Vanha sanonta kuuluu että kissa kiitoksella elää,

sama homma täällä. aina laitan syntäri- ja joululahjan, ja viimeksi muistaakseni lahjasta kiitettiin kun kummilapsi oli 4-vuotias. Nyt 11. Tuntuu pahalta laittaa lahjoja, kun tiedän jo etukäteen että kiitosta ei tule, silti sitä kuitenkin aina toivon. Minulla ei edes ole paljoa rahaa, koska olen opiskelija, ja siinäkin mielessä lahja on minulta aina sitten jostain muusta pois. Miksi siis aina annan lahjan? Jotenkin kai ajattelen, että kummilapsesta on mukavaa saada paketti postissa. Itsestänikin se oli pienenä jännittävää. Tosin minun vanhempani opettivat kiittämään lahjan antajaa, aina joko soitettiin tai laitettiin kiitoskortti.

Nyt tosin olen ruennut ajattelemaan, että voisikohan olla niin että kys. perhe ja kummilapsi ei edes halua minulta lahjaa:/ eivät kyllä pidä muutenkaan mitään yhteyttä. Mutta kyllähän senkin voisi sanoa suoraan, vaikka tekstiviestillä että "lopeta lahjojen lähettely, ei kiinnosta".