mun vai sun syy?
Kumminpäin sä tän koet,
V
23504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
I love you, tahdotko ymmärtää sen?
mä otan tästä syyt niskoilleni; olen siinä hyvä. eli annan sulle synninpäästön. Mutta todellisuudessa pidän huolen, että mitään ei tapahdu -jos vaikka sattuisit jotain toivovan. En haluaisi kirjoittaa tätä, koska haluan sinua enemmän kuin koskaan ketään ikinä! mutta en luota sinuun ja vielä vähemmän luotan itseeni tässä asiassa. jos tulkintani olisivatkin olleet totta -uskottelen itselleni että olen sinulle koekappale jos näin voi sanoa, enkä tiedä haluanko olla sellainen. vaikka en edes oikeasti välitä että olisinko.
Toisaalta, haluan sinua niin paljon että en tiedä kuinka elämä tästä jatkuu. kyllä se jatkuu mutta tunne on kauhea. emme koskaan voisi jakaa elämäämme kuin ystävinä, mutta voisiko sekään tässä tilanteessa olla mahdollista? toisaalta voisi, mutta se olisi outoa.
t mies
Väität, ettet luota muhun - tuon mä olenkin aina uskonut olevan yksi suurimmista asioista, joka välillämme hiertää - mutta kuitenkin uskallat myöntää tuon. Jollet sä muhun yhtään luottaisi, varoisit sanojasi paljon enemmän.
Mä syytän ainakin itseäni ja kannan huonoa omaatuntoa sentakia mukanani jokaikinen päivä ja jokaikinen hetki. Halusin vain kysyä sun mielipidettäsi miten sä tän asian koet.
Kyllä mäkin sua haluan ja kaipaan, mutta en mä halua tuottaa sulle enää mitään huolta enkä harmeja. Munkaltaisista yleensä halutaan päästä eroon, ei tulla luo.
En kyllä ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla koekappaleena olemisella? Joskus joku kirjoitti kahden kuukauden tutustumisselibaatista... Sellanen vois olla hyvä...
vitsin väänsit :) ootko nyt tyytyväinen :D
En ymmärrä, mikä on vitsi?? Taisin sekaantua nyt muiden asioihin, vai? Paras mennä nyt nukkumaan... Öitä!
Hyvää yötä nyt sulle ja kiitos kun vastasit. Ajatuksiini jäät, jos vaan olet *hän*.:)
täytyy sanoa, jotta et elättele liikaa toiveita.
Lopeta se huonen omantunnon mukana kantaminen. Sä et voi tehdä enempää. Paskinta tollaisessa on itsensä syyttäminen vaikka on yrittänyt jotain selvyyttä saada. Eiks toi oo jo selvä asia.
huonoa omaatuntoa mukanani kannakaan enkä itseäni syytä, vaan tekojeni vuoksi.
Hän ymmärtäisi.
Tajusin sen itsekin, kun selvisi ettei hän ole ollut tuohon aikan koneen lähettyvilläkään. Mutta ei se mitään.
Mitä sä sitten olet tehnyt?
Eipä mitään tekemättömäksi saa.
No onneksi sentään tää palsta on olemassa. Että voi pyytää anteeksi. Tulee sitten vähän parempi mieli.
anteeksi ja ollaan aikoja sitten selvitetty tuo juttu. Anteeksipyyntö kuitenkin on niin mitätöntä, niin pientä. Ei se mun oloani helpommaksi tehnyt eikä syyllisyyttäni poistanut.
Kadutko sitä mitä teit ?
Lisäksi kysyn milloin teit sen mitä ei tekemättömäksi saa ?
(Ihan varmistaakseni vain oletko todella hän joksi sinua luulen?)
Olisitkos valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä , voisitkos ajatella että osaisit rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa hänen kaltaista naista nyt paremmin ?
Jos siihen saisit uuden mahdollisuuden... kaiken jälkeen?
Niin tuota, olen itse nainen ja kirjoitukseni meni miehelle. Koko ketjun lukemalla se kyllä olisi tullut selville.
kenelle kysymyksen esität? millä kirjaimella hänen nimensä alkaa?
ja minä kaipaan häntä todella paljon , rakastan oikeesti...
en todellakaan ole voinut muita rakastaa, vaikka myönnän kokeilin kerran ei onnistunut sen tiedätkin...
olet ja tulet aina olemaan minulle se oikea.
mutta sinä et enää oikeesti halua olla vain mun... ?
tuo kommentti. En kaipaa ketään V:tä.
eihän siinä ollut mitään epäselvää, sinun, et joustanut, suutuit pienestä asiasta kun ajattelit vain itseäsi ja yritit hallita kaikkia tekemisiäni, no, sait mitä halusit, nopean eron kun olit jo toisen kanssa säätänyt mun selän takana monta kuukautta....tollaseen tyyppiin voi luottaa vain kuin myrkkykäärmeeseen...luikertele pesääs !
ikävä tuottaa pettymys. En koskenut keneenkään ennen kuin erosimme lopullisesti. Eron ollessa jo selvää kirjoitin muutaman viestin sitten yritin tavata toista mut ei siitä mitään tullut. En halunnut enää kuitenkaan mitään uutta. Nyt jatkan ilman ketään koska en enää osaa rakastua kehenkään. Olen rakkauteni jättänyt sinne mihin se jäi. En halua enää muita edes katsoa niin tyhjiä "olentoja" tulee vastaan joilla ei ole merkitystä mitenkään. Pahoittelen että näin teen itselleni mutta muuta en enää voi. Sinulle toivon ainoastaan onnellista ja sielun rakkaudella täyttävää elämää.
En ole sun hlö.