Olen ollut kuntoutustuella 3 v. syyskuun loppuun asti. Syynä keskivaikeasta vaikeaan vaihdellut masennus. Elämässä on ollut useita "kohellusjaksoja" jolloin tullut tehtyä suuria epärealistisia ratkaisuja, jotka ovat johtaneet uudelleen masentumiseen. Nyt kun nämä kohellukset uusi hoitava lääkäri tunnisti maniaksi ja sairauteni 2-suuntaiseksi mielialahäiriöksi, ja uusi jatkohakemus viime kesänä lähetettiin tämän diagnoosin perusteella, vakuutusyhtiö sekä kela päättivät että olen tervehtynyt siinä määrin, ettei kuntoutustuen maksamiselle ole enää perusteita.
2 lausuntoa on lähetetty ja niissä kuvaillaan vaikea masennuskausi, joka edelleen on meneillään. Lääkitys 45 mg mirtatsapiinia, ja lisäksi Lamictal 50 50mg/vrk. Mikä hemmetti tässä meni pieleen? Työkyvyttömyys on arvioitu 1.10.2009 - 31.12.2010. Putosin työmarkkinatuelle, ja nyt on pelko perseessä lopullisesta syrjäytymisestä, kun tm-tuki ja yl.asumistuki ovat yhdessä 500 e/kk ja vuokra on 440 euroa. Asia on menossa muutoksenhakuelimiin, missä käsittelyaika on puolisen vuotta ja vain pieni prosenttiosuus päätöksistä muuttuu siellä. Itsariajatukset ovat jatkuva seuralainen, ja joka talvi on muutenkin edellistä raskaampi. Pelkkä lumentulo lamaa niin etten postilaatikolle mene, kahvia kittaan ja toljotan koneen näyttöruutua ja katson ajan hidasta kulumista sen kellosta.
Onko teitä muita samassa tilanteessa? Miten saatte jaksamusta elämään ja miten asiat ovat järjestyneet? Toimeentulotukihakemuksen sain väsättyä, voimille otti, mutta toivottavasti se kannatti. En jaksa tätä pompotusta enää kauaa.
2 lausuntoa on lähetetty ja niissä kuvaillaan vaikea masennuskausi, joka edelleen on meneillään. Lääkitys 45 mg mirtatsapiinia, ja lisäksi Lamictal 50 50mg/vrk. Mikä hemmetti tässä meni pieleen? Työkyvyttömyys on arvioitu 1.10.2009 - 31.12.2010. Putosin työmarkkinatuelle, ja nyt on pelko perseessä lopullisesta syrjäytymisestä, kun tm-tuki ja yl.asumistuki ovat yhdessä 500 e/kk ja vuokra on 440 euroa. Asia on menossa muutoksenhakuelimiin, missä käsittelyaika on puolisen vuotta ja vain pieni prosenttiosuus päätöksistä muuttuu siellä. Itsariajatukset ovat jatkuva seuralainen, ja joka talvi on muutenkin edellistä raskaampi. Pelkkä lumentulo lamaa niin etten postilaatikolle mene, kahvia kittaan ja toljotan koneen näyttöruutua ja katson ajan hidasta kulumista sen kellosta.
Onko teitä muita samassa tilanteessa? Miten saatte jaksamusta elämään ja miten asiat ovat järjestyneet? Toimeentulotukihakemuksen sain väsättyä, voimille otti, mutta toivottavasti se kannatti. En jaksa tätä pompotusta enää kauaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on väärä laskelma tai laskettu väärin. Ei voi olla niin, että kaikki tuet ovat 500e ja vuokra on 440e?
Sosiaaliturvan pitää taata että käteen jää 417e/kk kun ensin on vähennetty asumiskulut. Joko asumistuki tai toimeentulotuki tai molemmat paikkaavat vajeen niin, että jää n 400 e elämiseen. Otapa yhteys sossuun/kelaan. Voi katsoa itsekin tt.tuki ja asumistukilaskureilla mihin sinulla on oikeus.
Vuokra on mitä on, yl. asumistuki 188 ja työmarkkinatuki 410 e/4 vkoa. Jos ei eräs läheinen olisi huolestunut ja auttanut ja patistanut hakemaan toimeentulotukea kunnasta, toljottaisin kai vieläkin ja tuskailisin rahapulassa. Päätöksen pitäisi tulla ensi viikolla, ja n. 300 euroa kai on vaje. Mutta loka-, marras- ja joulukuun kituutin tuolla kuudella kympillä, laskuja jäi rästiin jne. Tilannetta ihmettelevät jopa minua hoitava taho, sos.tt ja läheiseni. Ei tällaiseen pompotukseen tarvisi kenenkään joutua, siis tt-tukikierteeseen, jos hoitavan lääkärin arvio on: työkyvytön. Onneksi tt-tukihakemus tammikuulle otettiin käsittelyyn tämän päivän tilanteen perusteella.
Se vaan on kurjaa, kun tuo tuki hoitavan lääkärin mielestä on selviö, siis kuntoutustuki, niin sitä yhtiö pihtaa. Ja papereista selviää, että työkykyni on huonompi kuin ennen.
No, jospa v. 2010 olisi se puhdas pöytä ja meille kaikille koittaisi helpommat ajat.
Hei ystäväiseni, ollaan samassa venheessä.
Olen nyt työkyvytön työnhakija työkkärissä ja sairausloma jatkuu ja toinen eläkehakemus meneillään.
Työmarkkinatuki 410€, asumiseen menee 110€.
Tosin nyt en ole Kelan työmarkkinatukea edes vielä saanutkaan koska putosin uudestaan työkkärin syliin.
Tai Te-keskushan se onkin.
Mieti, 300pv sairauslomalla ja nyt kun hakee työmarkkinatukea niin saa palkinnoksi 5 päivän "paastojakson", ennekuin voidaan ruhtinaallinen 206€ maksaa.
Ja sitäkään ei kuulu eikä näy.
Olet optimistinen ja toivot 2010 parempaa, niin minäkin.
Itse olen 53v nainen ja väitän että viidentoista vuoden työttömyys/työllisyys/kurssitusrumba laukaisi tilanteeni niin että repesin pahasti.
Varmaan olen henkisesti heikko, mutta kaikki suojamuurit ovat ympäriltäni kadonnet ja viimeisin vika oikea frendi poistui kaksi vuotta sitten.
Sytyteään tähtisadetikku, kuvittelen työntäväni sitä Kelan mimmin persuksiin tai sen ryhmän kaikkiin peräreikiin jotka eväsivät eläkkeeni :))))
Ei ihminen loputtomiin vastoinkäymisiä ja mätkyjä voi vastaanottaa luhistumatta tai sairastumatta. Sitä jää lopuksi henkisesti kitumaan johonkin välitilaan ja on kuin eläväkuollut eikä jaksa itseään hoitaa minkään verran. Ja kaikki vähä toimeentulo ja sen anominen tehdään niin työlääksi, että voimat riittävät tasan päiväksi kerrallaan. Kun ihminen ajetaan tarpeeksi huonoon jamaan taloudellisesti, ei lopulta ole mitään hoitomuotoja tai lääkitystä mikä auttaisi ahdistukseen.
Olen itse mieshenkilö enkä 10 vuotta sitten uskonut, että näin iso laiva uppoaisi. Tuli puolison sairastuminen, kuolema ja yhteisen yrityksen kaatuminen samaan rytäkkään. Se oli minun millenium. Kyllä kai sairaus oli silloin jo taustalla ja vaikeuksia oli sekä työssä että yhteiselämässä, mutta lopulta yksin jääminen oli se mikä laukaisi raketin kohti helvettiä.
Koti on se viimeinen linnake, josta ne viimeiset voimanrippeet repii. Minulla on paljon huonekasveja, joiden kasvun ihme antaa jotain uskoa paremmasta varsinkin kun kevät koittaa. Jos joudun rahan puutteen vuoksi vielä luopumaan asunnostani - vaihtoehtona asuntolapaikka, ns. "Tippala" jonne en raittiuteni (viina jäi pois viime manian jälkeen) niin silloin lähden pois suosiolla. Nyt menee taas synkistelyksi, mutta kiitos vastauksestasi, ja kyllähän kaikenlaiset ilkeydet tulee väkisinkin mieleen kun elämä on kuin takoisi päätään seinään. Se tähtitikku noin kuvitelmana ei loukkaa ketään, mutta antaa sitä pahaa sisua, jolla taas pääsisi edes metrin eteenpäin.
Toivon, että kohdallesi osuu onnenkantamoinen tai että raha-asiasi lähtevät muuten rullaamaan niin, että elämä on taas elämisen arvoista.
Lääkekulut ja lainanmaksu, jotka yhdessä tekevät reilun satasen kuussa. Eli käteen jää 500, josta sitten olen maksellut vuokran, ruuan, internetin... Mahdoton yhtälö, mutta eipä ole enää säästöjäkään... Mutta en vingu enempää, vaan toivon muilta neuvoja, mistä valoa tunneliin - muuta kuin vastaan tulevan tavarajunan lyhdyt.
Ja myös ennuste, voiko bipo toipua sairaudestaan kokonaan vai onko seuraava liikku pysyvä työkyvyttömyyseläke? Oma lääkäri sanoi, että sairauden kanssa voi oppia elämään. Sitoutuminen lääkehoitoon, pitkäaikaiseen terapiaan, raittius... Miten te muut olette kokeneet kaksisuuntaisuuden ja onko joku vielä palannut työelämäänkin?
Kaikki viestit tervetulleita.
ollut päivääkään pois. Huonommaksi asiat vain menisivät jos ei olisi säännöllistä elämänrytmiä ja työ tuo elämään sisältöä muutenkin ja toimeentulon. Helppoa se ei aina ole mutta periksi en ole antanut. Ja kyllä se tosi on että tämän kanssa pärjää jos vain pitää elämänrytmin säännöllisenä, ei ratkea ryyppäämään, lepää tarvittaessa ja muistaa ottaa lääkkeet vaikka joskus tuntuisi ettei niitä tarvise. Pienin askelin eteenpäin ja tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen.
Ja teille kaikille, oikein valoisaa uutta vuotta ja voimia elämään.
hei,
mitkä olivat eläkeyhtiön selkeät perusteet siihen, miksi hylkäsivät hakemuksen?
oliko vika muodollinen eli diagnoosissa, ajankohdissa tms, vai sisällöllinen, jolloin hakemuksen sisältö ei riittänyt puoltavaan vastaukseen?
Selvitä nämä syyt ja pyydä lääkäriltä uusi korjattu B-todistus, jonka lähetät eläkevakuutusyhtiöön ja teet samalla pyynnön päätöksen oikaisuun.