Tutustuin edellisessä työkokeilupaikassani poikaan, joka oli käsittääkseni lestadiolainen. Hän on vasta 19-20-vuotias, mutta jo kihloissa. Onko yleistä, että lestadiolaiset kihlautuvat nuorina? No, voivathan muidenkin uskontokuntien edustajat kihlautua nuorina, mutta onko se yleistä nimenomaan lestadiolaisten keskuudessa? Tämä poika oli todella mukava ja rohkenin ehdottaa hänelle, että tutustuisimme IHAN VAAN KAVEREINA (minulla ei tulisi mieleenkään yrittää rikkoa seurustelevan parin suhdetta), mutta poika kieltäytyi.. Sanoi, että hänellä vie aikaa tyttöystävä, muut ystävät ja uskonto.. Ja lisäsi vielä, ettei muutenkaan tarvitse kavereita. Tuli vaan mieleen, että oliko osasyynä se, etten ole itse lestadiolainen.. Vai olisiko poika pelännyt, että odotan kuitenkin jotain vakavampaa.. Mitä mieltä olette?!
Hieman pettynyt..
Jennifer
6755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vai olisiko pojassa herättänyt pahennusta, että minulla on korvikset ja meikkaan..? Jotenkin olen saanut käsityksen, että ne eivät ole suotavia lestadiolaisten keskuudessa..
en tiedä, miksei hän halunnut olla kaveri. Minä ainakin voin olla ei-vl:n kanssa, ei siinä tuollaiset asiat paljon paina.
...pelkäsi, että yrität iskeä hänet ;) Ei se mitään. Hyvin usein iskettely onnistuu, vaikka toinen olisikin varattu, joten pisteet pojalle kotiin.=) Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että heteroiden välillä poika-tyttö-ystävyyssuhteet ei koskaan ole täysin ...tunteettomia, nimenomaan romantiikan suhteen, joten ehkä parempi kuitenkin näin, vaikka yrititkin olla vain kaveri.
hän itseään suojellakseen ei halunnut tutustua... tai ehkä hän käsitti väärin. Vähän ikävältä kuulostaa, jos hän sanoi, ettei tarvitse kavereita.
Minullakin on yksi samanlainen kokemus: eräs tyttö halusi tutustua minuun (!) paremmin. Harrastan erästä urheilulajia, ja olin tullut hänen kanssaan hyvin juttuun. Tyttö ehdotti, että lähtisimme joskus viikonloppuna kahville... jotenkin se järkytti henkistä tasapainoani :) sen verran, että en osannut sanoa juuta enkä jaata. Selvästi hän aisti tuon, ja kysyikin, olenko lestadiolainen. Eipä siitä sitten mitään tullut.
Miksikö sitten järkytyin? Olen homo - tosin sitä ei kukaan (pl. ystävät) tiedä. Monet varmaan tulkitsevat käytökseni "flirttailuksi", vaikka en sitä tarkoittaisi.
...että asiasa on myös tällainen aspekti, joka on ihan luontaisesti ihmissuhteissa läsnä, jossakin vaiheessa voimakkaammin ja jossakin vaiheess vähemmän voimakkaasti.
Kun ajattelemme tätä poikaa ja hänen kihlattuansa ja asettaudumme pojan asemaan siinä mielessä, että hänen pitäisi kertoa kihlatulleen, että hän on löytänyt uuden kaverin, joka ei ole lestadiolainen, mutta ihmisenä erittäin miellyttävä ja mukava, jonka kanssa tulee juttuun erittäin hyvin. Minusta tuntuu, että poika vaistosi ja tiesi, kuinka vaikea ellei mahdoton hänen olisi kertoa tästä kihlatullensa ja perustella sitä, että kavereita tässä vain ollaan. Kihlatulla olisi voinut nousta joitakin mietteitä, jotka eivät välttämättä olisi olleet liitolle rakennukseksi ja siksi luulen, että poika halusi näin toimia. Ei siksi, että sinä et ole lestadiolainen, vaan suojellakseen sitä kihlausta, joka hänellä oli päällimmäisenä sydämmellä ja jotta siinä ei tulisi sellaista kismaa, jonka voi välttää jollakin keinolla.
Me lestadiolaiset kautta linja, kuten kaikki muutkin olemme ihmisiä ja inhimilliset ajatukset valtaavat helposti mielen joka asiassa, kuten tässäkin tapauksessa olisi voinut käydä. Me voimme olla ihan vapaasti kavereita vaikka ateistin kanssa, eikä siinä ole mitään rajoituksia uskon erottelujen perusteella. Meitä on paljon, joilla on kavereita ja tuttavia täysin riippumatta uskosta tai vakaumuksesta ja niin saa ollakin.
Kihlautuuko lestadiolaiset nuorina? Kyllä osa kihlautuu ja osa ei. Pääsääntöisesti haluamme osoittaa seurustelun vakavaksi asiaksi, jolla ei "leikitä", vaan aito halu on löytää elämänkumppani ja asettua elämään Jumalan asettamaan säätyyn miehenä ja vaimona. Kihlaus on merkki meille kaikille, että nämä ihmiset haluavat rakentaa yhteisen elämän ja mennä avioliittoon. Kihlaus on myös sanaton esirukouspyyntö kaikille, että Jumala siunaisi elämän vaiheet myös kihlauksen aikana ja sen liiton, jonka on asettanut ja johon aikomus kihlauksella julkistetaan.
...jotka vaivauduitte kommentoimaan ja tuomaan julki mielipiteitänne.
Osaan nyt ajatella asiaa enemmän pojan kannalta. Ehkä minussa ja ei-lestadiolaisuudessani ei ollut niinkään vikaa, vaan poika halusi nimenomaan "suojella" itseään ja kihlattuaan... Sinänsä ymmärrettävää. Poika sanoikin minulle, että "ei kuitenkaan millään pahalla... Tsemppiä! :)".
En voi kuitenkaan mitään sille, että minua harmittaa, sillä poika oli todella fiksu ja mukava, oikea herrasmies. Uskon, että hän olisi ollut loistokaveri :) Olisin mielelläni kuullut myös hänen uskonnostaan ja oppinut tuntemaan sitä... Minua ovat aina kiehtoneet eri uskonnot ja kulttuurit.
Tänä aamuna sain puhelun tuntemattomasta numerosta ja kun vastasin, linja suljettiin... Minulle tuli kummallinen tunne, että kyseessä olisi ollut tämä poika... Äh, tuskin kuitenkaan. Vaihdoimme kyllä aikaisemmin pari tekstiviestiä...Nimenomaan tästä tutustumisesta.