannoo täällä kerran kestävää
ei kesken matkaa sitä saisi heittää,
niin vähän meistä lopultakin tänne jälkeen jää
on tuhkaa rakkaus kun multa peittää.
On rakkauden tiellä meitä monta kulkijaa
ei kaikki siellä kulje iloisesti,
myös monta löytyy oven viimekerran sulkijaa
kun rakkauden sanat hetken kesti.
Ei periksi saa antaa koskaan tiellä rakkauden
vaikka kivi kengässäkin hiertää,
tää pieni hetki kuitenkin on täällä ihmisen
voi hellyydellä pienet torat kiertää.
Kun käsikkäin pois kuljetaan luota alttarin
on vannottuna että ylämääta,
sun kanssas yhtä keveästi minä kulkisin
ei turhistakaan rähistä siis saata.
Niin monta turhaa kyyneltä on hukkaan heitetty
niin monta sormusta on mennyt mukaan,
vie aikaa ennen kuin on kova tora peitetty
ei sellaista kai tahtonekkaan kukaan ?
Siis kulkekaamme tietäen tie tää yhteinen
ei eripurat sido rakkautta,
ikuisesti sanassa kun antaa sormuksen
saa kulkea sen ilman huokailutta.
Nyt suudelma sä huulille anna ystävän
käteen pistä kätesi tuo lämmin,
tunnet kuinka rakkaudesta nautit enemmän
soi sielun kannel yhä kiihkeämmin.
Pistetään siis pöydälle parisuhteet nää
otetaan vain tarvittavat mukaan ?
Katsotaan miten paljon pöydän alle jää ?
Tuskin siellä silloin istuu kukaan ?
ei kesken matkaa sitä saisi heittää,
niin vähän meistä lopultakin tänne jälkeen jää
on tuhkaa rakkaus kun multa peittää.
On rakkauden tiellä meitä monta kulkijaa
ei kaikki siellä kulje iloisesti,
myös monta löytyy oven viimekerran sulkijaa
kun rakkauden sanat hetken kesti.
Ei periksi saa antaa koskaan tiellä rakkauden
vaikka kivi kengässäkin hiertää,
tää pieni hetki kuitenkin on täällä ihmisen
voi hellyydellä pienet torat kiertää.
Kun käsikkäin pois kuljetaan luota alttarin
on vannottuna että ylämääta,
sun kanssas yhtä keveästi minä kulkisin
ei turhistakaan rähistä siis saata.
Niin monta turhaa kyyneltä on hukkaan heitetty
niin monta sormusta on mennyt mukaan,
vie aikaa ennen kuin on kova tora peitetty
ei sellaista kai tahtonekkaan kukaan ?
Siis kulkekaamme tietäen tie tää yhteinen
ei eripurat sido rakkautta,
ikuisesti sanassa kun antaa sormuksen
saa kulkea sen ilman huokailutta.
Nyt suudelma sä huulille anna ystävän
käteen pistä kätesi tuo lämmin,
tunnet kuinka rakkaudesta nautit enemmän
soi sielun kannel yhä kiihkeämmin.
Pistetään siis pöydälle parisuhteet nää
otetaan vain tarvittavat mukaan ?
Katsotaan miten paljon pöydän alle jää ?
Tuskin siellä silloin istuu kukaan ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tässä maistuu elämä! Tykkäsin.
Todellakin tämä on yhteenpuristus
eräästä parisuhteen koukerosta.
Hyviä pyhiä Sinulle. T: J
Kommenttia omiin runoihin olisi kiva sinulta saada,koska olet erittäin hyvä kirjoittamaan,ja sinulta voisi kehittävää palautetta tulla :)
ja anteeksi että täällälailla kommenttia inusin,mutta täällä harvoin vakikirjoittajat kommentoivat,joka on sinänsä ikävää.
jos en inunnut mielestäsi :)
Voi halausm.
minkä runon
heitit luettavakseni
oot miettinyt syntyjä niin syviä
oikeeseen taas kerran osunut
Miksi miksi opita me ei suurin kaikista on
RAKKAUS
ei kerskaa
ei etsi omaansa....
ja paljon muuta
mihin kaikki katoo häviää
miksi muista emme mitä lupasimme
Kiitos et kosketit melkein mennyttä
aikaa jolloin lupaukset
pitivät...
Lupaukset ovat monesti vain
tuuleen kirjoitettu.
Rakkaus on suuri voimavara
jospa sen oppisimme tietämään.
Hyvää Joulun aikaa.
J.
hiljennyin, niin upeaa ja koskettavaa
luettavaa !
Kiitos.
Näinhän se elämä
joskus kuljettaa.
Hyvää tulevaa vuotta.
J.
Niin mieleeni jäi
väkevä viimeinen
säkeistösi
Laitetaan pöydälle
otetaan se mikä
on tärkeää...
paljon paljon
pois jää alle pöydän
Juuri näin kun uskaltais tehdä
rehellisyys ja
yksinkertaisuus jää
se olisi silloin
todellisen
rakkauden paikka...
Jos rakkaus ei perustu rehellisyyteen
ei luottamuskaan ole enää kunnossa
rakkaus rakastaa rehellisyyttä.
Valoa päiviisi. J.