Aasin siltana tuolta steveco-ketjusta.
Siellä eräs kirjoitti luottamusmiesten olevan tyytyväisiä sivustaseuraajia kun kerran oma perse on turvattu. Olen samaa mieltä. Ei tänä päivänä enää ole samanlaisia luottohenkilöitä kuten oli ennen. Joitain poikkeuksia toki löytyy, mutta ne ovat ikävä kyllä harvassa.
Kaikkein vaarallisin tilanne on työmaalla, jossa luotto kulkee TA:n kepin nenässä hyväksyen kaiken mitä eteen tuodaan. Eihän sitä nyt kannata omaa pers... muiden takia uhrata, jos vaikka luottohommat joku päivä loppuisi. Sama koskee työsuojeluvaltuutettuja.
Syitä tähän on aika hankala hakea, mutta itse näkisin liittojen lepsuuden olevan yksi syy ja toisena ehkä vielä suurempana näkisin työyhteisön oman käytöksen. Enää ei työpaikoilla vedetä rohkeasti yhtäköyttä, vaan jokainen ajaa lähinnä omaa etuaan. Ollaan valmiita vaikka "pettämään" omat työtoverit, kunhan itsellä menee hyvin. Tämä antaakin työnantajalle mahdollisuuden pelata shakkia työntekijöiden toimiessa tällaisen pelin pelinappuloina. Tällaiseen työyhteisöön sopii juuri se laiska omanedunajaja-luotto oikein mainiosti työnantajalle.
Mitä tehdä? Siinäpä kysymys jolle ei taida helppoa vastausta ollakkaan. Yksi asia on kuitenkin varma: Jos jotain ei tehdä ja äkkiä, niin työnantajien valta-asema muuttuu peruuttomasti eikä työtekijöiden auta kuin vikistä kun heitä viedään. Älkää käsittäkö väärin. Kyllä työnantajalla valtaa pitääkin olla, mutta yhteiset pelisäännöt ovat yhteiskuntien ja työyhteisöjen peruspilareita, jotta kaikki sujuu mutkattomasti ja oikein. Tasapainoa ei pitäisi liiaksi horjuttaa kummaltakaan taholta. Ainahan työnantaja työntekijöitä tarvitsee siinä missä työntekijä työnantajaakin.
Tänä päivänä vaaka on vaan alkanut kallistua sinne työnantajien suuntaan. Katsotaan nyt kuitenkin kaikki siihen kuuluisaan peiliin ensiksi. Voisimmekohan itse vaikuttaa mitenkään?
Siellä eräs kirjoitti luottamusmiesten olevan tyytyväisiä sivustaseuraajia kun kerran oma perse on turvattu. Olen samaa mieltä. Ei tänä päivänä enää ole samanlaisia luottohenkilöitä kuten oli ennen. Joitain poikkeuksia toki löytyy, mutta ne ovat ikävä kyllä harvassa.
Kaikkein vaarallisin tilanne on työmaalla, jossa luotto kulkee TA:n kepin nenässä hyväksyen kaiken mitä eteen tuodaan. Eihän sitä nyt kannata omaa pers... muiden takia uhrata, jos vaikka luottohommat joku päivä loppuisi. Sama koskee työsuojeluvaltuutettuja.
Syitä tähän on aika hankala hakea, mutta itse näkisin liittojen lepsuuden olevan yksi syy ja toisena ehkä vielä suurempana näkisin työyhteisön oman käytöksen. Enää ei työpaikoilla vedetä rohkeasti yhtäköyttä, vaan jokainen ajaa lähinnä omaa etuaan. Ollaan valmiita vaikka "pettämään" omat työtoverit, kunhan itsellä menee hyvin. Tämä antaakin työnantajalle mahdollisuuden pelata shakkia työntekijöiden toimiessa tällaisen pelin pelinappuloina. Tällaiseen työyhteisöön sopii juuri se laiska omanedunajaja-luotto oikein mainiosti työnantajalle.
Mitä tehdä? Siinäpä kysymys jolle ei taida helppoa vastausta ollakkaan. Yksi asia on kuitenkin varma: Jos jotain ei tehdä ja äkkiä, niin työnantajien valta-asema muuttuu peruuttomasti eikä työtekijöiden auta kuin vikistä kun heitä viedään. Älkää käsittäkö väärin. Kyllä työnantajalla valtaa pitääkin olla, mutta yhteiset pelisäännöt ovat yhteiskuntien ja työyhteisöjen peruspilareita, jotta kaikki sujuu mutkattomasti ja oikein. Tasapainoa ei pitäisi liiaksi horjuttaa kummaltakaan taholta. Ainahan työnantaja työntekijöitä tarvitsee siinä missä työntekijä työnantajaakin.
Tänä päivänä vaaka on vaan alkanut kallistua sinne työnantajien suuntaan. Katsotaan nyt kuitenkin kaikki siihen kuuluisaan peiliin ensiksi. Voisimmekohan itse vaikuttaa mitenkään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän se luottamusmiehen vahvuus OLI oma kenttäväki.
No se ei enään pitkälle taida viedä eli ainut vahvuus on löytää joku vanha tuomio työantajaa kohtaan, jolla voi osoittaa edes vähän kaapin paikkaa, peruspilarit työyhteisössä on jo alkanut murtua, siintä pitää huolen työtuomioistuin.
Tasapainon vaaka on nyt kääntynyt vahvasti työnantajanpuolelle ja pysyy sielä vielä pitkään.
EU:n kautta meille tullaan vielä työelämässä syöttämään sellaista myrkkyä että tämä on vasta alkupaloja.
Saanen huomauttaa tai jopa muistuttaa, että viimeksi luottamusmies asemassa oleva henkilö irtisanottiin vasta, kun työväki ei suostunut tekemään ylitöitä toisten ollessa lomautettuna.
Kenttä kesti siis juuri sen verran että ylitöihin ei tultu, mutta luottamusmiehen irtisanominen ei aiheuttanut kentän käyttäytymisessä ainakaan mitää mikä olisi huomattu.
Kyllähän tämä oli selvä signaali työantajalle ja kuten on ollut luettavissa, niin aktiivit ovat seuraavan "etnisenpuhdistuksen" kohde työelämässä.
Eikös se ole niin että niillä mennään mitä on eli eikun käännetään jo toinen poski valmiiksi kohta läsähtää.
Tosin maailmantalous näyttää jo piristyvän eli se on ainut mikä voi rauhoittaa tilanteen, sillä kun on noususuhdanne ja menee kovaa, niin ei kukaan jaksa riidellä.