Emmä tiiä, oonko mä vähän ihmeellinen tai jotain, mut mistä sen voi sit tietää et tykkääkö jostain oikeesti vai eikö tykkää.. :) Kuullostipas hyvältä.. (En ole mikään 15v teini tms. Jos tämä siltä kuullostaa.. )
Mutta siis kun tässä nyt ns. tapailen yhtä miestä. Ja kun ensitapaaminen meni vähän niinkuin järjestetysti kavereiden kautta, eikä ainakaan minun puoleltani tullut ahaa elämystä, että tässäpä elämäni mies. Mies on kyllä mukava, ja kauhean kehuttu ihminen, kavereitten mukaan. Mutta joku ei silti ole kohdallaan. Ite vähän niinku jarruttelen koko asiassa. Muutaman kerran ollaan samoissa porukoissa liikuttu ja saman katon alla nukuttu. mutta ei kahdestaan oikeestaan vielä ollenkaan mitään. Kiinnostais kyllä tapailla ja kattoa minne tämä ehkä mahdollisesti johtais, mutta sitten taas, jos tämä ei minun puoleltani ole kuin -haluan olla ystävä-juttu, niin kiva pitkitellä tätä sen miehen takia! Ja antaa sille toivon kipinää. Mies mitä ilmeisemmin olisi kiinnostunut! Oon nyt siirtäny ja siirtäny tapaamisia, mut kuitenki jotenki kiinnostais nähdä, mieluummin tietysti isossa porukassa!
Voiko tää mun pidättäytyneisyys johtua, mun erittäin huonosta itsetunnosta, ja en näin ollen halua päästää ketään liian lähelle. vai olisko kyseessä että ei yksinkertaisesti ole mitään tunteita miestä kohtaan? ja sen takia siirrän ja siirrän kaikkea missä pitäs kahestaan olla?!
Että ihminen voi olla typerä. En oo oikeen ikinä ollu kunnolla rakastunu, Ja ihastunki aika huonosti!
Pitäiskö nyt vaan antaa olla ja kattoa, jos se kunnon ihastuminen sieltä tulis.
Kirjotan tätä näköjään suurimmaksi osaksi itelle, josko tämä vaikka auttas, ku kirjottaa jotain ylös, Oli pakko päästä jonnekki purkamaan. :)
Saa kyllä silti, kiitos antaa kommenttia, ja neuvoa, ja jos jollakulla olisi ollut saman kaltaisia fiiliksiä.
Mutta siis kun tässä nyt ns. tapailen yhtä miestä. Ja kun ensitapaaminen meni vähän niinkuin järjestetysti kavereiden kautta, eikä ainakaan minun puoleltani tullut ahaa elämystä, että tässäpä elämäni mies. Mies on kyllä mukava, ja kauhean kehuttu ihminen, kavereitten mukaan. Mutta joku ei silti ole kohdallaan. Ite vähän niinku jarruttelen koko asiassa. Muutaman kerran ollaan samoissa porukoissa liikuttu ja saman katon alla nukuttu. mutta ei kahdestaan oikeestaan vielä ollenkaan mitään. Kiinnostais kyllä tapailla ja kattoa minne tämä ehkä mahdollisesti johtais, mutta sitten taas, jos tämä ei minun puoleltani ole kuin -haluan olla ystävä-juttu, niin kiva pitkitellä tätä sen miehen takia! Ja antaa sille toivon kipinää. Mies mitä ilmeisemmin olisi kiinnostunut! Oon nyt siirtäny ja siirtäny tapaamisia, mut kuitenki jotenki kiinnostais nähdä, mieluummin tietysti isossa porukassa!
Voiko tää mun pidättäytyneisyys johtua, mun erittäin huonosta itsetunnosta, ja en näin ollen halua päästää ketään liian lähelle. vai olisko kyseessä että ei yksinkertaisesti ole mitään tunteita miestä kohtaan? ja sen takia siirrän ja siirrän kaikkea missä pitäs kahestaan olla?!
Että ihminen voi olla typerä. En oo oikeen ikinä ollu kunnolla rakastunu, Ja ihastunki aika huonosti!
Pitäiskö nyt vaan antaa olla ja kattoa, jos se kunnon ihastuminen sieltä tulis.
Kirjotan tätä näköjään suurimmaksi osaksi itelle, josko tämä vaikka auttas, ku kirjottaa jotain ylös, Oli pakko päästä jonnekki purkamaan. :)
Saa kyllä silti, kiitos antaa kommenttia, ja neuvoa, ja jos jollakulla olisi ollut saman kaltaisia fiiliksiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On piru vie jotakn tuttua. Mutta sanon minä kyllä sen että perhana jos Tuula näen sinut vielä kynä kädessä täällä kirjoittelemasa näitä viestejä naapurin Laurille, niin annan selkään! Meijän Tuula! Häpiä. Jotakin tolkkua ja itsehillintää ja arvokkuutta sais naisesta jo tässä iässä löytyä!! HYIHYI.
Minä annan sitten sulle jotain muuta (vaikka sata metriä etumatkaa, ennen kuin lähden perään ;))... Millos me muuten katotaan muumeja?
Kyllähän sitä sanotaan, että omia tuntemuksia kannattaa kuunnella. On mahdollista, että kemianne vielä napsahtavat, tai sitten eivät. Mielestäni on hienoa, että otat jo tässä vaiheessa toisen osapuolen tunteet huomioon, ettet roikottaisi toista turhaan. Se on hieno piirre, että huomioi toisen tuolla tavoin.
Siltikin, ei ole rehellistä itseään kohtaan seurusrella jonkun kanssa, esim. ystäviään miellyttääkseen.
Ehkä kuitenkin kannattaisi tavata tämän miehen kanssa face to face, eikä kaveriporukassa, jolloin suhteeseenne saattaa tulla väkisinnaittamisen makua. Käykää pari kertaa yhdessä jossain kahvilla tms ja tutustu hieman. Jos ei tunnetta riitä, niin ei se maailmaa kaada. Jokainen vastaa omista tunteistaan. Kannattaa kuitenkin jotenkin nätisti sanoa, että arvostat häntä muuten, vaikkei teistä paria tulekaan. Rehellisyys (itselleen ja muille) kannattaa minun mielestäni, ja sitä voi olla samaan aikaan rehellinen ja kohtelias.
Kiitos tuosta vastauksesta. Täytyypä vain nähdä ihan kahden kesken, jos se vaikka siitä sitten selviäisi, voiko tästä tulla mitää.
Toi oli kyl hyvä toi "Siltikin, ei ole rehellistä itseään kohtaan seurusrella jonkun kanssa, esim. ystäviään miellyttääkseen. " Koska siinä voi olla helposti totakin, ainaki omalla kohalla. Kuitenki liikutaan jonku verra samois kaveripiireis, niin väkisinki aattelee et mitäs sitte jos?! Vaikka nämä "parittaja-kaverit" ovat kyllä sanoneet, että ei siinä mitää jos ei onnistu, ja et iha rauhas otatte. Auttoivat kuulemma vain alkuun! :)
Mutta katotaan nyt mitä tästä seuraa.. :)
Lisää kommentteja otetaan silti vastaan.. :)