ihan sydäntä riipaisee kun katselee kuinka muut ikäiseni elävät parisuhteessa
käyvät töissä ja elävät normaalia elämää, rupeaa itsellä olemaan sellainen olo että tästä ei selvitä,
en usko että kestän tätä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä enää, mikä olisi helpoin tapa kuolla?
elämä osaa olla julma toisille.
En kestä enää,
yksin 24v.
31
3502
Vastaukset
- aamuvirkkuilija
Minulla samanlaisia ajatuksia näin aamutuimaan. Oikein yllätyin kun näin tämän viestin, että joku muukin juuri nyt pohdiskelee ihan samaa asiaa. Heräsin jo neljältä ja tuntuu, että taas uusi päivä ja taas tämä sama alkaa, suru, itseinho ja ihan vaan paha olo. Juuri samaa mietin sängyssä lojuessani; miten tästä selvitään. Miten tätä voi kestää? Välillä tulee ihan tosissaan pelko, että tästä ei voi selvitä. Mietin, että mitähän minulle tapahtuu. Päältä sitä ei vieraat näe, mutta olen vuosikausia ollut yksinäinen. En todella tiedä miten tulevasta selvitään.
- yksin 24v
itse en periaatteessa pysty edes nukkumaan sen verran ahdistaa,
on se henkisesti rankkaa elää tässä maailmassa totaalisen yksin,Aika näyttää miten käy,
myös itse olen ollut yksin monia vuosia. - aamuvirkkuilija
yksin 24v kirjoitti:
itse en periaatteessa pysty edes nukkumaan sen verran ahdistaa,
on se henkisesti rankkaa elää tässä maailmassa totaalisen yksin,Aika näyttää miten käy,
myös itse olen ollut yksin monia vuosia.Tätä yksinäisyyttä on kestänyt jo niin kauan, että nykyään tuntuu että se vaikuttaa jo kaikkeen. Voin vaikka lukea jotain aikakauslehteä, katsoa telkkaria tai kuunnella radiota ja masentua välittömästi jostain pikkujutuista. Mitään keskusteluja parisuhteista en kestä kuunnella. Tuntuu ettei mistään muusta nykypäivänä aiheita saada edes väännettyä medioissa kuin yhtä ja samaa parisuhdetoitotusta. Tuntuuko muista tältä? Kuin se olisi KAIKILLE joku itsestään selvyys. Kesäisin kaupungilla liikkuminen taas on ahdistavaa ollut jo vuosikausia, joka kesä sama asia. Loputon tyhjyys. Kesä kaikista pahinta aikaa.
- yksin 24v
aamuvirkkuilija kirjoitti:
Tätä yksinäisyyttä on kestänyt jo niin kauan, että nykyään tuntuu että se vaikuttaa jo kaikkeen. Voin vaikka lukea jotain aikakauslehteä, katsoa telkkaria tai kuunnella radiota ja masentua välittömästi jostain pikkujutuista. Mitään keskusteluja parisuhteista en kestä kuunnella. Tuntuu ettei mistään muusta nykypäivänä aiheita saada edes väännettyä medioissa kuin yhtä ja samaa parisuhdetoitotusta. Tuntuuko muista tältä? Kuin se olisi KAIKILLE joku itsestään selvyys. Kesäisin kaupungilla liikkuminen taas on ahdistavaa ollut jo vuosikausia, joka kesä sama asia. Loputon tyhjyys. Kesä kaikista pahinta aikaa.
mitään suurta sosiaalista verkostoa ympärilleni, ainoastaan parisuhteen
olen tullut siihen tulokseen että on mahdotonta löytää parisuhde jos on yksineläjä,
Myös itsellä vaikea liikkua kaupungilla, talvisin hoidan kaikki asiat vasta pimeän tullessa, ja kesällä
käytän aina aurinkolaseja ettei kukaan näe sisimpään, on niin vaikea ottaa katsekontakti ihmisiin
varsinkin tuttuihin, enpä tiä rupee olemaan jo ihan pihalla...Täällä kotona saa olla 24 7 yöt valvoa
päivät nukkua, mistään töistä tai opiskeluista ei ole mitään tietoakaan, takana 8 vuotta samaa rataa. - aamuvirkkuilija
yksin 24v kirjoitti:
mitään suurta sosiaalista verkostoa ympärilleni, ainoastaan parisuhteen
olen tullut siihen tulokseen että on mahdotonta löytää parisuhde jos on yksineläjä,
Myös itsellä vaikea liikkua kaupungilla, talvisin hoidan kaikki asiat vasta pimeän tullessa, ja kesällä
käytän aina aurinkolaseja ettei kukaan näe sisimpään, on niin vaikea ottaa katsekontakti ihmisiin
varsinkin tuttuihin, enpä tiä rupee olemaan jo ihan pihalla...Täällä kotona saa olla 24 7 yöt valvoa
päivät nukkua, mistään töistä tai opiskeluista ei ole mitään tietoakaan, takana 8 vuotta samaa rataa.Joo minäkään en ole töissä enkä opiskele. Miten sitä onkin itsensä saanut tähän jamaan. Kaksi eri kouluakin olen keskeyttänyt joten ilmeisesti olen joku luuseri muiden silmissä. Vaikka mitäpä se niille kuuluu.
- yksin 24v
aamuvirkkuilija kirjoitti:
Joo minäkään en ole töissä enkä opiskele. Miten sitä onkin itsensä saanut tähän jamaan. Kaksi eri kouluakin olen keskeyttänyt joten ilmeisesti olen joku luuseri muiden silmissä. Vaikka mitäpä se niille kuuluu.
kolme kertaa koulu kesken jäänyt, Pitää nyt kuitenkin yrittää johonkin kouluihin
hakea, että saisi jonkunlaisen osaamisen, tosin onhan se tulevaisuudessa vaikea työelämään
päästä mutta aika näyttää, jos elämä ei järjesty niin sitten ei voi mitään, yksin loppuelämä. - aamuvirkkuilija
yksin 24v kirjoitti:
kolme kertaa koulu kesken jäänyt, Pitää nyt kuitenkin yrittää johonkin kouluihin
hakea, että saisi jonkunlaisen osaamisen, tosin onhan se tulevaisuudessa vaikea työelämään
päästä mutta aika näyttää, jos elämä ei järjesty niin sitten ei voi mitään, yksin loppuelämä.Saako kysyä mikä sulla on johtanut koulun keskeyttämiseen? Itsellä syynä ujous ja siitä johtuneet ongelmat kuten jonkinasteinen sosiaalinen jännitys ja tietty sitten yksinäisyys. Nuorempana koulunkäynti oli aika näemmä aika kurjaa yksinäisyyden takia. Olin porukoissa aika ulkopuolinen, sieltä tämä yksinäisyyden kierre on alkanutkin. Motivaatio kärsii kun ei tunne kuuluvansa mihinkään. Keväällä viimeistään pakko hakea koulutukseen, pakko yrittää päästä johonkin kiinni.
- yksin 24v
aamuvirkkuilija kirjoitti:
Saako kysyä mikä sulla on johtanut koulun keskeyttämiseen? Itsellä syynä ujous ja siitä johtuneet ongelmat kuten jonkinasteinen sosiaalinen jännitys ja tietty sitten yksinäisyys. Nuorempana koulunkäynti oli aika näemmä aika kurjaa yksinäisyyden takia. Olin porukoissa aika ulkopuolinen, sieltä tämä yksinäisyyden kierre on alkanutkin. Motivaatio kärsii kun ei tunne kuuluvansa mihinkään. Keväällä viimeistään pakko hakea koulutukseen, pakko yrittää päästä johonkin kiinni.
ja tilanteissa joissa on paljon ihmisiä muutun sisäänpäinkääntyneeksi,
siihen päälle vielä diaknoosi sosiaalisissa tilanteissa esiintyvä paniikkihäiriö, joo mulla
kanssa sama homma, oli nuoruus koulussa aika kurjaa just ulkopuolisuudesta johtuen,
siitä jäi tietynlainen leima otsaan ja on ollut hyvin vaikea luoda sosiaalisia suhteita omassa
ympäristössä, siitä on seurannut sitten vielä vakavampia ongelmia,voi sanoa että elämänkoulu on ainakin käyty, Kyllähän se koulunkäynti
aina kannattaa vaikka nyt ei mikään teiniikäinen enää olisi, kun nykypäivänä töitä ei pahemmin
peruskoulupohjalla saada, ja mikä tärkeintä ei ole sosiaalisia suhteita! niiden avullahan ne
työpaikat yleensä saadaan... - Krusader*
aamuvirkkuilija kirjoitti:
Tätä yksinäisyyttä on kestänyt jo niin kauan, että nykyään tuntuu että se vaikuttaa jo kaikkeen. Voin vaikka lukea jotain aikakauslehteä, katsoa telkkaria tai kuunnella radiota ja masentua välittömästi jostain pikkujutuista. Mitään keskusteluja parisuhteista en kestä kuunnella. Tuntuu ettei mistään muusta nykypäivänä aiheita saada edes väännettyä medioissa kuin yhtä ja samaa parisuhdetoitotusta. Tuntuuko muista tältä? Kuin se olisi KAIKILLE joku itsestään selvyys. Kesäisin kaupungilla liikkuminen taas on ahdistavaa ollut jo vuosikausia, joka kesä sama asia. Loputon tyhjyys. Kesä kaikista pahinta aikaa.
Parisuhdepropagandaa koko media täynnä, jeesh. Minä keskityn musiikkiin, kuntouttavaan työhön, lukemiseen, kävelylenkkeihin ja siihen että pääsen aina videopelin äärestä joka päivä jonnekin, edes kaupungille. Jotenkin vaan elämässä on ihanampi voittaa. Siksi opiskelenkin ja tutkinkin voittajia joka päivä. Ehkä minustakin tulee voittaja joku päivä. Otetaan mallia rokkitähdistä; niin sen elämän kuuluukin olla, hihkumista ja puhdasta iloa! Revi siitä sitten iloa.
- bipomies
Minä ja olen kärsinyt yksinäisyydestä nyt 8v. Minun yksinäisyyteni johtuu siitä että sairastuin vakavasti kaksi-suuntaiseen mielialahäiriöön ja yritin tappaa itseni. Se taas oli vaimolleni liika suuri juttu ja johti avio-eroon. Nykyään kuiteskin olen toipunut sen verran että olen alkanut taistelemaan yksinäisyyttäni vastaan. Luulen kuitenkin että varsinaiseen parisuhteeseen en enää pääse, sairauteni takia. Siitäkin huolimatta tiedän että myös muunlaista ystävyyttä on olemassa. Ennen kaikkea olen todennut että kukaan ...ei kukaan tule hakemaan sinua kotoasi, ei. Sinun on itselähdettävä muiden tykö. Minun kohdallani se toteutuu niin että, olen kiinostunut vapaaehtois toiminnasta ja niinpä käänyin mm. oman seurakuntani puoleen (vaikkakaan en ole ns. uskovainen) Nyt puuhaamme sinne vertaistukiryhmää mielenterveyskuntoituijille, jota ryhdyn vetämään. Liskäksi harrastan valokuvausta ja pyöräilyä, joten näihin seuroihin oli luontevaa liittyä. Vaikkakin toiminta on vähäistä, on kuiteskin edes jotain muutakin kuin vaan istua kotona keittiön pöydän ääres. Siin istuessa pää sekoaa kyllä ajallaan lopullisesti. Ei hyvä. Sanosinkin että lähtekää ulos ja etsikää sieltä jotain toimintaa joka teitä kiinostaa..käykää vaikka lenkillä. Valmista onnellisuus pakettia ei ole olemassakaan...on itse otettava elämän langat käsiinsä. Oikealla asennoitumisella pääsee jo yllättävänkin pitkälle. Minulle se asenne on poikinut yhden aika hyvänkin kaverin, melkeinpä ystävän.
- yksin 24v
Joo kyllähän sitä kotoa pitäisi pois päästä, pitää paikkansa että kotona sekoaa
pää, hitaastin mutta varmastin, itselläkin on käynyt mielessä vapaaehtoistyö ym, mutta uskoisin
että sinnekkään ei oikein sopeudu jos on nuori, eikö siellä ole enemmänkin vanhempia ihmisiä?
olen miettinyt paljon missä voisi tutustua ikäisiini ihmisiin, mutta mitään järkevää en keksi, netistä on
ihan turha etsiä yhtään mitään,varsinkaan parisuhdetta, kaikki menee tulojen perusteella, mitä isommat
tulot sitä todennäköisemmin löytää seuraa, ei auta vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi,ihan turhaa.
Harrastuksiakaan ei ole, eikä mitään järkevää harrastusta keksi,eikä varaa ole muutenkaan oikeen
mihinkään, Välillä kun masentaa tekisi mieli mennä
pyytämään lääkäriltä lähetteen psykiatriselle osastolle, ihan vaan sen takia että pääsisi pois yksinäisyydestä
edes hetkeksi,Itsellä pelaa järki vielä, ainakin toistaiseksi mutta jos sama meno jatkuu muutaman vuoden eteenpäin
niin olen todennäköisesti joko ruumishuoneella tai mielisairaalassa. - Lifeisatragedy
yksin 24v kirjoitti:
Joo kyllähän sitä kotoa pitäisi pois päästä, pitää paikkansa että kotona sekoaa
pää, hitaastin mutta varmastin, itselläkin on käynyt mielessä vapaaehtoistyö ym, mutta uskoisin
että sinnekkään ei oikein sopeudu jos on nuori, eikö siellä ole enemmänkin vanhempia ihmisiä?
olen miettinyt paljon missä voisi tutustua ikäisiini ihmisiin, mutta mitään järkevää en keksi, netistä on
ihan turha etsiä yhtään mitään,varsinkaan parisuhdetta, kaikki menee tulojen perusteella, mitä isommat
tulot sitä todennäköisemmin löytää seuraa, ei auta vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi,ihan turhaa.
Harrastuksiakaan ei ole, eikä mitään järkevää harrastusta keksi,eikä varaa ole muutenkaan oikeen
mihinkään, Välillä kun masentaa tekisi mieli mennä
pyytämään lääkäriltä lähetteen psykiatriselle osastolle, ihan vaan sen takia että pääsisi pois yksinäisyydestä
edes hetkeksi,Itsellä pelaa järki vielä, ainakin toistaiseksi mutta jos sama meno jatkuu muutaman vuoden eteenpäin
niin olen todennäköisesti joko ruumishuoneella tai mielisairaalassa.Itse olen melko menestynyt mutta yksinäinen kuten muutkin.
Kaikki ovat jollain tasolla yksinäisiä.
On turha valittaa siellä kotonaan.
Kaikille elämä on yhtä julmaa.
Ei kannata ajatella parisuhdetta. Hanki mitä tahansa työtä ja tutustu johonkin.
Tee kodista lähinnä paikka jossa nukut ja opiskelet. Seikkaile!:) - yksin 24v
Lifeisatragedy kirjoitti:
Itse olen melko menestynyt mutta yksinäinen kuten muutkin.
Kaikki ovat jollain tasolla yksinäisiä.
On turha valittaa siellä kotonaan.
Kaikille elämä on yhtä julmaa.
Ei kannata ajatella parisuhdetta. Hanki mitä tahansa työtä ja tutustu johonkin.
Tee kodista lähinnä paikka jossa nukut ja opiskelet. Seikkaile!:)Olen seikkaillut nuoruudessa paljon, ehkä voisi sanoa liikaa, olen tullut siihen tulokseen
että elämä on paskaa oli menestynyt tai ei, en muuta pysty sanomaan näin se vain on,
ja elämä ei ole kaikille yhtä julmaa ei todellakaan, toiset todella saavat kovan osan, yleensä ne jotka
sen vähiten ansaitsevat, sellaista on elämä. - Lifeisshit
yksin 24v kirjoitti:
Olen seikkaillut nuoruudessa paljon, ehkä voisi sanoa liikaa, olen tullut siihen tulokseen
että elämä on paskaa oli menestynyt tai ei, en muuta pysty sanomaan näin se vain on,
ja elämä ei ole kaikille yhtä julmaa ei todellakaan, toiset todella saavat kovan osan, yleensä ne jotka
sen vähiten ansaitsevat, sellaista on elämä.Miten voi seikkailla liikaa?
Jos olet 24? et ole edes aikuinen vaan nuori lapsi
big baby
mutta se on kyllä harmi ettei kukaan tule enää antamaan sulle tuttipullosta
se on vaan paskamaista että kaikki riippuu itsestä
se on asenteesta kiinni
ei ole ihme jos kaikki on paskaa kun asennekin on valmiiksi kaikki on paskaa
muista antaa anteeksi aina
itsellesikin se mieleesi paina - yksin 24v
Lifeisshit kirjoitti:
Miten voi seikkailla liikaa?
Jos olet 24? et ole edes aikuinen vaan nuori lapsi
big baby
mutta se on kyllä harmi ettei kukaan tule enää antamaan sulle tuttipullosta
se on vaan paskamaista että kaikki riippuu itsestä
se on asenteesta kiinni
ei ole ihme jos kaikki on paskaa kun asennekin on valmiiksi kaikki on paskaa
muista antaa anteeksi aina
itsellesikin se mieleesi painaPäläpälä,,, lähde vetämään.
- .
yksin 24v kirjoitti:
Päläpälä,,, lähde vetämään.
kantsis mennä seurakuntaan. sieltä saa seuraa, ainakin Jumalasta. Jumalan kanssa et ole koskaan yksin. Hänestä on seuraa aina, olit sitten kotona tai missä. :) suosittelen kokeilemaan, koska ainakaan ei ole mitään menetettävää !
- voihanahdistus
En nyt ehkä ole aivan totaalisen yksin, mutta siltikin tunnen olevani yksinäinen.
Ehkä suurin syy yksinäisen tunteeseeni on etten ole ollut työelämässä tai opiskelemassa yli 4 vuoteen.
Nuorena jätin opiskeluja kesken mm.ujouden takia.
Vanhempana opiskelin kyllä ammatin, mutten työelämään en ole kunnolla koskaan päässyt ja ikää jo 36v.
On jotenkin niin ulkopuolinen olo ja ahdistaa joka päivä, jokainen tunti ja jokainen minuutti. Päässä takoo vain ajatus, että tässäkö tämä nyt oli? Elämän piti olla jotain aivan muuta kuin mitä se tällä hetkellä on.
Voimia ja uskallusta ei ole mihinkään.
Olen yrittänyt pitää jonkinlaista kulissia yllä, että elämäni olisi suht ok. Pikkuhiljaa kuitenkin olen ruvennut häpeämäänkin elämääni niin paljon etten viitsi olla juurikaan yhteyksissä niihin vähiin ihmisiin joita elämässäni on ja osa on kaikonnut elämästäni kyllä varmaan senkin vuoksi etteivät osaa olla kanssani enään, kun heidän elämässään tapahtuu asioita ja minulla ei ole koskaan mitään kerrottavaa.
Saattaa mennä päiviä, etten puhu kellekään. En kohta edes osaisi olla missään ihmisjoukoissa tai työelämässä kun olen näin kauan ollut yksin.
Olen niin väsynyt tähän elämään. Itsestähän kaikki on kiinni, tiedän. Mutta kun ei vaan pysty, uskalla, osaa, jaksa...- sexsexbommb
no sulla ei ainakaan ole mitään hävittävää!
mene ja tee joku iloiseksi
harrasta seksiä!!!!!!!!
hinnalla millä hyvänsä - hgnmcfkgdf
sexsexbommb kirjoitti:
no sulla ei ainakaan ole mitään hävittävää!
mene ja tee joku iloiseksi
harrasta seksiä!!!!!!!!
hinnalla millä hyvänsäMistä näitä turhia kommentteja oikein tulee?
- itsmii
hgnmcfkgdf kirjoitti:
Mistä näitä turhia kommentteja oikein tulee?
"no sulla ei ainakaan ole mitään hävittävää!
mene ja tee joku iloiseksi
harrasta seksiä!!!!!!!!
hinnalla millä hyvänsä "
Tekisimme varmasti tuon kaiken jos vain olisi joku joka meidät huolisi ;) - 34655tg
itsmii kirjoitti:
"no sulla ei ainakaan ole mitään hävittävää!
mene ja tee joku iloiseksi
harrasta seksiä!!!!!!!!
hinnalla millä hyvänsä "
Tekisimme varmasti tuon kaiken jos vain olisi joku joka meidät huolisi ;)Mee jollekin huoralle itkeen yksinäisyyttäs ja suruas niin se voi säälistä antaa vaikka puoleen hintaan
- väärin men
34655tg kirjoitti:
Mee jollekin huoralle itkeen yksinäisyyttäs ja suruas niin se voi säälistä antaa vaikka puoleen hintaan
ei varmasti antas
- 15v
Mäkin tunnen itseni niin yksinäiseksi vaikka mulla ON muutama kaveri... silti kaikki näyttää syrjivän mua ja en tajua mikä mussa on kun joka paikassa melkeinpä aina olen se, joka valitaan viimeisenä, se joka on käpertynyt nurkkaan ja yrittää olla huomaamaton.
Mä meen ulos melkein joka päivä, joskus jopa nautin siitä, mut omassa mielessäni oon aina ihan yksin. Silloinkin kun puhun kavereille, silloinkin kun nauran... siis KOKO AJAN! En tajuu itteeni. Mietin usein, että ehkä tarvin vain enemmän kavereita, mutta silmien välissä se ongelma taitaa olla. - apua auttajalle
Suomessa yhteiskunta kannustaa yksinäisyyteen, toisin kuin esim. eteläeuroopassa. Kaikkia ihmisiä yhdistää yksi asia. Syöminen. Suomessa ei kenelläkään ole varaa syödä ulkona ystävien kanssa, kiitos poliitikkojen.
Kaikilla ihmisillä on kuitenkin jotain josta nauttii. Takaan ettette ole ainoita jotka nauttivat juuri siitä. Ratkaisu ongelmaa on löytää toinen ihminen joka nauttii samasta asiasta. Muistakaa että sen yhden ihmisen kanssa ei tarvitse tehdä kaikkia maan ja taivaan väliltä. Riittää että löytää sen yhden yhteisen asian.
Suuri syy yksinäisyyteen on ujous, mutta onneksi netti auttaa siihen.
Itse tykkään käydä juoksemassa. Ujona ihmisenä voisin sopia näin netissä jonkun toisen kanssa, että mennään lenkille huomenna kello 20. En uskalla sanoa muuta kuin että moi, mutta haluaisin silti seuraa. Ehkä seuraavalla kerralla uskallan sanoa jo toisenkin sanan... Moi taas!
Ja jos tutustumishalua riittää niin tehkää treffit kirjastoon. Istukaa vaikka kahdella koneella ja chatatkaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta mitä sitä turhaa itseltää liikaa vaatimaan. Small steps, people!
Muistakaa myös, että teidän apuanne tarviitaisiin. Maailmassa ja suomessa on paljon apua tarvitsevia ihmisiä. Apunne ei tarvitse olla suuri vaan pienikin apu riittää. Jos osaat esim. kutoa sukkia, paistaa pullia, vuolla voi veitsen tai maalata taulun tai ihan mitä vaan niin lisää tietosi tänne. Otan yhteyttä ja voimme keksiä miten sinä voisit olla tärkeä ihminen!- Anonyymi
Minä katson Frendejä ja juon kahvia ja syön pakastemansikoita 🌝🐇
- Anonyymi
On kivaa tunkea muna perseeseen
- Anonyymi
En minäkään kestä. Kuollaan vaikka yhdessä pois. Se helpottaa varmasti oloamme.
Ei minulla muuta. Jatkakaa !. - Anonyymi
Katso Simpsoneita, ne on kivoja ❤
- Anonyymi
Mulla on munakarvoja
- Anonyymi
Niin mullakin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin mullakin
Ei oo totta. Mullakin on. Tän täytyy olla salaliitto.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Metsäkoneen kuljettaja huuteli tutkijalle
"voisit kyllä ottaa rintaliivit pois ennen kuin tulet minulle juttelemaan, hän sanoo." https://yle.fi/a/74-20106446 On70410300Suomi on täysin sekaisin
Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-20000104214563Kaikki ei vieläkään usko luontokatoon.
Suomussalmen Hukkajoella foliohattu metsäkoneen kuljettaja tuhosi tuhansia harvinaisia jokihelmisimpukoita eli raakkuja923104Sano vain suoraan, että nyt riittää
ettei kiinnosta. Sano, että lopeta! En ihmettelisi, jos olet saanut tarpeeksesi ja toivot minun ymmärtävän lopettaa. Eh432875Ohhoh! Ex-pääministeri Sanna Marinin Joni-rakas paljasti ilouutisen: "Tässä kuussa..."
Sanna Marin on ollut naimisissa Markus Räikkösen kanssa. Nyt hänen seurassaan on usein julkkishiusmuotoilija Joni Willb552714Mari Rantanen asettaa sairaan lapsen edun oman uransa edelle - (tekikö Marin samaa)
Noin toimii kunnon vastuuntuntoinen äiti, mutta siitäkin nämä mt-ongelmaiset vasemmistolaiset häntä täällä haukkuvat. "2302698- 1541889
Luokatonta toimintaa
Tyrmistyttävää toimintaa Stora Enson korjuu yrittäjältä Hukkajoella. Täyttä piittaamattomuutta laeista ja luontoarvoista731748Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka
minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa141640Maailmankuulu homopingviini on kuollut
Minä niin toivoin että pariskunta olisi saatu kunniavieraiksi ensi kesän Prideen. 💔 "Maailmankuulu homopingviini on k61443