Mitä mieltä olette kun isä hylkää lapsensa kun se kasvaa kohdussa? Ollaan raskauskuukausilla 5-6. Ei mitään tietoa mitä pitäisi tehdä.
kun isi hylkää
ruksuluu
19597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No se iskä ei varmaan ole paljoa ajatellut lapsen tekoa (kenties vahinko?) ja muutenkin niin paska ukko että anti mennä vaan! Isyysmaksut joutuu kyllä maksamaan. Potku persuuksille ja lapsi saa sitten isompana syyttää mitä meni tekemään. Vai onko iskä kenties hylännyt vain äidin? Hankkiutuiko äiti vasten iskän tahtoa paksuksi? Vai kiinnostaako iskää vieras liha.
ei varsinaisesti jättänyt minua, vaan toisinpäin. Hänelle astui alkoholi niin vahvasti kuvioihin, että annoin itse kengän kuvan persuksille. Jos ei osaa aikuinen ihminen laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, ei kasvata minun lastani se on varma.
Sinun lapsellasi tulee luultavasti olemaan prempi tulevaisuus yksin sinun kanssasi, kuin sinun ja isän joka ei ymmärrä vastuunottamista tiettyihin asioihin, joihin hän on yhtä lailla osallinen oli lapsi haluttu tai ns. vahinko. Joten anna hänen vaan mennä, jos on mennäkseen. Selvisipähän sinullekin jo odotusvaiheessa, eikä avsta lapsen synnyttyä miten asiat oikeasti on.
nyt lapset ensin ennen kuin alatte hommaamaan lasta. Ensin pysyvä ja luja suhde ja sitten vasta lapsi.
Kysypä äidiltäsi tai neuvolan tädiltä. Ensikoti voi olla vaihtoehto, jos ei ole kunnon kotia aluksi.
...joten vaikea ottaa kantaa.
Tällaiseen aloitukseen olisi helppo todeta kuinka "kauhea isä on hylännyt lapsensa", mutta tietämättä ykstyiskohdista vaikea sanoa kuinka tuomittava teko tällainen on.
Olette vasta noin alussa raskauden kanssa, voihan se mieli vielä miehelläkin muuttua? Taidan olla ikuinen optimisti.. Et tosiaan kerro paljon tilanteestasi. Mutta jos mies tosiaan sinut jättää vauvan takia niin älä ainakaan itseäsi mistään ala soimaamaan. Katsot sitten lapsen synnyttyä mikä on tilanne, neuvolassa saat varmasti apua tähänkin pulmaan.
Ja tuolle tädille joka täällä paasasi pysyvästä parisuhteesta, niin voi tunkea tuollaiset mielipiteet "sinne".. parempi että isää ei ole alunperinkään kuin se että sitten suhde katkeaa monien avioliittovuosien jälkeen ja asiat puidaan riitaisesti niin että lapsen mielenterveys järkkyy. Kukaan ei voi tietää milloin suhde tulee kestämään..
Onko raskaus mielestäsi alussa jos kuukausia on jo 5-6?
esim. 2-3 kk aikoihin, ei enää tuossa vaiheessa kun on puolisen vuotta takana. Mutta jos lasta on yhdessä harkittu ja lopulta raskautuminen on tapahtunut, ei sitä mieltä voi vaan muuttaa! Ei nainenkaan voi missä tahansa vaiheessa raskautta päättää, ettei haluakaan lasta. Tai voi, mutta silloin hän olisi ns. "huono äiti", joten mikäs tämä mies sitten on? Ei ole normaalia käytöstä.
Minä erosin raskauteni alkumetreillä lapsen isästä, tietyistä syistä joita en täällä käy kertomaan. Mutta painotan siis, että minulla oli oikeat syyt. Mikä on sinun miehesi syy sille, että hän vain häipyy? Vai onko näin tapahtunut? Vaikeaahan se on neuvoja antaa kun ei ole varsinaisesti saanut kunnon tietojakaan.
anteeksi, luulin että puhe oli viikoista
kyllä minulle on neuvolassa kerrottu että on ihan normaalia, että molemmilla mieliala heittelee lapsen suhteen.. mikä ei tietysti oikeuta tässä tapauksessa miehen tekoja.
No tollasten näkemysten takia just on niin paljon aviottomia lapsia ja yksinhuoltajia... "jos mies tosiaan sinut jättää vauvan takia niin älä ainakaan itseäsi mistään ala soimaamaan". No kyllä siitä voi itseään soimata jos on esim. a. hankkiutunut mieheltä salaa raskaaksi esim. valehdellen käyttävänsä ehkäisyä (näitä tapauksia on PALJON kun alkaa biologinen kello piristä) tai b. ei ole huolehtinut ehkäisystä ollenkaan tai c. on kuvitellut että saa raskaaksi tulemalla pidettyä miehen tai d. on tullut raskaaksi suhteen alkumetreillä. Tai näiden yhdistelmä. Elokuvissa kun annetaan sellainen kuva että kaikki ratkeaa sillä jos tulee raskaaksi, että kaikki miehet on sitten vaan ihan innoissaan. No, elämä ei ole elokuvaa. Oikeassa elämässä KUKAAN MIES ei halua kolmansilla treffeillä saattaa ketään raskaaksi, ja mä olen kyllä sitä mieltä että jos joku tai jotkin kohdista a.-d. pätee, ei miehellä ole siihen myöskään mitään velvollisuutta. Nää asiat pitää yhdessä sopia. Toinen asia on sitten, että monilta miehiltä puuttuu vastuuntunto, ja häipyvät pitkänkin seurustelun jälkeen, tai niitä saa väsyttää vuosikausia aiheeseen niin että on itse ihan uupunut ja nelikymppinen. Näitäkin tarinoita on paljon. Mut riskin ottaa jos rupeaa ominpäin lisääntymään, ilman että asiasta on yhdessä sovittu. No en siis tiedä mikä tässä on tapaus, mutta sanoinpahan vain oman näkemykseni.
Kirjoitin että "Oikeassa elämässä KUKAAN MIES ei halua kolmansilla treffeillä saattaa ketään raskaaksi, ja mä olen kyllä sitä mieltä että jos joku tai jotkin kohdista a.-d. pätee, ei miehellä ole siihen myöskään mitään velvollisuutta". Siis tarkoitin että miehellä ei ole mitään velvollisuutta jäädä siihen avuksi ja olla isänä, jos nainen on hankkiutunut raskaaksi vastoin hänen tietoaan tai toivettaan. Sori ajatuksen katkeaminen keskellä lausetta.
mitään tietoa?
Aiotko itsekin lähteä?
Ei kovin seikkaperäinen kysymyksesi. Mitä tarkoitat toteamalla, että "ei mitään tietoa mitä pitäisi tehdä"? Tarkoitatko, pitäisikö yhteiskunnan tulla apuun...vai puhutko vain yksin jäämisestä?
Jos olet aikuinen ihminen, tiedät kyllä, mitä tehdä. Jos olet raskauskuukausilla 5-6, et itse enää pääse mihinkään. Ja aikuista miestä ei voi pakottaa jäämäänkään. Siinäpä ne vaihtoehdot.
Jos tarkoitat yhteiskunnan vastuuta (???), voit koittaa vaatia äijää jonkinlaiseen taloudel. vastuuseen, sitten kun lapsi on syntynyt.
joka aiemmin postaili eri palstoille mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä, tällekin palstalle, tosin vähemmän.
Mutta kun lukee lähipäivien aloituksia herää kysymys että onko yksi ja sama ihminen asialla...
Kyllä se kummalta tuntuu, jos on jo 6 kuukaudella raskaana ja ihan pihalla. Siinähän ei nainen voi muuta kuin synnyttää lapsen ja järjestää elämänsä parhain päin lapsen kasvatusta ajatellen tai sitten jos on oikeasti ihan ahdingossa, niin sitten yhteys johonkin sosiaalitoimen yksikköön ja adoptiota valmistelemaan.
Minä ainakin mietin mielessäni lapsipäätöksen jälkeen, että olenko valmis huolehtimaan yksin tulevasta lapsestani, jos mies tekee katoamistempun (siiihen vaihtoehtoon en uskonut ollenkaan, mutta viisas ihminen tajuaa sen, että mikään tässä maailmassa ei ole täysin varmaa) tai vaikka sattuu kuolemaan jossain onnettomuudessa. Vastaus oli kyllä, joten sitten revettiin hommiin.
Tämä sopisi kyllä provoksi, kun on otsikoitukin noin nyyhkysti "isi hylkää", tuli oikein semmoinen olo, että plääh...
"ruvettiin hommiin" :D
sun pitää ottaa, jos oikeasti olet raskaana viidennellä kuulla. Ajattele niin positiivisia asioita kuin voit, vahvista itseäsi ja rakenna suhdetta pikkuiseen. Älä syyllistä isää ja yritä jaksaa rakentaa suhteita omiin läheisiin, vanhempiisi, sisaruksiin, ystäviin. Ota apu vastaan, älä linnoittaudu yksin surkuttelemaan tilannettasi. ihanaa, sinusta tulee äiti ja saat pikkuisen, joka saa varmasti rakastavan ja huolehtivan äidin. Vahvista hyviä asioita, usko siihen että jaksat, mutta ota selvää kaikista sopivista tukimuodoista. kun lapsi syntyy, marssit vauvatuville ja kerhoihin.
uusi elämä on kaikkein arvokkain!
ihmisen luonnetta tuskin kukaan on niin perinpohjaisesti koskaan onnistunut tutkimaan, että me raukat ymmärtäisimme täysin mitä tehdä milloinkin kun jotain kamalaa ja äkillistä tapahtuu. Mutta sinulla kuitenkin on vielä muutama kk aikaa sopeutua ajatukseen, että okei sinä olet kuitenkin se lapsen tärkein ihminen sen ensimmäiset elinvuodet, ja varmasti useat vuodet sen jälkeen!
Itse erosin avomiehestäni, moninaisten ongelmien tähden. Ja joku tuolla oli vaahdonnut, että miestä ei voi syyttää jos on hankkiutunut raskaaksi salaa. Noh, mutta.. Mitäs sanot niille, ketkä ovat yhdessä lasta suunnitelleet ja puoli vuotta yritystä takana, mutta... Noh, elämä koettelee. Minä kuitenkin asennoiduin heti niin, että perään en itke (parit itkut olen kyllä itkenyt, mutta en lannistu) ja asetan lapseni etusijalle kaikessa. Tiedän, että olen paras mahdollinen äiti omalle pikkuiselleni, ja tästä voin olla ylpeä.
niin siis jos ymmärsit lukemasi niin kuvaamasi tilanne (yhdessä lasta suunniteltu ja yritetty ja sit toinen häipyy) on aivan eri tilanne kuin ne joita itse tuossa kuvasin. Valitettavasti vain aika moni nainen on niin HELVETIN NAIIVI TAI KIERO tai mitä ikinä ovatkaan (tiedän tällaisia monta) että lähtevät lapsia tekemään just noilla metodeilla, eli eipä tulevan isän mielipide paljoa kiinnosta. Sitten itketään kun mies häipyy. Kyllä mäkin häipyisin (ja olen nainen) jos oisin mies ja kuvittelisin et täs nyt vaan deittaillaan ja mimmi syö pillereita ja hups yhtäkkiä se onkin raskaana. OIKEAT vahingot, kortsun hajoamiset jne on tietenkin asia erikseen mut näitä "vahinkoja" on niin paljon että se on joku epidemia jo nykyään. Siinä vain ottaa riskin, jotkut miehet jää ja homma kääntyy parhain päin. Mut ei siihen voi luottaa! Eikä syyttää ketään muuta kuin itteensä jos meneekin kaikki ketuiks. No itse oon kiltisti yrittänyt rakentaa aitoa ihmissuhdetta ensin, mut on kyl menny silti pieleen (eka mies jätti 9 v jälkeen kun ei halunnutkaan lapsia vaik oli ensin niin väittänyt, toka oli tietämättään hedelmätön) - mut parempi niin, en haluais olla yksinhuoltaja. Ja nyt alkaa ikä painaa. Mut ei se mitään, ainakaan en tehnyt maailmaan yhtään ei-toivottua lasta!
mutta eihän ap ole sanonut missään vaiheessa, etteikö lapsen isä olisi tiennyt? Kuitenkin raskaus on jo edennyt noin pitkälle, luulisi että jos lasta ei olisi alunperinkään halunnut olisi hän lähtenyt jo aikaisemmin kävelemään.
Ja kyllä minäkin tiedän näitä tapauksia, jotka ovat isältä salaa hankkiutuneet raskaaksi. Enkä tietenkään halua puolustella tällaisia tekoja millään muotoa, mutta harvemmin näissäkään tapauksissa jos miehessä on inhimillisyyttä tippaakaan, he jättäisivät kuin odottavan äidin kuin nallin kalliolle. Tai no, mikäs minä olen sanomaan, sitä en tiedä, mutta ainakin eräs tietämäni tapaus huolehtii kyllä lapsestaan vaikka ei olisi harkittuna tehtykään.
Minusta tulee yksinhuoltaja, mutta lapsi on toivottu molempien puolelta, aina asiat eivät vain suju suhteessa muuten kuten olisi toivottu. Ja minun periaatteeni on, että huonoon suhteeseen en jää edes lapsen takia, koska lapsella olisi huono olla jos vanhemmilla on huono olla.