Asiat voi hoitaa hienotunteisestikin. Empaattinen ihminen ei tylytä toista, vaan pyrkii ymmärtämään toisen tunteita ja käyttäytymistä. Älä turhaan lyö rikki ihmistä.
Älä lyö rikki ihmistä
nimimerkityksetön
861711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Kenelle menee ja keneltä? Ai niin.. Eipä sillä tainnut niin suurta merkitystä ollakaan.. Sellaisen vaikutelman minä ainakin saan noin tunnisteettomista viesteistä.
Eikös se niin mene.
hiero vain käsiäsi hermostuneesti yhteen ja yritä selittää jotain ympäripyöreitä jota toinen ei kuitenkaan ymmärrä?
Ei kiinosta vain mene perille.
Vaikeahan se on kun todella pitkäaikaisesta vaimosta erosin mielestäni ihan sopuisesti, mutta kun tuli minulle uusi onni ja rakastuin. Vanha suhde alotti terrorisoinnin eikä ymmärrä hienotunteista viestiä että meidän kohdalta kaikki oli ohi jo ennen tämän uuden tapaamista.
Miten sanoa hienotunteisesti ex:lle että jos olisin halunnut olla sinun kanssasi olisin varmaan tehnyt töitä jotta emme olisi eroneet, -aloite erosta siis alunperin hänen puolelta.
Miten viestiä hienotunteisesti toiselle että rakastan valtavasti uutta mutta sinua kohtaan ei ole tunteita - ei vihaa- ei rakkautta - ei edes ystävyyttä, mutta en halua sinua satuttaa - sillä tiedän sinun olevan henkisesti sairas - mutta haluan sinut pysyvästi pois elämästäni - siitä johon sinä et halunut kuulua silloin kun sielä vielä olit.
Hienotunteisuus on hyvä asia ja fiksu ihminen sen hoitaakin siten - mutta kait siihenkin väsyy jos toinen jatkaa vuosi vuodelta - kuvittelee että fiksun ihmisen käytös on merkki välittämisestä - miten olla hienotunteinen mutta varmistaa ettei toiselle tule vääriä toiveita.
Painotat mielestäni liikaa tuota hienotunteisuutta. Sano asia niinkuin se on, ei rumasti mutta selvästi ja suoraan, ei vihjaillen ja kaarrellen tai kaunistellen. Asia ei ole ex-puolisollesi "hieno" eikä hienotunteisuudella välttämättä tule tulosta.
Älä halveksi. Asiat voi sanoa suoraan, mutta silti hienotunteisesti. Voit esim. sanoa tekstistäsi, nuo kohdat : "En halua sinua satuttaa, mutta rakastan sitä toista nyt." ja jatkaa siihen tyyliin.
Mutta tuollaista ei voi sanoa: "sinua kohtaan ei ole tunteita, ei edes ystävyyttä, sillä tiedän sinun olevan henkisesti sairas - mutta haluan sinut pysyvästi pois elämästäni" Pois tuollaiset tarpeettomat toisen arvon alentamiset ja haukkumiset. Varmasti jää traumoja tuollaisesta ja asian käsittely vie ihan turhaan vielä seuraavankin vuoden.
Jättämällä avioerohakemuksen niin eikö tässä ole asiat riittävän suoraan sanottu.
Ei kait kukaan ota eroa ellei tahdo päästä eroon toisesta ?
Kohtelias ja sivstynyt ja erittäin selkeä : Minä haluan eron, minä en rakasta sinua.
Ei yhtään epäkohteliaisuutta, ei mitään kiertelyä, ei toisen haukkumista, ei lyttyyn lyömistä, ei panettelua ja silti vielä pitkän ajan jälkeen soittoytityksiä ( nykyisin lyön vain luurin korvaan kun kuulen äänen, hyvin sivistymätöntä ja epäkohteliaisuutta)
Mutta kun toisella ei ole minkäänlaisia alkeiktakaan kohteliaisuudesta, ihminen joka vainoaa vaikka kohteliaasti kerron etten halua hänen pitävän mitään yhteyksiä.
Onko se lähestymiskielto ja uhkasakko se ainut keino päästä roikkujasta eroon?
mennä naimisin jos ei toisesta välitä ja rakasta.. :D idioottisuudestakin kärsii.. ;D;D
korvaan lyömien on vähintäänkin epäkohteliasta ja toisen arvon alentamista. Puhu asaiat selviksi niin ei tarvitse "paikoilla". Oletko mies vai hiiri. Asiallisella keskustelulla pääsee paljon pidemmälle kuin luurien korvaan löymisellä, uhkasakoilla tai lähestymiskielloilla. Todennäköisesti hän haluaa vain erota sopuisasti eikä pidä siitä, että haluat väkisin pitää vihaa yllä.
Meidän ero tuli hänen aloitteestaan, hänellä oli uusi mies. Jos kerran toisella oli tarve mennä muiden kanssa, menköön, minä en ainakaan este tai hidaste ole.
Erosimme ja haavani parani, tunteeni kuoli häntä kohtaan, löysin uuden rakkauden ja silloin tämä helvetti alkoi, hän yritti rikkoa välimme ja hän haluaa palata yhteen... uus suhde kun jätti hänet kylmästi
Mutta minä en rakasta, välitä tai halua häntä, olen onnellinen ja tyytyväinen nykyiseen suhteeseen ja mistään hinnasta en vaihtaisi nykyistä ex:n. Minua häiritsee että ex soittelee minun lisäksi nykyiselle AVOVAIMOLLE ja jopa hänen vanhalla isoäidille ja valittaa nykyisen vaimoni varastaneen hänen miehen. ( emme tunteneet ennen meidän lopullista eroa, joten syytös on törkeä) Uutena vuotenakin puheluita tuli noin 40 kpl joten joudun pitämään puhelimen äänettömällä ( vanhusten takia en halua sulkea puhelinta ja työni vuoksi puhelin on oltava saatavilla )
Mehän erosimme siististi, ensimäiseen kahteen kuukauteen emme olleet tekemisissä ( tavarat jaettu ja lapsia ei ollut ) kaikki alkoi kun hän sai tietää että olin ollut treffeillä toisen naisen kanssa. Miten saa naiselle taottua päähän me olimme naimisissa, nykyisin emme ole tai tule koskaan olemaan. Minä olen hyvin onnellinen kunhan hän pysyy pois minun elämästä sillä hänen käytös on erittäin rasittavaa.
ole suhteelisen selkeä viesti että toisen kanssa ei halua elää. Voiko tuon selkeämmin tai suoremmin sanoa.
Varsinkin kun ero oli siisti, mutta tämä jälkipyykki on PASKANEN
Vaikka menisi rakkaudesta naimisiin loppuu se rakkaus kun huomaa toisen ei rakastanutkaan koska meni vieraisiin. Sillä jos toista rakastaa ei tarvitse toista miestä / naista.
Kun valsiin tarvitaan kaksi ja turha ruikuttaa jos omat valinnat aiheuttivat eron.
Onpas mennyt melkoiseksi teillä tilanne.. Ei kovin tervettä enää sen toisen puolelta jos alkaa ihan vainoamaan sinua. Minä ainakin tekisin sinuna asialle jotain eli marssisin poliisin puheille. Jompi kumpi siitä varmasti tulee.. Eiköhän usko viimeistään siinä vaiheessa.. Mut tsemppiä ja parempaa jatkoa sinulle! :)
Eksät usein pilaavat uuden suhteen siksi, kun se uudessa suhteessa oleva ei ole tarpeeksi jämäkkä ja pidä eksää poissa. Ja jäähän se eksä roikkumaan, jos sille ei suoraan sanota että turha yrittää enää.
naimisiin mennyt, niin kyllähän se on vähintä, että eroasia puidaan selväksi. Jos on jo puitu, niin ei siinä sitten mitään. Mutta olet jonkinlaisen kyllä selityksen hänelle velkaa. Ei liitoista erota pelkäällä avioerohakemuksella sanomatta mitään. Asioista pitää myös keskustella.
tunne, että haluat vain mustamaalata ex:ääsi oikeuttaaksesi itsesi käyttäytymään häntä kohtaan huonosti. Hänen näkökulmastaan kerrottuna tuokin tarina voisi kuulostaa vähän toisenlaiselta. Asioissa on aina kaksi puolta. Tähän mennessä täällä on kuultu vain sinun versiosi.
Eromme tuli hän pyynnöstä kun lähti toisen miehe asuntoon asumaa. Minulle se selitys riitti mainosti, selitys olisi voinnut tulla hänen tahoholtaa ennen muuttoa. Se että uusi ukko kyllästyi ja heitti pellolle tai hän päätti läheä kävelemään ei tarkoita että minä ottaisin jäänteet takaisin.
Mulle on turha ruikuttaa omaa valintaa. Hänen hyvä tai pahaolo ei kuulu minulle millään lailla sen kummemin kun minun hänelle.
Joten nuo puheet että petetyn pitäisi ymmärtää ja selitellä mitään on helvetin outoja
Minähän kerroin EN HALUA KÄYTTÄYTYÄ HÄNTÄ KOHTAA YTIKÄS MITENKÄÄN, EN HUONOSTI, EN HYVIN, EN SIIS OLLA MISSÄÄÄÄÄÄÄÄÄN TEKEMISISSÄ.
Hän voi aivan vapaasti olla onnellinen tai onneton ei mitään väliä, ainut mitä toivon että hän jättää minut ihan rauhaan, unohtaa kuka olen, missä asun tai miltä edes näytän Pyyhkiköön minut elämästä pois.
Kun meillä ei kerran ole lapsi niin eihän meitä yhdistä yksikään asia tässä maapallolla. Ihmisä tulee ja menee elämän aikana, kuinkahan monta ihmistä ihminen kohtaa elämänsä aikana ja kun he ovat läsnä niin he ovat ja kun he poistuvat he poistuvat.
Ymmärrän että parisuhdetta käydään läpi kun sellainen on, mutta kyllä se kerta pitäisi riittä yhdestä asiasta. Mutta mitä hyödyttää kerta toisensa jälkeen vatvoa vanhaa? muutuuko se ? Ei. Paraneeko se ? Ei. Hyötyykö siitä ? Ei .Tuoko se jotain? ei
Pakkomielteinen kyttääjä ja roikkuja tarvii ihan ammattiapua - ja jos hän ei ole sitä- silloin hän tekee sitä pahuttaan ja kuuluu poliisille- sillä kyllä sillä entiselläkin on oikeus omaan elämään - eikä kenenkään elämään saa pyrkiä vastoin hänen haluaan - yksityisyyttä pitäää osata kunnioittaa.
Hän tuskin tekee sitä pahuuttaan, tuskin asia kuuluu poliisille, hän tuskin tarvitsee ammattiapua... Hän tarvitsee SINUN apuasi. Ole ihminen ihmiselle.
Miksi olisin hänen kanssaan missään tekemisissä? En todellakaan halua tai ole. Se aika oli, meni ja on pysyvästi taaksejäännyttä elämää. Siksi häntä kutsutaan ex-puolisoksi. Entinen, unohdettu, menneisyys.
En elä menneisyydessä vaan nykyisyydessä. Minulla ei ole mitään ongelmia omien valintojen kanssa, olen hyvin onnellinen niistä valinnoista joita ole tehnyt.
Jokainen valitsee omat valinnat ja kantaa niistä yksin seuraukset. Keskittykää ihmiset nykyisyyteen, menneisyys on menneisyyttä ja tulevaisuus tulee aikoinaan. Nykyisyys on jotain mikä on tässä ja nyt eikä koskaan saa takaisin.
Ihmisiä tulee ja menee ihmisen elämässä eikä niitä kaikkia voi alkaa ajattelemaan tai edes muista tunteneesa. Ex oli yksi monien joukossa, kuului hetken matkaa elämään vaa ei kuulu enää.
muut ihmiset eivät merkitse sinulle mitään. Onko niin vaikea uhrata hetki aikaa lähimmäisen rakkauden nimmissä ex-puolisn hyväksi. 15-30 minuutin keskustelutuokio tuskin on kovinkaan paljoa sinulta pois. Sulle ehkä merkityksetön, mutta hänelle niin tärkeä.
Onko sulla lukuvaikeuksia, toinenhan kirjoittaa että tuo 15-30 minsaa on käytetty vuosia sitten.
Ex on roikkuja sanan hirveimmässä muodossa, ei pahvipää älyä ettei häntä todellakaan kaivata.
Koita soittaa poliisiin ja hankkia se lähestymiskielto, tollainen roikkuja on useinmiten vaarallinen ja arvaamaton, ei kykenen hillitsemään itseään...pahenee vuosien varrella.
Onko sulla hermoissa vikaa? Menehän jo muualle rämpyttelemään sitä suutasi.
kun toinen kertoo että ex roikuu ja sille ei mikään JÄRKIpuhe mene läpi vaan vauhtipyörä sutii tyhjää.
Jos ex ei halua kunnioittaa oman ex:n oikeutta jatkaa elämäänsä ja olla onnellinen TOISEN ihmisen kanssa eikä hyväksy että tämä elämän kumppani ei ole hän - ihan omien valintojen takia.
Ja sinä jankaat jostakin empatiasta viikosta viikkoon jos toinen sanoo että ymärsi se kerran mutta eihän se apu voi olla ikuinen - kun sillä ei todellisuudessa ole tilannetta korjattu.
Jos ihminen tarvitsee apua niin sitä kannatta hakea sellaiselta jolla on HALUA ja KYKYÄ sekä AIKAA auttaa.
Kyllähän jokainen tajuaa että roikkuja ja kyttääjä tarvistee apua - joskus ihan ammattilaiselta että pääsee eroon MUITA ihmisiä häiritsevästä käytöksestään. Iminen joka vaatii omien tuntojen huomioimista mutta katsoo oikeudeksi ettei hänen tarvitse välittää vastapuolen tunteista. - Todella itsekään ihmisen merkki - jos toista aidosti rakastaa ja välittää toivoo toisen olevan onnellinen vaikka tämä tarkoittaisi olemista onnellinen toisen ihmisen kanssa ilman että itse saa olla yhteydessä. -Tätä rakkautta eivät roikkujat osaa koskaan antaa - sillä heillä ei aitoa rakkautta ole - vain itse sääliä.
Näiden roikkujien maailma romahtaa kun muut eivät käskystä muuta mielipidetään hänen omaan mielipiteeseen. JOS hän haluaa että toinen edelleen välittää, pakkohan sen on välittää - kuin pikku kakara - mää haluuun. Kuvittelee että jakaamalla saa tahtonsa läpi. - kuten kunnon narsissi ainakin.
Opettelehan kirjoittamaan - virheet muuttavat liikaa tekstin sisältöä....eikä kukaan ymmärrä puhutaanko kukista vai ihmisistä vai eläimistä????
usein enemmän kuin yksi keskustelukerta. Sitä paitsi olen kuunnellut ihan tarpeeksi tuota ex:ien, ihalijoiden yms. solvaamista, että alkaa riittää. Aina ei kannata uskoa ihan kaikkea, mitä kuulee tai lukee. Miten mukamas ennen niin ihana, rakastettava ja upea ihminen, jonka kanssa mentiin naimisiin ja oltiin onnellisia, onkin yhtäkkiä oleviinaan jotain aivan muuta. Yhtäkkiä tuo ennen niin maailman ihanin ihminen mustamaalataan mitä vastemielisimmäksi roikkujaksi, kyttääjäksi, mielenterveyspotilaaksi, suorastaan vaaralliseksi rikolliseksi, varmaankin murhaajaksi :D Ellei vaan olisi lohikäärme! Tuskinpa tuo ihminen nyt niin radikaalilla tavalla on muuttunut. Ettekö tosiaan muista niitä asioita, joita hänessä rakastit. Asiat vaan vaativat käsittelyä, ei solvaamista tai mustamaalaamista.
Jokainen käsittelee sitä juuri niin pitkään kun on tarvetta, toinen tarvistee siihen vähemmän ja toinen enemmän aikaa. Aika ja käsittely kerrat ovat yksilöllisiä - saattahan olla että on käsitellyt omalta kannaltaan eron selväksi jo ennen eron ilmoittamista. Itse olin 10 vuotta naimisissa ja käsittelin viimeiset parivuotta eroni päätökseen ( ollessani naimisissa) kun oma työni oli valmis ja tiesin varmuudella haluavani erota - ilmoitin ja hain eron - omasta puolestani olin lopullisen eropäätöksen tehnyt- olin siitä 200 % varma eikä mitään mitä toinen olisi sanonnut olisi sitä muuttanut puoleen tai toiseen. Enkä siis nähnyt mitään syytä myöskään ruotia sitä turhan pitkään.
Usein ero johtuu siitä että toinen kokee, ettei se suhde ollutkaan onnellinen ja odotukset eivät täyttyneet. Usein yhteen on menty haavekuvan kanssa ja kun totuus paljastuu niin suhde myös päättyy.
Yllättävän usein se, joka on jo eron käsitellyt ja on valmis jatkamaan elämää ilman ex:ää kokee kiusalliseksi ja ei toivotuksi toisen yhteydenotot - syntyy käsite roikkuja.
Toinen, joka ei ole toipunut vielä erosta pyrkii edelleen toisen läheisyyteen toivoen jotakin selitystä tai kentien jopa paluuta yhteen - ei hyväksy "hylkäämistä" tai kenties katuu omia ratkaisuja ( eikä hyväksy niiden seurauksia).
Se, mitä alussa rakasti ei välttämättä enää vuosien jälkeen ole niitä mitä osaisi arvostaa. Lisäksi kun ihmisellä on tapana käsitellä asioita sellaisen ihmisen kanssa johon luottaa - jos luottamus on menetetty - ei myöskään asioita haluta sellaisen ihmisen kanssa käsitellä.
Osa ihmisistä haluaa "pyyhkiä" kaiken pois elämästä ja jopa muistista - hyvän ja pahan. Toiset muistavat toisesta vain hyvän tai pelkän pahan. Kyse on siis mielikuvasta minkä luo toisesta - aivan kun alussa, sen oman "haavekuvan", joka ei välttämättä vastaa sitä kuvaa mikä muilla ihmisellä on ihmisestä.
Kuten kaikista - eri ihmisillä on eri mielikuva toisesta ihmisestä, siis samasta ihmisestä voi olla eri ihmisillä eri mielikuva. Se mitä toinen pitää toisesta on jokaisen henkilökohtainen mielipide.
Usein jos suhde on päättynyt pettämiseen tai suureen loukkaukseen ( tarkoitettu tai ei ) niin tämä voi aiheuttaa niin voimakkaan negatiivisen mielikuvan ( jota ei halutakkaan muuttaa) ettei haluta olla missään tekemisissä. Minut on petetty, jolloin se luottamuksen menetys oli lopullista - en muutenkaan ole tekemisissä ihmisen kanssa johon en luota - joten miksi olisin petturin kanssa ? Minut on jätetty, jolloin itkin vähäsen- mietin paljon -toivun ja jatkoin elämää. Yritin roikkua vähän aikaa, koska oikeasti toivoin että toinen olisi muuttanut mielipiteen ja olisimme palaneet yhteen ( aika epärealistista kylläkin, mutta ah niin inhimillistä). Onneksi ystävä takoi järkeä päähän. Jälkeenpäin häpesi kyllä suunnattomasti omaa käytöstä.
Normaalijärjellä varustettu ihminen kun useimiten ei tunkeudu ihmisen seuraan joka sitä ei halua - mutta omat tunteet/toiveet sekottavat ihmisen mielen / normaali käytöksen eikä hän kykene/halua uskoa sitä todeksi.
Fakta on, se joka kokee tarvitsevansa asian käsittelyä pyrkii sen käsittelemään jollakin lailla, se missä toinen tarvitsee toista ihmistä niin toinen käsittelee sen yksin. Se jolla tarvetta ei enää ole - ei hänellä myöskään ole siihen mitään halua.
Itse edustan sitä kantaa, jos miehellä on vielä asiota käsittelemättä vanhassa suhteessa, ei minulla ole mitää halua edes tutustua sellaiseen mieheen. Jos hänellä olisi haluja käsitellä ex:n kanssa kesken eräisiä asiota - olisi parempi että kolmaspyörä häipyy kuviosta (minä). Mutta sama koskee minua - jos homma ei ole pulkassa ja vanha suhde kuollut ja kuopattu - jätetty menneisyyteen niin, en hae laastaria sitä paikkaamaan mutta en myöskään itse halua sellaisena toimia. Ja jos olen uudessa, kieltäydyn ehdottomasti mistään selvittelystä . Koska aivan varmaa on etten aivan heti aloita uutta - joten aikaa edellisen käsittelyyn on ollut kyllä riittävästi. Uudelle suhteelle en halua luoda väärää mielikuvaa. Kun ero tulee pysin ainan viemään sen mahdollisimman pikaisesti hautaan siististi miettimällä yksin suhdetta ja siinä tehtyjä virheitä ( molempien) jotta osaisin välttää ne seuraavassa.
Se mitä nuorena parikymppisenä pidin vau-sarjassa on parikymmentävuotta myöhemmin sarjassa YÄK-. Joten mihin alunperin ihastuin on saatanut menettää arvostuksen omassa arvomaailmassa tai toinen on ajan myötä muutunut.
Varsinkin suhteet, jotka ovat perustuneet johonkin pinnalliseen kuten ulkonäkö tai sex ( jolloin mielenkiinto menee nopeesti -ainakin minulla). Olen ollut jätetty ja jättäjä.
Ymmärrän siis molepien osapuolten tarpeet - jotka saattavat olla siis täysin toistensa vastakohdat. Kunt tarpeet eivät kohtaa, eivät myöskään ihmiset kohtaa.
pelkosi ovat se lohikäärme.
Lohikäärmeet on satuja ja niistä pääsee nopeasti ja kätevästi eroon sulkemalla satukirjan mutta ex joka roikkuu perässä on se helvetillinen akka joka ei ymmärrä häntä en halua tavata tai milläänlailla olla yhteydessä.
En ole typerä tiedän että hän haluaisi takaisin mutta minulle hän ei kelpaa. Olenko itse onneton vai hän, kyllä niin itsekäs olen että mielummin minä olen onnellinen ja hän onneton...
Mutta kyllähän hänkin olisi itsekäs haluaisi takaisin vaikka se tekisi minut onnettomaksi.
Miten se vois auttaa vaikka joka päivä kertoisin hänelle sinä et kelpaa minulle. Sekö hänen oloaan parantaisi
jos on kyllästynyt kuuntelemaan toisten ihmisten solvaamista ja mustamaalaamista?
ymmärrä, miksi asioista ei voisi puhua. Tuskin se sinua onnettomaksi tekee, jos hänen kanssaan muutaman sanan vaihtaisitkin. Mikään ei ole niin piinaavaa, kuin asiat, jotka jätetään selvittämättä, lakaistaan maton alle ja kieltäydytään keskustelemasta. Ei sinun tarvitse kertoa, ettei hän kelpaa sinulle. Vastaat vain asioihin, joita hän kysyy, joihin hän tarvitsee vastausta. Inhimillisellä kohtelulla pääset eteenpäin, mutta epäinhimmillinen kohtelu vain pitkittää piinaavaa tilannetta.
Yhden tai kahden vielä ymmärrän mutta en sitä jatkuvaa vuodesta toiseen toistuvaa ruinaamista.
Miksi emme voisi vielä yrittää ja minun vastaus En halua, ei kiinnosta ei kuulemma vain riitä.
Ymmärtäisin inhimillisen kohtelun kun sitä saisi takaisin, mutta ihminen jota kiinostaa vain oman mielihalun saaminen läpi ja käytös joka lähentelee vainoamista niin, ei kiitos.
Se että hän katuu meidän eroa ei tarkoita että minä katuisin.
Mutta jos kertoo omista tuntemuksista ja mitä oikeasti on tapahtunut niin sehän ei ole mustamaalaamista tai solvaamista.
Mustamaalaaminen on valehtelemista = kertoa tapahtumista mitä oikeasti ei ole tapahtunut
Esim ex:n häiritsevät soitot = ex:ltä ei ole tullut ainuttakaan soittoa eron jälkeen.
Häiritsevä = ei toivottu
solvaaminen = lähes samaa kuin mustamaalaaminen.
Omien tunteiden kertominen ei kuulu kumpaankaan sarjaan ja jos toisten tunteiden lukeminen raivostuttaa kannattaa pysyä poissa näiltä nettipalstoilta sillä eihän täällä ole yhtään mitään muuta.
Jos kyseessä on ex niin jos siitä ajattelis jotenkin positiivisesti niin eihän se olis ex vaan nykyinen.
Sanoin vain oman mielipiteeni asiasta, josta puhun siis yleisellä tasolla. Hyvin monilla ihmisillä tosiaankin on tapana mustamaalata, solvata, vääristellä ja paisutella, asioita. Älä ota henkilökohtaisesti.
jos itse yrittää olla reilu, johdonmukainen ja huomioonottava jotain toista ihmistä kohtaan - ja vaikka kohauttaisikin olkaansa huonolle kohtelulle itseään kohtaan joltain ihmiseltä kerran tai kaksi, jossain kohtaa sitä vaan alkaa janoamaan että "voisitko kohdella kuin vertaistasi" ja tyhmästi yrittää lähestyä uudelleen ja saada jotain mukavaa osakseen.
Minua ärsyttää että aina pitää vaan "ymmärtää" saamaansa kohtelua.... -minusta aivan liikaa niin että lopulta huomaan vain olevani vihainen, turhautunut ja katkera.
Eikö voitaisi sanoa että... "kaikkea ei tarvitse ymmärtää, eikä kaikkea tarvitse suvaita, eikä kaikkea tarvitse antaa ilman mitään pyyntöä tai pahoittelua anteeksi" -jos ei siltä enää tunnu. Kun ei kerran naisten tarvitse, niin mitä jos ei tarvitsisi miestenkään?
minulla pitkä pitkä aikanen ihastus, joka ei mielestä lähde vaikka kuinka koitan.
Olen tällekkin sen sanonut, vaikka tiedän että hän varattu.
On kieltänyt kirjoittamasta yms.. Kaks aikuista ihmistä kuitenkin kohtasivat.
Kyllä minusta pitäisi huolehtia siitä, että toinen pääsee ylitse tunteista
On kamalan rankkaa kantaa yksin tätä taakkaa, joka ei lähde millää,
eikä se lähde niin et sanotaan että lopeta miettimnen, elää elämää.
on koitettu, ja ei tunnu kuitenkaa olevan pakkomielekään.
Vaan rakastuminen, niin verisesti että ei pääse yli vaikka vuosia jo.
Aina tulee mieleen, vaikka kuinka koittaa ja päättä, et nyt jatkan elämää
ja toinen kääntää vaa selkänsä ja jatkaa matkaa. Se on molempien
vastuu sillo kun tavataan. Vaikkei suhdetta tuliskaan.
Aikuinen, fiksu ihminen hoitaa asiat kuntoon jollainlailla.
sen ymmärtää kyllä jokainen jollainlailla, ett' elettyä elämää on. Tyhmää rikottaa toinen sillä, että katoaa.
Vaikka tietää että toinen jää kaipaamaan, ja jos kertoo että yhä kaipaan, voisi silloim
toinen osapuoli koittaa jotenkin auttaa tai jotain.
NIIN:) Miten olis puhelinnumero sp:N`? Kunhan ehdotin sulle NAINEN ...
Sinulla on oikeus kaivata, oikeus rakastaa, oikeus jatkaa tai olla jatkamatta eteenpäin -kukaan muu ei saisi tulla sinua näissä asioissa käskemään...
Mutta niin on sillä toisellakin oikeus...velvollisuus on kohdella sinua asiallisesti ja kunnioittavasti. Mutta hänellä on oikeus olla tapaamatta sinua, oikeus pyytää sinua olemaan kirjoittamatta, oikeus elää omaa elämäänsä, vaikka ilman sinua ja mahdollisesti jonkin toisen kanssa.
Toi on kyllä paha varmaan, miten voisit päästä yli edes jos juttelisit kaiken perinpohjin? tai siis ei varmaan oo olemassa mitään taikasanoja. Ajattele vaikka että se on kusipää ihminen jolla ei toisen tunteet kiinnosta vaikka tietää hyvin. Jos et siltikään pysty, ootkohan rakastunut johonkin muuhun kuin syvimpään häneen.
Taino, itsellä oli vähän samankaltainen juttu, ei nyt useita vuosia mutta kauan. Tajusin lopulta että olin vain jäänyt loukkuun siihen täyttämättä jääneeseen mielenkiintoon.
Toinen kyllä tietää, että olen rikki tämän asian takia. Mun elämä on risainen, ollut
tuon jälkeen. Tunteetonta jättää toinen yksin, eikä huomaa että toisella on rankkaa..
vaikeaa. Hänen vuoksi. Minusta tuntuu ainakin, että tämä tunne ei mee koskaa pois.
Tämä vaikeuttaa mun elämistä. Rankkaa sanon mä, sattuu ja ei ole haluja jatkaa elämää':(.
Olen koittanut totakin, ja olen mä häntäki haukkunut kaikenlaiseksi, mutta siksi että tunteet on.
Ja olen rikki siksi. Eniten loukkaa kun sanotaan että jos ihminen rakastuu johonkin, ja ei pääse irti. Ei se ole pakkimieltä aina. Enkä minä ole oikeasti sellainen ihminen joka sairastuisi pakkomielteiseksi. On vaan osunut kohdalle ihana ihminen, josta en ylitse pääse. Minusta tosi moukkamaista vaan olla ajattelematta toisen tunteita. Mä olen henkisesti ite ainakin väsynyt, tähän tunteeseen. JOS hän tämänkin tekstin tunnistaa, niin varmana vaan rähjää ja kiroilee, se loukkaa vielä lisää..
iHMISET ovat toisilleen liskoja, ja jotkut saattaa nauttia siitä kun joku menee rikki. Tiedän sellastakin.
Se sun tapaama on idiootti ja tunnevammainen, jos ei yhtää nyt jo tässä vaiheessakaan auta tai edes
juttele asiasta sun kanssasi. Kyllä uskon, että ei kaikki ole päästään heti vialla ja pakkomielellä liikkeellä.
Ihmiset ollaan, vaan erilaisia yksilöitä. Sinä olet tässä voitolla jokatapauksessaa, käyt yksin ison rankan asian läpi. Jos tästä selviät yli, voit sanoa olet tuhat kertaa parempi ja kestävämpää sorttia, kun toi joka sut hylkäsi. Hän taitaa itse olla hieman sairas päästään, kun noin jättää toisen *kitumaan tunteittensa varjoon*. :( On niitäkin idiootteja joille pakkomiele on ja silloin sellasella on muutenkin joku psyykkinen ongelma. Kirjoitit minusta ainakin vakuuttavasti ja hienovaraisesti, että selvästi olet loukussa idioottiin.
Josta kannattas päästä ylitse. Todella kylmä ja raukka on se, joka jätti sut yksin asian kanssa.
Minä luulen kuule, että se tapamaasi idiottipää juuri nauttii henkeen ja vereen tästä. Juuri siitä, kun
sai ja saa trimmata sut kenkiensä alle niin alas kuin vaan voi. Älä alistu tollaiselle paskiaiselle.
Sen pitäisikin mennä niin, että menneisyys ja edelliset jutu kannattaisi hoitaa kuntoon.
Ennen kuin alkaa rakentamaan uutta elämää, ettei nuo asiat jää kummittelemaan iäksi.
Tsemppiä sinulle *surullinen*. Peukut sinulle !!! =) Unohda kusipää !!=)
edelliselle.. hyvä jos jotkut ymmärtää tälläisenkin asian.
Melkein voisi olla mun kirjoitus tämä. Melkein.
Hän vain lähti pitämään hauskaa, ensin halusi huomiota keinoja kaihtamatta, vuoden pyörittelyn jälkeen lämpesin, ihastuin, tykästyin, rakastuin. Viimeksi jutellessamme, hän vetäytyi, lyhyesti virsi kaunis. Hänellä oli oikeasti ihan rehti syy vetäytymiseensä, se on totta. Mutta se miten hän asian hoiti, tökerösti. No, paikka ei ollut ollenkaan otollinen tämänlaiselle selvitykselle mutta jos hän olisi todella halunnut selvittää oikeasti välejämme hän olisi toiminnan miehenä sen järjestänyt.
Mulle jäi paha maku suuhun, loukkaannuin, enkä ole päässyt hänen kanssaan puhumaan tästä, meistä, tunteista, mistään... Hän tietää mun tunteet, ne on niin taivaallisen todet etten tiedä miten ihmeessä tulen pääsemään hänestä. Mä luulin tietäneeni hänenkin tunteet mut ei niitä sitten varmaan ollutkaan, tai ei ne olleetkaan niin todellisia kuin antoi ymmärtää. Se kerta kun hän kertoi tunteistaan, jää mun mieleeni kummittelemaan ikuisesti. SE vetäisi maton jalkojen alta, hetki oli niin intiimi ja kaikenkaikkiaan uskomaton.
En mä tiedä..voiko mies pystyä eritavalla tukahduttaa tunteensa ja intohimonsa kuin nainen?
Mä jään yksin tätä selvittelemään. Se on väistämätön fakta. Hän ei ole niitä tyyppejä jotka jaksaisivat vatvoa tai ymmärtää enempää kuin kiinnostaa. Empatiaa löytyy mutta sen empatian takana on aina jotain muuta. Enkä voi tästä kenellekään muulle puhua, itsekseni vain pohdin ja puhun pahan pois mielestäni.
ihmiset on muille täysiä paskoja, pelailevat niillä mielensä ja oman hyötynsä mukaan. Mutta, annas olla kun sen tajuat ja käännät niille selkäsi, jo olet sinä se epäempaattinen ihminen siinä ihmissuhteessa. Katso aloittajakin peiliin ja mieti, sinuako aina pitää ymmärtää, vai itsekö rikot muita ympärilläsi etkä raukka edes sitä tajua.
Joku epäempaattinen yksilö taidat olla itekkin;D
Aihan se joka kokee pettymyksen kokee sen negatiivisena, toiselle se ottaa kovemalle kun toiselle. Toisen tunteiden ymmärtäminen ei tarkoita että niitä pitäisi myötäillä tai ettei omien tunteiden mukainen toiminta olisi sallittua.
Ihmisen pitää olla rehellinen vaikka kuinka se totuus toista sattuisi, asian pehmentäminen / kiertely / ja suoranainen vale on aina pahempi. Kerta kirpaisu ja ihminen toipuu kyllä, törkeintä on jättää ihminen tilaan missä se kokee toivoa olevan vaikka sitä ei olisikaan.
Ketään ei tarvitse nuijia turhaan, mtta turha asiaa on myöskään kierrellä.
Jos toinen haluaa jatkaa (hänen oikeus) ja toinen lopettaa ( hänen oikeus) ihmisellä on oikeus toivoa keskustelua mutta hänen on myös osattava kunnioittaa vastapuolen halua kieltäytyä siitä. Se minkä toinen kokee helpoitukseksi on toiselle ahdistus.
Itse ahdistun kun toinen yrittää käydä mennyttä läpi kerta toisen jälkeen, sillä mikään keskustelu ei muuta menneisyyttä tai sen aiheuttamaa tunnetta, mennyt on mennyttä. Toiset eivät kykene myöskään kunnioittamaan sitä kun toinen sanoo kokeneensa jonkun negatiiviseksi kun toinen koki sen positiiviseksi ja jankaaminen alkaa, yritys muuttaa toisen kanta omaksi.
Totuus ei koskaa ole pahaksi mutta osa kokee että totuuden sanominen on epähienoa, koska tykkäävät kuoruttaa vähemmän mukavat asiat sokerikuorrutukseen ( valheeseen)
ovat aina vaikeita. Minusta on siltin alentavaa käytöstä tehdä lähestymiskielto tai jollain muulla..
kun kyse kuitenkin on entisestä heilasta, jos ei siinä ole mitään uhkaa muuten. on toki
sellaisia jotka uhkailee jne.. sit ymmärtää. Mä itse ainakin selvitän sotkut toisen kanssa, jos
sillä on tunteet mua kohtaan, vaikka ite en haluakkaa mitään. En jätä puoli tiehen ketään.
Voin ryhtyä kaveriksi kyllä, jos se helpottaa tämän ihmisen mieltä. Kyselen kyllä, että
*mites nyt menee*? tai että joko alkaa helpottamaan jne.. en jätä yksin ketään ongelmiensa kansssa.
en ole vastuuntunnoton silloin. Vastaan kyllä puheluun jos soittaa ja haluaa jutella asiasta. Se kuulu osaltaan huolehtia toisesta, kun kerran yhdessä
ollaan jotain touhuttu. Se on silloin minusta ihan reilua, auttaa sitä toista mäessä. Jotta
tämäkin saa jatkaa elämääs jotenkuten. En mä ainakaa rikota ihmistä lopullisesti, että
kääntäisin selän ja antaisin olla kaikki. En pystyisi itse jatkamaan elämääni jos tiedän
että jollakin on mun vuoksi paha olla, että jouduin sanomaan sille ei. se on fiksua
käytöstä auttaa toinen yli. Mutta jos pettäny avioliitos/avoliitos nii se on moukkamaista
sitten tulla takas exän luo, jos tämä jatkaa elämää. toi on kyllä hiukan pimeet. :D En voi sille mittää, että mä olen sellanen toisita välittävä kuitenkin. Kuuntelen kyllä ja autan eteenpäin. Siinä ei ole mitään väärää ja eikä ole kyllä kummemmin kukaan alkanut väkisin tulemaan kumppanikseni. Se on taitolaji, miten asiansa hoitaa;)).
Se uusi suhde saattaa tästä auttamisesta vetää väärä johtopäätökset. Harva jaksaa edes tutustua ihmiseen jolla olettaa vanhan suhteen asia jylläävän mielessä ja yhteydenpito viestittää tästä usein. Kun löytää uuden suhteen haluaa siihen käyttää kaikki vapaa-ajan ja hetken, se ihminen täyttää kaikki ajatukset. Sen riemun ja tunteen haluaa jakaa ystävien kesken, siitä haluaa kertoa kaikille. Mutta useimmille Ex:lle se tuntuu aiheuttavan tarpeetonta tuskaa joten onko hänestä siis oikeasti ystäväksi? Voiko hän oikeasti ilahtua ja jakaa ystävänsä kanssa tämän riemun. Oikea ystävä kun jakaa ne riemut ja surut, kuuntelee ja keskustelee, harvoja ex:ä tiedän joka kykenee edes vuosien jälkeen tähän, valitettavasti. Ei ystävyys suhde voi olla sellainen että vain toinen tarvitsee tukea ja kuunteliaa antamatta itse vastavuoroisesti takaisin
Kukaan ei halua todellakaan ottaa riskiä että uusi suhde edes pahoittaisi mielen sillä että pitää yllä minkään asteista suhdetta ex:n
Ja toiselle kun se kerta keskustelu ei riitä, ja se toive että ehkä sittenkin meillä olisi mahdollisus palata yhteen väijyy monen ex:n mielessä, ei auta vaikka kuinka toinen hienotunteisesti kertoo ettei onnistu.
Varsinkin jos jättäjä on jättänyt siksi että huomaa ettei tunnetta ole ja päättää lopettaa suhteen siksi.
Jätetty inttää usein että miten voi olla kaikki loppu, ei suostu uskomaan. Koska hänellä on tunteita ei voi hyväksyä ettei toisella todellakaan ole niitä. Eikö tällöin ole vieläkin taraumaattisempaa kerta kerran jälkeen kuulla ettei toinen tunne mitään sinua kohtaan? Ainakin minusta se olisi todella tuskauttavaa.
Osalla roikkujista kun tämä jätetyksi tulemisen tuska kestää viikosta viikkoon ja pahimillaan se on vuosia. Heillä on tarve keskustella jatkuvasti ja kaikki vain junnaa paikoillaan. On hyvin ahdistavaa kun toinen yrittää soittaa pahimillaan joka viikko, ja kun kaikki pitäisi tapahtua vielä hänen tunteiden heilahtelujen aikatauluun.
Ymmärrän että asiasta on syytä keskustella kun suhde päättyy, kertoa rehellisesti ne omat syyt miksi haluaa päättää suhteen. Mutta miksi toistaa samoja asioita jotka on jo kertaaleen sanottu, eihän sen toistaminen sitä miksikään muuta?
Kyllä tuo kysely on kun antaisi turhaa toivetta toiselle ja se roikkuminen pitkittyy ja jatkuu. Osa haluaa pitää kiinni siitä epärealisesta mahdollisuudesta - että jos sittenkin. Haluaa tuntea että toinen sittenkin välittää - siis jos tunetta ei ole niin sitä ei ole. Ryhtyä kaveriksi - sekin vaatii siltä toiselta jotain tunnetta ja sekin sisältää sitä läheisyyttä - halua ja välittämistä. Eikö tällaisen ihmisen olisi syytä hakea se tuki niiltä jotka aidosti ovat hänen ystäviään ja läheisiä. Jos se pelkkä puhe auttaa tai kysymys miten menee - eikö siihen riitä ihan kuka tahansa? Jos jätetyllä ei kerran ole mitää taka-ajatuksia tai edes toiveita yhteenpaluusta?
Minäkin opin aikoinaan tuntemaan yhden tytön jolloin alussa meni hyvin, mutta hieman pidemmän ajan jälkeen huomasin hänen olevan näitä "tunneihmisiä" jolloin hän ei ollutkaan sellainen kun kuvittelin. Olin siis ollut ihastunut omaan mielikuvaani en hänen persoonaan aidosti. Ihastus perustuu usein mielikuvaan ja ulkoiseen tekijään ja silloin suhde yleensä alkaa, mutta kun toisen persoonaan tutustuu oikeasti voi huomata ettei se toinen olekaan sellainen joksi hänet kuvitteli. Sellaisen suhteen jatkaminen olisi petollista ja täysin edesvastuutonta. Ja kun halusin antaa meille molemille tilaisuuden hakea oikea ihmissuhde itselle ja päätin jättää hänet. Alussa yritin kerta toisen jälkeen selittää ja keskustella, mutta aina sama homma hän tuntui kerta toisensa jälkeen menevän rikki kun kerroin että meidän suhde on ohi eikä minulla ole mitää halua jatkaa sitä. Vaikka yritin olla ystävällinen ja ystävä, aina se toive yhteenpaluusta kävi ilmi hänen puheistaan.
Sitten kun löysin uuden tytön, raivoava mustasukkasuus ja hän meni täysin vieraan ihmisen silmille, haukui ja huusi tytön yrittävän varastaa minut. Siis häh? Milloin minä oli hänen omaisuudeksi tullut? Eikö jos meillä oli ystävyys niin ystävä ilahtuu toisen onnesta. Ystävyys on kaksi suuntainen juttu. Mutta kun osa tunneihimistä kykenee ajattelemaan vain omia tunteita - ei sen vastapuolen.
Hänestä minä löysin liian aikaisin uuden koska hän ei ollut vielä toipunut. Mutta minähän olin ja valmis uuteen suhteeseen. Osalla ihmisiä kun toipuminen voi viedä vuosia, pitäisikö kohteen lakata elämästä ja syväjäädyttää itsensä siksi kun toinen toipuu? Kyllä se jättäjäkin väsyy siihen auttamiseen jos se jatkuu kohtuutoman kauan. Hänellä on oikeus ja halu jatkaa omaa elämää ja löytää se uusi ihminen rinnalle.
Olen ollut siis jättäjä ja jätetty, empatiaa siis osaan tuntea, mutta tiedän myös millä se tilanne vain pitkittyy ja miten pienistä asioista sitä saa turhia toiveita ja joka kerta kun huomaa ettei toive toteudu, sattuu yhtä kamalasti - kierre on valmis.
Olkaa siis ihmiset aina sen verran kohteliaita kun jätätte älkää jättäkö tilaa turhille toiveille - sillä sillä te vain pitkitätte toisen tuskaa.
Ihminen tuntee aina tuskaa kun hänen omat haaveet romahtaa eikä toinen tunne niin kuin toivoisi hänen tuntevan - tämä on ihmiselle tyypillistä, Kyky sietää pettymyksiä on yksilöllistä - mutta tuski kukaa siitä osaa ilahtua tai ettei se tuntuisi pahalta.
minut jätettiin ja aina kun näen ex:n kävelevän onnellisena uuden kanssa kääntyy puukko haavassa, mutta en usko että kykenisin aidosti olemaan hänelle ystävä ja kohtaamaan hänen onnensa. Kun alussa yritin soitella ja keskustella hänen kanssaan olen nyt itselle rehellinen - elättelin niitä toivetia- toivon siis hänen muuttavan mielen - ja joka kerran kun huomasin ettei näin tapahdu - sitä suurempi suru.
tämä on asia on kanssa sellainen, että jokaine ajattelee eritavoin. Ja ollaan niin erilaisia kuitenkin
kaikki. Minulla itellä on ollut avioliitto, olen ollut tota avioutumista ennen pitkään saman miehen kanssa.. 15v ainakin. Minua itseäni alkoi ahdistaa suhde. Mä jotenkin pidin miehestä ja paljon, välitin paljon, ja en saanut kerrottua että haluan eron. Odotin tilaisuutta kertoa asian.
en voinut kertoa silloin, kun hän tuli töistä iloisinmielin tai pe iltana tai la iltanakaa.
koska ajattelin, että tämä viestini satuttaa liikaa, kun tiesin että hän rakastaa ja paljon.
Mun ainut tie oli lähteä toisen ukon kanssa. Se sattui paljon minuakin. Tiesin, että
mies luottaa minuun. Nyt olen vuosien myöden tosta oppinut, että en petä, koska se osui oman nilkkaan ja kunnolla rysänpäältä ku uuden miehen tapasin:D. Sen opin, että enää en salaa tunteitani keltään. Enkä siedä pettämisiä ollenkaan. SE ON niin typerää..lapsellista. Kaiken jälkeen olen itse kokenut niin paljon vääryttä, ja saanu mieheltä selkääni, yms.. rankkaa on toipua kaikesta.
Minä en toimi tunteettomasti kenenkää kanssa. itse olen 6v ainaki ollut koukus mieheen jota en saa koskaa, tää on niin rankkaa elää tällä eteenpäin. kerranki löysi tai luuli kohtaavansa sellasen kiltin ihmisen, joka ei sitten mulle tullutkaa.. olen niin rikki tästä, väsynyt tästä.. sekaisin tästä.. et en löydä tietä eteenpäin. Siksi mä alkanu kuuntelee toisen osapuolenkin ajatuksia, vaikka en ite olekkaa kiinnostunut, se on rankkaa elää tollasta elämää kun toista kaipaa nii kipeästi ja haluaa kipeästi. en halua, että ketään joutuu yksin taistelee tunteistaan. Ja kyllä asian voi selittää sille toiselle niin, ett ei elätä toiveita että suostun tapamaan tai mitään suhteiita hänen/tämän kanssa.
Näin mä ainakin olen toiminnut, ja kaikkien kans on välit ok. Avioerostaki juteltii aviomieheni kans silloin, me selvitettii kaikki asiat, niin että me ollaa edelleen tyänä päivänä hyviä kavereita, vaikka petin, mutta se onkin se että on ollu luotettava aina toiselle.. mies tunsi minut niin hyvin, että tiesi että asia on ollu mulle vaikea kertoa, etten ole onnellinenja haluan eron. vietiin yhdes avioeropaperitkin. ja viel siltinkin joskus istuttii iltaa.. nyt on tietty jatkettu omaa elämäämme, mutta vieläki joskus kysytää kuulumisia.. kaikki ok.. eli kyllä ongelmista selvitään, jos osataan keskustella asioista. =)
Minut tuollainen tilanne repisi täysin rikki, masentuisin totaalisesti jos toimisin kun sinä.
Hirveää olis ajatella olevansa suhteessa vain koska toinen tulisi siitä onnelliseksi ja samalla olla itse onneton ja kärsiä olemisesta. Ei varmaan koskaan onnistuisi minulta. Ei sitten millään, sehän on kun tappaisi itsensä täysin henkisesti, jättäisi omat tunteet kylmästi huomioimatta toteaisi itselleen että itsellä ei ole oikeutta onneen tai tunteeseen eikä ole minkään arvoinen.
Miten voit jatkaa hakaajan kanssa, miten voit rangaista itseä niin paljon? Vihaatko itseäsi noin paljon että poljet oman ihmisarvon toisessakin suhteessa alas Wc-pöntöstä?
Siinä ole väärässä, sinä toimit täysin tunteetomasti sen kaikkein läheisemmän kanssa - oman itsesi- opi rakastamaa itseä- sillä toista ei voi rakastaa ennen kuin rakastaa itseään.
Ihan oikeasti sinulla on ensimmäinen velvollisuu itseä kohtaan ja muut tulevat vasta sitten. Itsesi kanssa ole koko elämän jokainen sekuntti ja muiden kanssa vain tietyn ajan.
"Siinä ole väärässä, sinä toimit täysin tunteetomasti sen kaikkein läheisemmän kanssa - oman itsesi- opi rakastamaa itseä- sillä toista ei voi rakastaa ennen kuin rakastaa itseään.
Ihan oikeasti sinulla on ensimmäinen velvollisuu itseä kohtaan ja muut tulevat vasta sitten. Itsesi kanssa ole koko elämän jokainen sekuntti ja muiden kanssa vain tietyn ajan."
Olipa harvinaisen fiksu ajatus tällä palstalla!
toi mun heikkous, että välitän liikaa muista. Mä olen sellainen, että en voi tai pysty
jatkamaan mtään asiaa, jos joku voi huonosti tai jos tiedän ett joku asia loukkaa jotakin
mä mietin ja mietin kauan et miten toimisin. et saisin tän asian hoidettua niin, ettei
se loukkaa.. tai paikattua jos olen jotan tehnyt kuten toi avioero päätös.
mulla oli pitkään huono omatunto, kun tiesin et oisin säästänyt miehen kertomalla
heti etten halua enää, kun menin pettämään.. se jätti sellasen haavan varmaa tälle,..
idioottimaisin teko multa mitä voi olla. enkä yhtää puolusta siltin itseäni tässä.
tyhmä olin kun en saanu sanottuu,...
Ja yhtä alentavaa käytöstä on jos toista kyttää ja väijyy.
Nimimerkillä kokemusta on:
Yks ukko otti mut kohteeksi, joka välissä törmäsin siihen, alkoi lähetteleen viestejä, pyrki puheille, seuraili, tunnusti rakkautta, roikui kodin lähellä, soitteli ym.
Helvetin pelottavaa. Aina kun katsoi ympärille se oli siinä, pelotti mennä yksin mihinkään koska ei koskaan tiedä mitä helvettiä kyttääjän päässä liikkuu....
Pakkohan sitä lähestymiskieltoa oli hakea.... ties millainen hullu toinen on... eihän normaali järjellä varustettu ihminen ahdistele toista jos se sanoo ettei halua olla tekemissä
provo.. miks se sit väijy.. teit ite jotain eka:D.. katos ku kaikkiin tarvitaa 2..:D
ihmisiä, jotka haluaa mustamaalata ja haukkua häneen ihastunutta ihmistä. Todennäköisesti vääristelet asioita minkä kerkiät.
Ihastumiseen tarvitaan että tuntee millainen persoona toinen on.
Jos toiseen on oikeasti ihastunut eikö silloin luonnollisesti halua että toisella on hyvä olla, vaikka se tarkoittaisi sitä että itse pitää siitä luopua.
Siitä kenestä oikeasti välittää niin sen hyvä olo on tärkeämpi kun omat mielihalut.
Joten tälläinen väijyminen on merkki mielisairaudesta, yleensä sellaiset juuri hyökkäävät kimppuun, käyttäytyvät väkivaltaisesti, raiskaavat tai jopa riistävät hengen.
Normaali järjellä oleva ihminen jättää toisen rauhaan hänen pyynnöstään eikä jatka sitä mikä on epätoivottavaa.
Huomautan että hakumiseski sen tekisi se että hänen henkilötietojaan alkaisin julkisesti levitellä.
Työtäni, johon kuuluu kohtelias tervehtiminen ja asiakaspalvelu. Se ei sisällä mitään henkilökohtaista eikä kohdistu yhteenkään asiakkaaseen yksilötasolla. Tehtäviin kuuluu hymyillä ja tervehtiä ihan kaikkia asiakkaita sekä vastata ystävällisesti esitettyihin kysymyksiin mitkä koskevat myytäviä tuotteita, autettava asiakasta jos hänellä on vaikeuksia ymmärtää esim käyttöohjeita tai vastaavia.
Olen siis kaupassa töissä, missä tämä kyseinen herra seisoo tuntikausia hyllyn takana ja liikkuu kaupassa perässä kun siirryn työpisteeltä toiselle, odottaa työpaikan ulkopuolella pimeissä nurkissa ja pyrkii puheille kun olen lähellä. On selvittänyt jotenkin minun nimeni, sivilisäätyni, kotiosoitteen ja puhelin numeron.
Jos yllyttämistä on hoitaa työnsä mahdollisiman hyvin niin sitten minä olen siihen syyllinen, sillä minä en edes aluksi sitä huomanut mutta työkaverit alkoivat kiusaamaan ja miehen käytös muuttuu yhä ahdistavammaksi, vaikka ole suoraan kieltänyt häntä soittamasta, kieltäytynyt puhumasta ja nykyisin jopa jättänyt hänet palvelematta ( työkaveri on tuuranut)
En kyllä ymmärrä miten joku ei ymmärrä kun sanotaan valitettavasti sinä et kiinosta minua, eikä minulla ole halua tutustua teihin persoonana.
tunteeton idiootti ;D
Se sattui aikoinaan, ( lähinnä itsetunto) mutta nykysin ajattelen että jos toinen ei olisi pettänyt ja meille ei olisi tullut ero niin en ehkä koskaan olisi tavannut nykyistä vaimoani joka on parasta mitä olen koskaan kohdannut elämässä.
Olen siis kiitollinen kaikesta sattuneesta, sillä ilman aikaisempaa kokemusta en ehkä koskaan olisi oppinut arvostamaan sellaista suhdetta mikä minulla nyt on.
Tiedän kuinka toista voi satuttaa enkä koskaa halua aiheuttaa sitä sille ihmiselle josta välitän.
Olen jo hyväksynyt sen ex:n ja minun välillä ei ollut mitään niin vahvaa että se olisi ollut sen este tai edes hidaste.
Tottakai toivon ex:lle että hän löytää ihmisen rinnallee jota hän voi aidosti rakastaa.
Mutta kyllä hänenkin on aika hyväksyä minä en sitä ollut enkä tule myöskään olemaan. Hän tiesi sen jo ennen pettämistä koska halusi pettää ja nyt edustan hänelle vain laastaria koska ei vain ole vielä löytänyt sitä ihmistä ketä aidosti rakastaa. Ei hän minua oikeasti edes rakasta - sillä jos olisi rakastanut ei hänellä olisi ollut mitään haluja edes mennä vieraisiin.
Ymmärrän hyvin jos hän haluaisi vain pyytää anteeksi ja saisi siksi rauhan huonolta omaltatunnolta joka on täysin turhaan, sillä sen teon ansiosta löysin sen timantin heinäkasasta.
Voisihan sitä koittaa selittää hänelle miten ison palveluksen loppujen lopuksi hän teki omilla valinoilla minulle.
polttomoottori on (keksitty) katkeruus, hän pitää siitä kiinni. Tai entisestä. Yrittäisin jutella kauniisti ja rauhallisesti, mutta ohjaisin käsittelemään tunteitaan asiantuntijan kanssa.
ei pidä toista jättää heitteille, pitää katsoa että hän selviää, on erilaisia ihmisiä olemassa.
toinen on heikompi toista. ei saa jättää oman onnensa nojaan. asiantuntijakin kysyy onko jutellu tästä toisen kanssa.. joo vastaat ett juu koitin mut joo.. eli oikeastaa ei ne auta tuolla mitenkään.
kyllä se toinenkin on vastuussa siitä että tää toinenkin selviää.. kuitenkaan pahaa ei tälle toiselle halua. entinen juttu kuntoon, ennen ku hakee uutta.. se on aviomiehen työ ja kaikkien työ-- ettei satuta siinä lomassa toisia johon ei siihen asiaan edes kuulu. jotenkin mä en voisi edes elää elämää eteenpäin röyhkeästi, jos entinen on viel elämässä ja se voi pahoin tän jutun loppumisen takia tai että sillä on paha olla tän asian kanssa. . mä en vaa voi tehdä niin, ett käännän selän.
luonnollinen asia kuitenkin toisaalta et erotaan ja jotenkin se on kahden ihmisen välinen juttu hoitaa asiat niin et ollaan jotenkuten sujut.. mis tahansa jutussa oikeastaa.. kaks tarvitaan kuitenkin et ne tunteet herää ja niit on vaikea tappaa ikuisuuksiin..
ja jos on muutaman kuukauden tapailun jälkeen jo vastuussa toisesta niin kynnys alkaa tapailla ketään ois varmaan aika kova.
itse oon näitä ikävöiviä jätettyjä.väkisinkin miettii että tekikö jotain ihan kamalaa ,vai miks ne tunteet muuttui ihan yhtäkkiä.
mut en jaksa jankata,en jaksa kysellä.
se toimii jos on toimiakseen ja ei toimi jos ei.
en syyllistä ketään jos tuntuu että asia pitää vielä jonkun kanssa selvittää.joskus todellakin tarvitsee,mutta läheskään aina ei.
Kaikessa rauhassa, meikäläinen jatkaa omaa elämää, suosittelen samaa myös EX:lle.
Muute se EX tulee nimeen silloin kun on entinen - pois pyyhitty - unohdettu - ei kaivattu
on se kyllä kummallista kun ihmisestä josta pitää tulee yhtäkkiä entinen-pois pyyhitty-unohdettu-ja muuta paskaa
samoin kun ihminen joka vätti rakastavansa ja löysi itsensä toisen miehen sängystä pillua jakamasta.
Kyllä ne rakkauden tunteet siihen kuolee jos toinen ne halusi tappaa.
Niin makaa kun petaa
samoin kun yhtä ihmeellistä on huomata että ihminen joka väitti rakastavansa löysi tiensä toisen miehn sänkyyn pillua jakamaan.
Kyllä ne tunteet kuolee kun toinen ne tapaa. Suurin petos minkä toinen voi toiselle tehdä.
Niin makaa kun petaa, turha omia tekoja ruikuttaa, valinta oli hänen
niin jää vain ajattelemaan aina että mitköhän se oli mitä teki.tai ei tehnyt.vai miksi?
Kyllä fiksu kertoo suhteen päättyessä selvästi miksi tai mikä meni vikaan. Niin minäkin tein, mutta kun toinen vuosenki jälkee roikkuu ja yrittää päästä iholle. Tilanne ei keskustelemalla muutu ja pientä rajaa miten voi toiselta odottaa "tukea" ja kuinka kohtelias sitä jaksaa tälläiselle roikujalle olla.
Jankaa ja jankaa, haluaisi uuden tilaisuuden, haluaa keskustella asiosta, ei suostu ymmärtämään. Mikä on ohi on ohi. Minä en HALUA toista yritystä koska en vain koskaan voisi luottaa häneen eikä minulla ole mitään tunteita toista kohtaan.
ainut joka taitaa ymmärtää ja toisista välittää, mä kuuntelen ja autan
kaikessa, en voisi jättää ketään yksin. jos näyttää että on vaikeaa.
en voisi itse elää elämääni. kyllä pystyy saamaan exästäkin hyvän kamun
jne.. mä ainakin oon saanut. kaikkien kanssa on paitsi yhden.
joka on samanlainen kuin te muut.. jutella ette osaa ja hoitaa juttujanne
niin että selviätte helpommin siitä. voi voi sentää..
On jutella ja rääpiä juttua jonka kanssa on sinut, joka ei vaivaa millään lailla. Märehtiä menneisyyttä, ei se kuule mitään muuta tai auta, mennyt on mennyttä.
Kaverit valitsen itse ja jos ex on havaittu huonoksi niin miksi siitä väenväkisin pitäisi ystävä saada. Jos ex:n kanssa olisi synkanyt olisi hän vielä nykyinen eikä ex.
Ei se kuule kaveriksi pääsy ole mitenkään vähemmän kriteerejä sisältävä. Luottamusta ja halua ja taitoa kuunella puolin jos toisin, toisen ajatausten kunnioitusta ja toisen tukemista, sitä ystävyys on. Jos nuo olisi löytynyt myös parisuhteesta niin miksi ex:stä olisi halunut erota ?
Koska minä en ole sosiaalihuolto, välitän antaa tukeani vain niille joista oikeasti välitän. Valta osa ihmisistä kuuluu sarjaan ei kuulu mulle ja vain läheiset on niitä joiden tunteista välitän.
Turha suun soitto ja asioiden vatvominen on vain ajan haaskausta ja täyttä paskaa.
Joten jos kerran olet ex:n kanssa hyvät kamut niin miksi ylipäätään erosit niistä ? Tuohan on täysin epäloogista.
Tuos sun juttu että pitää keskustella ex:n kanssa jotta selviää on täyttä paskaa.... sillä ei siihen kaikilla ole mitään tarvetta... useimmat haluavat kenties keskustella siitä korkeintaan niiden ihmisten kanssa joita pitävät oikeina ystävinä ja läheisinä. Ja kaikkia se ero ei edes vaivaa vaan se oli ihan ok juttu.
miten kaikki muuttui yhdessä yössä?
Ja mikä minussa on niin kamalaa...tuntuu että mut olisi valikoitu erikseen pois siitä kaverihommastakin,ja haluaisin tietää miksi...olen kait liian ujo ja negatiivinen,mutta haluaisin kuulla sen häneltä.ai miksikö? no tietää jatkossa miten vähän kehenkään kanattaa luottaa.
Miten kaikki on muuttunut yhdessä yössä?
Et ole ujo etkä negatiivinen. Sinulla on nyt vaikea aika ja osittain myös itsestäsi riippumattomista syistä. Tällaisissa tilanteissa muiden kuuluu olla tukenasi eikä valikoida pois mistään.
ihmisestä jonka kanssa haluaa olla ihmiseen jota ei halua nähdä.siinäpä kait se.
vai olikohan se aamu kun se asia muuttui en tiedä.
se olin varmaan minä joka mokasin jotenkin,taas.liioilla selittelyillä.tai tyyppi sai jotain olennaista luonteestani selville.mikä ei muuten ole siinä niin olennaista.
mutta liikaa läsnä.
mitä tulee tukena olemiseen,ei se mene niin.on sitä muillakin vaikeaa,monilla.
olisi kyllä kiva jos olisi.mutta mulle taitaa monet asiat olla niin vaikeita,että kukaan ei jaksa,enkä sitä vaadikkaan.auttaisi sekin jos olisi joku joskus jotenkin :).ei tukena välttämättä,mutta siinä.
Eroa saatetaan miettiä pitkään ennen sen ääneen lausumista, vasta kun ihminen on itse varma omista tunteistaan ja siitä mitä hän haluaa kertoo hän ensimmäisen kerran siitä toiselle. Koska ihmisten tapa kommunikoida on erinlainen ja tapa tehdä omia päätöksiä ja ratkaisuja on myös, sen kunnioittaminen on äärimäisen vaikea haaste jokaiselle.
On olemassa sinun mielipide, minun mielipide ja sitten se oikea, josta kukaan ei tiedä varmuudella sitä oikeaa, mutta jokainen olettaa sen oman mielipiteen olevan sellainen ja toisen väärä.
Eropäätös on siis toisenpuolelta lopullinen ja loppuun käyty kun toinen sen vasta saa "työn alle".
Juuri tämä eriaikaisuus ja ihmisten erinlainen tapa käsitellä omia tunteita tuo niitä haaksirikkoja. Toinen haluaa käydä ne ihan yksikseen läpi ja toinen haluaa käydä ne kavereiden kanssa. Kumpikin on YHTÄ OIKEA TAPA ja soveltuu jokaiselle omalla lailla. Ei ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa miten ne pitäisi käsitellä, sillä jokainen hakee sen oikea itselleen.
Se mikä helpottaa toista saattaa ahdistaa taasen toista. Toiselle on helppo kävellä eteenpäin muistelematta vanhaa ja toisen on vaikea luopua siitä vanhasta ja turvallisesta tutusta elämästä.
Koitahan jatkaa elämää ja keskustella asiat halki sellaisen kanssa joka välittää ja kuuntelee. Ex:si ei selvästikkään halua sitä olla sinulle, sillä siihen vaaditaan jo tiettyä läheisyyttä ja välittämistä.
Kun välittäminen loppuu ja tilalla on vain välinpitämättömyys = olet ihminen joka ei merkitse mitään niin silloin halua auttaa on ohi. Tämäkin on normaali inhimmilllinen piirre ihmisessä, se rima on toisilla korkeammalla kuin toisella.
Sen kuuleminen miksi, saattaa vain aiheuttaa vieläkin pahemman mielen. On toki fiksua ex:ltä olla mielummin hiljaa kun sanoa sellainen minkä tietää aiheuttavan vain lisää tuskaa toiselle, yhdenlaista hienotunteista toimintaa tämäkin. Valehtelu ja asioden pehmittäminen ( siis edelleen valehtelua) on yhtä tuomittavaa myös tälläisessa tilanteessa kuin muissakin tapauksissa. Todellisuudessa haluaisti kuulla ettei teidän suhde ollutkaan mitenkään huono ja kun kuulet toista menet vain enemmän rikki. Isompia paskiaisia ovat ne jotka antavat toiselle turhia toiveita vaikka tietävät sen olevan täysin mahdotonta tai täyttä paskaa, ja näin pitkittävät toisen eronkäsittelyä ja lisäävät vain tuskaa.
Usko huvikseen, Et todellisuudessa halua edes kuulla totuutta vaan ainoastaan saada vahvistuksen omille toiveille. Sitä kutsutaan inhimilliseksi reaktioksi. Jokainen on sen kokenut joskus jossakin tilanteessa, siitä pääsee eroon ajan kanssa. Ero on ollut vastoin sinun tahtoa, jolloin koet eron vääränä tai vääryytenä tai ettei se mennyt niinkuin sinä sen tarkoitit. Mutta niinkuin parisuhteessa niin erossakin siihen valssiin tarvitaan kahden yksimielinen päämäärä, joka useimmassa erossa puuttuu. Toinen haluaa vasemmalle ja toinen oikealle, aina kun liikutaan toisen toivomaan suuntaan loukkaa se toista. Joten ainan toinen kokee tilanteen ahdistavana. Kuka pystyy sanomaan kumman toive on se joka on se OIKEA.
Joten koitahan piristyä, ei se elämä pääty yhden ihmisen menettämiseen aina niitä uusia tulee tilalle.
Luottamus on sellainen, joka kehityy ajan kanssa ja sen voi menettää vain kerran. Joten tuskin kukaan luottaa toiseen kovinkaan helposti ennen kuin se toinen on tehnyt töitä ja ansainnut sen luottamuksen. Jatkon kannalta sinun kannattaa miettiä mitä ominaisuuksia ja tapoja sinä arvostat toisessa ihmisessä, äläkä vaadi toiselta koskaan sen enempää mihin itse kykenet. Muista kuitenkin et voi koskaan luottaa kenenkään muiden tekemisiin niin paljon kuin itseesi ( omat valinnat on 100 % vain sinun hanskassa) ja kukkaan ei tee yhtäkään päätöstä vain toisen toiveiden mukaan vaan aina omien. Se että toisen toiveet ovat yhden suuhtaisia sinun toiveiden kanssa tekee sen elämän mukavaksi. Ihminen pettyy aina kun toisen toiveet ovat erinlaiset kun omat toiveet. Koitahan löytää se uusi ihminen jonka toiveet on samanlaiset tai ainakin saman suuntaiset kuin omasi, sillä selvästi ex:n toiveet eivät sitä ole. Rikot itse siis itseäsi vain lisää jos et päästä irti tai elät mennessä tai ajattelet mennyttä.
Koitahan ajatella jos menneisyys oli sinusta hieno ( vaikka toisesta se ei olisi ollut ) niin eihän se estä sinua löytämästä toista ihmistä jonka kanssa myös tulevaisuus on hieno.
Eniten sinua tuntuu loukaavan se että ne hetket mitkä sinä koit positiivisesti niin toinen on saatanut kokea sen negatiivisesti. Kyse on varmaan enemmän siitä että ego saa kolahduksen, siitä kyllä toipuu.
Jokainen meistä kokee sen aika ajoin, eikä siihen maailama kaadu. Semppiä vain sulle, oman itsesi tähden päästä vanhasta irti, sillä juuri se vanhan vatvominen rikkoo sinut, jatka siis eteenpäin ja uusiin haasteisiin
joo,ja toisille muut ihmiset merkitsevät enemmän kuin toiset.
en usko huvikseni.vain sitä että suhteet eivät kannata,ei kannata yrittää,selvästi se mikä riittää minulle ei riitä kellekkään muulle.
kyllä haluan tietää totuuden.jos en tähän mennessä ole kelvannut kellekkään,haluaisin tietää syyn miksi en.miksi en koskaan kelpaa.
tuntuu siltä kuin kaikki muut tietäisivät syyn,mutta kukaan ei kiusallaankaan sano.
kyllä olen ajatellut että se mikä tuntui itsestä kivalta oli toiselle pelkkää paskaa.joo eihän se kivalta tunnu.mutta olen aika tottunut siihen.
se mikä ottaa päähän on taas yhden ihmisen menettäminen.minulle ei kivoja ihmisiä satu kohdalle kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa.ja teen jotain jolla mokaan ne jutut aina.
en ymmärrä miten kellään on varaa sanoa toiselle ei,en tarvitse sinua enkä tule koskaan tarvitsemaankaan.
ja keittiöpsykologisointi ei nyt yleensäkkään muutenkaan auta mihinkään......järkeistäminen ei ole kovin hyvä defenssimekanismi.......
käsket kunnioittamaan ihmisten erilaisia käsittelytapoja,mutta minun käsket unohtaa ja mennä eteenpäin?
ja niin,ei ole ketään muuta kelle puhua.jos olisi niin hittoako täällä roikkuisin.
ja päätöksistä...minulle ne ovat niin vaikeita että muiden mielipiteet vaikuttavat vähän liikaa.unohdan aina,että muut eivät tiedä tai muista kaikkia päätökseen vaikuttavia asioita minun kannalta.jos joku näkee minut positiivisemmin kuin itse näen,niin ajattelen että se tietää paremmin mikä minulle sopii.
ja luulin että toiveet olivat yhdensuuntaiset,eivät olleetkaan...vastaisuudessa en ota mitään riskejä noiden asioiden suhteen.eli luvassa on kovin yksinäinen elämä.
Juuri järkeistäminen on ainut keino selvitä. Jotta voisi ymmärtää tulee järjellä analysoida sekä omat että toisen ratkaisuut sekä niistä seuranneet seuraamukset. Tunteella tulee se oma tunne mukaan ja alkaa selittelee itselle asioita parhainpäin.
Hyvin usein ne voimakkaat tunneihmiset ovat niitä joiden kanssa on pidemmälle päälle tosi raskasta seurustella, tunteet menevät kuin vuoristorataa.
Mikä on tänään ihkua aiheuttaa huomenna pahaa mieltä, siinä tulee hulluksi ja haluaa juosta karkuun ja lujaa.
Nyt sanon suoraan, koska itse tätä pyysit, olet ainakin minusta luonnut mielikuvan hyvin tunteelisesta ja tunneperäisesti reagoivasta ihmisestä. Alussa sellainen persoona on kiehtova mutta pidemmän päälle sellaisen läheisyydessä on todella raskas olla. Järkeä mihinkään päätöksiin ei saada vaan kaikki perustuu juuri sen hetkiseen tunnetilaan.
siinäpä mielikuvaa sinulle kerrakseen herra x.
en minä sinun sanomisistasi pahastu,miksi pahastuisin tuntemattomien analyyseistä.ärsyttää tuollaiset kaikkitietävät "muka-älyköt".niiden neuvoista en koskaan ole hyötynyt hevon häntää.
järkeistele sinä siellä sitten,ehkä se on sinulle juuri sitä oikeaa ajattelutapaa.
MUTTA ÄLÄ TUPUTA SITÄ MUILLE.Kunnioita muiden tapaa ajatella,hei...
ei kannata sanoa ettei ikinä enää halua.. jne.. elämä vie eteenpäin, tulee uudet pettymykset, voi jossain vaiheessa tulla mieleen ne elämän ihanimmat ajat.
nyt voi tuntua pahalta ja kamalalta, mutta ei voi sanoa ettei enää koskaan.. ihmmiset muuttuu.. elämä vie.. voi tapahtua mitä vaan. vannomatta paras:D..
Minähän kerroin vain oman vaikutelman minkä sinun kirjoitukset tuovat sinusta, en muuta. Kerroin myös oman näkemyksen asioista yleensä näissä erohommeleissa ja irtipääsyssä. Kirjoitukset tekivät vaikutelman olet ylitunteellinen ja siksi monista miehistä et sovellu pitkään parisuhteeseen. ( aika monen miehen mielipide)
Osa ihimisistä kun miettii miltä tuntuu ja loukaantuu kun kuulee sellaista mitä ei halua kuulla pitäen sitä vääränä. Koska minulla on ollut pari tämän kaltaista sekä seurustelukumppanina ja ystävinä niin tiedän mikä sai minut haluamaan lopullisesti eroon tämän tyyppisestä ihmisestä. Minun virheeni on että ihastun hyvin tunteelliseen ihmiseen ja kun hieman aikaa kuluu huomaan että tälläiset ihmiset ovat erittäin raskaita. Koska toista ei saa yrittää väkisin muuttaa (jos edes onnistuisi) niin ainut vaihtoehto on lähteä karkuun jos ei halua pilata koko elämää.
Jos otetaan 100 ihmistä niin heillä jokaisella on oma mielikuva siitä yhdestä ja samasta henkilöstä ja jokainen on yhtä oikea.
niin.ei ole kivaa kuulla,että voi pilata jonkun "koko elämän".
ei vaan....en ole ylitunteellinen mielestäni.ainakaan sen ylitunteellisempi kuin se mieskään.
ehkä noi viestit oli joo.
ilmaisen tunteitani myös,joo.ennemmin en ilmaissut.ilmeisesti olisi kannattanut seurustella silloin,olisin varmaan ollut ihanteellinen seurustelukumppani.paitsi silloin oli muita ongelmia.mutta ei niin näkyviä joten ne eivät sitten varmaan olisi haitanneet.
tjaa.no sitten ei olla raskaita seurustelukumppaineita ja ollaan yksin,jos suurin osa miehistä ei tajua omaa parastaan ja ihastuu tällaisiin idiootteihin.minen jaksa enää tulla hylätyksi.