Nyt kun joulu on ohi, voi vaan taas huokasta... Yököttääkö ketään muuta se krääsä määrä mitä lapsille annetaan lahjaksi??? Omalle lapselleni tämä oli nyt toinen joulu, ja toinen joulu, kun "taistelin" sukulaisten kanssa siitä että lapselle ei tarvitse välttämättä ostaa yhtään lahjaa. Jos ihan välttämättä jotain haluaa niin korkeintaa yksi paketti (per mummi, kummi jne) ja esimerkiksi vaatteita, mutta ei sitä lelukrääsää!!! Kyllähän niitä paketteja taas tuli enemmän kuin toivottiin, mutta kumminkin ihan inhimillisissä rajoissa. Mitenhän tämän homman sais hoidettua niin, ettei ihan pilaisi välejä sukulaisiin? Haluan itse päättää, millaisia leluja lapsella on, ja miten paljon, ja tuntuu siltä että minua pidetään jo nyt kiittämättömänä, kun mikään ei "kelpaa". Vaikka kyse ei ole siitä. Voin vain kertakaikkiaan henkisesti pahoin siitä kaikesta muovihilpetyksestä, jotka ei kestä edes normaaleissa leikeissä ehjinä. Ja kuinka paljon se 2-vuotias oikeesti niitä leluja tarvitsee? Meillä ainakin on ne muutamat joilla lapsi leikkii päivittäin, kaikki muu on vain hyllyntäytteenä. Saattaa joskus satunnaisesti ne ottaa leikkeihin, mutta pian taas palaa niihin muutamaan samaan leluun. Opeta tässä nyt sitten lasta järkevään kuluttamiseen... Eipä siihen enää montaa vuotta mene, kun niitä pakettien määriä lasketaan tarkkaan ja vertaillaan kavereiden kanssa, kuka sai eniten...
Voi krääsä!!
jotain muuta...
27413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
..EI ! (tiukka ei) krääsää, vaan rahana lapsen tilille.Ja sanoin suoraan, että jos tulee jotain mikä on "turhaa" ja epäkäytännöllistä, niin palautan tai myyn.Koska joskun vain pitää sanoa suoraan.Kyllä jotkut voivat hetkellisesti vetää herneen nenään,mutta eipä ne kauvaa ikinä oo vihasia ollu.Ja eipä ole krääsää näkynyt.Ja lapsen tilille on taas ilmestynyt rahaa.Säästän sitä lapsen opiskelua yms. varten.
Eka joulu oli nyt ilman sitä pakettimäärää, joka on joka joulu ollut ihan sairas, ensin sanottiin kans että yks paketti per nokka (siis mummolta yks jne.), mut sairas määrä siitäkin tuli ja sitten kun leluissa ei ole päätä eikä häntää, ykskin vuosi sanoin anopille että hamahelmiä ei tule meille, siitäkään syystä, että pikkuveli vetelee ne napaansa, ja tyttö ei niistä niin riippuvainen ollut, niin ei, laitettiin oikeen tukkupakkaus niitä ja muutenkin kun vaan jouluna. Ja sanoin siitä lelumäärästä, että eihän lapset pysty edes huoneitaan pitämään siisteinä, kun kaikki paikat on väärällään, nytkin on kaks jätesäkillistä leluja varastossa ja kolmas pitäisi kerätä huoneesta.
Mutta tosiaan, nyt on välit poikki ja elämä hymyilee, joulu mukaan luettuna!
elämää sanoisin, että nuo murheet on pieniä...Muistan kylllä että tulleen tavaran määrä ärsytti välillä silloin kun lapset olivat pieniä. Sitä roinaa oli joka nurkassa.
Mutta nyt kun lapset ovat jo reippaasti yläkouluiässä, niin sanoisin että anna roinan olla. Voihan sitä esillä olevan tavaran määrää säännöstellä.
Miettikää vähän ... Jos lapsen tavaran määrä on se ongelma, niin vähissä on todelliset murheet. Lapsella on kuitenkin ympärillään hänestä välittäviä aikuisia eikä niitä koskaan ole liikaa. Onko se sitten parempi, että välit on poikki esim. isovanhempiin tai muihin sukulaisiin, eikä lapsen kasvaessakaan ole ihmisiä lähellä(eräs vastaaja) Mitä vastaatte lapsille, kun hän kysele isovanhempien perään? Kerrotaanko, että pantiin välit poikki kun toivat liikaa tavaraa teille pienenä? Kärjistetty esimerkki.
Mutta pienten lasten vanhemmat - vähän suhteellisuuuden tajua ongelmien suuruuteen.
Se oli yksi vain niistä lukuisista, joka nyt pomppasi tässä yhteydessä mieleen!
Ja kun ei ollut niitä välittäviä ihmisiä lasten ympärillä, niin en hyväksynyt lasten "aseena" käyttöä, lasten manipulointia ja väheksyntääkään, joten päätöksen teimme lasten parhaaksi ja kun he ovat aikuisia, on todellakin vähän muutakin sanottavaa, kun jouluinen lahjonta vanhempien yliajolla! =(
Eli niin kuin jo laitoinkin elämä hymyilee nyt, joulukin mukaan luettuna, ja sekin jo kertoo että päätös oli meille oikea! Elämme itsellemme, emme sukulaisille!
Olen tämän ketjun aloittaja. Olen itse kasvanut ihan tavallisessa "duunari-perheessä", viettänyt lapsuuttani -80 ja 90-luvuilla. Vanhemmillani ei todellakaan ollut varaa mihinkään ylenmääräisiin lahjoihin, vaikka niitä joka vuosi kärtimme lelukuvastot kädessä. Muistan kuinka lahjojen vähyys oli aina pieni pettymys, varsinkin kun kaverit sai aina enemmän. Tämä on varmaan se syy, miksi vanhempani haluavat nyt hukuttaa lapsenlapsen kaikkeen siihen, mitä me ei sillon saatu. Nyt kun heillä on siihen vara. Ja tuo on myös se syy, miksi itsestäni on kasvanut kriittinen ja järkevä kuluttaja. Silloin joutui tarkkaan puntaroimaan MITÄ oikeasti haluaa, kun kaikkea ei voinut saada. Tämän haluaisin opettaa myös omille lapsilleni, vaikka elänkin nyt ihan täysin erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, kun vanhempani silloin.
Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että lapsen pitää oppia arvostamaan sukulaisiaan muutenkin kuin valtavien lahjamäärien antajana. Ja sit taas toiste päin, sukulaisten pitäisi oppia antamaan itsestään muutakin lapselle kuin sitä tavaraa! Omat vanhempani asuvat satojen kilometrien päässä, joten he eivät tietenkään pysty antamaan sitä aikaansa lapselle, mutta jotenkin kun saisi heidät(kin) ymmärtämään että se yksikin lahja on ihan yhtä tärkeä ja arvokas, kuin kasa lahjoja! Minusta nämä asiat liittyy lapsen kasvattamiseen, ja myös tässäkin asiassa muiden tulisi kunnioittaa vanhempien periaatteita!
Joillain ihmisillä tuntuu olevan noinkin yksinkertaisen asian kanssa ongelmia ymmärtää sitä!
Mutta oppivatpa ajoissa perheenne säännöt: Ihmissuhteet nurkkaan, heti kun muuttuvat vaativiksi! Egoismi kunniaan! Ja sitten ihmetellään, miksi nuoret voivat huonosti.
Siis sama tilanne siltä osin, että olen kasvanut suhteellisen köyhässä duunariperheessä ja mietin miten kasvattaa lapsi tässä ympäröivässä kulutushelvetissä, missä kaikkea muovikrääsää on joka paikka pullollaan ja lisää tyrkytetään mainosmiesten ja -naisten toimesta. Joku moitti meitä tämän ongelman tiedostavia siitä, että valitetaan liian pienistä ongelmista. Voi olla niinkin, mutta toisaalta tälläkin asialla on monta tasoa.
Maapallon kannalta vastuullinen kuluttaminen on tulevaisuuden pakko, ei trendi. Jos kehittymättömät maat vaurastuvat ja alkavat kuluttaa kuin länsimaat, ollaan pulassa.
Millaista arvomaailmaa jatkuvasti lisääntyvä krääsä sitten välittää kasvaville lapsille? Sitäkö että koko ajan tulee uutta, sitä saa helposti kaupasta - ei siis tarvitse erityisemmin arvostaa?! Minulle ainakin opetettiin että asioiden eteen on tehtävä työtä, eikä luottaa siihen että jostain kyllä saa kun vähän pyytää. Tämän opetuksen turvin on paitsi oppinut arvostamaan niitä materiaalisia asioita joita on saanut, myös tekemään työtä monen vähemmän konkreettisen asian eteen. Ei pidä jäädä odottelemaan että joku tulee ja ojentaa kaiken hyvän hopealautasella...
Joululahjat oli meilläkin, huomioitiin synttärit ja nimipäivät, mutta kuitenkin kohtuullisesti. Ja olihan se katkeraa kun parhaalla kaverilla oli isot kokoelmat aitoja Barbie-nukkeja kaikkine varusteineen, minulla "vain" merkitön alehallibarbi, mutta kaverin kokoelmalla sain leikkiä ja eipä tässä ole kummemmin traumatisoiduttu...päinvastoin, kerran just mietin että olivat vanhemmat fiksuja, kun eivät upottaneet rahojaan Barbie-nukkeihin, mitä niilläkin nyt tekisi. Minusta on tärkeää että lapset kasvavat arvostamaan omaa työtään asioiden eteen sekä lähipiiriään muutenkin kuin maallisen mammonan tuottajina.
Lelujen välittämä arvomaailma on oman kirjoituksensa aihe. Tympii tämä markkinavoimien tuotteistama kulttuuri, missä muovikrääsä valjastetaan yhdessä tv-ohjelmien, elokuvien, pelien ym. kanssa tuottamaan vain mahd. paljon pätäkkää taustavoimilleen. Ei tarvitse kuin katsoa lauantaiaamun lastenohjelmia tajutakseen kuinka heppoista on näihin tuotteisiin sisältyvä satsaus. Samanhan huomaa kaikesta viihdekulttuurista - kun ennen piti osatakin jotain, nykyään riittää tehokas markkinakoneisto. En haluaisi että lapseni jo pienestä saakka upotetaan huonosti tehtyyn viihdehöttöön, vailla ensimmäistäkään syvällistä ajatusta.
Lahjoihin voi myös liittyä syvempi merkityksensä, joka ei aina ole niin vilpitön. Aikuiset kilpailee siitä kuka osti hienoimman lahjan ja on muka siten lapselle tärkein (?). Juu-u, tuntuu ehkä kummalliselta, mutta olenpa ollut sellaisessakin tilanteessa, jossa isoisän piti tiristää lapsenlapsestaan ulos väenvängällä mikä lahja oli kaikkein hienoin. Lapsi (sen verran iso, että tiesi lahjojen tulevan vanhemmiltaan ja sukulaisilta) yritti olla todella diplomaattinen, mutta niin piti papan vääntää koko ilta tätä asiaa. Kun oli satsannut ison summan rahaa niin piti kai saada joku vastine. Hohhoh.
Nyt pomppasit hieman huonolle linjalle, tullessasi arvostelemaan meidän perheen päätöksiä ilman minkään näköistä tietoa!
Pysyhän pirtissäsi ja arvostele omia päätöksiäsi, siihen valtasi voi ehkä juuri ja juuri riittää, ja tekstisi perusteella sinulla taitaa olla niissä omissakin ihmissuhteissasi ihan tarpeeksi.
Julmasta ja väärästä et näytä tietävän yhtään mitään, mutta ehkä elämä vielä joskus opettaa sinuakin, tai sitten ei....
... päästyään, mutta tässä tulee hyvin ilmi se, että miksi näin on, rahalla ei ole mitään arvoa, aina saa kaiken mitä haluaa, ei tarvitse säästää ja miettiä mitä oikeasti haluaa.
Velkaneuvojan ammatti on tulevaisuuden ammatti, siinä saa leikkiä vanhempaa nuorille, kun omat vanhemmat eivät ole sitä puolta hoitaneet....
Meille on alusta asti tehty lista toiveista, johon on halukkaat saaneet nimetä sen mitä haluavat ostaa/hankkia. Toiveet ovat olleet edullisia, mutta sellaisia mitä olisi joka tapauksessa hankittu. Tällä tavalla ollaan toimittu jo 9 vuotta ja homma toimii hyvin, lapsi saa sen mitä toivoo ja tarvitsee, suurin osa lahjoista on tarpeellisia tosin kalliimmat lahjat ostan minä ja jos joku lahjoittaa rahaa niin se on viety lapsen tilille tulevaisuutta varten säästöön. Tietenkin joiltaki ei-lähisukulaisilta joskus tulee jotain krääsää, mutta sen kanssa pystyy elämään... ;) Tosin sitä krääsää ja tilpehööriä kerääntyy jokatapauksessa kaverisynttäreiltä ja kaikenmoisista kissanristiäisistä, joten meilläkin on aika kaaos lapsen huoneessa... ;)
..meidän varaston =DD .Siis siellä sitä krääsää vasta onkin.Puolet leluista menee heti sivuun.Aina on vain yksi lelu mikä jää leikkeihin.Nytkin tuli jokaisella lapselle ihan sikana lahjoja..jokaisella taisi olla lähemmäs 20pakettia! Aivan järjetöntä mielestäni.Ja kun nimen omaan lapset (4v,6v ja 8v) itsekkin sanoivat mummoille ja muille sukulaisille että he haluavat rahana että saa tilille tai säästöpossuun laittaa ja sieltä tilille kun on täynnä.Olen lapseni opettanut että (kun ei sitä rahaa älyttömiä ole) säästäväisyys kannattaa =) .Että saavat sitten isompina laittaa sen opiskeluun tms.Mutta siis, tuntuu että mitä enemmän kieltää, niin sitä enemmän niitä lahjoja tulee.Ja kun lapset ihan repivät paketteja auki, ja odottivat että koska tulee se paketti missä on se yksi ja ainut toivottu lelu.Ja sillä sitten leikkivät.Ja viime vuoden joulunakin tuli kaikenlaisia leluja..ei mennyt kuin viikko, niin lapset itse tulivat sanomaan (etenkin nämä kaksi vanhinta) että "äiti, voitaisiinko tehdä suurisiivous meidän huoneessa,on leluja liikaa".Sanoin että: jos itse tahdotte.Ja sitten etsin pahvilaatikot, ja lapset saivat itse laittaa sinne ne millä eivät leikkineet.Ja tosiaan, jäi vain muutamia leluja huoneeseen.Olen näyttänyt monelle sukulaiselle että :täällä ne lelut nyt on, että älkää ostako kun ei ne niillä leiki.Mutta ei auta.Ei auta sekään vaikka sanoisin että laittaisivat lapsien tileille..suku on pahin.
Minua ei ärsytä lapsen saamat lelut, mutta minua ärsyttää lähipiirin aikuisilta lahjaksi tulevat koristepukit yms turha krääsä. Joulun jälkeen ne hautautuvat jonkun laatikon pohjalle seuraavaan muuttoon tai suursiivoukseen asti. Miksi aikuisille pitää tuoda lahjaksi tuollaista shaissea? Luonto vaan kärsii, kun resursseja haaskataan turhan krääsän valmistamiseen ja kuljettamiseen maailman ympäri.
Me muutimme muutama vuosi sitten lahjakäytäntöjä siten, että aikuisten kesken arvotaan kuka ostaa kenellekin paketin (hintakatto oli tänä vuonna 40 e). Jokainen aikuinen siis ostaa yhden lahjan ja saa yhden lahjan. Me olemme kaikki olleet aivan uskomattoman tyytyväisiä tähän käytäntöön! Ei tarvitse miettiä päätään puhki mitä ostaisi ihmisille, joilla kuitenkin on jo lähes kaikkea, eikä kukaan aikuinen myöskään saa tarpeetonta roinaa. Lisäksi säästyy rahaa. Lapsille sen sijaan ostetaan useampia paketteja.
ja haluan että omilla lapsillani ei olisi niin köyhää. Ostan lapsilleni kaikkea mitä he tarvitsevat ja mihin suinkin pystyn. Lahjoja tuli jouluna todella paljon. Se oli ihanaa! Toiset isovanhemmat ja sedät ja tädit ja enot kysyvät mitä lapset haluavat lahjaksi ja ostavat sen mukaan. Toiset isovanhemmat (sanomattakin selvää että miehen vanhemmat ;) ) ostavat mitä haluavat, useimmiten krääsää, mutta en jaksa enää välittää..
ylimääräiset tavarat hyväntekeväisyyteen.
Suomessakin on vielä paljon lapsia, jotka eivät saa lainkaan joululahjoja.
Kertomasi takia ei kannata katkaista välejä sukulaisiin. Ovathan ihmisuhteet kai sinulle sentään tärkeämpiä kuin tavara?
Minua taas harmittaa, kun lapseni ei ole vielä kertaakaan saanut YHTÄÄN lelua lahjaksi vaikka on ollut jo kahdet synttärit ja kolme joulua. Itse ostelen sitten kirppareilta jotain viihdykettä ja joskus s-kaupan bonussetelillä jotain uuttakin. Ihan selkeästi olen sanonut millaisista leluista tykkää kulloinkin ja mitkä olisivat kivoja (ja tosi halpojaksin), mutta ei niin ei. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että lapsilla on jo tuhottomasti leluja, mutta ei meidän lapsella ainakaan. Läjä väärän kokoisia, mallisia ja epäkelpoja vaatteita vain aina tulee..
Välillä näköjään näinkin päin.Itse en ole ostanut lapsenlapsille leluja,koska vanhempansa sanoneet että on tarpeeksi.Jos lapsi jotain erityisesti haluaa,ostavat itse kun tietävät mikä on haaveissa.
Muutenkin ostan vaan yhden lahjan jokaiselle,siitäkin kertyy suuressa perheessä jo ihan riittävästi.
Onko sinulla tuttavaäitejä,joilla kaapit pursuaa leluista,voisivathan ehkä lahjoittaa tai lainata muutamaksi leikkimiskuukaudeksi.
En kyllä missään nimessä katkaisisi välejä isovanhempiin ainakaan minkään leluongelman takia.Suurempiakin ongelmia tässä on ihmisillä kuin lelujen liian suuri tai pieni määrä.
..on niin että tyttö saa aivan älyttömän kasan aina (eniten kummeiltaan) leluja ja suurimmaksi osaksi epäkäytännöllisiä vaatteita (joista tyttö ei edes itse pidä).Ja poika ei saa hyvä kun yhden vaivaisen pienen lelu-auton kummeiltaan.Ja poika ei tykkää leikkiä leluilla,mitä tyttö saa.Tyttö on itse sanonut,ja minä olen sanonut kummeille että eivät ostaisi niin paljon niitä leluja,koska ne jäävät käyttämättä,ja ne vaatteet.
Eihän se ole tärkeintä se määrä..mutta tuntuu kurjalta kun itse ei pysty ostamaan paljon mitään, ja sitten toinen saa aivan älyttömiä määriä ja toinen ei paljon mitään.
Ja voihan olla että pojan kummit (kuten kummien omatkin vanhemmat ovat tehneet) antavat lahjan rahana sitten kun poika tulee opiskelu/ajokortti ikään.Mutta kun jouluna on aina kurja selitellä pojalle kummien toimintaa..vaikka ei se minun pitäisi selitellä kaikkea,mutta kun poika niin pettyneenä kyselee.
Ja tyttö haluaa laittaa tavaroitaan itse varastoon säilöön,mutta ei halua silti luopua niistä.Haluaa säästää tulevaisuutta varten (eli tyttö on vasta 7 ja ajattelee jo noin,siis että omille lapsille..).
No lapsihan saa lelut lahjaksi ja vielä muutaman vuoden ehkä kuvittelee joulupukin jouluna tuovan ne. Jos haluat opettaa lapsellesi kohtuullista kuluttamista, säästämistä ym, niin voittehan teidän ostoksista tinkiä ja kaupassa sanoa lapselle ettei voida ostaa. Mutta, mitä väliä sillä on mitä isovanhemmat/kummit jne ostavat ja hankkivat??? Se on asia erikseen, ei kannata vielä tossa vaiheessa alkaa noin kovin stressaamaan kun lapsikin on vasta 2v... Minusta on kiittämätöntä valittaa lahjoista. Jos haluat lapsellesi jotain opettaa niin opeta olemaan kiitolllinen ja suvaitsevainen, toista kun itse tällä hetkellä olet!
..kenelle tarkoitit kirjoituksen? aloittajalle?
No,kummiskin..kyllä sillä hiukan on väliä, kun yrittää opettaa lasta säästäväiseksi,kun sitä rahaa ei ole huikeasti.Ja sitten kummit yms. ostavat kaikenmaailman pelikoneita yms. Ja lapsi sitten äidille ja isälle tulee sanomaan että "miksi me ei saada teiltä ikinä tollasia,ku muutki niitä ostaa niin ei ne voi paljoa maksaa".
Ja vaikka kuinka yrität lapselle selostaa että "kyllä ne vain maksaa,ei meillä ole varaa".Niin ei ne usko,kun muut ostaa,niin kyllä (lapsen mielestä) vanhemmillakin pitäisi olla varaa..
Ja meillä sellanen juttu että lapset (8 ja 9) eivät usko enää pukkiin..koulussa ei muutkaan usko...
teidän tarvitse ostaa enää smoja lahjoja, joita lapset ovat jo muilta saaneet. Olisitte tyytyväisiä, samoin siihen, että säästäväiseksi opettaminen käy ihan itsestään, kun kerran olette köyhiä.
Kyllä tuon ikäiset lapet tajuavat, että vanhemmat ovat köyhiä, kun sen heille kerrotte. Ja elleivät usko sanaa, niin oppivatpa kun eivät tavaraa saa - paitsi hyväntahtoisilta kummeiltaan.
Jos ongelma nousee aivan sietämättömäksi, niin sanokaa kummeille kovat sanat. Luultavasti he huokaavat helpotuksesta, kun saavat käyttää itse omat rahansa.
Mitä ongelmaa tuossa muka on?
..että ostamme lapsille lahjoja paljon? EN! Sanoin että ei ole varaa! Nytkin jouluna ostettiin kummallekkin 1suklaalevyn (eli yht.2)! Enempään ei ole varaa =/ .Joten kyllä lapset ovat sen jo huomanneet.
Ja olemme sanoneet kummeille joka vuosi!! Sen vuoksi meinasi tulla TODELLA ISO riita! =/ kun kummit luulivat että lahjat eivät kelpaa.Kaikki keinot on käytetty..mikään ei vain auta!
Jos teillä ei tosiaan ole varaa kun kahteen suklaalevyyn, antakaa nyt herran jestas muiden ostaa lapsillenne lahjoja mitä ostavat. Tulee lasten jouluistakin hieman mielekkäämpiä! Ja kyllä 8 ja 9 luokkalaiset (vai oliko ne nyt vuotiaat) sen pikkuhiljaa tajuavat kun sanotaan että meillä ei ole rahaa, kummeilla on! Ja tottakai purnaavat sitä vastaan, sellaisia ne lapset ovat! Ihan kamala "kasvatustapa" teillä!!!
..jos lapset itse laittavat tavaraa, omasta alootteestaan, säilöön varastoon.Niin eiköhän niitä lahjoja sitten tule liikaa! Luuletko että marisisin jos ne lahjat olisivat kaikki sellaisia mistä lapset tykkäävät.
Mutta kun yleensä jää vain 1lahja kummallekkin käyttöön.Kun muut menee sivuun!
Itse olen vasta äitiyden alkutaipaleella, raskaana, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Mutta kyllä kun siskon muksuille 2v ja 1v katsoi taas aattona kertyvät kolmen hengen sohvan peittävän tavaravuoren, niin huhhuh! Mutta toisaalta tiedän sen miten iiiihanaa on nähdä kun se siskontyttö 2v. aukaisee paketin jossa on Nalle Puh -kirja ja kiljaisee ilosta :) Ymmärrän jos joku muukin sen haluaa, mummo, kummi, setä...
Itse pyrin ostamaan aina ei-muovisia lahjoja. Esimerkiksi satukirjoja tai vaatteita, mutta mieluiten aina jotain sellaistakin mikä ilahduttaa lasta itseään (esim. pelkät sukkahousut ei aina saa aikaan "hurraa!" -efektiä). Joitain puisia leluja olen ostanut. Alkuraskauden pahoinvointi yltyi villisti kun näin Citymarketin mainoksessa ufomuotoillun "taaperokärryn" jossa oli tusinaa eri väriä ja siinä roikkui kahvoista jos jonkinlaista ääntelevää, kimaltavaa, kukertavaa, heiluvaa killutinta lapsen iloksi - kuka siinä voi keskittyä kävelemiseen!
Liika tavaramäärä köyhdyttää lapsen mielikuvitusta sen sijaan että se korostaa materialistisia arvoja.
Kyllä minusta tämä uudenvuoden paukutelu on krääsästä suurin ja turhuuksien turhuus. Ehkä olen jotenkin ilonpilaaja, mutta en ole koskaan oikein voinut ymmärtää sitä, miten ihmiset voivat pistää niin paljon rahaa paukkuviin ja välkkyviin juttuihin, rahaa ihan taivaan tuuliin... vaikka kyllähän minä ilotulituksista pidän, jos ne ovat isoja ja huoliteltuja tilaisuuksia, kuten Senaatintorin juhlat.
Ihan teki pahaa, kun tulin aikaisemmin illalla iltavuorosta töistä kotiin, ja näin matkan varrella kaksi äitiä pienten lastensa kanssa, lähettämässä raketteja. Seisoivat valehtelematta metrin päästä ilotulitteesta, ilman suojalaseja, ja pienimmät lapset selvästi pelkäsivät äitiensä selän takana pitäen housunpunteista kiinni.
Siihen nähden on ihan pientä kaikki sukulaisten antamat krääsälelut. Voihan ne vaikka lahjoittaa Pelastusarmeijalle. Ei kaikilla ole varaa edes ostaa krääsää.
Ja muutenkin tuntuu, että tuo krääsän haaliminen vähenee kaikista "hyvinvointivaltioista", ja lopulta sitä haluavat enää kehitysmaan asukkaat, kun ei heillä ole varaa ostaa parempilaatuista. Kyllä maailma on menossa siihen suuntaan, ettei halvat muovikrääsät enää kiinnosta. Siitä on jo saatu nauttia tarpeeksi kauan. Silloin, kun minä olin lapsi, krääsä oli harvinaista ja haluttua, kun sitä ei oikeastaan ollut.