Lipposen kanta on kaikkien tiedossa eikä se ole suomenkielisen kanta.
Monia valonpilkkuja ruotsalaisuudesta
keskusteltaessa Suomessa
Postimerkki kuvaa läheisiä kontakteja Svenskfinlandin ja Ruotsin välillä. RKP:n julkaisema vuonna 1922.
Uusi tilanne. Tänään pitää ruotsalaisia etuisuuksia valvoa eri tavalla kuin silloin kun kaikki tiesivät kaksikielisyyden ehdot.
Suomenruotsalaiset niin sanotut aluemenetykset ovat jatkuneet tiuhaan vuoden 2009 aikana ja lisää uudistuksia on ennakkotietojen mukaan odotettavissa.
Mutta samanaikaisesti on myöskin havaittavissa valonpilkkuja lisääntyvän tietoisuuden muodossa suomenkielisellä taholla, että ruotsin kieli on joutunut ahdinkoon ja, että pelkkä ruotsinkielisen rakenteen esiintyminen on alueellinen kilpailuetu.
Esimerkiksi Paavo Lipponen (SDP) on antanut ymmärtää, että ministeri Mari Kiviniemen (Kesk) yritys rakentaa toimivaa ruotsinkielistä palvelua Oulussa on aivan älytön ajatus sillä sellainen toimii jo Vaasassa. (Vbl 20.12)
Se on selvästi älytöntä. Mutta se tuntuu hyvältä, että muutkin kuin vain ruotsinkieliset itse osoittavat hulluuksia.
Vastaavasti voidaan todeta, että Pohjalainen-lehti on saanut silmänsä auki kaksikielisyyden voimasta alueellisena kilpailutekijänä. Pääkirjoituksessa (21.12) todetaan, että ruotsinkielisen henkilökunnan saatavuus on ainoa joka voi pelastaa Pohjanmaan hätäkeskuksen ja Vaasan hovioikeuden tulevaisuudessa lakkautukselta.
Itsestäänselvää. Mutta tuntuu hyvältä, että myöskin muut kuin suomenruotsalaiset näkevät asioiden olevan sillä tavalla.
Ongelmana on se, että se ei näytä olevan mikään itsestäänselvyys tämän päivän päättäjille valtiollisella tasolla ja sen vuoksi suomenruotsalaisten täytyy ottaa raskas tykistö, itse perustuslaki, käyttöön saadakseen heidät näkemään se. Niillä menetelmillä on haittavaikutuksena se, että se kärjistää asenteita kieliryhmien välillä, jolta oltaisiin vältytty jos nuoremmilla, suomenkielisillä päättäjillä tämä olisi ollut jo selkäytimessään vanhempien päättäjäsukupolvien tavoin.
Toivomukset, että merkkivuosi jota on vietetty erkanemisen 200-vuotismuistoksi olisi auttanut lisäämään ruotsalaisuuden ymmärtämystä Suomessa ei ole toteutunut. Virallinen Ruotsi on pidättäytynyt kylmämielisesti ajankohtaiseen ruotsinkielen taantumiseen Suomessa.
Mutta epävirallisella tasolla on todellakin tapahtunut avaus. Ruotsissa on verkosto nimeltään Språkförsvaret (Kielipuolustus), joka marraskuun lopulla kokosi 70-kymmentä osanottajaa seminaariumiin ”Katoaako ruotsin kieli Suomessa?”
Yleisön joukossa oli monta riikinruotsalaista, jotka tällä tavalla saivat hyvän kuvan tapahtumista. Kielipuolustuksen nettisivulla www.sprakförsvaret.se on useita puheenvuoroja keskusteluista joita käytiin.
Yhdestä puheenvuorosta näkyy, että Ida Asplundin entisen Finlandssvensk samlingin puheenjohtajan mukaan ei aina voida viitata lakikirjaan jos samanaikaisesti haetaan rentoutunutta vuoropuhelua kielienemmistön kanssa.
Ei, ehkä ei. Mutta mitkä ovat vaihtoehdot jos lakikirja sisältää ainoan argumentin joka puree?
20. tammikuuta järjestää Svenska kulturfonden ja Svenska Finlands folkting seminaarin eroista ruotsin kielen asemasta kansalliskielenä sekä vähemmistökielenä.
Toivottavasti seminaari tulee antamaan vinkkejä siitä kuinka ruotsalaisia etuja pitää valvoa poliittisesti.
Tulevaisuus on valoisa.
Kenneth Myntti
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=53780
Monia valonpilkkuja ruotsalaisuudesta
keskusteltaessa Suomessa
Postimerkki kuvaa läheisiä kontakteja Svenskfinlandin ja Ruotsin välillä. RKP:n julkaisema vuonna 1922.
Uusi tilanne. Tänään pitää ruotsalaisia etuisuuksia valvoa eri tavalla kuin silloin kun kaikki tiesivät kaksikielisyyden ehdot.
Suomenruotsalaiset niin sanotut aluemenetykset ovat jatkuneet tiuhaan vuoden 2009 aikana ja lisää uudistuksia on ennakkotietojen mukaan odotettavissa.
Mutta samanaikaisesti on myöskin havaittavissa valonpilkkuja lisääntyvän tietoisuuden muodossa suomenkielisellä taholla, että ruotsin kieli on joutunut ahdinkoon ja, että pelkkä ruotsinkielisen rakenteen esiintyminen on alueellinen kilpailuetu.
Esimerkiksi Paavo Lipponen (SDP) on antanut ymmärtää, että ministeri Mari Kiviniemen (Kesk) yritys rakentaa toimivaa ruotsinkielistä palvelua Oulussa on aivan älytön ajatus sillä sellainen toimii jo Vaasassa. (Vbl 20.12)
Se on selvästi älytöntä. Mutta se tuntuu hyvältä, että muutkin kuin vain ruotsinkieliset itse osoittavat hulluuksia.
Vastaavasti voidaan todeta, että Pohjalainen-lehti on saanut silmänsä auki kaksikielisyyden voimasta alueellisena kilpailutekijänä. Pääkirjoituksessa (21.12) todetaan, että ruotsinkielisen henkilökunnan saatavuus on ainoa joka voi pelastaa Pohjanmaan hätäkeskuksen ja Vaasan hovioikeuden tulevaisuudessa lakkautukselta.
Itsestäänselvää. Mutta tuntuu hyvältä, että myöskin muut kuin suomenruotsalaiset näkevät asioiden olevan sillä tavalla.
Ongelmana on se, että se ei näytä olevan mikään itsestäänselvyys tämän päivän päättäjille valtiollisella tasolla ja sen vuoksi suomenruotsalaisten täytyy ottaa raskas tykistö, itse perustuslaki, käyttöön saadakseen heidät näkemään se. Niillä menetelmillä on haittavaikutuksena se, että se kärjistää asenteita kieliryhmien välillä, jolta oltaisiin vältytty jos nuoremmilla, suomenkielisillä päättäjillä tämä olisi ollut jo selkäytimessään vanhempien päättäjäsukupolvien tavoin.
Toivomukset, että merkkivuosi jota on vietetty erkanemisen 200-vuotismuistoksi olisi auttanut lisäämään ruotsalaisuuden ymmärtämystä Suomessa ei ole toteutunut. Virallinen Ruotsi on pidättäytynyt kylmämielisesti ajankohtaiseen ruotsinkielen taantumiseen Suomessa.
Mutta epävirallisella tasolla on todellakin tapahtunut avaus. Ruotsissa on verkosto nimeltään Språkförsvaret (Kielipuolustus), joka marraskuun lopulla kokosi 70-kymmentä osanottajaa seminaariumiin ”Katoaako ruotsin kieli Suomessa?”
Yleisön joukossa oli monta riikinruotsalaista, jotka tällä tavalla saivat hyvän kuvan tapahtumista. Kielipuolustuksen nettisivulla www.sprakförsvaret.se on useita puheenvuoroja keskusteluista joita käytiin.
Yhdestä puheenvuorosta näkyy, että Ida Asplundin entisen Finlandssvensk samlingin puheenjohtajan mukaan ei aina voida viitata lakikirjaan jos samanaikaisesti haetaan rentoutunutta vuoropuhelua kielienemmistön kanssa.
Ei, ehkä ei. Mutta mitkä ovat vaihtoehdot jos lakikirja sisältää ainoan argumentin joka puree?
20. tammikuuta järjestää Svenska kulturfonden ja Svenska Finlands folkting seminaarin eroista ruotsin kielen asemasta kansalliskielenä sekä vähemmistökielenä.
Toivottavasti seminaari tulee antamaan vinkkejä siitä kuinka ruotsalaisia etuja pitää valvoa poliittisesti.
Tulevaisuus on valoisa.
Kenneth Myntti
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=53780
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerrankin Myntti oli edes olevinaan myönteinen!
Taas tuli tuo perustuslaki-svekohämäys. Maamme perustuslakihan EI velvoita muuta kuin peruspalvelut suruille omalla kielellään.
Siis koulujen pakkoruotsi, virkaruotsi ja mm. kielirajat- ja -kiintiöt kuuluvat VAIN kielilakiin.
Lakien ero on HYVIN suuri. Kielilaki on tavallinen laki, jonka yksi eduskunta-enemmistö voi muuttaa tyystin toisenlaiseksi.