Onko kohtalokavereita?
Meillä on yksi lapsi, nelosluokkalainen kultiainen. Meillä minä olen se joka kantaa perheestä päävastuun, sekä taloudellisesti että muutenkin. Isännällä työt vähissä mutta aika näkyy menevän harrastuksiin. Aina löytyy joku joutomies kaveriksi salille tai uimaan. Ukko jatkuvasti valittaa miten on rahat vähissä ja liiba laaba.
Vituttaa tulla (ansio)töistä kotiin tekemään perään toinen työpäivä kotitöitä. Tänäänkin kotiin tullessani pyykit pesemättä, tiskit tiskaamatta, pedit petaamatta jne. Ja ukko tietysti salilla. Yökaudet notkuu netissä ja pötköttelee sitten puolille päivin että jaksaa viettää vapaa-aikaa. Lapsesta huolehtimisen kanssa on vähän niin ja näin, välillä muksu soittaa ikävissään mulle töihin kun ei halua olla yksin kotona.
Olen mielestäni antanut aikaa kasvaa isänä ja aviomiehenä mutta ei tästä helvetti tule mitään. Jatkuvasti pitää hakata päätä seinään saman asian kanssa. Ei meillä ole kahta aikuista ja yhtä lasta prkl, minä olen hitto vieköön yksinhuoltaja kahdelle.
Helppiä siskot! Taputtakaa olalle tai kertokaa omia kokemuksianne, please! Ero taitaa olla ainoa katkaisu tähän kierteeseen... mutta sekään ei taida olla mikään helppo ratkaisu?
Meillä on yksi lapsi, nelosluokkalainen kultiainen. Meillä minä olen se joka kantaa perheestä päävastuun, sekä taloudellisesti että muutenkin. Isännällä työt vähissä mutta aika näkyy menevän harrastuksiin. Aina löytyy joku joutomies kaveriksi salille tai uimaan. Ukko jatkuvasti valittaa miten on rahat vähissä ja liiba laaba.
Vituttaa tulla (ansio)töistä kotiin tekemään perään toinen työpäivä kotitöitä. Tänäänkin kotiin tullessani pyykit pesemättä, tiskit tiskaamatta, pedit petaamatta jne. Ja ukko tietysti salilla. Yökaudet notkuu netissä ja pötköttelee sitten puolille päivin että jaksaa viettää vapaa-aikaa. Lapsesta huolehtimisen kanssa on vähän niin ja näin, välillä muksu soittaa ikävissään mulle töihin kun ei halua olla yksin kotona.
Olen mielestäni antanut aikaa kasvaa isänä ja aviomiehenä mutta ei tästä helvetti tule mitään. Jatkuvasti pitää hakata päätä seinään saman asian kanssa. Ei meillä ole kahta aikuista ja yhtä lasta prkl, minä olen hitto vieköön yksinhuoltaja kahdelle.
Helppiä siskot! Taputtakaa olalle tai kertokaa omia kokemuksianne, please! Ero taitaa olla ainoa katkaisu tähän kierteeseen... mutta sekään ei taida olla mikään helppo ratkaisu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
rakastat miestäsi niin itse kokeilinsin ensin että jättäisin hänen pyykit pesemättä,ruuan tekemättä hänelle,hänen aiheuttamansa sotkut siivoamatta ja samalla lapselle samat säännöt,kaikki tekevät osuutensa,noin iso lapsi tekee myös jo vaikka sun mitä...Uusi vuosi uudet kujeet...eli säännöt uusiksi vaan...kyllä kun kaikki urheiluvaatteet on likaiset niin huomaa että jotain tarttis tehdä,varsinkin jos ei oo rahaa ostaa sikäli uusia :) itselle harrastuksia,vaikka kirjastoon lukemaan jos et jaksa fyysistä harrastusta,tai lenkille tai jotain ettet ole kuuntelemassa mahdollista nalkutusta asiasta :):)
Heips!Oletko ottanut asian ponnekkaasti puheeksi?En saata uskoa,että edes mies ;) voi olla niin pöhkö,että olettaa sinun hoitavan kotityöt,kun käyt ansiossa,ja hän periaatteessa päivät kotosalla.
Meillä ainakin,kun mies käy töissä,ja itse olen työttömänä,kohta äippälomalla,on todellakin itsestään selvää,että kotihommat hoitelen minä.En voisi ikinä,milloinkaan ajatella,että mieheni tarvitsisi ryhtyä kotiaskareisiin,kun hän kotiutuu.
Miehesi mitä luultavasti on kehno suunnittelemaan ajankäyttöään,koska tavallisimmat kotiaskareet eivät lohkaise ajallisesti suurta siivua päivästä.Minäkin teen kotiaskareiden ohessa käsitöitä,surffailen netissä ja sitä ja tätä ja hyvin päivän tunnit riittävät.
Otappas asia reilusti keskustelun alle,ja ole tyytyväinen,jos ja kun toivottavasti ukkoKulta yrittää tsempata.Koita saada ymmärtämään,ettei ne munat surkastu,vaikka niinsanottuja naistentöitä taipuukin kokeilemaan..Ja tytärtähän voi koulupäivien jälkeen kannustaa avittamaan iskää.
Ero nyt on,jos muuten teillä asiat suurinpiirtein kondiksessa,se vihonviimeinen ratkaisu...Tsemppiä sinulle ja oikein hyvää uutta vuotta!!
Meillä kotona asuu amisikäinen opiskelija vielä. Mies on ollut työttömänä vuoden ja minä käyn töissä. Iältämme olemme keski-iässä. Avioliiton aikana mies on oppinut (olen opettanut?) kodin hoitoon, vaikka on perinteisen työnjaon maaseudulta kotoisin. Vaikka kyllä päävastuu alsten kasvatuksesta, terveydenhoidosta ym. asioista oli minulla.
Tällä hetkellä mies pääsääntöisesti hoitaa kauppa-asiat, minun tai yhteisen suunnitelun pohjalta. Hoitaa viikkosiivouksen ja muut päivittäisasiat. Pyykin hoito on minulla - tai siis pesukoneella (konehan ne pesee, eikä kaikkea tavi silittää...)
Muuten hän kuluttaa aikaansa enimmäkseen erilaisissa urrheiluharrastuksissa. Mutta minun ja opiskelijan päiväjärjestys varmaan pitää hänetkin normaalissa päiväjärjestyksessä.
ymmärrän hyvin ärtymyksesi. Jos minä joutuisin työpäivän jälkeen hoitamaan koko kodin hommat, niin vähemmästäkin ärtyy. vaikea antaa vauvoja. Kuinka selvästi olet miehelle sanonut, mitä hänen pitäisi tehdä minäkin päivänä? Imurointi jonain päivänä, kauppaan toisena päivänä jne. Miehet tarvii kyllä selvän snomisen, eikä epämääräisiä vihjailuja.
Vaikka vaimo ajattelisi, että pitäisi sen jo tajuta. Niin ei se tajua välttämättä. Jos sanoo, että voisit tehdä sitä ja tätä, niin ei ne ymmärrä. Selvät ohjeet.
"Vaikka vaimo ajattelisi, että pitäisi sen jo tajuta. Niin ei se tajua välttämättä. Jos sanoo, että voisit tehdä sitä ja tätä, niin ei ne ymmärrä. Selvät ohjeet."
Ja jos et usko niin viikkorahat lähtee ja olet arestissa koko viikon (tukistustahan ei saa enää käyttää)! =))))) vitsi vitsi (oliskin, siis se etteikö miehet olis lapsia)
Ei tuollaiseen tarvitse suostua. Meillä on sama tilanne muuten, paitsi lapsia on useampia ja alle kouluikäisiäkin pari. Minä teen vieläpä usein pitkää päivää, koska minun palkallani pitkälti eletään ( miehen työttömyyspäivärahalla). Kun tulen kotiin, on koti siisti, ruuat valmiina, lapset hoidettu ja ulkoilutettu, pyykit pesty, lumet luotu pihalta ja kaikki muutenkin kunnossa. Jotain pientä kotityötä olen joskus saattanut tehdäkin, mutta pääsääntöisesti en mitään päivittäistä. Tietysti miehen siivoustaso on hieman alempi kuin minulla, mutta sitten paikkailen halutessani ja jaksaessani. Jos en jaksa, niin sitten tyydyn siihen. Mies ehtii tavata kavereitaankin päivisin ja käy jotain harrastamassa välillä - lapset mukana, kuten kunnon "kotiäidillä" aina.
Kyse on todennäköisesti teilläkin siitä, että olet miehen tuollaiseksi opettanut. Eli olet sen sallinut. Ehkä kannattaisi vain palaveerata työnjaosta uudestaan ja sovitte sen sellaiseksi, että se sinullekin kelpaa. Sitten, jos ei hommat ole tehty kun tulet kotiin, niin jätät ne itsekin tekemättä ja ilmoitat, että ne täytyy hänen hoitaa. Pääasia on, että et itse tee niitä, jos ei hän ole tehnyt.
Olen kyllä nainen,mutta muistuttelisin taas tästä meidän puutteestamme.Me niin mielellämme päätämme miten ne asiat pitää hoitaa ja mies on vaan se niiiin tyhmä ja saamaton,mikä ei osaa tehdä mitään "oikein".Äitiäni olen katsellut koko ikäni ja hän on oikein ääriesimerkki siitä,miten asiat pitää hoitaa HÄNEN tavallaan.Isäni on kiltti mies ja elämän koulussa antanut periksi ja usein sanookin "tuon sitten sen lautasen tai sitten tuon,väärin se on kuitenkin"
Mutta siis siinä on kyllä perää,että tasapuolisuutta peliin,molemmat saa tehdä osuutensa,ei kaikkea toisen niskoille.Siinä voi olla kuitenkin huima ero mikä on naisen mittapuulla siistiä tai hyvin siivottu,mikä miehen.Asiasta voi keskustella ja päästä johonkin sopuratkaisuun,joka noin suurinpiirtein tyydyttää molempia.Meillä kyllä minulle riittää hiukan suurpiirteisempi siivous kuin miehelle,hän siivoaa joka piirongin kulman tauksen,kun kerran aloittaa.
Ja myös siihen rutiiniin.On kuulkaa aika puuduttavaa olla jouten.Olen ihan vakityössä,ennen jouluakin oli hyvinkin kiireistä töissä.Ja muut jouluvalmistelut,tekemistä riitti.Nyt on firma välipäivät kiinni ja olen suorastaan jysähtänyt tänne kotiin.Laiskotellut kaiket päivät,ihan suorastaan kaipaan sitä arkipäivärutiinia.Tunnen syyllisyyttä kun mies on käynyt nämä päivät töissä ja itse vaan löhöstelen kotona,kun lapsetkin on jo maailmalla.Minulle ei kyllä työttömyys sopisi,turhautuisin vain.Tietenkin voi sano
a,että tee jotain,mutta ei vaan saa itseään niskasta kiinni.Olen ollut lapsilauman kanssa kotona monta vuotta,mutta olikin eri asia,tunsi itsensä tarpeelliseksi.Ei ole työttömyyskään mukavaa,vaikka niin voisi luulla.