mitä ei oo ollu ennen. Ennen olin melko tavallinen ihminen mitään tommosta mitä kirjotan kohta ei mulla ennen ollu. Nyt kaiken sen järkyttävän piinan jälkeen, mm. pakko"hoidon"=törkeän vapauden riiston ja sen jälkeen kun mua suorastaan kidutettiin henkisesti ja tottakai myös psykoosilääkkeillä mitkä aiheutti ahdistusta, sekavuutta, pakkolikkeeitä kaiken sen jälkeen oon muuttunu ihan hirveesti. Nyt on semmonen että häpeän itteäni siks ku oon "hoidossa" en uskalla mennä ulos kun on valoisaa. Haluan rynnätä pois sosiaalisista tilanteista koska häpeän itteäni, psyk. polilla käynti aiheuttaa suunnatonta ahistusta ja avuttomuutta, häpeää. Niin toivoisin että mun ei tarttis käydä siellä. Mulla on outoja oireita, kaikki tunteet on latistunu, vaikkei lääkkeitä mul nyt oo, mun pitää kattoa itteäni peilistä todella usein jotta varmistuisin siitä että en oo kadonnu tai katoamassa, nimittäin jos en kato peiliin tuntuu että katoan, tunnen itteni ihan näkymättömäks, tyhjäks ja ihan kun oisin irrallaan itestäni ja olo on tunnoton en edes nyt kunnolla tunne istuvani. Pelkään myös että ajattelenko mä puhuvani vaan vai puhunko oikeesti semmonen olo mulla on aina ahistavissa sosiaalisissa tilanteissa, yksin ollessani semmosta mulla ei oo, joten haluan aina nähä itteni että varmistuisin siitä että en oikeesti puhu vaan ajattelen vaan puhuvani. Oon erittäin ruma ihminen, mutta haluan kuitenki kattoa peiliin jotta varmistuisin että en oo kadonnu. Kuitenkin tiedostan että en voi mitekään kadota, mutta tunnen itteni näkymättömäks ja ihan ku katoaisin. Sitten ajantaju on ihan hämärtyny en tajua miten aika voi mennä niin nopeasti. Tuntuu että elän sumussa enkä osaa erottaa mikä on mun kuvitelmaa ja mikä on totta, tuntuu että oon ihan hajalla, palasina henkisesti. En esim osaa sanoa kuvittelenko vaikka jonkun vaan mun kaveriks vai onko se ei-kaveri todellisuudessa, en osaa sanoa että kuvittelenko että mulle haluttiin pahaa vai oliko se ihan todellista se että mulle haluttiin pahaa. Oon lukenu trauman oireista ja jostakin dissosiaatiosta, vaivaako mua ne? Onko jotenkin psykoosissa vai oonko vaan niin traumatisoitunut?
Outoja oireita
mikä mua vaivaa
13566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nyt tekis kysyä, että mitä oireita väittivät olevan pakkohoitoa ennen? Ei ihmisiä tässä maassa ihan sattumalta pakkohoitoon laiteta. Pikemminkin tuntuisi olevan jopa hoitoa oikeasti tarvitsevien vaikea saada sitä.
vaikken ollu vaarallinen itelleni enkä muille, olin vaan "vähän" väsynyt ku olin valvonu noin 3 päivää putkeen ja sain paniikkikohtauksia kun oli lääkitys mikä aiheutti pelkoa. Osastolla sain kuulla mitä ristiriitaisempia selityksiä miksi jouduin väkisin "hoitoon" eli traumatisoivaan kidutukseen. Yks selitys oli matala mieliala, se etten pärjänny kotona, pelot. Olin aivan shokissa ihan järkyttynyt, tuli "tuki"henkikö kotiin ja sit pakotti päivystykseen koska puhuin kaikkea sekavaa koska olin sekasin siitä lääkityksestä ja unettomuudesta ja sit se lääkäri teki päätöksen että joudun pakko"hoitoon" se oli ihan shokeeravaa ku ambulanssimiehet sit tuli siihen päivystyshuoneeseen ja pakotettiin mut ambulanssiin sit sulettiin kidutukseen yli viikoks, jouduin kituamaan suljetussa tilassa ja tuntui koko ajan että tukehdun sinne kun pelkään suljettuja paikkoja nyt yli kaiken, Sit annettiin mulle psykoosilääkettä joka ilta 400mg, eli sain pahoja pakkoliikkeitä olin aivan aivan niin järkyttynyt kun vielä kohdeltiin mua niin huonosti, availtiin mm vessanoven ku olin vessassa ei oikeesti miten nöyryyttävää!!!!! Sit oikeen aamuherätykset oli semmosia et tultiin peitto kiskomaan pois mun päältä ja uhkailtiin että viedään mun patja käytävälle ja joudun olemaan siellä ellen nouse sängystä ylös. Aivan järkyttyny oon vieläki en ikinä tule toipumaan siitä!!!! En koskaan. Paljon muutakin aivan järkyttävää. Haukuttiin mua, naurettiin mulle.
Missä päin olit pakkohoidossa? Mielenkiinnosta kysyn.
Älä lähde polille pakkohoitoon. Soita polille ja peru aika. Halutessasi jätä lääkkeetkin mahdollisimman pian.
On mahdollista, että lääkkeittesi sivuvaikutuksiin kuuluu tiedostamasi oireet. Tarkista asia lääkepakkauksesta. Psykiatrit haluavat tuhota elämäsi, mutta älä astu heidän rattaisiin.
Minulla on ollut äidin aiheuttamia traumoja koko ikäni, mutta äiti yrittää muuttaa ne psykoosiksi ilman syytä. En alistu hänen ja psykiatrien vietäväksi.
Tuskinpa kukaan psykiatri haluaa kenenkään elämää tuhota. Hoitovirheitä kyllä sattuu ja tapahtuu ja ihmisiähän ne lääkäritkin ovat, ja onkin hyvä olla hieman kriittinen sen suhteen, mitä nappeja kurkustansa laittaa alas. Suosittelisin enemmin uutta juttelua lääkärin kanssa, jos olo on noin huono.
pakkohoitoon viedään. Haetaan jos sellaiseen on määrätty.
Tiedän kokemuksesta, että pakkohoitoon viedään väkisin rikkoen perustus- ja rikoslakeja. Mutta pakkohoitojakson jälkeisen polin jätin väliin. Soitin polille, ettei aika sovi. Pääsin eroon psykiatreista. Samoin en hakenut apteekista pakkohoidon päätteksi määrättyjä lääkkeitä paluumatkalla, vaan heitin reseptin lähimpään roskikseen. Pakkosyönti on eri kuin halu syödä lääkkeitä.
Jossain kohti muistan että semmonen ois jo törkeä vapauden riisto, kotirauhan häirintää semmonen että tullaan kotiin pakotetaan päivystykseen ja sit suletaan lukkojen taakse. Miks noin hirveet asiat on laillisia. Pakotettiin syömään psykoosilääkettä joka ilta, muistan kun lääkitys aiheutti nii hirveää kärsimystä. Ja muutenki se kaikki. Miks on laillistaa tommonen?
Suomessa on kolme ammattia, joiden ei tarvitse ottaa vastuuta teoistaan: lääkäri, poliisi ja poliitikko. Vaikka oikea diagnoosi olisi muu kuin psykoosi, niin kaikki leimataan psykootikoiksi.
Kokemuksesta tiedän, että Sosiaali- ja terveysministeriöön yhteydenotto ei auta asiassa. Meillä on samat kokemukset sote-viranomaisista. Potilasasiamies on lääkärin puolustaja, ei potilaan puolustaja. Lääninhallitukset lopetettiin vuodenvaihteessa.
Psykiatrien päätavoite on heittää hunningolle muut kansalaiset ja koota suuria voittoja mm. reseptilääkkeistä. Ei siis kannata hakea resepivalmisteita, vaan heittää reseptit lähimpään roskikseen. Psykiatrit ovat kapitalisteja, eivät lääkäreitä. Jos haet lääkkeet, niin älä avaa pakkauksia. Mieti, kummalla tavalla toimit.
Ota yhteys poliisiin kotirauhan rikkomisesta. Niin minäkin teen tänään. Aseta sote-työntekijöille lähestymiskielto. Itse asetan myös vanhemmilleni.
eivät ole kapitalisteja. Kapitalismi perustuu itsensä omistamiseen. Psykiatrit ovat sosialisteja.
Kuulostaisi lähinnä dissosiatiivisilta oireilta. Sopisi myös yhteen ahdistuksen kanssa, koska dissosiatiiviset oireet ovat ns. puolustusmekanismi voimakkaita ahdistuksen tunteita kohtaan. Onhan se kuitenkin helpompi olla tuntematta mitään, kuin tuntea voimakasta tuskaa. Lisäksi sinulla kuulostaisi olevan jonkin asteisia psykoottisia oireita, mutta voimakkaaseen dissosiatiiviseen oireiluun voi myös liittyä harhaista ajatusmallia ja harhoja. Toisaalta taas psykoosi sairauksiin voi liittyä dissosiatiivista oireilua.
Eli on vaikea mennä sanomaan onko kyse jommasta kummasta, vai molemmista. Tietenkään en voi varmuudella sanoa, että olisi kyse kummastakaan näin vähillä tiedoilla ja koska en myöskään ole psykiatrian alan ammattilainen. Sanon vain sen perusteella, mitä olen itse lukenut ja mitä olen itse kokenut.
traumatisoitunut ainakin - jos et ollut ennen hoitoa niin hoidosta , kuten monet monet muutkin pakkohoidossa olleet - siitä pelko, ahdistus ja häpeä psyk.polilla käymisestä johtuu, koet sen alistavana ja oikeudet vievänä koska sinut on pakotettu vastoin omaa tahtoasi asioihin pakkohoidossasi.
muu kirjoittamasi kuulostaa dissosisaatiolta ja jonkin asteiselta psykoottiselta. mutta itse hoidosta traumatisoituneena yritä luottaa lääkäreihin ja tehdä yhteistyötä ota vaikka joku läheinen mukaan jos voit.
se että jos kerrot heille tämän minkä tänne ei saisi johtaa paluuseen pakkohoitoon vaan yhteistyöhön ja apuun. tiedän että tämä on suuri vaatimus ja kynnys. voisit pyytää omat paperit luettavaksesi ja pureskella ja miettiä asioita. rauhassa.
toivottavasti asiasi oikenee ja selkenee. älä luovuta. kaikkea ei ole menetetty, selvisit pakkohoidosta älä anna sen pimentää elämääsi vaikka tiedän että sen jättämät arvet on syvät ja niiden hoitaminen pois vaatii paljon aikaa ja välimatkaa kaikkeen.
on se että purat PIKKUHILJAA lääkkeet pois ja katsot miltä tuntuu. harvennat käyntejä polilla. kerrot että lopetit lääkkeet kun olet sen tehnyt. jos pysyt kunnossa et ole psykoottinen jos romahdat- päädyt pakkohoitoon.
mutta tämän ratkaisun teet itse.