Join muutaman tunnin aikana n. 10-12 tölkkiä keskikaljaa ja päälle otin 15kpl Tenoxia(15mg) ja 17 kpl Ketipinoria (25mg) (Seroquel). Tämän jälkeen menin vain kylmän rauhallisesti maaten. Vaikka olin ja asun yksin, silti heräsin omaksi yllätyksekseni teho-osastolta.
Naapuri oli kuulemma hälyttänyt poliisin, koska olin hortoillut rappukäytävässä alushoususillani sekavana mölisten. Poliisit taas olivat hälyttäneet ambulanssin tajuttomuuteni vuoksi. Minkäänlaisia muistikuvia noista tapahtumista ei jäänyt.
Ilmeisesti otin liian vähän kerralla? Enää eivät myönnä minulle mitään bentsoja. :(
Naapuri oli kuulemma hälyttänyt poliisin, koska olin hortoillut rappukäytävässä alushoususillani sekavana mölisten. Poliisit taas olivat hälyttäneet ambulanssin tajuttomuuteni vuoksi. Minkäänlaisia muistikuvia noista tapahtumista ei jäänyt.
Ilmeisesti otin liian vähän kerralla? Enää eivät myönnä minulle mitään bentsoja. :(
Vastaukset 50
Vanhimmat
No sillä lailla. On niiden myönnettävä pieniä määriä jos lääkäri katsoo tarvittavan sairauden hoitoon. Kai?
Ovat tietoisia teon tahallisuudesta, joten eivät myönnä.
EI tuo määrä riitä hengen lähtöön vielä..tenoxeja 20mg tarviit ainakin yli 100 tabua viinan kanssa ja ketipinoreilla 25mg pitäs vetää 4g saakka jotta olisi jotain vaikutusta.. mutta onneksí et tiennyt kuinka paljon tarvitaan ja olet nyt siinä!!! minäkin yritin itsaria lääkkein pari kk sitten mutta tulin järkiin ja soitin itse itselleni apua. Parempi onkin ettei muista mitään..pitää vaan unohtaa ja jatkaa elämää eteenpäin jotenkin... kyllä täällä maan päällä on vaan kärvisteltävä. onneksi pian on taas kevät ja valon määrä lisääntyy jospa se mielikin siitä virkistyisi. Jaksua sinullekkin!!
Kiitos viestistäsi. Enää en moista yritä. Katolta hyppääminen on ollut pitempään mielessä. Se taas vaatii vaan niin pirusti rohkeutta. Päisään olen pari kertaa noussut hyvin korkean rakennuksen katolle, mutta en ole uskaltanut hypätä.
Seuraavalla kerralla selkärepullinen viinaa messiin ja rohkeutta keräämään reunalla istuen. :)
mielessä, miksi pelottaa? Miksi pitää kerätä rohkeutta? Eikö käy mielessä?
mieleen, josko olis kilpirauhasen vajaatoimintaa? Mulla usein kylmät kädet ja jalat ja vajaatoiminnan puolella.
KÄy endokrinologilla, myös muut sairaudet saattavat olla kyseessä
Hoidata ittes kuntoon
haluatko kertoa mikä on niin pahasti, että pitää yrittää ottaa henki itseltä??
minua ainakin kiinnostaisi kuulla, varmaan muitakin!
Tyhjentävä vastaus:
Itseinho, ahdistus ja elämisen tuntuminen niin turhalta.
inhoat itseäsi? Eikö ne pitänyt sinua sairaalassa, kun kerran sinulla on noin itsetuhoiset ajatukset? Kai käyt terapiassa? Oletko saanut apua mistään lääkkeestä?
Sellaista se elämä vaan on monella muullakin: Sinnitellään päivästä toiseen ja sitten loppujen lopuksi kuolema korjaa pois.
Voimia jaksamiseen!!!
eikö olisi parempaa pyrkiä korjaamaan asiat jotka on pielessä, eikä miettiä miten päättää päivänsä!
korjaa ne jotka voi, niitä joita ei voi korjata niitten kanssa on elettävä!
Skarppasin lääkärin saapuessa, jotta pääsisin pois. Sairaalassa kun on todella tylsää. Syön nykyään kahta eri lääkettä, toinen on psykoosilääke. Olo on parempi, mutta ajatukset samat, ollut jo 10 vuotta.
Ei pysty korjaamaan.
pitäis tutkittaa itses perusteellisesti. Käy resonanssiterapiassa ainakin, jos ei muuta.
ottanut, mutta tenoxia on vaan 10 mg ja 20 mg tabletteja. Eikä niillä henki lähde. Vanhan ajan joillain raskailla lääkkeillä henki lähtee vaan niitäpä ei ole niin vaan saatavilla nykyään.
Juu barbituraatteja ei enää nykyään tipu.
15 mg:n vahvuisina..on 10 mg ja 20 mg.
Esim. bipossa käytetään ketiapiinia (Ketipinor, Seroquel jne.) 1200 mg:n saakka annoksia, joten....
Kymppejä oli. Vahingossa sanoin 15 mg, tarkoitin 10 mg pientä lasipurkkia.
Menet lääkäriin ja otat ns. tukihenkilön tai vanhempasi (vaikka olisit jo aikuinen) mukaan ja asiallisesti selvitätte Tenox-tarpeen (nukkumiseen?). Pakkohan niiden on kirjoittaa vaikka 10 kpl paketteja sulle kerran viikossa!
Niillä ei henki lähde. Mee yksityiselle vaikka ja luottamuksen saavuttamiseksi otat epikriisisi pidemmältä ajalta mukaan (ne kopioi ne sulle pyynnöstäsi) tai jos et ota niin otat riskin että jos paljastuu tuo tempaus niin se yksityinenkään ei niitä sulle kirjoita.
Oikeastaan ota ne mukaan, niin sun muukin ns. peruslääkitys laitetaan kuntoon.
Ne-sanalla tarkoitan julkista terveydenhoitoa, oletan että olet sen piirissä ollut. Sori jos olen väärässä. Touhu vaan vaikuttaa just siltä.
Kaikki tuijottavat sinua nyt.
En välitä semmoisesta.
Bentsoja kyllä saat mistä tahansa yksityiseltä psykiatrilta, mutta älä kerro, mitä olet tehnyt.
Ihme että jouduit teholle kun otit niin vähän lääkkeitä, mutta kai se alko auttoi asiaa. Ite otin tän vuoden alussa 100 Opamoxia hyvin vähäisen alkoholin kanssa (ei ollut itsemurhayritys) ja oli vähän unelias olo sen jälkeen ja puhe sammalsi mut ei paljon muuta. Toki sairaalapäivystyksen kautta psykiatrin arviointiin mut en jääny osastolle kun avolla ei ollu tilaa ja en halunnu suljetulle (koska oon ollu siellä ennenkin joten todella tiedän että sinne en halua mennä!)
Eikä tarvii kenenkään ruveta kommentoimaan että hain huomioo yliannostuksella lässyn lässyn asia ei kuulu teille eikä teidän kommentit kiinnosta. Ette tiedä musta mitään.
Itekin mietin itsemurhaa ja just korkeelta hyppäämistä tai junan alle menemistä. Kolmantena vaihtoehtona on hirttäytyminen mut luulen et se olis itselle ikävin. Vaikka jäis kauniimpi ruumis kun mitä junaradalta kaavittais. Mutta on mulla joitakin ihmisiä joiden takia vielä jaksan yrittää. Mutta enpä nyt tiedä kuinka kauan. Yli 15 vuotta masennusta, nyk vakavaa ja väittävät psykoottiseksi, lääkkeet ei auta (ja niitähän on sit kokeiltu MONTA), sairaaloissa kuukausikaupalla, itsemurha-ajatuksia, helvetillistä ahdistusta maailman tilasta, tyhjyyden tunnetta, epätoivoa...
itselläni 10 vuotta masennusta. Ajatus, että päivänsä voi päättää, tuo jollain sairaalla tavalla lohtua. Ei kai 8 kerroksisen talon katolta hyppäämällä voi jäädä henkiin?
mitään todellisuudessa auta. Lekurit määrää niitä, kun niillä ei oo muutakaan konstii auttaa ketään. Aina tulee joku aivoja tuhoava ja tokkuraan vievä lääke, kun on lekurilla käynyt. Näin se todellakin on toi juttu.
tuo lääketehtaiden rahanahneuskin jo tullut tutuksi näillä palstoilla.
http://www.youtube.com/watch?v=UHu7Ik36128&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=5t8ZEpCHfv8
Lääketehtaat pysyvät pystyssä ja rikastuvat sadoilla biljoonilla pelkästään lääkäreiden avulla. Jos lääkäreitä ei olisi ei olisi yhtään ainutta lääketehdastakaan. Jos ei olisi psykiatreja niin ei olisi psyykkisiä häiriöitäkään. Ilman psyykkisiä häiriöitä olisimme paljon terveempi yhteiskunta. Mutta psyykkiset häiriöt ovat keksittyjä, jotta lääkkeitä voidaan syöttää ihmisille ja lääketehtaat ja psykiatrit rikastuvat biljoonilla.
"Joka ilta joku ajattelee sinua
ennen kuin käy nukkumaan
--
Jollekin olet koko maailma.
Joku, jonka olemassa oloa et edes tiedä,
rakastaa sinua.
--
Kun sinusta tuntuu, että maailma on
kääntänyt sinulle selkänsä
niin katso eteenpäin."
Kylmät kädet ja singslikeanangel, olette mielessäni juuri tällä hetkellä ehkä yön pimeimpään aikaan kun olen nukahtamaisillani. Vaikken tiedä keitä te olette tai mitään taustastanne, muistakaa, että maailmassa on ihmisiä, jotka välittävät teistä. Myös kirjoittamalla tänne tiedätte, että näitä palstoja lukevat ihmiset miettivät teitä. Lähetän "the most warmest" viboja teille kahdelle missä päin Suomea olettekin. Vastailkaa, kun ehditte.
May the power be with you.
Mun asunnon lähellä olevalta sillalta hyppäs joku kuolemaan, eikä ollut mikään korkea (3-kerroksisen kerrostalon korkune ehkä) ja hyppäs hiekkatielle.
Itse lähtisin hyppäämällä tai hirttämällä.
Mites masennuslääkkeet, auttaako ne saamaan paremman olotilan vai vaikuttaako ne mitenkään mieleen/ajatteluun?
EN oo ikinä käyttänyt masennuslääkkeitä, mutta niistä vois olla apua.. oon harkinnut menoa klinikalle jos uskallan.
jotka tuovat piankin helpotusta. Mutta kuten tällä palstalla moneen kertaan tullut ilmi, mikä käy yhdelle ei käy toiselle. Joskus joutuu säätämään ja odottelemaan.
Enempi mieleen ja ajatteluun vaikuttaisi keskusteluterapia, sitten kun jaksaa. Ei ihan akuuttivaiheessa kovin raskaita jaksa.
Masennuksessa kohdallani oli paras neuvo hoitopuolelta: tee just sitä mistä tulee hyvä olo edes hetkeksi ja mitä jaksat. Hyväksy olotila, älä vaadi itseltäsi mitään sen kummempaa. Mutta ei toki viikoiksi kannata petinpohjalle jäädä.
Miksi pelkäisit mihinkään klinikalle tai ammatti-ihmisen luo menoa? Meitä on pilvin pimein, asia ei ole outo, ei hävettävää eikä pelottava. Sieltä saa apua jatkoon. Meilläpäin jopa mtt päivystää pyhinäkin jollain muotoa.
Hätänumerostakin kannattaa pyytää suoraan heti sosiaalipäivystäjälle. Ettei tukita yhteyksiä niiltä joilla olla hengenlähtö lähempänä.
Voimia jonkun pienen askeleen tekoon. Kertoile kuulumisia. Kyllä meitä lukijoita ja kanssakumppaneita riittää.
Kiitoksia sielunsympatiakaveri. Kauniisti kirjoitettu :).
Tiedän, että on ihmisiä jotka välittävät mutta se ei tee asiaa yhtään helpommaksi kun omasta mielestä on epäkelpoinen elämään ja on niin tuskainen olo. On olemassa yksi henkilö joka lähes satavarmasti tulisi perässäni jos lähtisin omin luvin maailmasta. Hän on hyvä ystävä ja syvästi masentunut itsekin ja olen lähes varma että hän tekisi itsemurhan perässäni. Ja tämä tekee vain kaiken vaikeammaksi ja oloni pahemmaksi. Mutta hänen takiaan jatkan. Muidenkin takia, mutta eniten hänen.
olo niin sitten hakemaan lähetettä sairaalaan. Apua löytyy kun sitä haluaa ja vaatii. Pärjäät kyllä kun päätät pärjätä ja selvitä, mutta harva selviää yksin vaan tarvitsee apua.
Samaa mieltä! Kaunis kirjoitus oli.
Näin minäkin asian koen, että jos olo käy aivan totaalisen kamalaksi ja tuskaiseksi, minulla on itsellä keino lopettaa tuska ja kärsimys.
Että tiedän, että tämän kaiken voi todella niin halutessaan saada loppumaan...
Mutta katolta en pysty hyppäämään, enkä junan alle menemään, vaan just lääkkeet on se pakotieni... Mutta oikean coctailin ottaminen vaatii tietoa ja taitoa...
Surullinen aihe kenties, mutta todellisuutta niin monelle...
Totta. Itse epäonnistuin lääkkeillä ja alkoholilla, koska en tajunnut sen olevan niin tarkkaa hommaa tuon "coctailin" kanssa. Katolle olen jo kolmesti noussut, mutta en ole uskaltanut hypätä. On erittäin ahdistavaa palata häntä koipien välissä takaisin kämpille.
Nyt lohtua tuo ajatus, että otan repullisen viinaa mukaan ja juon sitten katolla itseni niin jurriin, että luulen osaavani lentää. Noustessa raikas viima ja pelko kun tuppaa selvittämään pään, vaikka olisi kuinka tuiskeessa.
siittäkin voi selvitä. tiedän tapauksen.
ja lapset mies jätti,ihan tosta vaan kuukausi sitten.Menin ihan sekaisin.Nytkin mietin vaan et ku pääsis pois.Mutta kun ei uskalla.En tiedä haluanko jäädä henkiin vai en.Sitten en tiedä et mitäs jos en halua että jään henkiin ja sit vaan herään jostakin..menetän lapset ja sitä en jaksais.Kyllä tämä arki tässä menee lasten kanssa,mutta silti se helvetin yksinäisyys vaivaa,eikä meinaa jaksaa kun ei ketään ole.Mietin että miten joku voi vaan jättää toisen tosta vaan,eikä kaipaa yhtään.Tällä itsemurha-ajatuksella( tai teolla) en mitenkään halua miestä takaisin,mutta en vaan jaksa.Niin se vaan on..Tsemppiä sulle!!
Yksinhuoltajana rankkaa varmasti, mutta muista että lapsillasi on nyt vain sinut. Heidän takiaan sinun onjaksettava. Itse aikananaan itsemurhaa hautoneena, ennen nykyistä elämääni kahden pienen äitinä, tämän aina muistan ja se on syy elää. Itselläni on selkeästi kaksi eri elämän jaksoa: ennen lapsia ja nyt lasten kanssa. Enkä ikinä vaihtaisi entiseen elämään; lapset ovat syy elää. Vaikka nyt elämä on muutenkin paremmin, kiitos mielialalääkkeen ja sen kautta paluun työelämään.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia ja tarvitset henkistä tukea voit kirjoitella : [email protected]
Teillä lapsillisilla asia on aivan eri. Teidän on jaksettava lastenne takia, vaikka kuinka ahdistaisi.
Voisi istuskella vaikka kirjastossa lukemassa kiinnostavia juttuja. Joku luki o,5 hyllymetriä romaaneja viikossa. Juoksulenkit ja hiihtolenkit voisivat olla kiinnostavia. Ainakin kerran viikossa kannattaa käydä ulkona syömässä valmiin aterian. Uskovien kokouksissa voi käydä useammankin kerran viikossa ilman suorituspakkoa. Voisi siis alkaa aivan uuden elämän!
Voisi mennä kansalaisopiston kursseillekkin.
Jos kerta elämällä ei ole mitään merkitystä, niin mikset kokeilisi vaikka laskuvarjohyppyä? (Olettaen, että et ole koskaan vielä kokeillut). Olis varmasti hieno kokemus. Tiedä, jos jopa piristyisit siitä kokemuksesta :) Aluksi ihan opettajan kanssa tandemina.
onneksi naapuri auttoi sua ja
se oli Herran Enkeli joka oli saanut käskyn pelastaa sut.
JOS ELÄMÄ ON NIIN SYNKKÄÄ NIIN RU-KOIL-KAA !!! SE AUTTAA AINA !!!
AAMEN
Ei kannata! Koita kannabista ja seronil lääkitystä, niin ei masenna niin paljoa. Ihminen on sellainen, että elimistö herättää jos meinaa kuolla ja henkimaailma ympärillä herättää sut. Hankkidu hoitoon, äläkä koita tappaa itseäsi. Älä ole hölmö, elämäsi on kallis lahja ja siihen loppuu kaikki!
Koittaisin, jos saisin. Kannabista. Seronil lääkitys on.
Älä yritä tappaa itseäsi. Ymmärrän että sulla on paha olla, mutta elämällä on todella paljon annettavaa, et vain tiedä sitä vielä. Jos tapat itsesi, KAIKKI päättyy. Siis ihan kaikki. Sitä et voi perua mitenkään. Tee jotain hullua jos et välitä elämästäsi, kokeile jotain extreme lajeja tms. Ehkä huomaat miten arvokasta elämä on :) Ja muista, ei toi paha olo voi ikuisesti jatkua. Joka päivä voi tapahtua jotain joka muuttaa kaiken. Tee jotain mistä pidät, ja jos et nyt pidä mistään niin kokeile tehdä jotain josta ennen pidit. Älä anna tämän surkean maailman lannistaa sua, et saa luovuttaa.
Ihan hyvä muuten, mutta ei elämä ole kaikille niin mahtavaa ja extremeä, ja joidenkin paha olo todellakin jatkuu jos ei ikuisesti niin kuitenkin ihan koko tämän elämän ajan. Jos (ja kun) jonkun onnekkaamman onnellisuus ja usko elämän arvokkuuteen perustuvat näiden tosiasioiden kieltämiselle, niin kuinka totuudellisia ja syviä ne silloin ovat?
...Se on kyllä totta, että huomisesta ja sen tuomisista ei tiedä kukaan. Periaatteessa toivoa on niin kauan kuin on huominen. Tai edes tämä hetki.
Kuoleman lopullisuus ja se, että kun on kuollut ei voi enää murehtia muitten surua ja miettiä, miten läheiset pärjää ilman minua. Meidän tulisi ensisijaisesti elää itseämme varten, mennä omien halujen mukaan. Jos pitäisi valita, elääkkö niin kauan kuin luonto antaa ja kestäisi "kaiken paskan", vaiko päättäisi päivänsä kun on siinä pisteessä ja voisi lopettaa kaiken tämän, niin kyllä jälkimmäisen valitsisin.
Ja se riippuu luonteesta, miten kestää "kaikkea paskaa".
Mutta kuitenkin... jaksamisia kaikille ja Kylmät Kädet, tee niinkuin hyvältä tuntuu.
Minä kerran vahingossa söin liikaa buranaa ja yöllä kun lähdin vessaan niin kupasahdin lattialle ja olin pitkään tajuttomana. Aloin heräillä,kun anoppi väitti,että on tainnut tulla kakkat housuihin. Silloin heräsin ja väitin,ettei ollut. Mutta niin vaan oli,että pissat kja kakkat oli housuissa.
Mulla on niin vahva lääkitys,että saisin nopeasti henkeni niillä pois. Lääkäri kysyi minulta,että onko minulla itsemurha-ajatuksia,kun lääkkeitä määräsi. Sen jälkeenkin voimakkuuttaa on nostettu.
Minulla on lääkkityksenä:
Venlafaxin 300 mg
Tenox 2x20 mg
Truxal 3x50 mg
Sitten vielä kolme reseptilääkettä,jotka ei oo masennukseen.
Minulla tuli elämänhalu takaisin kun lääkitys tuli kohdalleen. Tuntui,kuin olisi uusi elämä alkanut.
Tarkistuttakaa lääkityksenne,etä saatte tarpeeksi vahvaa lääkitystä,ettei tarvitse kärsiä.
Nyt olen kiitollinen ihminen.