Masennus, mä luulin ettei sellaista voi ikinä tulla.. En edes meinannut uskoa kun lääkäri niin sanoi, määräsi lääkkeet ja sain keskusteluapua.. Luuulin todella että siitä voisi jopa selvitä, mutta en jaksa enää uskoa siihenkään.. Kerrompa hieman taustoja, 3.6.2009 alkoi päänsärky, luulin sitä ensin ihan normaaliksi, päiviä kului ja särky jatkui ja jatkui.. menin työterveys lääkärille, diagnosoi poskiontelotulehduksen, söin lääkkeet mutta särky vaan jatkui.. seuraava diagnoosi oli että niskat niin jumissa, ravasin fysioterapeutilla, sain kortisonipiikkejä ja lopuksi koitin vielä kiropraktikkoa.. mikään ei auttanut.. olin jo pari kuukautta kärvistellyt jatkuvan päänsäryn kanssa.. vieläkin epäiltiin niskoja, sain lähetteen fysiatrian erikoislääkärille, otettiin röntgenkuvat, mitään poikkeavaa ei löytynyt.. Sitten taas kuukausi odottelua ja pääsin pään kuvaan, sieltäkään ei vastausta löytynyt, joku kysta sivulöydöksenä mutta se ei voi tätä aiheuttaa, tässä vaiheessa lopetin särkylääkkeiden käytön koska niistä ei juurikaan apua ollut.. neurologi kirjoitti jonkin päänsäryn estohoitoon tarkoitetun lääkkeen.. tässä samalla minulla todettiin keskivaikea masennus, johon sain lääkkeet.. ajattelin vielä tässä vaiheessa että olo paranisi.. mutta nyt olen aivan loppu, päänsärky jatkuu edelleen en edes muista enää miltä tuntui kun pää ei oo kipeä :( nyt toinen mielialalääke menossa jonka pitäis nostaa mielialaa ja auttaa päänsärkyyn, mutta ei ei ei.. itkettää koko ajan, surettaa, pelottaa.. sisällä jyllää ihmeellinen painostava tunne.. en muista milloin olisin nukkunut 4tuntia pidempään.. nyt kun 4päivä on seuraava lääkäri, on neurologi luvannut kirjoittaa lähetteen kipupolille, mutta mä en oikeesti jaksa uskoa että mikään enää auttaa.. kotona on vaikeeta.. lapset ei ymmärrä miks äiti kiukkuaa ja itkee koko ajan, joka toinen viikonloppu saan hengähtää kun lapset ovat isällään.. mutta kun ne voimat loppuu niin ne loppuu, en arvosta itseäni enää yhtään, olen menettänyt paljon ystäviä, kotoa ei tuu enää lähdettyä.. mulla oli vielä hetki sitten ihana parisuhde, mutta tuntuu että sekin on lopussa, miten voi rakastaa toista jos ei rakasta itseään yhtään.. mietin vaan kuinka paljon pahaa oon aiheuttanut rakkailleni.. kukaan ei oo syypää tähän et on kipeä.. mutta kun itsellä on semmoinen olo ettei ole enää yhtään mitään arvoa, mietin koko ajan vaan tätä kipua, ja kyllä antaisin mitä vaan että sen joku saisi loppumaan.. niinhän sitä sanotaan että terveyttä osaa arvostaa vasta kun sen menettää.. mutta nyt täytyy tunnustaa etten tiedä enää mitä pitäis tehdä.. lasten takia jaksan vaikken aina jaksakaan.. iso kiitos jaksamiselle kuuluu mun kahdelle ihanalle pienelle mussukalle.. mutta mä tarvisin sitä oikeeta tukee, et joku pitäis kii ja sanois et kaikki tulee kuntoon, mutta sitä kukaan ei voi luvata.. anteeksi sekava teksti, mutta aattelin jos auttais kun sais purkaa pahaa oloaan..
Mitä tehdä kun voimat ihan lopussa... ?
pudonnut..
53292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ettei ole kroonistunut pääkipu? Tukos aivoihin menevässä suonessa? Ihan pikkuriikkinen tukos päässä verisuonessa? Okei pää kuvattu, mutta eivät näe jos hermonpäitä tulehtunut ja ärsytystilassa.
ehdotus: Hae nukkumiseen pertriptyl, klotriptyl tai triptyl. Ehkä ekoina 2 aamuna saattaa tuntua vähyeeltä, se ei kauan kestä.
Mene yksityiselle lääkärille, sano ettet kestä enää kipua ja johan tuo vaikuttaa suuresti sun normaalielämääsi ja että olet kittanut aiemmin jo kaikkia kipulääkkeitä ja sano että olet saanut ystävältä tiedon, että 0,4mg Temgesic auttaisi. Nopein reitti pois päänsärystä ja unettomuudesta. Temgesic on erittäin koukauttava lääke, mutta kun saat pääkivun pois ei käyttöä tarvitse pitkään jatkaa. Jollei Temgesic auta päänsärkyyn, sitten täytyy vaihtaa lääke. Vaihtoehtoinen lääke on Oxycontin. Jos tällä kaavalla ei päänsärky lähde, tilan täytyy olla erittäin vakava. Kipupolilla voit tiedustella Temgesiciä, mutta eivät välttämättä niitä anna.
Mikään yleinen terveydenhuolto ei sulle tule määräämään Temgesiciä.
Erittäin vahvoja lääkkeitä ja tää ei ole mun resepti, vaan mieheni joka kärsii niin kovista kivuista että tietää kipulääkkeistä kaiken, hänen ohjeitaan nämä.
Muista, ettet pelästy lääkkeen vahvuudesta, kun on riittävän kipeä ei ole mitään väliä millä se kipu saadaan pois. Temgesiciä voi syödä vuodenkin ja vielä voidaan vieroittaa lääkärin valvonnassa annosta pienentämällä.
Miehellä on 5x 0,4mg Temgesicejä, 4 kpl Triptyliä illaksi (kroonisesti uneton, tutkittu). Sun annos ei ole lähelläkään noita annoksia.
Paitsi jos kuulut siihen ihmisryhmään jolle Triptyl ei auta.
Jos joku alkaa nyt tällä palstalla sättiä, että neuvotaan liian vahvoja lääkkeitä, niin voin saman tien kertoa, että on juteltu Orionin tutkijan kanssa joka on 30v näitä asioita tutkinut ja mm. tuonut ADHD-lääkkeen, tämän amfetamiinipitoisen, Suomeen. Yksityinen maksaa n. 40e/käynti.
aikoinaan mulla oli voimat ihan loppu. Aloin itkemään aivan pienestä enkä jaksanut mitään. Menin lääkäriin, otettiin verikokeita ym ja todettiin että olen masentunut. Söin pari viikkoa masennuslääkkeitä mutta anoppi sanoi mulle että lopeta, et ole masentunut. Juttelin siskoni kanssa asiasta ja hän sanoi että mulla on varmaan kilpirauhasen vajaatoiminta. Hänellä itsellään oli myös. Ne saavat aikaan samanlaisia tuntemuksia kuin masennus. Vieläkin täytyy tarkkailla annostusta sillä jos syö liian vähän, itsetuhoiset ajatukset alkavat pyöriä päässä. Ja vielä tuon kilpparin toteamisessa - lääkäri sanoi että arvot ihan kunnossa joten testatakseni että auttavatko thyroxin pillerit mitään otin hieman siskoltani, salaa. Ja ne auttoivat, joten sitten marssin lääkäriin uudestaan. Arvot ovat yksilöstä kiinni.
Kukaan ei ehkä voikaan luvata kaiken tulevan kuntoon, mutta yleensä aina niin kuitenkin käy. Itsellänikin on elämässäni ollut aika, jolloin olin aivan loppu. Todella siis tieni päässä, josta kuitenkin kuin ihmeen kaupalla tein täyskäännöksen kohti nykyistä, parempaa minuuttani ja elämääni. Tiedän, ettei tulevaisuus pohjalla näytä valoisalta, tai kuten minulla, en nähnyt tulevaisuutta ollenkaan. Jos vaan jotenkin jaksaisit uskoa ja luottaa elämään, se kyllä kantaa kun annat sen niin tehdä. VOIMIA!!!!
"Ne saavat aikaan samanlaisia tuntemuksia kuin masennus. Vieläkin täytyy tarkkailla annostusta sillä jos syö liian vähän, itsetuhoiset ajatukset alkavat pyöriä päässä. Ja vielä tuon kilpparin toteamisessa - lääkäri sanoi että arvot ihan kunnossa joten testatakseni että auttavatko thyroxin pillerit mitään otin hieman siskoltani, salaa. Ja ne auttoivat, joten sitten marssin lääkäriin uudestaan. Arvot ovat yksilöstä kiinni."
Täällä on ilmeisesti paljon muistittomia ihmisiä eli se mikä menee sisään korvasta tulee viheltäen ulos toisesta korvasta saman tien. Sitä kutsutaan myös toisella nimellä piittaamattomuudeksi, tai valikoivaksi muistiksi.
Ei ole yllätys että kilpparihormonit toimivat sinulle. Luulitko tosiaan että olet poikkeus?
Olen käsitellyt aihetta aikaisemmin täällä (TSH ja T4V eivät kerro koko totuutta)
Kilpirauhanen masennuksen syynä?
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8944065/43279094
Masennus/tulehdus:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8836261
Terveyskeskukset ovat aikansa elänyt erityisen kummallinen yhteiskunnallinen ilmiö. Alunperinhän ne olivat lastenneuvoloita joita joku älykääpiö keksi laajentaa terveyskeskukseksi. Joku niissä mättää ja pahasti. Ne on luokiteltu harjoittelijalääkäreitten temmellyskentäksi missä kukaan ei valvo lääkärin toimintaa. Ihmiset taas on niin aivopestyjä että lääkäri on yhä lähes jumalan asemassa.Kun auton vie huoltoon auto saa varmasti viimeisenpäälle hyvän huollon ja korjauksen, ihminen sen sijaan joutuu auttamattomasti ja totaalisesti koekaniiniksi sekä lääkäreille että hoitajille. Antaako ihminen muka kirjallisen sitoumuksen koekaniina olemiseen mennessään vaivoineen,kipuineen ja sairauksineen terveyskeskukseen tai joutuessaan sinne sairaankuljetuksessa. Kaikki kroonikot on ehdottomasti hoidettava erikoislääkäreissä ja -sairaaloissa. Yhtäkkiset viirusinfektiot ja ja syysflunssat tosin voitaisiin hoitaa terveyskeskuksessa vaikka ei siiätäkään hyvä seuraa. Lpaseni sai kroonisen kehkoputken tulehduksen joka hoidettiin monilla antibioottikuureilla ja määrättiinaina uusintatarkastukseen. Siellä sitten toipilaana muitten sairaitten lasten kanssa odotushuoneessa ja taas uusi virus. Lopulta älysin tämän hullun toiminnan ja lapseni parani kun ei saanut uutta tartuntaa. Olen itse sairastanut kroonista hyvin kivuliasta nivelsairautta yhteen menoon 30 vuotta pääsemättä kertaakaan erikoislääkärille terveyskeskuksen lähetteellä. Muutamaan kertaan rahat riitti erikoislääkärille mutta ei niissäkään yksi kerta ihmeitä tee. Sitten, kuin lottovoitto, terveykeskuksessa oli osaava lääkäri joka määräsi tautiini sopivan lääkkeen jolla kuin taikaiskusta hirvittävä krooninen kipuni hävisi.Mutta se kipu oli pilannut monessa suhteessa elämäni. Vain kroonisesta kamalata kivusta kärsivä tetää miten se kipu on kuin myrkyllinen vellova vesi johon on koko ajan hukkumassa. Sitä on pakko pysyä pinnalla, lasten, työn ja toisista huolehtimeisen vuoksi vaikka on koko ajan kivun jumisteltavana, Minulla kipu on täysin konkreettinen ja konkreettisesta taudista johtuvaa vaikka matkanvarrella yritettiin toki mielenvikaiseksikin tehdä ja lähetettiin mielenterveyspuolelle missä lääkäri ensinäkemältä totesi että olin tullut väärään paikkaan. Mutta terveyskeskuksessa päätavoite on päästä potilaasta mahdollisimman helposti eroon, ei suninkaan "korjata" reisteilevaa elimistöä. Nyt sitten terveyskeskus on ollut moneen kertaan ottamassa viisaan lääkärin määräämät lääkkeet minulta pois. Kun se raastava helvetillinen kipu palaa menen suosiolla sinne helvettiin itsekin sillä krooninen sairauteni on elinikäinen.