Millä ihmeen oikeudella maamme terveydenhoito sivuuttaa kaiken oikean avun, mitä kansainvälisestä tutkimuksesta on saatavilla neurologisten oireyhtymien tunnistamisen, diagnosoinnin, hoidon ja kuntoutuksen suhteen?
Miksi julkisuudessa valehdellaan, että diagnosointi voidaan tehdä lasten psykiatrian puolella?
Tosiasiassa ei voida, siellä tehty tutkimus on niin suppea, että diagnoosia ei voida antaa, korkeintaan psykiatrisen diagnoosin ohella maininta esim. "autistisin piirtein". Nuo "piirtein"-merkinnät eivät anna lapselle oikeaa apua, ei koulun, eikä terveydenhoidonkaan taholta, niillä ei toisin sanoen ole mitään merkitystä! Toisaalta ne vain sitovat lapsen jopa vuosia kestävään psykiatriseen hoitoon, joka vain vammauttaa lasta, jos kyse on todella autisminkirjon oireyhtymästä.
Millä ihmeen oikeudella Suomessa toimitaan vuodesta toiseen näin, että yksi ryhmä lapsia suljetaan oikean avun ulkopuolelle? Törkeintä tilanteessa ovat hoidolliset huostaanotot, johon psykiatrinen hoito kaikkine muine järkyttävyyksineen usein johtaa.
Tältä rahaa kumartavalta yhteiskunnalta onkin syytä kysyä, kumpi on halvempaa, sallia lapsille laaja neurologian arvio vanhempien sitä vaatiessa vai vammauttaa osa lapsista eläkekuntoisiksi jo lapsuudessa väärällä tai vähintäänkin tehottomalla hoidolla? Mistä käsittämätön psykiatrien valta oikein on lähtöisin? Muualla maailmassa autisminkirjon lapset on jo pelastettu psykiatrien otteesta, mutta ei meillä. Miksi?
Esim. hoidotta jäänyt ADHD johtaa monesti todelliseen häiriökäyttäytymiseen jo varhain, jopa vankilakierteeseen myöhemmällä iällä. Sekö ei aiheuta kustannuksia yhteiskunnalle? On törkeää näitä lapsia kohtaan, että heidän ongelmiaan ei tunnisteta jo neuvolassa tai viimeistään tarhassa. Koska asia halutaan pitää niin visusti pimennossa, puuttuu oikeaa tietoa usein myös nuorilta vanhemmilta. Miten ihmeessä tällä maalla on varaa heittää hukkaan kokonaisten sukupolvien ajan oikea tutkimus, hoito ja kuntoutus yhden lapsiryhmän kohdalla?
Miksi julkisuudessa valehdellaan, että diagnosointi voidaan tehdä lasten psykiatrian puolella?
Tosiasiassa ei voida, siellä tehty tutkimus on niin suppea, että diagnoosia ei voida antaa, korkeintaan psykiatrisen diagnoosin ohella maininta esim. "autistisin piirtein". Nuo "piirtein"-merkinnät eivät anna lapselle oikeaa apua, ei koulun, eikä terveydenhoidonkaan taholta, niillä ei toisin sanoen ole mitään merkitystä! Toisaalta ne vain sitovat lapsen jopa vuosia kestävään psykiatriseen hoitoon, joka vain vammauttaa lasta, jos kyse on todella autisminkirjon oireyhtymästä.
Millä ihmeen oikeudella Suomessa toimitaan vuodesta toiseen näin, että yksi ryhmä lapsia suljetaan oikean avun ulkopuolelle? Törkeintä tilanteessa ovat hoidolliset huostaanotot, johon psykiatrinen hoito kaikkine muine järkyttävyyksineen usein johtaa.
Tältä rahaa kumartavalta yhteiskunnalta onkin syytä kysyä, kumpi on halvempaa, sallia lapsille laaja neurologian arvio vanhempien sitä vaatiessa vai vammauttaa osa lapsista eläkekuntoisiksi jo lapsuudessa väärällä tai vähintäänkin tehottomalla hoidolla? Mistä käsittämätön psykiatrien valta oikein on lähtöisin? Muualla maailmassa autisminkirjon lapset on jo pelastettu psykiatrien otteesta, mutta ei meillä. Miksi?
Esim. hoidotta jäänyt ADHD johtaa monesti todelliseen häiriökäyttäytymiseen jo varhain, jopa vankilakierteeseen myöhemmällä iällä. Sekö ei aiheuta kustannuksia yhteiskunnalle? On törkeää näitä lapsia kohtaan, että heidän ongelmiaan ei tunnisteta jo neuvolassa tai viimeistään tarhassa. Koska asia halutaan pitää niin visusti pimennossa, puuttuu oikeaa tietoa usein myös nuorilta vanhemmilta. Miten ihmeessä tällä maalla on varaa heittää hukkaan kokonaisten sukupolvien ajan oikea tutkimus, hoito ja kuntoutus yhden lapsiryhmän kohdalla?
Vastaukset 40
Vanhimmat
että huonot vanhemmat yrittävät pelastaa lapsensa huostaanotolta vaatimalla heitä neurologisiin tutkimuksiin.
So what? Entä sitten?! On terveen vanhemman merkki, jos haluaa pelastaa lapsensa lakien rikkomiselta ja pahimmillaan ihan hirveiltä sijaishuollon paikoilta, joissa lapsi jää joka tapauksessa ilman sitä hoitoa, jota laittomalla huostaanotolla muka haetaan.
Miksi vastustaa tutkimusta, koska sillähän on hyötyä ihan vain poissulkemisen mielessä? Niinhän fyysisten sairauksienkin kohdalla tutkimus yleensä etenee, että ensin suljetaan pois muita mahdollisia sairauksia, jotka saattavat aiheuttaa samantyyppisiä oireita.
On se ihme, että eräiden mielestä neurologisten oireyhtymien lapsilla ei saisi olla ihmisoikeuksia ollenkaan, ei edes terveydenhoidon osalta!
Ja sitten vielä natistaan, että yksityisellä puolella on neurologista tutkimusta. Niin on, mutta perustuslain mukaan kaikille kansalaisille on järjestettävä perusterveydenhoito julkisella puolella! Miksi se ei saisi koskea näitä lapsia?
menkää sinne ulkomaille katsomaan miten paljon paremmin siellä on asiat... kuka kieltää?
Siis sinun mielestäsi valtion on oikeus kääntää selkänsä yhdelle ihmisryhmälle, vaikka kyse on lapsista?
Miksi? Millä oikeudella perustuslakia rikotaan heidän kohdallaan?
Mitä jos itse painuisit sinne ulkomaille ja jäisit sinne, jos lakien noudattaminen lasten asioissa ei Suomessa kiinnosta.
"Pitäisiköhän sossut laittaa Venäjälle töihin, etteivät kyttäile täällä lapsia, joista välitetään? Näkisivät sitten, mitä on kaltoinkohtelu ja hyljätyt lapset. Ehkä sitten osaisivat panostaa täälläkin todella apua tarvitseviin lapsiin, ettei niitä lapsia vietäisiin, joista nyt huolehditaan!"
http://www.facebook.com/#/group.php?gid=207056455588&ref=mf
Nehän ne parhaiten aina tietävät miten asiat ulkomailla ovat jotka eivät ole siellä päivääkään eläneet.
Sillä viisaudella sitä sitten ihmetellään miten Suomessa asiat ovat niin ja niin huonosti, ja muualla paremmin.
Kun olen asunut ulkomailla, ja tullut sieltä jo poiskin, olen varsin tyytyväineen moniin asioihin Suomen yhteiskuntarakenteessa. Useimmissa "ulkomaissa" kun syrjäytyneet saavat ihan rauhassa syrjäytyä, eikä neurologisista vaikeuksista ja tuen tarpeesta puhuta yhtikäs mitään ellei vanhemmilla ole tarpeeksi massissa rahnaa - köyhän lapset ovat vaan tyhmiä, avuttomia ja semmoisia kuin vanhempansakin.
Tietenkin asiat voisivat olla vielä paremmin, ja ehkä tulevaisuudessa tulevat olemaan. Mutta lapsellista on tuo vouhotus ulkomaan onnelasta. Sitä vaan, että ken mistä sen onnelan löytää joka joka helvetin mielenterveyskuntoutujan elättää siihen tapaan kuin tämä valtio, niin sinne sitten vaan.
Nyt puhutaan Suomesta, eikä mistään muusta maasta! Olen minäkin asunut ulkomailla, mutta mitä merkitystä sillä on kun Suomen oloja ja viranomaisten lainrikkomuksia arvostellaan?
Miten mielenterveyskuntoutujat ketjun aiheeseen liittyvät?
Ja tärkein kysymys: Mikä viha sinulla on neurologisten oireyhtymien lapsia kohtaan?
Eikö heillä saa tässä maassa olla samoja oikeuksia kuin itselläsi?
Olisit pysynyt pois täältä, jos sinua ärsyttää se, että täällä julkinen terveydenhoito tarjoaa perustuslain mukaan palveluja kyllä kaikille monimiljonääreistä alkaen, mutta kaikissa sairaanhoitopiireissä ei neurologisten oireyhtymien lapsille.
Kyllä täällä vaan saa uskomattoman laajaa ja KALLISTA apua verrattuna vaikka vanhemmat olisivat miten köyhiä ja saamattomia, verrattuna muihin maihin, joissa olen asunut (Belgia, Unkari, USA, Iso-Britannia, Saksa). Esimerkiksi ADHD:n, samoin kuin aspergerin, yksi ongelma on, että diagnoosit tehdään käytöksestä, ei fyysisillä neurologisilla tutkimuksilla. Käytöshän voi johtua monestakin syystä ja ainakaan adhd ei sinällään johda huostaanottoon, kuten ei aspergerkään, koska molemmat ovat hoidettavissa ihan kotioloissa oikeanlaisella ja riittävän johdonmukaisella kasvatuksella. Eri asia on, jos kotona ei ole halua/kykyä näin toimia. Lisäksi koko adhd on edelleen tiedeyhteisössä kiistanalainen diagnoosi, johtuen juuri siitä, että ainoa diagnosointi keino ovat käytöshäiriöt, jotka voivat johtua myös pelkästään psyykkisistä syistä. Tämä on tietysti yksi noidankehä, sillä on toisaalta näytetty toteen (dr. Allan Schore), että vakavat varhaislapsuuden laiminlyönnit johtavat aivoissa jopa rakenteellisiin muutoksiin ja toisaalta usein adhd diagnoosiin. Että ei se nyt ole aivan noin yksinkertaista, kuin annatte ymmärtää.
Täällä perhe ohjataan aina ja poikkeuksetta psykiatrian pakeille, kun vanhemmat lähtevät hakemaan apua haasteellisen lapsensa käytökseen. Eivät vanhemmat osaa varoa mitään, koska eivät todennäköisesti ole ikinä kuulleetkaan puhuttavan hoidollisesta huostaanotosta. Tiedätkö sinä, mitä sillä tarkoitetaan?
Mistä sinä tiedät, mistä täällä diagnoosit tehdään? Väitteesi ovat aivan tuulesta temmatun tuntuisia, niin uskomattomia ne ovat. Diagnosoinnille on olemassa ihan kansainväliset kriteerit, joita kyllä ainakin Iso-Britannissa noudatetaan. Mutta meillä asia etenee niin, että kun psykiatria saa lapsen napatuksi hoteisiinsa, rikotaan lakia jo siinä vaiheessa, kun vanhempien pyynnöstä huolimatta ei sallita toisen lääketieteen alan konsultaatiota. Näin lapsi hoidetaan psykiatrisena potilaana, mikä on varsin tuhoisaa nimenomaan neurologisten oireyhtymien lapsille. Vai mitä mieltä olisit itsellesi aiheettomasta psykoosi-diagnoosista, psykoosilääkityksineen jne?
Ei ADHD saakaan johtaa sinällään huostaanottoon, jos kotiolot ovat kunnossa, turha itsestään selvyyksiä täälläkään ladella. Puhut aivan käsittämättömiä selittäessäsi, että "ainoa diagnosointikeino ovat käytöshäiriöt"! Mitä ihmeen soopaa sinä oikein selität? Ota selvää, mitä niin sanottuun laajaan neurologiseen arvioon kuuluu, niin tiedät edes yhden asian kirjoittamastasi aiheesta.
Noidankehästä voidaan puhua vasta, kun lapsi on ollut vuosia täysin tuloksettomassa psykiatrisessa hoidossa, jonne hän ilmeisesti mielestäsi kuuluisi. Vai pitääkö lasta pitää mielestäsi vuosia psykiatrian koekaniinina, että sekavat epäilysi huonosta kotitaustasta saadaan poissuljetuksi? Neurologinen kuntoutus on paljon halvempaa ja lyhytkestoisempaa kuin lasta tuhoava psykiatrinen hoito. Eikö siinä ole sinullekin todistetta ihan riittävästi. Kuntoutukseen päästään ikävä kyllä vasta oikean diagnoosin jälkeen, jota edes sitä ei psykiatriamme hänelle kykene tarjoamaan.
Lainailen pätkiä kirjoituksestasi...
"Käytöshän voi johtua monestakin syystä ja ainakaan adhd ei sinällään johda huostaanottoon, kuten ei aspergerkään, koska molemmat ovat hoidettavissa ihan kotioloissa oikeanlaisella ja riittävän johdonmukaisella kasvatuksella."
Kyllä vanhemmat pärjää lapsensa kanssa kotona, mutta monella lapsella koulunkäynti tuottaa ongelmia, mikä johtaa lastensuojeluilmoitukseen ja tämä johtaa monesti huostaanottoon lääkärin suosituksesta jotta tutkimuksia voidaan tehdä.
" Eri asia on, jos kotona ei ole halua/kykyä näin toimia"
Ei asia ole noin yksinkertaista. Jos vanhemmat kertovat epäilevänsä lapsellaan olevan "jotain pielessä" heitä ei yleensä uskota. Asiat laitetaan kasvatuksen piikkiin.
Minulla on ADHD ja Asperger pojat. He ovat kuin yö ja päivä. Kirjoituksessasi pisti myös silmään että kirjoitat molemmista "samoilla oireilla". Sinulla ei ilmeisesti ole hajuakaan ADHD:n ja Aspergerin oireista...
Tiesitkö, että assi-lapsilla on yliherkkyyksiä mm. maun, hajun, kosketuksen ja metelin suhteen???
Voisin kirjoittaa toista sivua pitkän tarinan perheestämme esimerkkinä miten väärin assi-lapsia hoidetaan, mutta en jaksa.
Totean vain, että meillä ei ollut vanhemmissa vika (assin kohdalla), sen todisti oikeusasiamies. Kyllä sosiaaliviranomaiset kuin lastenpsykiatrian lääkäritkin tekevät virheitä.
Muutenkin jos lapsella epäillään neurologista ongelmaa, niin miksi häntä ei sitten hoideta neuron puolella vaan psykiatrisella???
ADD (Attention Deficit Disorder) ja ADHD (Attention Deficit Hyperactive Disorder) on aivojen kemiallisesta toimintahäiriöstä/tasapainottumuudesta aiheutuva tarkkaavaisuus- ja keskittymiskyvyn häiriö. ADD/ADHD-lasten (ja aikuisten) aivojen välittäjäaine toimii hieman normaalia "laiskemmin" ja aiheuttaa alhaisen vireystilan. Välittäjäainetta tarvitaan hermoimpulssin siirtymiseen aivosolusta toiseen.
ADD/ADHD:ta kutsutaan usein myös MBD:ksi (minimal brain dysfunction) ja esim. muissa pohjoismaissa DAMP:iksi (Deficits in Attention, Motor control and Perception). Nämä termit eivät sisällöltään täysin vastaa toisiaan, mutta kaikissa on kyse neurologisesta häiriöstä ja ilmenemismuoto on hyvin samanlainen. MBD ei ole diagnoosi, vaan kattonimike monelle diagnoosille, mm. ADD:lle ja ADHD:lle. MBD:hen sisältyy aina tarkkaavaisuushäiriö, mutta kaikilla tarkkaavaisuushäiriöisillä ei ole kömpelyyttä tai hahmottamisen vaikeuksia, joita yleensä lasketaan kuuluvan MBD:hen. "Puhtaita" tarkkaavaisuushäiriöitä on MBD-liiton järjestösihteeri Tuula Seppälä-Kosken mukaan kuitenkin vain n. 30% kaikista tarkkaavaisuushäiriöisistä.
Noin puolet ADD/ADHD-lapsista saa oireyhtymän perimästään eli ADD/ADHD on vahvasti perinnöllinen. Noin 30 % saa taudin synnytyksen komplikaatioista ja loput eli noin 20 prosenttia saa taudin selvittämättömistä syistä.
ADD/ADHD-lapsia arvioidaan olevan noin 3-5 % ikäluokasta eli joka luokalle riittää yksi ADD/ADHD-tenava. ADD:ta/ADHD:ta esiintyy reilusti useammin pojilla kuin tytöillä. Noin puolella ADD/ADHD-lapsista on oppimisvaikeuksia.
ADD/ADHD voi esiintyä lapsella tilannekohtaisesti (vain esim. koulussa tai kotona) tai tilanneriippumattomasti (eli missä tahansa). Joillakin ADHD-lapsilla esiintyy aggressiivisuutta.
Usein ADD/ADHD-oireet alkavat ilmetä leikki-iässä, noin 2-5-ikävuoden tienoilla, mutta joidenkin kohdalla (noin 30 %) oireet alkavat jo aivan vauvoina. Näiden vauvojen äidit kertovat lastensa olleen vaikeasti käsiteltäviä, ärtyisiä ja usein myös huonosti nukkuneita/nukkuvia. Viimeistään kouluikässä ADD/ADHD tulee yleensä niin rajusti esiin, että sen huomaavat muutkin kuin lapsen omat vanhemmat.
Usein vanhemmat hakeutuvat tutkimuksiin lapsen ylivilkkauden takia (ADHD) tai esim. levottomuuden, keskittymiskyvyttömyyden ja monin puolin vaikean käyttäytymisen takia. Monia ADD/ADHD-lapsia on yritetty virheellisesti hoitaa ja diagnosoida psykologisin keinoin, eivätkä kaikki lääkärit ja hoitavat instanssit vielä tunnista ADD:ta/ADHD:ta. ADD/ADHD diagnosoidaan psykologisten testien sekä lapsen fyysisen tutkimuksen lisäksi pitkälti lapsen tarkkailusta saatujen esitietojen perusteella eli vanhempien ja opettajien/lastentarhanopettajien täyttämien käyttäytymiskaavakkeiden pohjalta tehtyjen arvioiden perusteella. ADD/ADHD-lapset pystyvät usein käyttäytymään tutkimuksissa aivan normaalisti, suorastaan enkelimäisesti, joten ilman taustatietoja tutkimukset saattavat ajautua väärille teille. Joskus tehdään myös neurologinen tutkimus, joskaan ADD/ADHD ei (välttämättä) näy esim. EEG-tutkimuksessa tai magneettikuvauksessa, koska kyseessä ei ole aivojen rakenteellinen vika.
ADD/ADHD-oireet ovat hyvinkin yksilöllisiä - ja kaikkia tässä mainittuja oireita esiintyy myös aivan terveillä lapsilla - mutta ADD:sta/ADHD:sta on kyse silloin, kun samalla lapsella on MONIA mainittuja oireita ja ne esiintyvät toistuvasti ja tiheästi. Tyypillisiä oireita ovat mm:
ylivilkkaus/hyperaktiivisuus
keskittymiskyvyttömyys
tarkkaamattomuus
levottomuus
rauhattomuus
impulsiivisuus
ärtyisyys
tunteiden vaihtelevuus
voimakastahtoisuus
uhmakkuus
ihmissuhdevaikeudet
jatkuva liikehdintä
voimakas puheääni - puhuu taukoamatta ja lujalla äänellä
jatkuvan huomion tarve
rutiinin tarve - yllätykset aiheuttavat kriisejä pienen ihmisen maailmassa
epäsosiaalisuus (monet ADD/ADHD-lapset leikkivät mielellään itseään pari vuotta nuorempien kanssa - ja viihtyvät myös ilman tovereita)
aggressiivisuus
voimakkaat (negatiiviset) reaktiot asiaan kuin asiaan
vaikea seurata monta asiaa käsittävää ohjetta (esim. "hae sukat ja pue takki ja ota pipo" - lapsi ei tiedä mistä alkaisi eikä saa suoritetuksi mitään kohtaa)
Monilla ADD/ADHD-lapsilla esiintyy myös tuntoyliherkkyyttä (sensorinen integraatio) esim.
valon
äänten
kosketuksen
tunteiden
suhteen. Monet ADD/ADHD-lapset kärsivät esim. koulun jonossa seisomisesta, kun pienikin töniminen tuntuu rajulta iskulta. Tuntoyliherkkyyteen voi reagoida kahdella tavalla lapsen luonteen mukaan:
joko vetäytyy (välttää tilanteita) tai
menee mukaan ja antaa takaisin (eli toinen hipaisee ja lapsi mottaa kunnolla takaisin).
Joillakin ADD/ADHD-lapsilla on vaikeuksia hahmottamisen kanssa, joillakin esiintyy lukihäiriöitä. ADD/ADHD-lapsilla on joskus puheongelmia (esim. tiettyjen äänteiden tuottaminen) sekä usein allergioita. Joillakin ADD/ADHD-lapsilla on lisäksi Aspergerin syndrooma (lievä autismin kaltainen tila), kts. Internetissä oleva testi (http://lambda.nic.fi/~javu/rastit.html) ja joillakin Touretten syndrooma.
Oireyhtymä näkyy normaalista poikkeavana käyttäytymisenä: ADHD-lapset ovat impulsiivisia, keskittymiskyvyttömiä ja ylivilkkaita. ADHD-lapset vaativat vanhemmiltaan paljon huomiota ja loputtoman pitkää pinnaa: lapsi ei tottele kovin helposti, vaan kaikki kiellot ja komennot on jaksettava toistaa ja toistaa... :)
Lapsi voi olla todella levoton eikä osaa keskittyä kovinkaan pitkäksi aikaa mihinkään. Hän aloittaa monia asioita, mutta ei saa niitä suoritetuksi loppuun - kesken kaiken mielenkiinnon täyttäkin jokin toinen asia, pieneksi hetkeksi.
Hän ahdistuu helposti ja saa kamalia raivokohtauksia. Kun jokin alkaa ahdistaa (esim. fillarin kypärä on liian löysällä), on ihan sama miten päin kypärää kiristää, se ei asetu kunnolla. Lapsi ei osaa vaihtaa takaisin normaaliin tunnetilaan kerran pahaan tunnetilaan jouduttuaan vaan paha olo jatkuu ja jatkuu. Holding-terapia tepsii joihinkin lapsiin; tällöin lasta pidetään tiukasti sylissä rimpuilusta ja temppuilusta huolimatta ja vahvistetaan lapselle koko ajan rauhallisesti, kuinka paljon hänestä pidetään, huolimatta siitä, että hän rähjää ja huutaa ja kertoo inhoavansa äitiä/isää/kaikkia.
ADHD-lapset puhuvat usein taukoamatta ja lujalla äänellä. Lapsi keskeyttää usein muiden puheet huomaamattaan - esim. jos äiti on puhelimessa, lapsi puhuu äidille kuin ei äidillä mitään muuta juttua kesken olisikaan.
Läksyjen lukeminen on hankalaa, kun jokainen ylimääräinen ärsyke keskeyttää työn ja lapsen on vaikea löytää kohtaa, johon ennen keskeytystä oli jäänyt. Läksyt tulee tehtyä huolimattomasti ja usein lapsi siirtää niiden tekemistä, koska kokee ne vaikeana asiana.
Monet ADHD-lapset ovat myös epäsosiaalisia ja leikkivät itseään nuorempien lasten kanssa tai eivät tunnu kaipaavan muiden seuraa. Ryhmälajit (esim. jalkapallo) sääntöineen ovat hankalia; lapsi ei yleensä jaksa odottaa vuoroaan eikä pysty huomioimaan muita ryhmälajin vaatimalla tavalla.
Tuntoyliherkkyys aiheuttaa vaikeita tilanteita: vaatteet kiristävät ja puristavat oikeasti ja aiheuttavat ahdistusta. Aurinkoisina päivinä ei voi mennä ylös, koska aurinko häikäisee ja vieraiden ihmisten yllätyksellinen kosketus tuntuu kamalalta.
Monen peräkkäisen tehtävän suorittaminen on hankalaa. Helpompaa on, jos uusi tehtävä annetaan vasta kun edellinen on suoritettu loppuun.
ADHD-lapset ovat myös "huolimattomia": tavarat unohtuvat ja katoilevat mystisesti.
Monilla ADD/ADHD-lapsilla on huono itsetunto, mutta onneksi monilla vastapainoksi jokin erityinen lahjakkuudenlaji.
Diagnosoimattomat ADD/ADHD-lapset leimautuvat helposti häiriköksi koulussa, koska lapsi ei ole jaksanut keskittyä, eikä siksi ole oppinut kaikkia asioita. Peittääkseen osaamattomuuttaan lapsi alkaa helposti häiriköidä. ADD/ADHD-lapset vaativat paljon myös opettajilta. On erittäin tärkeää, että lapsen ympärillä olevat aikuiset tietävät oireyhtymästä, jotta heidän on helpompi selvitä arkipäivästä lapsen kanssa.
Kansainväliset diagnosointi kriteerit ovat käyttäytymispiirteitä, joista tietyn määrän pitää esiintyä vähintään kahdessa paikkaa. Näin adhd on yksi yleisimmin diagnosoituja neurologisia häiriöitä ja näin ollen väite, että adhd jäisi psykiatrin toimesta diagnosoimatta, on järjetön. Ennemminkin on todennäköistä, että adhd diagnoosi tehdään heppoisin eväin, jotta päästään kelan maksamien tukien avulla auttamaan lasta. Ylipäätään ihminen on kokonaisuus, siksi siis psykiatria ja neurologia eivät ole toisiaan poissulkevia ja pohjalla lääkäreillä on aina yleislääkärin koulutus. Kannattaisikohan itse ottaa selvää asioista muualtakin, kuin suomi24:lta, yliopistoon saa vapaasti pyrkiä lääketiedettä lukemaan jos ymmärrys riittää!
Jos sitä ymmärrystä adhd:sta on noin paljon, niin jakaisitko tietosi tideyhteisön kanssa. Halusit tai et, niin adhd on yleisyydestään huolimatta erittäin kiistelty diagnoosi, esimerkkinä Rintahaan tutkimukset, joiden mukaan adhd johtuisi lähinnä univajeesta (itse en allekirjoita kylläkään sitä).
Kerrotko, mikä on "laaja neurologinen arvio"? Sama asia kuin normaalit neuropsykologiset tutkimukset, jotka tehdään aina adhd:ta epäiltäessä? Psykoterapia vastaisuutesi on hämmästyttävää sihen nähden, että myös adhd:n hoidossa on saavutettu erinomaisia tuloksia kognitiivisella terapialla ja coaching (valmennusta) terapialla. Ja neurologinen kuntoutus ei ole muuten sen halvempaa, ehkä sinulle, muttei veronmaksajille.
Ettei mennä asiasta sivuun, niin kyllä Suomessa uusinta neurologista tutkimusta hyödynnetään maailman kärkeen kuuluvalla tavalla ja adhd diagnoosin puuttumisen väittäminen huostaanoton syyksi on naurettavaa vastuun siirtämistä ja vailla todellisuuspohjaa.
Asiallista keskustelua on mukava lukea, olen pahoillani jos loukkasin, tarkoitus ei ollut niputtaa aspergeria ja adhd:ta samaan muuta kuin sen puolesta, että oikeanlainen kotihoito on mahdollista ja että diagnoosit tehdään lähinnä käytöksen perusteella. AS on itselleni vieraampi, olen toki työskennellyt as-lasten kanssa ja tiedän oireyhtymästä myös mainitsemasi asiat, mutta tutkimus ja mielenkiinto suuntautuu adhd:hen, juuri sen kiistanalaisuuden vuoksi.
Kirjoituksessasi puutun siihen, että adhd:ta ei voi diagnosoida, jos ongelmat ovat vain yhdessä paikkaa (esim vain koulussa).
Assilapsista olen kanssasi aivan samaa mieltä, heitä hoidetaan usein väärin, koska tietoa ei ole riittävästi ja ihmiselle, joka ei ole moista kohdannut, on vaikea omaksua oikeita tapoja toimia.
http://www.adhd-liitto.fi/ADHD.htm#DIAGNOOSIT
Diagnoosit
Muita oireita ADHD-lapsilla
Hoito ja kuntoutus
ADD / ADHD aikuisiällä
HOIDON JA KUNTOUTUKSEN RAHOITTAMINEN
Seuraavat tahot osallistuvat neuropsykiatrisia häiriöitä sairastaville sekä vammaisille annettavan kuntoutuksen rahoittamiseen.
•Perusterveydenhoito: perusvastuu hoidosta ja kuntoutuksesta. Tietyt ostopalvelut.
•Erikoissairaanhoito: tietyt ostopalvelut, esim. erityisdiagnostiikka.
•Kansaneläkelaitos: hoitotuki, lääkekorvaukset.
Vaikeavammaisille: terapiat, perhesopeutuskurssit, tietyt erityistukimuodot.
•Raha-automaattiyhdistys (kuntoutuskurssit esim. Folkhälsanissa tai Lastenhoitoyh-distyksen ADHD-keskuksessa tai Högsandissa).
•Yksittäiset vakuutusyhtiöt (lapsivakuutukset).
•Vanhemmat itse.
ADHD:ta tai muita neuropsykiatrisia häiriöitä sairastavat lapset voivat olla oikeutettuja hoitotukeen. Tämä edellyttää C-lausuntoa, jonka kirjoittaa lievempien häiriöiden yhteydessä terveyskeskuslääkäri.
Vaikeavammaisten lasten tarvitessa eri kuntoutusmuotoja ja terapiaa on lapsi oikeutettu korotettuun hoitotukeen. Tämän perustelee erikoislääkäri. Hakemuksessa on esitettävä selkeä kuntoutussuunnitelma.
Lukaisin kirjoitukseni kunnolla vasta nyt...
Ajattelin lähinnä assi-poikaani kun kirjoitin koulusta.
ADHD-poikani on sai dg:n 4-v sitten. Kiitän opettajia, että heillä on ollut kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Poika kun ei malttanut olla paikoillaan yhtään ekalla. Aloitimme lääkityksen koulupäivisin ja se toimi hyvin. Lääkitys lopetettiin viime keväällä kokeilumielessä ja hyvin on poika pärjännyt. Minusta on hienoa että koulu hommasi pojalle dynair-tyynyn (toivottavasti kirjoitin oikein) ja "stressipallon" jotta saa pyöritellä kädessä, näin kirjoittaminen sujuu paremmin, sekä hän sai kasan paperia jotta voi piirrellä ettei häiritse muita...
Kotona muoviastiatkin ovat siirtyneet kaappiin. Vaikka vahinkoja tietysti vieläkin sattuu aina silloin tällöin :)
Oli sitten kyse ADHD tai assi-lapsesta, niin tärkeintä on koulun ja kodin yhteistyö. Jos se mättää ei mikään suju. Minulla on hyviä sekä huonoja kokemuksia koulun suhteen jos vanhempia ei kuunnella.
"Ennemminkin on todennäköistä, että adhd diagnoosi tehdään heppoisin eväin, jotta päästään kelan maksamien tukien avulla auttamaan lasta.
Kela on "kiristänyt vyötään". Enään ei riitä, että lapsella on lääkitys jotta saisi alinta alle 16-v vammaistukea. Pitäisi käydä terapiassa ja kuntoutuksessa jotta olisi oikeutettu saamaan rahaa.
"Kela: Lapsellanne on todettu ADHD sairaus josta ei koidu huomattavia kuluja" Eli kieltävä päätös, pelkkä lääkitys ei riittänyt. Huomasitko, että kela kirjoitti: sairaus... Sairaudesta parannutaan (yleensä), neurologisten ongelmien kanssa oppii elämään...
"Ylipäätään ihminen on kokonaisuus, siksi siis psykiatria ja neurologia eivät ole toisiaan poissulkevia ja pohjalla lääkäreillä on aina yleislääkärin koulutus."
Ainakin Päijät-Hämeen keskussairaalassa last.psykan puolen lääkärit eivät usko lasten neurologisiin ongelmiin. Heidän mielestä vika on aina kotona.
Nyt en tiedä vieläkö sama on jatkunut sen jälkeen kun saivat oik.asiamiehen päätöksen asiassamme. Toivon todella että ovat alkaneet pyytää konsultaatioapua lasten neuron puolelta. No, aika näyttää.
Vaikka tällä palstalla on välillä kiistanalaisia kirjoituksia, on todella paljon myös tosiasioita lasten hoidollisista huostista. Muutama vuosi sitten en olisi itsekkään uskonut niitä, kunnes se sattui kohdalle. Meillä oli onneksi voimaa taistella koska tiesimme olevamme oikeassa.
Suosittelen myös tutustumaan huostaanottotilastoihin joista hyvin näkyy että koulunkäynnin vaikeudet alkavat olla kohta suurin syy huostaanotoille.
Meillä pitäisi olla hyvä terveydenhuolto, mutta se tökkii neurologisista ongelmista kärsivien lasten suhteen. Onneksi myös eräät kansanedustajatkin ovat tämän huomanneet.
Jatka tutkimustasi ADHD-lapsista, mutta lisää siihen vielä assitkin.
Monesti suvuissa löytyy molempia ja samalla oppii ymmärtämään lasta paremmin...
Hienoa että teillä on voimia riittänyt! Tutkimuksia jatkan väkisinkin opiskelujen puolesta, vielä en ole edes aivan lääketieteen maisteri, mutta jonain päivänä. Assit eivät valitettavasti ole yhtä kiistanalainen ryhmä, heidän kohdallaan ongelma on enemmän tiedonjaossa, kuin siinä, ettei sitä olisi, kun taas adhd:t jakavat mielipiteitä. Lisäksi mielenkiintoa tuo se, että adhd-diagnoosi kriteerien mukaan olisin itse sellaisen aikanaan saanut, jos niitä olisi silloin tehty.
Kiitokset ajatuksia herättäneistä asiallisista kommenteista!
Hoidollisista huostista olen samaa mieltä kuin itsekin ennen olit, vaikea uskoa moisia tapahtuvan, ihan jo taloudellisista syistä ja syystä, että oikeasti huostaanottoa tarvitsevia lapsia on muutenkin niin paljon. Pohjan niiltä väitteiltä vievät vainoharhaiset kirjoitelmat lastenkotibisneksistä ja rahasta, mutta lupaan asiaan perehtyä, kun joku sitä asiallisesti ehdottaa. Tosin yhteenkään hoidolliseen huostaanottoon en ole törmännyt, vaikka lastensuojelutyötä ehdin sosiaalikasvattajan koulutuksella tehdä toistakymmentä vuotta, ennenkuin lähdin vanhalla iällä uudelle uralle lääkäriksi.
Varatuomari Leeni Ikonen on kirjoittanut paljon turhista huostista. Jo 90-luvulta lähtien. Ja aina on huudettu, että ei ole RAHAA tehdä huostia niiiiiin kuin tarve olisi.
HM.....
Kommentoisin vielä kirjoitustasi...
En ole samaa mieltä kanssasi asseista. Tietysti riippuu "assin asteesta", mutta valitettavasti heidät monesti sotketaan kaltoinkohdeltuun lapseen juuri noiden aistiylioireiden vuoksi.
Esimerkkinä käytän omia kokemuksia...
Lapsi huutaa: älä satuta minua, sattuu, sattuu. = kosketin lapsen olkapäätä.
Lapsi huutaa: sä tapat mut nälkään, mä kuolen = ruoka ei ole mieleisen tuoksuista ja on väärin aseteltu lautaselle.
Lapsi sanoo tukehtuvansa = väärän tuoksuista huuhteluainetta.
Samoin hiustenleikkuu ei onnistunut muilta kuin minulta pojan ollessa pienempi, äiti osasi leikata tappamatta...
Joten jos ajattelee vain lapsen sanomisia, kuulostaa se aivan hirveältä. Näitä asioita kun lapsi puhuu toisille aikuisille joilla ei ole tietoakaan mikä asperger on, ymmärrän täysin huolenaiheen.
Mutta, meidän assi tuntee asiat toisella tavalla kuin normaalit lapset, samoin tyyli millä hän ne ilmoittaa. Siksi suosittelisin myös perehtymään aspergeriin.
Sitten kiistellyt hoidolliset huostat...
Meillä huostaanotto tehtiin lääkärin suosituksesta tilanteen rauhoittamiseksi jotta tutkimuksia voitaisiin tehdä. (joita ei kylläkään tehty vaikka luvattiin päksissä, ne tehtiin neuronekussa)
Mutta papereissa lukee huostaanoton syynä: koulunkäynnin vaikeudet.
Virallisesti hoidollisia huostia ei ole, mutta jos se tehdään lääkärin suosituksesta, tulee silloin hoidollinen, ihan sama mitä sos.toimen papereissa lukee, varsinkaan jos muita perusteita ei löydy.
Mitä rahaan tulee, saa kaupunki/kunta valtiolta tukea jos lapsi on huostaanotettu. Mitä bisnekseen tulee, valitettavasti näitä paikkojakin on. Ensimmäinen perhekoti johon poika joutui, teki työtä vain rahan takia. Nykyinen paikka tekee työtä sydämellä.
Onnea opiskelullesi ja hienoa että jaksat... Muista kulkea avoimin mielin, tutki ja kyseenalaista, mutta älä koskaan tyrmää :)
kirjoitusvirhe tuli kun kirjoitin kiireellä enkä tarkastanut...
Aistiyliherkkyyksien eikä oireiden...
Nimittäin niiden vanhempien joukossa, jotka ovat pitkän tien kulkeneet taistellessaan oikeaa apua lapselleen. Neurologisten oireyhtymien terapiaan suositellaan NIMENOMAAN kognitiivisen puolen terapioita, mutta miksi ihmeessä hoidollisia huostaanottoja tehtailevat (ja neurologiset tutkimukset kieltävät) psykiatrit eivät käytä niitä? Kyllä täällä tiedetään coaching valmennukset ja muut toimivat menetelmät, niin paljon täällä on vuosien myötä näistä asioista keskusteltu - ainakin luulisin useimpien jo sivulistenkin tietävän. Neurologinen kuntoutus on halvempaa yksinomaan sen takia, että tuloksia saavutetaan paljon lyhyemmässä ajassa, kuin vuosia kestävässä psykiatrian osastohoidossa tai analyyttisissä terapioissa, joilla yleensä lapsen vointi vain huononee.
"Ja neurologinen kuntoutus ei ole muuten sen halvempaa, ehkä sinulle, muttei veronmaksajille."
En ymmärrä ilkeää asennettasi yhdellekään vanhemmalle, koska omista kokemuksistaan täällä ihmiset suurelta osalta kirjoittavat. Mitä sinulla on sitä vaatimusta vastaan, että näillä lapsilla olisi oikeus julkisen puolen terveydenhoitoon siinä kuin muillakin Suomen kansalaisilla? Ota lisäksi huomioon, että lasten sairaalahoidosta vanhemmat maksavat vain tiettyyn rajaan asti, joka on muutamia kuukausia ja loppu vuosi on ilmaista. Eli jos näiden lasten väärästä psykiatrisesta sairaalahoidosta on kyse, ei siitä vanhempia laskuteta enempää kuin muustakaan lasten erikoissairaanhoidon tasoisesta hoidosta. Mutta laittomien hoidollisten huostaanottojen ja laitossijoituksen jälkeen (joka johtaa lapsen hoidotta jäämiseen) vanhempia veloitetaan heidän maksukykynsä mukaan, kuten huostaanotoista yleensäkin.
Hoidollisia huostaanottoja on Suomessa tehty jo vuosia, jossain osin maata niistä ei tunneta, edes lastensuojelutyöntekijät eivät ole niistä kuulleet ja joissain sairaanhoitopiirissä niistä tiedetään enemmän kuin kylliksi. Omasta kokemuksestani lapselle avun saamisessa voin kirjoittaa vaikka omaan ketjuunsa, jos ja kun ehdin ja jaksan - ehkä jo kohta, jos uni ei ota enää tullakseen.
Oli mukava keskustella asiallisesti ja kiihkottomasti ja saada sinulta hieman sitä, mitä täältä hain. Mielenkiintoinen pointti tuo, että vaikka huostaanotto tapahtuisi lääkärin aloitteesta, voi virallisessa paperissa lukea jotain muuta. Tämä voisi selittää, miksi en ikinä moiseen huostaanoton syyhyn ole työuralla törmännyt. Purematta en sitä tosin vielä niele, mutta siinä on järkensä, toisin kuin täällä esiintyvissä salaliittoteorioissa kaikenmaailman lapsibisneksestä.
Siinä olet valitettavan oikeassa, että sellaisia lastensuojelulaitoksia löytyy, joissa tilinpäätös on hoitotulosta tärkeämpi, siinä mielessä raha joskus ratkaisee, mutta näilläkään paikoilla tuskin on syytä yksittäisestä lapsesta kiinni pitää, koska tulijoita (valitettavasti) on. Itse tein vuosia töitä paikassa, jossa taas tulos oli rahaa tärkeämpää ja onnistumisprosenttimme olikin huikea, pyrkimyksenä oli laitoskierteen katkaisu, joko kotiuttamalla tai valmistamalla elämää varten ammattikoululla/lukiolla.
Yleensä en nettiin edes nimimerkillä henk koht asioita kirjoita, mutta tähän voisin tasapuolisuuden nimissä kirjoittaa, miksi aihe kiinnostaa. Jo esille tulleen oman adhd:n lisäksi, aikanaan oma lapsi otettiin huostaan. Nyt jo aikoja sitten kotiutettu ja jo omilleen lentänyt ja hyvin pärjää, opiskelee matematiikkaa yliopistossa. Silloin tunnistan itsestäni syyttelyn viranomaisia kohtaan ja salaliittoteoriat, mutta jälkeenpäin miettien huostaanotto oli aiheellinen, vaikka lapsesta huolen pidinkin, rikollisen (nyt jo aikoja sitten taakse jääneen) elämäntavan vuoksi. Jälkeenpäin miettien en voi kokonaisuutena myöskään sijaishuollosta pahaa sanaa sanoa, vaikka silloin moni asia suoraan sanottuna vituttikin.
Voimia jokaiselle, huolehtia lapsista ja tarvittaessa myös voimia katsoa peiliin, jos kyseessä on lapsen etu!
Sinulla lykästi. Kaikilla ei lykästänyt: hyvät ammatit, ei alkoholia, täysin absolutistit, sossu sai jalkansa oven väliin: huosta ; keksityt syyt: väkivalta perheessä, väsynyt äiti, päihteiden käyttöä (joskus vuosia sitten tai ei koskaan) ja sitten sijoitus todella huonoon paikkaan.
Tämä on ollut trendi 10 vuotta!
Ja peiliin jokainen on katsonut monta kertaa! Varmasti!
Vosaikohan sitä peiliä kaupata nyt muille kuin huostavanhemmille?
Annan sinulle tuosta kirjoituksesta täyden 10 Olen aivan samaa mieltä kanssasi....
Peili olisi kyllä hyvä pistää huoneen seinälle ihan jokaiselle, joka niinkin aikuisista riippuvaisten olentojen, kuin lasten kanssa on tekemisissä. Siinä olen samaa mieltä, että itselläni oli hyvä onni, lapsi pääsi rakastavaan perheeseen, jonka luona käy edelleen ja jonka vanhempia kutsuu äidiksi ja isäksi, isäksi toki kutsuu minuakin. Kun lapsen kotiutuksen aika tuli, siinä oli pitkä miettiminen, onko lapsen parempi silloin vuorotyötä tehneen (paradoksaalisesti lastensuojelussa) yh-isän luona vai rakastavassa perheessä. Päädyimme siihen, että lapsi muuttaa luokseni, mutta yhteyttä sijaisperheeseen ei katkaista.
Pitää tosin lisätä, että tämä arvostus on vuosien tuomaa, ihmismielihän toimii niin, että vahvistaa hyviä muistoja ja haalistaa huonoja, jos mielen ei anna katkeroitua. Aikanaan en edes ymmärtänyt, miksi lapsi minulta otettiin, koska kaikkeni tein hoitaakseni ja mielestäni tein vain yhden virheen. Tosin ratkaisu ottaa lapsi pankkiryöstökeikalle mukaan ettei jäisi yksin oli ehkä niin tyhmä, että oli riittävä syy jo sinällään.
Nyt se kaikki naurattaa (toki myös hävettää) mutta väliin mahtuu parannus, töihin meno, töitä ympäri maailmaa, opiskelemaan meno, uusiin töihin meno ja nyt toivottavasti sitten opiskelu unema-ammattiin. Paljon on ehtinyt vettä virrata niin Tonavassa, Thamesissa kuin xxxxxxxjoessakin. Jaahas, se omasta historiasta ettei tule liian tunnistettavaksi!
Moniwn huostavanhempien lapset eivät halua edes puhua koko huostassa oloajasta. Eivät halua "sitä helvettiä" takaisin, yksi kerta riittää. Moni lapsi käy vuosia terapialla, vaikka esim. 9-vuotias ei ennen huostaa tiennyt edes mikä on masennus, mutta vapuduttuaan puolen vuoden huostasta käy terapiassa ja huostassa ollessaan söi masennuslääkkeitä!
Moni jo aikuiseksi ehtinyt huostalapsi elää ilman sukua, ilman läheisiä - vanhemmat potkittu aikoinaan pois lapsen elämästä - eikä voi edes kuvitella ottavansa sijoituspaikkoihin yhteyttä.
Voi herra jumala sentään. On täällä ennenkin jos jonkinlaista pään paukuttajaa nähty, mutta tämä on jo huippu, vaikka toisaalta selittää paljon ilkeilystäsi ja tosi loukkaavista kirjoituksistasi alussa. Että kun itsellä on ollut aiheellinen huostaanotto, niin sitten on oltava kaikilla muillakin. Sillalailla!
Vaadit kiihkotonta kirjoittamista muilta, mutta mitenkähän olisit itse aikanaan kirjoittanut, jos lastasi olisi sijaishuollossa esim. pahoinpidelty monivuotiseen terapiakuntoon, henkinen väkivalta siihen tietysti päälle ja JOS raivoisan taistelun jälkeen olisit saanut lapsen luoksesi, JOS sinussa ei olisi ollut huostaanottoon syitä alun alkaenkaan. Yksi kaikkein hävittömämmistä vanhempien haukkujista täällä onkin ollut yksi huostavanhempi, joka itse on aiheuttanut huostan, myöntänyt syynsä ja ihan vain sillä perusteella pitää kaikkia toisia valehtelijoina.
Pohjalta olet lähtenyt ja nyt toisten aliarviointi ja tutkintojen kumartaminen paistaa sinusta kilometrien päähän, henkisestä sivistyksestä ei sitten niin väliä olekaan.
"urpo lapsiotettusyystä29.12.2009 18:55
psykiatri on pohjakoulutukseltaan yleislääkäri, osannee ottaa huomioon sinua paremmin kokonaisuuden. vie kersasi yksityiselle, hanki lisäksi oikeaa tietoa neurologiasta, johan meinaan on markkinat jos suomi24:lta löytyy salattua neurologian tietoa:D siinä tapauksessa ei pitäisi olla rahasta kiinni yksityispuoli eikä tarvi täällä vaatia meitä muita maksamaan turhia tutkimuksia verorahoista "
Hanki ihan vapaasti oikeaa tietoa asioista, koska sitä sinulta ei tunnu löytyvän, pään paukutusta kyllä siitäkin edestä. Vai vaatia muita maksamaan lapsen lakisääteinen oikeus hoitoon! Ja itse olet kuitenkin oman kersasi hoidon aikanaan meillä muilla maksattanut. Rusina-aivoissasi ei taida säteillä sen vertaa, että voit puhua vanhemmille, joiden lapsi ei ole ikinä huostassa ollut ja jotka ovat aina tehneet kaikkensa lastensa eteen, toisin kuin sinä. Mutta yhteiskunnallisten epäkohtien ja epäoikeudenmukaisuuksien ymmärtämiseen ja myös tietoa neurologian oireyhtymistä heillä voi olla enemmän kuin sinulla, kaikesta huolimatta.
näköjään muitakin asioita kuin KÄYTÖSPIIRTEITÄ, joita kyllä käytetään myös diagnosoinnissa.
Aivan turha kenenkään väittää, että neurologiset oireyhtymät diagnosoidaan PELKÄN KÄYTÖKSEN perusteella.
Ja tuollainen planttu tulee vielä haukkumaan tänne palstan kirjoittajia, hmmm..
Ei planttu, kun pankkiryöstäjähän olikin kyseessä.
julkisen puolen hoidettavaksi. Miksi ihmeessä se ei kuulu?
Minusta myös kuntoutus ja hoito saisivat kuulua sinne, mutta tutkimus nyt vähintäänkin JA JOKA AINOASSA KUNNASSA, eikä vain jossain ja sattumoisin saatuna, kuten lakien noudattaminen yleensä Suomessa tapahtuu.
Monissa kunnissa/kaupungeissa on omat systeeminsä. Päijät-Hämeessä on turhan monia huostaanottoja tehty juuri lääkärin suosituksesta jos kotioloista ei löydy sanomista.
Minuun on monet huolestuneet vanhemmat ottaneet yhteyttä ja olen myös lukenut heidän papereitaan joten tiedän mikä on totta ja mikä tarua. Myös asianajajani on kertonut minulle miten paljon on tullut yhteydenottoja vanhemmilta joiden lapsi ollaan huostaanottamassa lääkärin suosituksesta. Sairaus kun ei saisi olla huostaanoton peruste, mutta jos lääkäri (nimenomaan lasten psykiatrian) suosittelee, tekee sosiaali huostaanoton hetkessä. Syyksi voidaan kirjata: koulunkäynnin ongelmat, sosiaaliset vuorovaikutuksen ongelmat, lapsen itsetuhoinen käytös jne.
En muista mistä löytyi uusimmat tilastot, mutta varmasti joku tältä palstalta varmasti laittaa linkin tänne.
Viimeisin tilasto mitä olen nähnyt on huolestuttava 37% huostista on tehty koulunkäynnin vaikeuksien vuoksi ja vain 7% vanhempien päihteiden vuoksi. (muistaakseni viimevuoden tilastoissa)
Minä olen kirjoittanut tänne myös omalla nimelläni (toniak) ja nimimerkillä (pojan äippä), myös isä (pojan isä) on kirjoittanut. Kaikki mitä olemme kirjoittaneet, pystymme todistamaan viranomaisten kirjoittamista papereista. Olemme käyttäneet perhettämme esimerkkinä siitä mihin lastensuojelu on menossa. Eli pahasti metsään. Niin ja lukee papereissa myös ettei avohuollon tukitoimista ole ollut hyötyä. No mitä hyötyä on perhetyöntekijästä joka haluaa vain jutella kanssani ja ei usko jos kerron epäileväni pojallani olevan asperger. Toteaa vain että meillä on vauhdikasta... No mitä muuta voi odottaa nelilapsisessa perheessä olevan, jos yhdellä on todettu ADHD ja yhdellä vahva ADHD epäily päiväkodin, neuvolan ja minun osaltani. Niin ja ADHD-pojan lääkäri totesi: oletko koskaan ajatellut hakea diagnoosia myös itsellesi... No en viitsi enää tässä iässä hakea.
Mitä tuohon peiliin katsomisesta tulee, niin olen kyllä monesti katsonut, mutta en ole löytänyt mitään isoja vikoja itsestäni. Mielestäni olen tavallinen äiti.
Silloin kun aloitin palstalle kirjoittamisen, oli juuri tuo: katso peiliin varmasti yleisin kommentti, mutta heitin aina kysymyksen heille ja koskaan en ole siihen saanut vastausta.
Eli: Miksi neljästä lapsesta vain yksi otettiin huostaan ja muut saivat jäädä kotiin? (lasten iät: 12, 11, 6 ja 5)
Jatka surffailua ja kurkkaa vaikka mitä löytyy hoidollisten huostien takaa...
Niin ja hyvää uutta vuotta...
Illalla raketteja ampuilemaan ja sädetikkuja heiluttamaan ennenkuin niistä tulee k-18...
aiheettoman huostaanoton kokeneiden vanhempien ongelma ovat juuri nuo ongelmaiset rikolliset, jotka aiheellisen huostaanoton tultua kohdalleen alkavat korjata puutteitaan. Aiheettomissa ei voi korjata mitään ja lapset jäävät huostaan, kunnes iän perusteella sieltä heitetään pois. Ehjä ongelmaton lapsi rikkoontuu sijoituksessa ja siitä nouseminen ja pääseminen tavalliseen elämään kiinni opiskeluiden pariin viivästyy useilla vuosilla, jos koskaankaan onnistuu. Huostaanoton aiheuttama tuska ja väärin kohdeltu olo ei hetkessä unohdu. Jokainen päivä on ainakin minulle vanhemmalle raskas, onko lapseni koskaan vapaa sijashuollon hänelle aiheuttamasta katkeruudesta. Elän lasteni rinnalla kiusaten lasteni kiusaajia ja tulevaisuudessa vaikka heidän jälkeläisiään minkä kykenen, että lapseni jaksaisivat opiskella. Sillä on positiivista voimaannuttavaa merkitystä lapsilleni, naurahtavat kertoessani kiusaavani näitä kiusaajia kun kohdalle sattuu. Kiusaamiseen ei kukaan puutu se on sallittua toimintaa kantapään kautta minulla nyt opittuna.
psykiatri on pohjakoulutukseltaan yleislääkäri, osannee ottaa huomioon sinua paremmin kokonaisuuden. vie kersasi yksityiselle, hanki lisäksi oikeaa tietoa neurologiasta, johan meinaan on markkinat jos suomi24:lta löytyy salattua neurologian tietoa:D siinä tapauksessa ei pitäisi olla rahasta kiinni yksityispuoli eikä tarvi täällä vaatia meitä muita maksamaan turhia tutkimuksia verorahoista
Jos on kymmeniä esimerkkejä tälläkin palstalla siitä, miten lapsi viruu tuloksettomassa psykiatrisessa hoidossa vuosia, mutta neurologian puolen kuntoutuksesta hän saa avun, niin mistä ihmeen turhista tutkimuksista sinä oikein puhut?
kaikilla erikoislääkäreillä on pohjakoulutuksenaan lääketieteen lisensiaatin tutkinto
Neurologisten lapsipotilaiden kohtelu on julkisella puolella hoidollisine huostaanottoineen kuin jossain kehitysmaassa. Jätetään täysin ilman oikeaa hoitoa piste
Et muuten vastannut edelliselle, tiedätkö edes sitä, mitä hoidollisella huostaanotolla tarkoitetaan.
Lapselle oikeutta kanssa olen samaa mieltä, että et tunnu olevan edes hajulla diagnosoinnista. Mutta niinhän se yleensä on, että suurinta meteliä pitävät ne, jotka asioista vähiten tietävät, mutta ollaan tietävinään niin mahdottomasti.
Inhottaa kun toisten lapsia nimitellään, mut mitä muuta voi odottaa urpolta jonka oma kersa on isän rikollisuuden takia kasvatettu sijaishuollossa ja lisäksi isukki väittää olleensa itse sijaishuollossa töissä.
Hyi helvetti! Ai rikosrekisterillä lastensuojelulaitoksessa työntekijänä. Huva huva! taitaa pankkiryöstely olla sekoittanut vieläkin päätä kun luulee yksittäisiä ihmisiä suomi24:ksi. Salattua se tieto ei ole, vaan ihan kenen tahansa saatavissa, ei tiedon saamiseen tutkintoja aina tarvita, vaikka niitäkin vanhemmilta löytyy, ihan nuoruudessa hankittuja. ja oman neurologisen lapsensa itse kasvattaneet tietävät näistä varmasti kaikkein eniten. törkeää väittää kenenkään lapsen diagnosointia TURHAKSI TUTKIMUKSEKSI kun diagnosointi on monella ainoa tie oikeaan apuun, joka auttaa lasta merkittävässä määrin yhteiskuntaan sopeutumisessa. Hyvin tietämätöntä kuvitella, et pelkkä OIKEA SUHTAUTUMINEN kotona olisi kaikki, mitä lapsi tarvitsee. Kun kerran hyvää apua on olemassa, niin miksi sitä ei käytettäisi. harmittaa lasten puolesta tuollainen väärän tiedon levittäminen missään, edes tällä palstalla.
Lyhyesti
2 §
Terveydenhuollon ammattihenkilö
Tässä laissa tarkoitetaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä:
1) henkilöä, joka tämän lain nojalla on saanut ammatinharjoittamisoikeuden (laillistettu ammattihenkilö) tai ammatinharjoittamisluvan (luvan saanut ammattihenkilö); sekä
2) henkilöä, jolla tämän lain nojalla on oikeus käyttää valtioneuvoston asetuksella säädettyä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattinimikettä (nimikesuojattu ammattihenkilö). (7.12.2007/1200)
Laillistettu, luvan saanut tai nimikesuojattu ammattihenkilö on oikeutettu toimimaan asianomaisessa ammatissa ja käyttämään asianomaista ammattinimikettä. Nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammatissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Tämä ei kuitenkaan estä, jollei laissa tai lain nojalla annetussa asetuksessa toisin säädetä, laillistettuja, luvan saaneita tai nimikesuojattuja ammattihenkilöitä koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti toimimasta toistensa tehtävissä silloin, kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen tuottamisen kannalta.
Laillistetun ammattihenkilön tehtävissä voi 2 momentin estämättä toimia tilapäisesti myös kyseiseen ammattiin opiskeleva kyseistä ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena. Opiskelijaan sovelletaan tällöin soveltuvin osin, mitä jäljempänä tässä laissa säädetään terveydenhuollon ammattihenkilöstä. Laillistetun ammattihenkilön tehtävässä toimimisen edellytyksistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. (7.12.2007/1200)
Jäljempänä 9 §:ssä tarkoitettu palvelujen tarjoaja voi 2 momentin estämättä toimia väliaikaisesti ja satunnaisesti laillistetun ammattihenkilön tehtävässä tai väliaikaisesti ja satunnaisesti käyttää nimikesuojatun ammattihenkilön ammattinimikettä. Palvelujen tarjoajaan sovelletaan tällöin, mitä terveydenhuollon ammattihenkilöstä jäljempänä tässä laissa säädetään. (7.12.2007/1200)
Mikä ammattitaito???
Googleta phäks
"Totean vain, että meillä ei ollut vanhemmissa vika (assin kohdalla), sen todisti oikeusasiamies. Kyllä sosiaaliviranomaiset kuin lastenpsykiatrian lääkäritkin tekevät virheitä.
Muutenkin jos lapsella epäillään neurologista ongelmaa, niin miksi häntä ei sitten hoideta neuron puolella vaan psykiatrisella???"
Järkyttävintä perheen oikeusturvan kannalta on se, että vaikka vanhemmat jaksaisivat uskomattoman paljon aikaa ja voimia vaativat valitusmenettelyt, niistä ei käytännössä ole perheelle muuta hyötyä kuin jonkun oikeudellisuusvalvojan, esim. eduskunnan oikeusasiamies, toteamus, että väärin on menetelty. Meillä on kai valovuosien matka vielä siihen, että vääristä lääkäri ja viranomaistoimista kärsimään joutuneelle lapselle maksettaisiin rahalista korvausta tai lainrikkojan saataisiin oikeudelliseen vastuuseen teoistaan.
Ja vielä tutkimusten maksamisesta...
On aivan sama, mitä suosituksissa sanotaan, esim. että perusvastuu on perusterveydenhuollossa. Jos tätä ei noudateta, niin mitä ihmeen merkitystä tuollaisilla ohjeilla ja suosituksilla on. Noudattamatta jättämiseen riittää psykiatrin kanta siitä, että lapsi on psykiatrinen potilas, oikeaan tutkimukseen päästään, jos päästään sitten joskus aikanaan kun perhe on pelastautunut psykiatrian otteesta ja maksajina ovat silloin aivan varmasti lapsen vanhemmat, nuo perheet jäävät kaikkien suositusten ja ohjeiden ulkopuolelle. Joku erikoislääkäreiden koulukunta saa siis harjoittaa millaista mielivaltaa lasten suhteen tahansa ilman, että heille seuraa siitä mitään sanktioita.
Jos sairaalahoito ollaan korvaavinaan lapselle sijoituksena lastensuojelulaitokseen, olen pojan isän kanssa täysin samaa mieltä siitä, että luulisi laitoksen henkilöstön ammattitaidon olevan suurennuslasin alla siinä vaiheessa. Mutta kun ei ole. Nämä ovat asioita, joita ei vahingossakaan julkisuudessa myönnetä, vihjaillaan korkeintaan jossain sivulauseessa. Mielestäni psykiatrit kyseenalaistavat omankin koulutuksensa ja ammattitaitonsa lähettämällä lapsia laitokseen, jossa psykiatrisen sairaalahoidon korvaavat kampaajat, lähihoitajat ja sosiaalikasvattajat. Mihin lääkärin opintoja ja vuosien erikoistumisopintoja tarvitaan, jos se on ihan noin vain korvattavissa.
Seuraavaksi joku tietysti laittaa tähän taas ohjeita, suosituksia ja jonkun lain kohdan, millainen koulutus lastenkodin hoidollisen osaston henkilökunnalla tulisi olla. Mitä merkitystä silläkään on, jos sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa?
Pojan äipän tapauksessa outoa on, että psykiatrin mielestä autistisen lapsen "tuli rauhoittua" ensin huostaanotettuna, että diagnoositutkimukset voitaisiin tehdä. Lapsen hautaan asti oltaisiin sitä rauhoittumista jouduttu odottamaan, jos vanhemmilla ei kamalassa tilanteessa olisi ollut sitkeyttä ja vähän onneakin matkassa. Missä tuossa tilanteessa oli neurologisen tutkimustiedon hyödyntäminen?