mitä mieltä olette äidit ja isätkin poikeien sota ja ase leluista?annatteko leikkiä niillä,jos saavat lahjaksi?
onko teistä kehittävää että pikkupojat leikkivät sota,tappo ja tuhoamisleikkejä?
ostatteko itse pojillenne sotaleluja?
antakaa mielipiteitänne asiasta?
onko teistä kehittävää että pikkupojat leikkivät sota,tappo ja tuhoamisleikkejä?
ostatteko itse pojillenne sotaleluja?
antakaa mielipiteitänne asiasta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin ensin sitä mieltä, että meille ei mitään aseita pojalle osteta. No teki niitä kepeistä, sormesta, milloin mistäkin. Jotain vesipyssyjä sitten olen ostanut, ja antanut leikkiä myös niillä joita on lahjaksi saanut.
Pojille metsästysvietti on varmasti luonnollinen osa, evoluution tulos, ja tällainen leikki sinänsä luonnollista. Sen sijaan, että kieltäisi koko leikin, voi esim. opettaa, että niitä jotka eivät leikissä mukana ole, ei mennä osoittelemaan.
Leikin myötä lapset käsittelevä asioita ja tunteita, mitenkään vahingollisena asiana en sotaleikkejä näkisi. Aina mahtuu ihmisiin heitä joilla sitten päässä heittää ja tapahtuu kamalia asioita, mutta sotaleikkien leikkimiseseen sillä asialla tuskin yhteyttä on.
Leikki on leikkiä, ja sitä kautta lapset käsittelevät erilaisia asioita. Sota- ja taisteluleikit ovat luontaisia erityisesti pojille, -tosin on tyttärenikin pienempänä tyttökavereineen poikien leikkeihin osallistunut, ovat kai niin jännittäviä! Nyt kun lapset ovat alakoulun ylemmillä luokilla, ovat niin rauhallisen ja tasapainoisen oloisia, ja ymmärtävät myös elämän kurjempia puolia. Eivät enää leiki taisteluleikkejä ja taistelevat lähinnä keskenään ;)
Noissa leikeissä erotat kyllä milloin "menee yli". Varmista myös, että mahdolliset leikkikaverit ovat mukana leikissä eikä ketään vahingoiteta tahallaan.
..lapsellesi kunnolla mikä on totta ja mikä ei,mikä on erittäin vaarallista ja mikä turvallista.. yms. .Lapset ovat erittäin fiksuja (tuntuu että fiksumpia kuin me aikuiset =) ..) ja ymmärtävät kyllä kun selität.
Ja aina kun huomaa jotain mitä lapsi ei ole ennen tehnyt ja tuntuu että hän ei nyt ihan ymmärrä tuota (vaikka joku juttu tv:ssä) niin otat asian puheeksi.
Olen samaa mieltä kuin muutkin kirjoittajat. Leikkii ne kuitenkin niitä sota ym. leikkejä. Jollei ole ostopyssyjä niin vain mielikuvitus on rajana. meillä on kaksi poikaa. Pienenä ei pyssyjä ostetu, mutta leikit oli menossa kuitenkin. Vanhempana oli kuulapyssyt (alaikäisenä!) Niissä leikeissä oli kovat suojavarustukset (hiki valui kub "sotareissulta" palasi talvitamineissa kesähelteellä. Samoin pojilla oli säännöt keskenään noissa leikeissa. Eihän pyssyleikit äidin mielestä kivoja olleet, mutta siinä porukalla toimien kehittyyi moni muukin asia ja toisten huomioiminen, sääntöjen noudattaminen jne.
Leikit vaihtui tietokonepeleihin murrosiässä. Varsinkin esikoinen tuntui melkein kasvavan kiinni tietokoneen näppäimiin jossain vaiheessa.
Nyt kuitenkin on tavallinen töissäkäyvä, viehättävän tytön kanssa seurusteleva nuorimies, jolla tuntuu olevan elämä hyvässä hallinnassa.
meidän veetistä tulee sivarihomo
no onnea veetille =D =D =D
Niin, mekin leikimme pieninä sotaa, ja keksimme aseita kaikenlaisista oksista (mitä oli puista tippunut) , etusormi oli välillä pyssyn piippu =D ..jne. Ja me olemme kaikki tyttöjä =D serkku poijat olivat meidän vasta puoli, ja tottakai me tytöt aina voitimme =D .
Mielikuvitusta saa, ja pitää olla.Kyllä sitä huomaa, koska alkaa raja ylittymään.
Ja tosiaan pitää vain selittää asiat kunnolla..mikä on totta mikä ei, mikä on vaarallista ja mikä ei..jne.
Miksei jotkin pojat voisi harjoitella sotija varten jos hän esim värväytyy usan armeijaa ja kuolee irakissa luodin päähän saatuann eli miettikää miksi kieltäisitte aseet lapsilra aseet tuovat pelkkää mielihyvää oikeissa käsissä.
leikkiä pyssyillä ja miekoilla. Se kuuluu niiden kehitykseen. Koskaan leikit eivät ole olleet niin rajuja, että olisi tarvinut puuttua, ja joskus pyssyt taas vain ovat, eikä heitä huvita niillä leikkiä.
Mitä pojille muka tilalle, jos eivät saa mitään tehdä. Pitäisikö leikkiä nukeilla ja pikkuautoilla pelkästeen.