Elikkäs mitä tilastot ovat yleensä sanoneet narsismin parantumisesta ? Mitä tulokset ovat olleet ? Voiko sitä edes parantaa ? Vai olisiko täällä jopa ketään hoitoprosessin läpikäyneitä ?! Kertokaam ielipiteenne ja sem itä tiedätte !
Minä uskon että narsismista parantuu, mutta narsistin pitää vain tajuta todellisuuden tajunsa, luonteensa tuhoisuuden ja että hänen illuusionsa ja hhaaveensa ovat vain unelmia. Se on kivulias prosessi, mutta se kultainen tie parannukseen.
Mutta hei hopi hopi viestejä kirjoittelemaa ! KEskusteluu kokoon vaa !
Minä uskon että narsismista parantuu, mutta narsistin pitää vain tajuta todellisuuden tajunsa, luonteensa tuhoisuuden ja että hänen illuusionsa ja hhaaveensa ovat vain unelmia. Se on kivulias prosessi, mutta se kultainen tie parannukseen.
Mutta hei hopi hopi viestejä kirjoittelemaa ! KEskusteluu kokoon vaa !
Vastaukset 38
Vanhimmat
Narsistia ei voi parantaa rakkudella, eikä pelkästään terapialla. Narsisti vihaa sanaa: "Minä rakastan sinua", sillä hän yhdistää vääristyneellä ja kierouteella tavalla rakkauden omistamiseen, kahlitsemiseen, muutokseen, riistämiseen, alentamiseen, heikoksi tekemiseen jne..Narsisti tuntee olevansa takaa- ajettu, jos häneen kohdistetaan rakkauden tunteita.
Se, että narsisti ei kestä näitä sanoja liittyy hänen uskomukseensa hänen erinomaisuudestaan ja siitä, että hän on kaiken tavallisen yläpuolella ja häntä edes rakkaus ei voi tavoittaa. Hän pitää itseään inhimillisen ymmärryksen yläpuolella. Narsisti pitää rakastamista halpana ja seksikin on hänelle vain patologista alkukantaista käyttäytymistä.
Narsisti pitää ihmistä, joka hänelle tunnustaa rakkutensa alhaisena idioottina, jolla ei ole harkintakykyä, tai hän on epäkypsä takertuja tai läheisriippuva.
Narsistia ei siis voi parantaa rakastamalla, myötätunnolla, empatialla ja hyväksynnällä, koska hänellä on päällä häiriintynyt puolustusmekanismi, jonka murtamiseen tarvitaan suuri koskettava elämän kriisi.
Narsistinen virataus pitäisi saada tyrehtymään ja häiriintynyt puolustusmekanismi purettua. Silloin, kun narsisti on avoimillaan ja puolustus romuttunut ja lähde vieroitettu, niin terapialla voidaan kyetä päästä hänen itsensä tunnistamattomiin tunteisiin käsiksi ja auttaa häntä pääsemään kosketuksiin hänelle tuntemattomaan emotionaaliseen puoleen.
Narsistin puolustusmekanismi on on ainoa vaihtoehto hänen selviytymiseensä ja sopeutumiseensa, joita hän on tarvinnut varhaislapsuudestaan saakka vahingollista ympäristöään vastaan. Sen purkamiseen narsisti tarvitsee voimakkaan kriisin.
Narsisti kaipaa raukkautta, mutta kyetäkseen sitä vastaanottamaan hänen on käytävä läpi vakava narsistinen vammautuminen, jossa hänen puolustusmekanisminsa heikkenee ja häneen voidaan kohdistaa intensiivinen terapia.
Narsisti ei voi mielestäni kokonaan parantua, mutta häntä voidaan tietyllä tavalla auttaa ottamaan ensiaskeleita emotionaaliseen kypsymiseen. Terapia pitää olla hyvin muotoiltu ja jäsenelty tiivis paketti, jotta narsisti voi saada kosketusta tunteisiinsa ja hakea niille oikeaa muotoa.
Narsisti kokee jatkuvaa narsistista vammautumisen tuskaa, jota terapialla yritetään auttaa. Narsistin on kyettävä tunnistamaan emotionaalinen puolensa voidakseen tulla toimeen toisten kanssa ja nauttia rakkaudesta ja emotionaalisesta tuesta. Tähän terapia tähtää.
Vaikea prosessi, useimmille lähes mahdoton. Narsistin pitäisi itse ensinnäkin tiedostaa ongelmansa ja sitten olla motivoitunut ja hoitomyönteinen. Siinäpä sitä haastetta sitten jo riittääkin.
...lukekaapa vaikka Haren Iman omaatuntoa.
Narsismi ei ole sairaus vaan LUONNEVIKA.
voi parantua. Ei auta vuosien terapiat ja keskustelu "piirit", ei psykiatrit, ei psykologit. Narsismi on äärettömän paha luonnevika. Kuinka siitä voikaan parantua, kun kaikki muut on väärässä paitsi narsisti itse?, Se on mahdoton yhtälö.
Vaikka narsisti vaikuttaakin mahdottomalta, on hänen ulkokuorensa ja mekanisminsä yllättävästi sitäkin heikompi ! itseasiassa monet narsistit tietävät ongelmansa, mutta jatkavat samaa rataa, koska eivät tiedä miten elää ilman sitä puolustusmekanismia, eivätkä he tiedä, miten he käsittelisivät sisäisimmät tunteensa. Mielenterveyden horjumiseen tarvitaan pieni tönäisy, mutta siitä pois pääsyynkin tarvitaan pieni potkaisu. Meinaan että...narsistin ( noh...sanon nytten ihan vain " hän", koska pelkäksi narsistiksi kutsuminen on kuin nimittelisi vaarallista petoeläintä ) pitää joutua sellaiseen elämän tilanteeseen, mistä hän ei selviä narsistisella luonteellaan. Eli niin sanottu " potku persauksiin ".
Mutta he eivät ole niin pahoja kuten sanotaan. He ovat vain sokeita ja piinallisia ihmisiä, jotka pelkäävät kohdata ongelmansa, ja päättävät elää satumaassa, missä vain hänellä on väliä ja kaikki on hyvin. He ovat itseasiassa pelokkaita lapsia, joita pitäisi auttaa kaikin voimin ! He kärsivät eniten tilastaan, kuin muut.
Tätä mieltä itsekin olen, että mahdoton yhtälö se on, mutta parantamista en niinkään ajatellutkaan, vaan voiko terapeuttisin keinoin saada toimivampi yksilö, kuten esimerkiksi joidenkin yksilöiden kohdalla on käynyt. Tiedän tapauksia, joissa yhteiselo narsistin kanssa "sujuu", kun suhteessa molemilla on selkeä käsitys ja tieto tämän ilmiön luonteenlaadusta. Kun kumppani tiedostaa puolisonsa luonnevian on siihen mahdollista mielestäni kyetä vaikuttamaan esimerkiksi rajojen vedolla, suhtautumistapaansa muuttamalla ja ennakoivalla käyttäytymisellä. Elämä ei tietysti ole helppoa sittenkään.
Minusta narsistin kanssa voi kyetä elämään, jos tarpeeksi hyvin tietää ja tuntee narsistin toimintatavat. Omassa suhteessani olen tuonut toisen osapuolen luonnehäiriön päivänvaloon ja jokapäiväiseksi huomioonotettavaksi ja huomioitavaksi osaksi elämää. Itse joutuu venymään tavallaan enemmän, mutta narsistia voi myös opettaa tietyin säännöin. Näin olen itse tehnyt. Mitään lopullista paranemista ei voi koskaan odottaa, mutta pieniä muutoksia kylläkin voi aina silloin tällöin huomata.
Narsisti tarvitsee selkeitä ohjeita, pelisääntöjä, "kuria" ja realistista näyttöä hänen kuvittelemiinsa ajatuksiinsa omasta itsestään. Narsistille tilanne on selvitettävä sen ollessa päällä, muuten hän ei kykene asiaa enää hahmottamaan. Huumorilla voisi verrata koiraan, joka oppii senhetkisen tilanteen, kun sen sille näyttää. Tämä on vuosien työ ja vaatii voimakasta paneutmista, omien ennakoluulojen poistamista, itseltä jonkinlaista uhrautumista, hyväksymistä, opettamista, ohjaamista ja vanhojen toimintamallien uudelleen säätämistä. Enkä suosittele kenellekään, joka epäröi kykyjään pystyä tuohon. Rankka projekti.
Siitä huolimatta narsisti kohtelee huonosti ja hänen tapansa on hyvin lapsellisen äsryttävää. Jos, mikään narsistin käytös ei enää yllätä kumppania, niin luulenpa, että tämän ilmiönkin kanssa voi kohtuullisesti jopa elää. Motivaatio toisen hyväksymiseen pitää olla todella korkea ja asioista täytyy olla keskusteltu hyvin ja pohja on täytynyt rakentaa vahvalle perustalle, jota ei suurimmatkaan vaikeudet pääse murtamaan.
Vapaus on yksi tärkeimmistä asioista narsistille, joka pitää ottaa huomioon. Narsitia ei voi kahlita, häneltä ei voi odottaa täydellistä uhrautumista toisen puolesta, vaan hänen tapansa ajatella perustuu aina ensimmäisenä häneen itseensä. Kumppanin on turha haaveilla täysin sitoutuneesta, hellästä, huomaavaiseta puoliskosta, sillä narsisti on kykenemätön antamaan täysillä itseään koskaan. Hänen motivaationsa perustuu hyötyyn, järkeen ja logikkaan.
Minulla on lista omista rajoista, johon narsistilla ei ole mitään pääsyä. Tämä lista on hyvä pitää kongereettisesti esillä, jos narsisti yrittää niitä rikkoa. Narsisti tarvitsee selvät pelisäännöt, niin itesään kuin toistakin varten, niin homma pelittää ainakin jossain määrin.
Tämä ei ole mikään yleisohje, eikä päde kaikkiin tapauksiin.
Jos narsistin kanssa on pakko elää niin tuo lienee ainoa tapa. Kuinka ihmeessä jaksat? Minulle, kuten uskoisin useimmalle meistä, ihmissuhteet ovat voimavara ja elinehto juuri sen takia että niistä myös saa jotakin. Hyvät ihmissuhteet ovat jakamista, ilojen ja surujen. Ne ovat vetovuorojen vaihtoa, avun saamista ja avun antamista. Narsisti ei jaa iloasi vaan vie sen. Surusi on narsistille rasite, viehän se huomiotasi narsistista. Narsisti ei ota vetovuoroa, hän ottaa vain kunnian tehdystä työstä. Narsisti auttaa vain saadakseen vastapalveluksen.
Narsistin syödessä voimavarojasi, mistä ammennat uutta tilalle?
Mulla on salarakas.
Eihän minulla nyt oikeasti mitään ole, eikä kuten sanoin moraalini antaisi sellaista periksikään. Ei kostoa, ei salarakasta. No, millainen se tutkimus on? Onko muka tehty?
Joopa joo, ainakin julkut käyttää ihan siekailematta hyväkseen.
http://www.savonsanomat.fi/viihde/viihdeuutiset/rihannan-suloinen-kosto/510207
Taidat olla oikein suunnittelut niitä makeita kostojasi, kun niistä niin antaumuksella puhut. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ha. Minulle taitaisi jäädä tuohon suunnitelu nautinnon asteelle, koskaan toteutumatta.
Kostaminen on varmasti itsekästä ja narsistista ja minulla on tunne, että naiset käyttävät kostamista enemmän kuin miehet keinona saada takaisin itsetuntonsa rippeitä. Mihin miehet turvautuvat, kun heitä on loukattu?
Ei, hitsi. Kalliiksi tulee sun kompensaatiot. Eikö mitään halvempaa muka löydy?...viina?, jos naisillakin on ihan vaan puoli-ilmainen kosto, joka ei maksa kuin omantunnon hinnan...no se voi toki olla kalliimpi, kun sun autosi. Suomalainen mieshän ottaa aina kaikkeen viinaa, niin hyvään kuin pahaankin asiaan...
Kyllä, tiedän tunteen. Narsitinen nautinto. "Ähäkutti sun vene on jäässä joki rapakossa, milläs nyt Elvistelet"?
Veneet ne on ihan...en tykkää kans, kauheita kapineita. Kunnon auto se on jotain.
Eikö sitä voi vain jättää kostamatta ja kasvaa tavallaan henkisesti sellaisen yli? Eikö se ole juuri sitä itsetuntemusta, että osaa asettaa itsensä alkukantaisen Minänsä yläpuolelle ja antaa sen meltota hiukan aikaa, eikä jäädä miettimään kostoa ja vastaiskua?
Minulla asenne on yleensä sellainen, että se, joka loukkaa ei tiedä mitä hän tekee ja on henkisesti kypsymätön ihminen. Minun on helppo antaa anteeksi epätäydellisyys, koska tiedän itsenikin sellainen olevani ja voisin toimia samoin, mutta olen henkisesti kasvanut sellaisen vihan yläpuolelle, joka vaatii kostoa.
Minusta palestiinalaisten ja juutalaisten jatkuva kostosotiminen on hyvä esimerkki siitä, mihin jatkuva viha ja kostaminen johtaa...koston kierteeseen, josta ei päästä koskaan ulos.
Rauhaa ja sopua ei saada koskaan syntymään kostamalla. Kostaminen on vihaamista. Oho, tulipa saarna...tämä ei sitten ollut sinulle henk, koht. tarkoitettu, vaan omaa filosofiaani...
Ei narsismista voi parantua,ellei ihmeitä tapahdu.Minun narsulleni ei ainakaan ihmeitä tapahtunut,vaan muuttui vaan yhä "pirullisemmaksi"minua kohtaan.Eipä tarvitse enää kauan hänen vaikutuspiirissään olla.Otan hatkat ja jätän kaiken taakseni ja aloitan elämäni puhtaalta pöydältä.Tiedän,että elämästäni tulee paljon onnellisempi,kun ei tarvitse pelätä enää.
Et toki ole riidanhaastaja, vaan pikemminkin päinvastoin. Jokainen määrää lopulta ne elämisen arvonsa, jonka mukaan haluaa elää. Jos, tunnet että vallalla olevat ydiarvot ovat myöskin sinun sisäisesti ajattelemasi arvot, niin mikäpä siinä.
Uskon, että ihminen voi silti luoda omat arvonsa uudelleen, ei siksi tarvitse kyynistyä. Eikö tuossa ala olemaan silti pikkuisen selittelyn makua, että saa sanoa elämälle kyllä, jotta saa tehdä mitä tahtoo?
Vai mitä tuo sinun elämälle kyllä oikein tarkoittaa?
Sitä minä vähän pelkäsinkin.
Toivottavasti saat "Uhri minäkin" voimia irtautua narsustasi ja kääntää uuden puhtaan sivun elämässäsi. Itse tein näin kohta vuosi sitten, melkein 10 vuotta elin narsistin kanssa... suhde syövytti ja kulutti. En saanut aikaiseksi irtautua siitä, näkymättömillää pihdeillä pidettiin otteessa. Uhkailua ja kiristystä aliarviointia ja mollaamista, itsensä ylistämistä, tarpeelliseksi tekemistä... "Hyvä jätkä" kaikkien silmissä ulospäin, yliavulias, naurava, kaikkitietävä, lipevä ja ja ja ...
Miten tälläinen ihminen voi muka parantua?? Ei ikinä, se on syntynyt niin lapsuudessa se persoonan häiriö ettei sitä hoideta aikuisena enää millään kuntoon. Henkilö itse in sairaudentunnoton, mission impossible!
h-ellin,olen ollut narsun "alamainen"liki 30 vuotta,eiköhän tuossa ole yhdelle ihmiselle jo tarpeeksi.20 vuotta meni pähkäillessä miten kauan jaksan hänen kanssaan.Nyt tuli koko hommalle täysi stoppi.Kun olen sairastunut hänen takiaan,on pakko asialle tehdä jotain.Salaa muutan toiselle paikkakunnalle.Lapset ja muutama ystävä tietävät muuttoaikeistani.Kerroin lapsille jo vuosia sitten muuttoaikeistani sitten kun jään yksin(kun viimeinenkin lapsista muuttaa luotani).Ei onnistu narsun kanssa eläminen samalla paikkakunnalla,joten pakko ottaa kimpsut ja kampsut ja vaihtaa totaalisesti maisemaa.Asunnon olen jo hommannut,nyt vaan muuttopuuhiin.Pelkään todella kovasti jos saa tietää muutostani.Silloin on piru taas irti.Koetan viedä tavaroitani uudelle asunnolleni pikkuhiljaa ja päivällä,hän ei silloin näköpiirissä.
Aika kovan hinnan täytyy maksaa narsistin kanssa elämisestä. Ensin helvettiä koko elämä narsun kanssa, sitten lopuksi sairastua narsun takia ja sitten siitä pirusta ei pääse edes eroon, kun vain valehtelemalla, varkain ja salaa.
On tuossa yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi. Toivottavasti loppuelämäsi on onnellisempaa.
Kiitos "terve mieli" kommentistasi:)
Itse en ole valehdellut narsulle,mutta olen jättänyt kertomatta hänelle muuttopuuhastani:)
Salaa täytyy muuttaa,muuten on todellakin piru taas irti.
Tiedän,että lapsillemme haukkuu minua minkä kerkee kun saa tietää muutostani.Lapset onneksi tietävät miksi muutan ja minne.Lapset ovat muuttoapunanikin:)
Kummat ovat hyvempiä narsistit vai psykopaatit?
Narsisteillähan on pakkomieli saada parenmuuden tunnetta ja se käy parhaiten tuhoamalla läheisiä ihmisiä?
Psykopaatit taas satuttavat ihmisiä jos hyötyvät siitä jotenkin tai ovat pitkästyneitä?
Narsisti tulee siis aina satuttamaan jotain ihmistä. Koska kaipaavat koko ajan tätä parenmuuden tunnetta?
Jos psykopaatti on saanut tarvittavan eikä hyödy mitenkään muiden ihmisten käyttämisestä. Eivätkö he pystyisi elämään ihan normaalin näköistä elämää? Jolloin verrattuna narsisteihin he ovat parempia ihmisiä. Koska psykopaatit eivät pysty tuntemaan läheisyyttä muiden ihmisten kanssa onko toden näköistä että psykopaattien lapsista tulee narsisteja koska eivät saa tuntea läheisyyttä?
Hmm. kuulostaa aika hirveältä. "Terve mieli", oletko mies? Vain niin voin ymmärtää tuon asenteesi, että "narsistin kanssa voi oppia elämään".
Naiselle narsistimiehen kanssa eläminen ja erityisesti seksuaalisuhde merkitsee jatkuvaa hyväksikäytetyksi tulemista. Narsisti kun ei piittaa toisen tunteista eikä tarpeista, vaan haluaa tyydyttää omansa juuri silloin ja niin kuin haluaa. Naiselle suhde narsistiin merkitsee usein, ellei aina sitä, että on luovuttava enemmän ja enemmän omista tarpeistaan ja toiveistaan tulla otetuksi huomioon (niin kuin itse ottaa toisen tarpeet ja tunteet huomioon), eli luopumista omista vastavuoroisuuden toiveistaan.
Voisin kuvitella, että kuvio voisi toimia jollain tavalla hivenen paremmin, jos narsisti on nainen ja ei-narsisti on mies.
Ei, narsistia ei voi parantaa. Narsistit pitäis vaan pistää lukkojen taakse ja avaimet vittuun.
Tai sitten perustettaisiin kaupunki jonne laitettaisiin ainoastaan narsisteja. Siellä saisivat elää toisten samanlaisten kanssa. Olisi mielenkiintoista katsoa miten hullujen kaupunki pärjäisi. Siitä saisi myös jännän tosi tv ohjelman :D
hyvä idea. Olisi hyvä seurata kuinka ne nokittelisivat toisiaan. Alistavat ja nöyryyttävät toisiaan, yksi kun aloittaa niin toinen pistää tietysti vielä paremmaksi. Huudetaan ja karjutaan korkeelta ja kovaa.
Narsismista EI voi parantua. Siihen ei auta mikään terapia, ei lääkitys, ei keskustelut, siis ei mikään. Narsisti haluaa toisen (sen uhrin) lähelleen vain kiusatakseen, potkiakseen ja kaataakseen omat heikkoutensa uhrin niskaan. Narsistin maailmassa on vain MINÄ. Ja se minä on aina parempi kuin kukaan muu, itse asiassa täydellinen....
Eihän sellasita ihmistä voi parantaa, joka ei tunne itseään millään tavalla "sairaaksi" tai "puutteeliseksi". Kaikki viat ja syyt ovat AINA narsistin ulkopuolella - muissa ihmisissä, muussa maailmassa. Muistakaa, narsisti on selittelyn ja manipulonnin mestari.
Usein näkee väitettävän, että narsisti on älykäs ja manipuloinnin mestari. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa siinä mielessä, että tottakai narsismia esiintyy minkä tahansa älyystason omaavissa henkilöissä. Älykkyydellä ja narsismilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tuntemani narsistisesti vammautuneet ovat kaikkea muuta, kuin "älykkäitä" ja heidän tiedostamaton manipulointi ja lipevyys niin "ohutta" ja läpinäkyvää, että normaalin terveen tunneälykkyyden omaava ihminen huomaa nopeasti tämän naamarin. Narsistihan ei itse tiedosta tätä naamaria ja jos sen alle joku ihminen yrittää kurkistella, esimerkiksi pyytämällä häntä perustelemaan jotain kliseistä tyhjän kuuloista fraasia, silloin narsisti joko suuttuu tai menee täysin pois tolaltaan. Todellinen narsisti on kadottanut minuutensa ja on vaistonvaraisesti rakentanut itselleen minuuden korvikkeen. Hänellä siis puuttuu kosketus omiin todellisiin tunteisiinsa ja siksi hän ei myöskään tunnista toisen tunteita. Surullista. Narsisti siis tietämättään näyttelee opettelemaansa roolia! Narsisti ei pysty aitoon syvälliseen keskusteluun eikä vuorovaikutukseen.
Tunnepuoli : samaa mieltä siitä ettei narsistisuus ole suora viittaus älykkyyteen.
Ehkä se "älykkyys" onkin heidän erityistaitonsa vaistota vain ja ainoastaan potentiaalisten uhrin TARPEET. Kun vastassa on normitavis, he ovat läpinäkyviä ja suorastaan naurettavan säälittäviä.
He eivät ehkä ymmärrä tai huomaa toisen tunnetiloja tai aiheuttamiaan tunnetiloja, koska huomaan etteivät he välitä vaikka normi ihminen olisi huomannut jo aikaa sitten että tuijotan häntä kuin hullua tai sitten en ole pätkääkään kiinnostunut hänen paskapuheistaan ja juttelen jonkun muun kanssa/katson muualle. Mutta hän vain jatkaa eikä pysty peilaamaan kasvoistani reaktiotani vaikka koettaisin sitä kuinka näyttää tarkoituksellisesti. Siinä hän sitten koettaa pokkuroida eri keinoin jotta pelastaisi kasvonsa... vaikka tuijotan edelleenkin kuin hullua tai idioottia. Että se siitä tunneälystä. Tai normaalistakaan älykkyydestä. Heidän mahtipontiset ja seikkaperäiset tarinansa ovat niin ufoja, ettei kukaan normaali älyllä varustettu ihminen voisi kuvitella että sellainen menee läpi, kovinkaan pitkään.
Narsistisen ulkokuori on niin hauras eikä se kestä tarkempaa tarkastelua.
Välillä tällaiset tavikset sitten pistävät heidät suurennuslasin alle ja siitäkös sitten narsistinen häiriintyy=)
He eivät tämän vuoksi viihdy tavisten seurassa.
Itse huomaan kyllä tällaisen shown hyvin nopeasti enkä voi heitä sietää silmissäni. Minuuttikin samassa pöydässä on liikaa ja tunnen jotain säälinsekaista inhoa heitä kohtaan.
"Oma narsistiseni" oli taas aivan toisenlainen minua kohtaan. Hän vaistosi etten mene siihen lankaan. Hän ei ikinä yltiöpäisesti kehunut minua ; ihastellut kauneuttani tms., vaan esiintyi minulle herkkänä ja haavoittuvaisena ihmisenä. Sitäkään hän ei tehnyt mahtipontisen dramaattisesti tai liikaa. Jos olisi tehnyt, en olisi ikinä hänestä kiinnostunutkaan. Itse asiassa hän osasi pitää minun kohdallani juuri oikean maskin päällään : sopivasti arvoituksellisuutta, herkkyyttä, haavoittuneisuutta, lämpöä, vaatimattomuutta ja kuitenkin mukaan laittaen jotain sellaista välinpitämättömyyttä "riippumattomuuden" tai terveen itsenäisyyden muodossa tai esiintyen niin, ettei haittaa vaikka en hänestä kiinnostuisikaan. Hän ei siis hännystellyt minua imarrellen vaan välinpitämättömyydellä. Koska jos hän olisi "painanut päälle", olisin torjunut hänet. Tämä välinpitämättömyys tai miksi sitä nyt pitäisi kutsua, herätti minun kiinnostukseni ! Kerrankin mies joka ei heti koeta takertua, halua heti suhteeseen tai jää perään vinkumaan.
Loistava show !
Tuollainen lahjakkaampi ja "taitavaksi oppinut" narsisti on tosi pelottava siinä mielessä, että vastapuoli ei ole voinut aavistaakaan hänen tunteettomuuttaan ja luonnollisestikin on voinut itse rakastua ja kiintyä tähän. Taitava narsku kyllä huomaa milloin toinen on alkanut kiintymään, (narsistille se tarkoittaa: tullut riippuvaiseksi) ja silloin vasta oikein pääsee narsistin kylmä peli todella käyntiin! Onhan rakastunut osapuoli vastaanottavaisimmillaan ja herkimmillään.
Muuten, ilmeisesti pitkällisellä terapialla voi olla mahdollista "purkaa" narsistista tunnevammaa. Katso:
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/julkaisut/gustav_schulman/__new_page_-122782/
E r i t t ä i n h y v ä artikkeli!
Mä putoan.
Hidas ja vaikea!
Meni yli tunti sen lukemiseen!
Pidän haasteista! :D
narsistin olisi liian pelottavaa käydä pitkä ja varmasti äärimmäisen tuskallinen matka "tuntemattomaan" omin avuin. Kyllä siinä prosessissa varmasti on tukihenkilö (t) tarpeen, kuten esimerkiksi hyvä terapeutti. Kyllä siinä henkilön täytyy käydä jonkinlainen hajoaminen läpi, ennenkuin voi löytää itsensä. Näin kuvittelisin.
Tässähän kuitenkin on se paradoksi, että se mitä kohti matka paranemisprosessissa kävisi, ei olekaan oikeasti "tuntematon" vaan se oikea, arvokas oma itse ja sieltä sisältähän se turvallisuuden tunne alkaisi sitten rakentua ja luottamus, välittäminen ja kunnioitus itseä kohtaan.
Miten niin!
Miten tulkitset empatian puutteeksi sen, että narsistisesti vammautunut tarvitsee parantuakseen terapiaa ja tässä prosessissa toisten apua?
Kyllä kait täällä elämässä itse kukin tarvitsee asiassa jos toisessakin muiden kanssaeläjien apua ja tukea, vai mitä?
Eikös se ole EMPATIAN toteutumista käytännössä mitä parhimmassa muodossa, jos yritetään auttaa. Se vain on varmasti harvinaista, että narsisti hakisi apua "vammaansa", koska ei sitä kaiketikkaan itse tiedosta.
En usko, että narsiti voi parantua, itse olin 4 vuotta suhteessa narsistimiehen kanssa, meillä oli etäsuhde, sen takia kesti aika pitkään, ennen kuin rupesin epäilemään narsismia, tai oikeastaan en ollut edes tutustunut narsismiin, suhde vaan tuntui niin monimutkaiselta, että jossain vaiheessa tajusin, että tässä on enemmän takana kuin pelkkä hankala luonne. Yritin jättää miehen useita kertoja, mutta aina hän sai puhutta minut takaisin, kunnes sitten lopuksi sain voimia repia itseäni irti. Pysyin päätöksessäni, mutta mies ei ymmärtänyt että hänet on jätetty lopullisesti, muutaman päivän päästä tuli ihan arkinen viesti missä hän kyseli minulta jotain, ihan niin kuin hän ei olisi ikinä kuullutkaan, että hänet on jätetty. Tämä yksipuolinen viestittely jatkui n. 8 kk, sen jälkeen tilanne rauhottui hetkeksi. Nyt on kulunut jo monta vuotta siitä kun jätin hänet, ja vieläkin hän yrittää soittaa ja viestitellä. Olen joskus jutellut hänen kanssaan narsismista, ja hän tuntuu tietävän siitä paljonkin, ymmärtämättä kuitenkaan, että hän on itse nasisti, sen hän on nyt suhteen päätyttyä myöntänyt, että hänen on vaikeata hallita mielensä, hän on käynyt terapiassa, mutta eihän se voi mihinkään johtaa, kun ei hän edes tiedosta mitä hänta vaivaa, enkä edes usko että terapia auttaa, luin jossain, että aikuisen ihmisen pitäisi kasvattaa uudestaan kaksi vuotiaan tasolta, ja kenellä siihen riittäisivät voimavarat.
Kiinnitin huomioni siihen, ettet kykene jostakin merkillisestä syystä kirjoittamaan sanaa 'narsisti'. Kirjoitat 'narsiti' ja 'naissti' .... Hmmm ...
;)))
Hmmm ... Onpa mielenkiintoista ... ;)
Täytyy nyt oikein miettiä :))
mä oon narsisti, mut en täys narsisti joten ystävien avulla voin luullakseni parantua... jos olisin täysi narsisti en myöntäisi olevani. Ja nyt hirveä masennus kun tuhosin rakastamani tytön sisältä. Mut katotaa jos pystyn olla ku normaalit ihmiset ja arvostaa muita.