Olen narsistin tytär. Reilut 15 vuotta elin saman katon alla isäni kanssa, nyt uusperheessä äitini ja uuden miesystävän kanssa. Olen kiinnostunut tietämään millaisia ihmisiä muista narsistien lapsista on tullut. Nuori tai vanha, haluan tietää kuinka olette selviytyneet elämästänne.
Itse koen olevani vahva ihminen, jonka oikea persoona on tämän ujon ja pelokkaan, väsyneen ihmisen alla. Vihaan itseäni, mutta en haluaisi olla kukaan muu. Pidän itseäni rumana ja riittämättömänä. En muista missä vaiheessa, mutta ihmisiin tutustumisesta on tullut minulle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Muistan kuinka nuorempana naureskelimme, kuinka "olen perinyt isäni temperamentin". En tiedä onko se enää niin hyvä asia kun tässä iässä tunnen käyttäytyväni kuin pikkulapsi, suuttuen pienistäkin asioista yms.
Näin lyhyesti. En väitä, että kaikkeen syynä olisi isän narsismi.
Itse koen olevani vahva ihminen, jonka oikea persoona on tämän ujon ja pelokkaan, väsyneen ihmisen alla. Vihaan itseäni, mutta en haluaisi olla kukaan muu. Pidän itseäni rumana ja riittämättömänä. En muista missä vaiheessa, mutta ihmisiin tutustumisesta on tullut minulle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Muistan kuinka nuorempana naureskelimme, kuinka "olen perinyt isäni temperamentin". En tiedä onko se enää niin hyvä asia kun tässä iässä tunnen käyttäytyväni kuin pikkulapsi, suuttuen pienistäkin asioista yms.
Näin lyhyesti. En väitä, että kaikkeen syynä olisi isän narsismi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsetuntosi ainakin on kovin heikko. Tiedä sitten onko se kasvatuksen syytä, vai oletko perinnyt tuon huonon omanarvontunnon isältäsi. Omanarvontunto on itsensä hyväksymistä ja omiin mahdollisuuksiin uskomista. Sinun reaaliminäkäsityksesi itsestäsi on, että olet ruma ja riittämätön, mutta ihannekäsityksesi kertoo silti, ettet haluaisi olla kukaan muukaan. Luultavasti reaaliminäkuvasi on silloin vääristynyt.
Heikko itsetunto saa ihmisen kuvittelemaan asioita väärällä tavalla ja se altistaa ongelmille. Ehkä tuo muihin tutustiminen ja sen kokeminen ylitsepääsemättömän vaikeaksi on merkki siitä, että ajattelet liikaa sitä mitä muut sinusta ajattelevat. Et luota itseesi, että kelpaat sellaisena kuin olet ja että riität. Miten olet saanut kannustusta, tukea ja kehua vanhemmiltasi?
Joskus heikko itsetunto aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, jolloin on vaikeampaa olla yhteydessä toisiin ja luoda uusia suhteita. Suuttuminen on juuri tuota itsetunnon heikkoutta, joka näkyy ja vaikuttaa kaikessa.
Uskotko, että olet perinyt luonteesi isältäsi? Itse uskon vahvasti luonnehäiriöiden periytyvyyteen. Perusluonnettaan on vaikea muuttaa, mutta tietoisella käyttäytymisellä, vahvistamalla omaa minäkuvaa voi varmasti vaikuttaa jonkin verran. Tuossa Temppuilija kehotti sinua menemään peilin eteen ja kerrot itsellesi, että olet hyvä, kaunis ja kelpaat sellaisena kuin olet. Se on hyvää harjoitusta, jota pitää toistaa joka päivä ja tarvittaessa montakin kertaa, niin hullulta kuin se kuulostaa. Mieli on siitä ihmeellinen, että se alkaa uskomaan mitä sille kertoo, jos sitä tekee toistuvasti. Alitajunnan voimaa ei voi kieltää.
Itselläni ei ole narsisti vanhemipia, joten sitä kautta ei ole kokemusta, mutta muuten kyllä. En siis osaa kertoa vastaavaa kokemusta, mutta muuten olen joutunut taistelemaan itseni tuosta narsistin suosta ylös ja siihen on tarvittu paljon sisua, paljon tietopuolisia kirjoja liittyen omaan itsetuntoon, että narsistin käytöksen ymmärtämiseen.
Koska olet vahva luonne, uskon että sinä pääset sinuiksi vielä itsesi kanssa, jos annat itsellesi mahdollisuuden.
Oikeasti todella harvat ihmiset ovat narsisteja.
Toisaalta jokaisessa ihmisessä on narsistisia piirteitä.
Luulisin että syy käyttäytymiseesi on ylipäätään se seikka josta ei jostain syystä puhuta: Nimittäin vanhempien parisuhde.
Sen merkitystä vähätellään, mutta ainakin itselläni tuntuu oksettavan pahalta jos vanhemmilla menee huonosti. Kyllähän riidat kuuluu parisuhteeseen, mutta jos toinen osapuoli suoranaisesti vihaa ja inhoaa toista niin sitä on sietämätöntä katsoa vierestä vuodesta toiseen. Kun vanhemmat kasvaa erilleen ja mahd.eroaa niin se on jotenkin vaan aivan helvetin lamaannuttava kokemus lapselle tai nuorelle varsinkin kun koulussakin menee huonosti.
Miestä voi vituttaa monet asiat ihan kuin ketä tahansa ihmistä. Jos kuvittelisin olevani isä niin olisi lukematon määrä asioita joiden takia voisin olla vihainen yms. Voi hyvin olla että meissä kaikissa on vikaa.
On vain muutettava omaa asennetta sellaiseksi että elämästä tulee mielekästä. Toisin sanoen
sinä kelpaat. Jos et kelpaa niin se on vain huonoa tuuria tai toisen tyhmyyttä.