luunappi

nappikauppiasko

Minkä ikäiselle voi jakaa luunappeja jos selvä ei ei mene perille? Ymmärtää kyllä sanan, mutta ei tottele.

42

2753

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • väkivallaton

      Jakeletko puolisollesikin luunappeja jos sana ei mene perille?

      Suosittelen Toimiva Perhe -kurssia.

      • näinhän se on, joo

        Ja vangitkin pistetään vankilaan lähettämällä heille tekstiviesti ja odottamalla. Kyllä he sinne hyvällään tulevat, ei mitään syytä käyttää voimatoimia.

      • tukiäiti
        näinhän se on, joo kirjoitti:

        Ja vangitkin pistetään vankilaan lähettämällä heille tekstiviesti ja odottamalla. Kyllä he sinne hyvällään tulevat, ei mitään syytä käyttää voimatoimia.

        Niin, tässä kohtaa on varmaan hyvä pysähtyä miettimään, miten vangit ja vauvat eroavat toisistaan. Aikuisen pitäisi jo ymmärtää oikean ja väärän ero, ja tietää, että jos tekee väärin, siitä seuraa rangaistus, joka on oikeusvaltion lakien mukaan joko sakkorangaistus tai vapaudenriisto. Kuolemanrangaistusta kun ei täällä ole käytössä. Harvoin oikeusviranomaiset tms. vankien kanssa tekemisiin joutuvat heitä hakkaavat, tai jos niin tekevät, saavat siitä itse rangaistuksen, joka on siis joko sakkorangaistus tai vapaudenriisto.

        Pieni lapsi harvoin osaa yhdistää tahallista satuttamista tekemäänsä ei-toivottuun asiaan rangaistuksena. Tietysti, tarpeeksi pitkään kun satuttamista jatkaa, niin oppivat lapsetkin (sekä varmaan sen rangaistusaspektin että sen, että isompi saa ihan luvalla satuttaa pienempää, jos pienempi ei tee niin kuin isompi toivoo). Väkivallasta tulee kierre, jota on vaikea saada poikki. Näkeehän sen jo siitä, että monet itse lapsina luunappeja ja selkäsaunoja saaneet ovat aikuisinakin sitä mieltä, että eivät ole väkivallasta traumatisoituneet ja että oppivatpahan olemaan tekemättä kolttosia (tai paatuivat, kun teki niin tai näin, vitsaa tuli joka tapauksessa). Ja usein sitten omia lapsiaan ohjaavat elämäntiellä luunapein, tukistuksin tai selkäsaunoin. Valintoja, valintoja.

        Alkuperäiselle sanoisin, että minkäänikäinen lapsi ei ymmärrä, miksi häntä turvallinen ja luotettava aikuinen satuttaa. Entä, jos pelkän ein sanomisen sijaan antaisi lapselle toista tekemistä, korvaamaan sitä, mitä aikuinen pitää pahana tai vääränä. Tai sitten voi miettiä, onko asia todellakin kieltämisen arvoista. Jos lapsi kaivaa kukkaruukusta mullat lattialle, voisiko kukkaruukun nostaa pois lapsen ulottuvilta, voisiko kukkaruukun päälle laittaa peitteen (kissa- ja koiraperheissä näitä joskus näkee käytettävän) tai voisiko lapselle järjestää johokin ihan sallitun mullankaivuupaikan? Onhan tuo tietysti työläämpää kuin kieltäminen (luunapin kera tai ilman), mutta ainakin selvä vaihtoehto :)

      • terve taas
        tukiäiti kirjoitti:

        Niin, tässä kohtaa on varmaan hyvä pysähtyä miettimään, miten vangit ja vauvat eroavat toisistaan. Aikuisen pitäisi jo ymmärtää oikean ja väärän ero, ja tietää, että jos tekee väärin, siitä seuraa rangaistus, joka on oikeusvaltion lakien mukaan joko sakkorangaistus tai vapaudenriisto. Kuolemanrangaistusta kun ei täällä ole käytössä. Harvoin oikeusviranomaiset tms. vankien kanssa tekemisiin joutuvat heitä hakkaavat, tai jos niin tekevät, saavat siitä itse rangaistuksen, joka on siis joko sakkorangaistus tai vapaudenriisto.

        Pieni lapsi harvoin osaa yhdistää tahallista satuttamista tekemäänsä ei-toivottuun asiaan rangaistuksena. Tietysti, tarpeeksi pitkään kun satuttamista jatkaa, niin oppivat lapsetkin (sekä varmaan sen rangaistusaspektin että sen, että isompi saa ihan luvalla satuttaa pienempää, jos pienempi ei tee niin kuin isompi toivoo). Väkivallasta tulee kierre, jota on vaikea saada poikki. Näkeehän sen jo siitä, että monet itse lapsina luunappeja ja selkäsaunoja saaneet ovat aikuisinakin sitä mieltä, että eivät ole väkivallasta traumatisoituneet ja että oppivatpahan olemaan tekemättä kolttosia (tai paatuivat, kun teki niin tai näin, vitsaa tuli joka tapauksessa). Ja usein sitten omia lapsiaan ohjaavat elämäntiellä luunapein, tukistuksin tai selkäsaunoin. Valintoja, valintoja.

        Alkuperäiselle sanoisin, että minkäänikäinen lapsi ei ymmärrä, miksi häntä turvallinen ja luotettava aikuinen satuttaa. Entä, jos pelkän ein sanomisen sijaan antaisi lapselle toista tekemistä, korvaamaan sitä, mitä aikuinen pitää pahana tai vääränä. Tai sitten voi miettiä, onko asia todellakin kieltämisen arvoista. Jos lapsi kaivaa kukkaruukusta mullat lattialle, voisiko kukkaruukun nostaa pois lapsen ulottuvilta, voisiko kukkaruukun päälle laittaa peitteen (kissa- ja koiraperheissä näitä joskus näkee käytettävän) tai voisiko lapselle järjestää johokin ihan sallitun mullankaivuupaikan? Onhan tuo tietysti työläämpää kuin kieltäminen (luunapin kera tai ilman), mutta ainakin selvä vaihtoehto :)

        Se, että te vedätte kädelle annetusta näpsäytyksestä yhtäsuuruudeen väkivaltaisuuteen ja muiden ihmisten hakkaamiseen osoittaa täydellistä irtautumista todellisuudesta. Oikeasti, teidän kannattaisi hieman hakea tukea ja miettiä missä vaiheessa se oma suhteellisuudentaju oikein karkasi. Toivottavasti lapsenne eivät kärsi tuosta ajatusmaailmasta kohtuuttomasti.

        Vankivertaus oli juuri yhtä tökerö ja kaukaa haettu kuin eka vastauskin.

        Mitäpä jos jättäisitte keskustelun sellaisille, jotka kykenevät keskustelemaan kasvatuksesta asiallisesti ja kärjistämättä ja yleistämättä fanaattisesti oman harhaisen maailman tukemiseksi?

        Lapsi ei kokenut näpäytystä kuin kiusallisena ja se tuntui toimivan. Tietysti ensin siirrän kättä pois ja toistan eitä napakasti, mutta jos se ei auta, niin pieni näpäytys tuntui auttavan. Suomi on vapaa maa ja tuosta voi tietysti vetää yhtäsuuruudeen silmittömään hakkaamiseen, mutta tervettä sellaisen vetäminen ei ole.

      • gfiwugef
        terve taas kirjoitti:

        Se, että te vedätte kädelle annetusta näpsäytyksestä yhtäsuuruudeen väkivaltaisuuteen ja muiden ihmisten hakkaamiseen osoittaa täydellistä irtautumista todellisuudesta. Oikeasti, teidän kannattaisi hieman hakea tukea ja miettiä missä vaiheessa se oma suhteellisuudentaju oikein karkasi. Toivottavasti lapsenne eivät kärsi tuosta ajatusmaailmasta kohtuuttomasti.

        Vankivertaus oli juuri yhtä tökerö ja kaukaa haettu kuin eka vastauskin.

        Mitäpä jos jättäisitte keskustelun sellaisille, jotka kykenevät keskustelemaan kasvatuksesta asiallisesti ja kärjistämättä ja yleistämättä fanaattisesti oman harhaisen maailman tukemiseksi?

        Lapsi ei kokenut näpäytystä kuin kiusallisena ja se tuntui toimivan. Tietysti ensin siirrän kättä pois ja toistan eitä napakasti, mutta jos se ei auta, niin pieni näpäytys tuntui auttavan. Suomi on vapaa maa ja tuosta voi tietysti vetää yhtäsuuruudeen silmittömään hakkaamiseen, mutta tervettä sellaisen vetäminen ei ole.

        Kovin fiksusti kirjoitat, ja tietysti teet omat ratkaisusi lapsesi kasvatuksessa. Suomi on vapaa maa, kuten sanoit, joten täällä on myös vapaus kritisoida toisen kasvatusperiaatteita, myös sinun. Olen samaa mieltä kanssasi tekstisi alkuosasta, että nuo ensimmäiset vastaukset olivat aika fanaattisia. Tuo loppuosa kuitenkin mietutyttää. Itse en hyväksy minkäänlaista fyysistä rankaisemista, enkä voisi kuvitella edes luunappia antavani lapselleni. Olen itse saanut luunappeja lapsena (muun muassa), ja muistan, että vaikka se ei kauhena kipeää ottanut, se sai minulle tosi pahan olon ja tunsin suunnatonta häpeää. Enkä ole mielestäni mikään yliherkkä tapaus.. olen varma, että kasvatuksessa löytyy täysin väkivallattomia keinoja, oli kyseessä sitten miten vaikea tapaus tahansa. Mutta niitä ja niiden toimivuutta ruodittakoon jossakin toisessa keskustelussa, tämä tästä.

      • paha setä
        gfiwugef kirjoitti:

        Kovin fiksusti kirjoitat, ja tietysti teet omat ratkaisusi lapsesi kasvatuksessa. Suomi on vapaa maa, kuten sanoit, joten täällä on myös vapaus kritisoida toisen kasvatusperiaatteita, myös sinun. Olen samaa mieltä kanssasi tekstisi alkuosasta, että nuo ensimmäiset vastaukset olivat aika fanaattisia. Tuo loppuosa kuitenkin mietutyttää. Itse en hyväksy minkäänlaista fyysistä rankaisemista, enkä voisi kuvitella edes luunappia antavani lapselleni. Olen itse saanut luunappeja lapsena (muun muassa), ja muistan, että vaikka se ei kauhena kipeää ottanut, se sai minulle tosi pahan olon ja tunsin suunnatonta häpeää. Enkä ole mielestäni mikään yliherkkä tapaus.. olen varma, että kasvatuksessa löytyy täysin väkivallattomia keinoja, oli kyseessä sitten miten vaikea tapaus tahansa. Mutta niitä ja niiden toimivuutta ruodittakoon jossakin toisessa keskustelussa, tämä tästä.

        ..saa kritisoida, enhän sitä ole kieltänyt missään. Vastasin saamaani kritiikkiin mielestäni niin kuin tuollainen kritiikki vastausta kaipaa.

        Luunappia meillä ei anneta ikinä ellei ensin tehdä selväksi, että jos sana ei tehoa, niin nappi tulee (jos tulee). Olen itse lapsena saanut äärimmäisen ailahtelevaa kasvatusta, välillä millään ei ollut väliä kun välillä tuli tukkapöllyä ilman että ymmärsin yhtään mistä on kysymys. Nyt kun itse toteutan kasvatusta, niin olen päättänyt ottaa linjakseni selkeät rajat, selkeät ilmaisut oikeasta ja väärästä sekä varmasti muiden mielestä vähän tiukemman yleislinjan.

        Toisaalta en ota lapsen tekoja henkilökohtaisena loukkauksena kuten useat tuntuvat tekevän ja nuorisonkin tuntuu olevan helpompaa tunnustaa kolttosiaan "sille tiukalle sedälle", koska he ymmärtävät oikeudenmukaisuutta ja tietävät, että kanssani asiat voidaan keskustella halki ja rangaistus kärsimällä jättää se taakse.

        Mitä näitä juttuja tässä lueskelin, niin kyllä on touhu mennyt selkärangattomaksi. Tuossa aiempi vastaaja vinkkasi, että tehdä kodista "kieltovapaa". En ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. Meidän koti siivottiin kun lapsia tuli, mutta tänne jäi pakostakin kiellettyjä asioita saataville ja niin pitääkin jäädä. Minä haluan käyttää lasteni kasvatukseen aikaa ja osoittaa, että kotonakin on asioita, mitä ei saa tehdä. Maailmassa on rajoja. Itselleen se on tietysti helppoa, jos siivoaa kodin kieltovapaaksi, mutta se on aika samperin itsekeskeisen laiska tapa päästä kasvatusvastuusta.

        Nykyään vallalla on selittelyn aika - selitellään asiat niin ettei aikuisen tarvi kuin hemmotella lapsi pilalle. Tällainen "kasvatus" tulee tekijäänsä vastaan.

      • tukiäiti
        paha setä kirjoitti:

        ..saa kritisoida, enhän sitä ole kieltänyt missään. Vastasin saamaani kritiikkiin mielestäni niin kuin tuollainen kritiikki vastausta kaipaa.

        Luunappia meillä ei anneta ikinä ellei ensin tehdä selväksi, että jos sana ei tehoa, niin nappi tulee (jos tulee). Olen itse lapsena saanut äärimmäisen ailahtelevaa kasvatusta, välillä millään ei ollut väliä kun välillä tuli tukkapöllyä ilman että ymmärsin yhtään mistä on kysymys. Nyt kun itse toteutan kasvatusta, niin olen päättänyt ottaa linjakseni selkeät rajat, selkeät ilmaisut oikeasta ja väärästä sekä varmasti muiden mielestä vähän tiukemman yleislinjan.

        Toisaalta en ota lapsen tekoja henkilökohtaisena loukkauksena kuten useat tuntuvat tekevän ja nuorisonkin tuntuu olevan helpompaa tunnustaa kolttosiaan "sille tiukalle sedälle", koska he ymmärtävät oikeudenmukaisuutta ja tietävät, että kanssani asiat voidaan keskustella halki ja rangaistus kärsimällä jättää se taakse.

        Mitä näitä juttuja tässä lueskelin, niin kyllä on touhu mennyt selkärangattomaksi. Tuossa aiempi vastaaja vinkkasi, että tehdä kodista "kieltovapaa". En ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. Meidän koti siivottiin kun lapsia tuli, mutta tänne jäi pakostakin kiellettyjä asioita saataville ja niin pitääkin jäädä. Minä haluan käyttää lasteni kasvatukseen aikaa ja osoittaa, että kotonakin on asioita, mitä ei saa tehdä. Maailmassa on rajoja. Itselleen se on tietysti helppoa, jos siivoaa kodin kieltovapaaksi, mutta se on aika samperin itsekeskeisen laiska tapa päästä kasvatusvastuusta.

        Nykyään vallalla on selittelyn aika - selitellään asiat niin ettei aikuisen tarvi kuin hemmotella lapsi pilalle. Tällainen "kasvatus" tulee tekijäänsä vastaan.

        Kirjoitit:
        "Mitä näitä juttuja tässä lueskelin, niin kyllä on touhu mennyt selkärangattomaksi. Tuossa aiempi vastaaja vinkkasi, että tehdä kodista "kieltovapaa". En ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. Meidän koti siivottiin kun lapsia tuli, mutta tänne jäi pakostakin kiellettyjä asioita saataville ja niin pitääkin jäädä. Minä haluan käyttää lasteni kasvatukseen aikaa ja osoittaa, että kotonakin on asioita, mitä ei saa tehdä. Maailmassa on rajoja. Itselleen se on tietysti helppoa, jos siivoaa kodin kieltovapaaksi, mutta se on aika samperin itsekeskeisen laiska tapa päästä kasvatusvastuusta."

        Ja viittasit minuun :)

        Ei kodin tarvitse olla kieltovapaa. On asioita, joita lapsilla ei ole lupa tehdä. Osa niistä on sellaisia, että kielto on ehdoton. Osassa voi taas joustaa lapsen iän ja kehitysvaiheen mukaan. Esim. tulitikut ovat kiellettyjä kolmevuotiaalta, mutta kahdeksanvuotias saa niitä (valvotusti) käyttää.
        Kritisoin sitä, miten lasta kielletään. Auttaako satuttaminen saamaan viestin perille? Joskus ehkä, mutta jos tuosta 'samperin itsekeskeisen laiskasta tavasta' puhutaan, niin väkivallan ja satuttamisen käyttäminen on mielestäni juuri sitä. "Lyön/tukistan/nappaan, kun en muuta jaksa tehdä." Selvästi enemmän viitseliäisyyttä ja pohtimista sekä lapselle perustelemista vaatii tilanteiden ratkaiseminen muuten kuin satuttamalla. Minusta se jos mikä on selkärankaisuutta ja rajojen määrittelyä. Pitäähän ne rajat olla aikuisillekin selvät ennen kuin niitä voi ruveta lapsille opettamaan.

        Tiukkana saa ja pitääkin olla, sormien läpi katsominen ja päähän silittely eivät ole rajoja eivätkä rakkautta. Mutta tiukkuuden ei pitäisi missään tilanteessa tarkoittaa lapsen satuttamista, vaan aikuisella pitäisi (fiksumpana ja kokeneena) olla paljon muita keinoja saada viesti perille ja ymmärretyksi.

        Nimim. terve taas ylempänä kirjoitti:
        "Lapsi ei kokenut näpäytystä kuin kiusallisena ja se tuntui toimivan. Tietysti ensin siirrän kättä pois ja toistan eitä napakasti, mutta jos se ei auta, niin pieni näpäytys tuntui auttavan."

        Mitä, jos olisit siirtänyt lapsen kokonaan pois ja antanut hänelle jotain muuta (yhtä mielenkiintoista) tekemistä? Olisiko hän saanut alkaa näprätä esim. vaikka sellaista kaukosäädintä, josta on paristot otettu pois? Sain sellaisen kuvan, että lapsi on n. yksivuotias tai vähän alle. Vaikka moni tuonikäinen ymmärtääkin puhetta, niin korvaavan tekemisen osoittaminen on usein tehokkaampi tapa saada lapsi unohtamaan se kielletty juttu. Tai sitten, jos puhetta haluaa käyttää, niin selittää, miksi ei jotain laitetta saa näprätä. Tai että "tehdään tätä yhdessä vanhemman kanssa, niin että opit".

        Sama nimimerkki kirjoitti myös:
        "Mitäpä jos jättäisitte keskustelun sellaisille, jotka kykenevät keskustelemaan kasvatuksesta asiallisesti ja kärjistämättä ja yleistämättä fanaattisesti oman harhaisen maailman tukemiseksi?"

        Eikö tässä nyt fanaattisuutta tullut enemmän esille tuossa omassa viestissäsi? Sen sijaan, että olisit miettinyt muita kieltämiskeinoja, turvauduit satuttamiseen ja sen jälkeen nousit barrikadeille puolustamaan valintaasi. Ja vaihtoehtoisia kieltämismenetelmiä moitit asiattomiksi ja kärjistetyiksi. Hmm... jos olisin epäkohtalias, voisin jopa sanoa, että nimenomaan sinun ehkä kannattaisi jättää kasvatuskeskustelut sellaisille, jotka osaavat ajatella muutakin kuin satuttamista (oli se sitten minkä asteista tahansa) kiellon tehostamisena. Toisaalta, ehkä sait tästä jo ajattelemisen aihetta, kun niin hanakasti puolustit luunapin antamista ;)

      • taas uus nimim
        tukiäiti kirjoitti:

        Kirjoitit:
        "Mitä näitä juttuja tässä lueskelin, niin kyllä on touhu mennyt selkärangattomaksi. Tuossa aiempi vastaaja vinkkasi, että tehdä kodista "kieltovapaa". En ymmärrä tällaista ajattelua alkuunkaan. Meidän koti siivottiin kun lapsia tuli, mutta tänne jäi pakostakin kiellettyjä asioita saataville ja niin pitääkin jäädä. Minä haluan käyttää lasteni kasvatukseen aikaa ja osoittaa, että kotonakin on asioita, mitä ei saa tehdä. Maailmassa on rajoja. Itselleen se on tietysti helppoa, jos siivoaa kodin kieltovapaaksi, mutta se on aika samperin itsekeskeisen laiska tapa päästä kasvatusvastuusta."

        Ja viittasit minuun :)

        Ei kodin tarvitse olla kieltovapaa. On asioita, joita lapsilla ei ole lupa tehdä. Osa niistä on sellaisia, että kielto on ehdoton. Osassa voi taas joustaa lapsen iän ja kehitysvaiheen mukaan. Esim. tulitikut ovat kiellettyjä kolmevuotiaalta, mutta kahdeksanvuotias saa niitä (valvotusti) käyttää.
        Kritisoin sitä, miten lasta kielletään. Auttaako satuttaminen saamaan viestin perille? Joskus ehkä, mutta jos tuosta 'samperin itsekeskeisen laiskasta tavasta' puhutaan, niin väkivallan ja satuttamisen käyttäminen on mielestäni juuri sitä. "Lyön/tukistan/nappaan, kun en muuta jaksa tehdä." Selvästi enemmän viitseliäisyyttä ja pohtimista sekä lapselle perustelemista vaatii tilanteiden ratkaiseminen muuten kuin satuttamalla. Minusta se jos mikä on selkärankaisuutta ja rajojen määrittelyä. Pitäähän ne rajat olla aikuisillekin selvät ennen kuin niitä voi ruveta lapsille opettamaan.

        Tiukkana saa ja pitääkin olla, sormien läpi katsominen ja päähän silittely eivät ole rajoja eivätkä rakkautta. Mutta tiukkuuden ei pitäisi missään tilanteessa tarkoittaa lapsen satuttamista, vaan aikuisella pitäisi (fiksumpana ja kokeneena) olla paljon muita keinoja saada viesti perille ja ymmärretyksi.

        Nimim. terve taas ylempänä kirjoitti:
        "Lapsi ei kokenut näpäytystä kuin kiusallisena ja se tuntui toimivan. Tietysti ensin siirrän kättä pois ja toistan eitä napakasti, mutta jos se ei auta, niin pieni näpäytys tuntui auttavan."

        Mitä, jos olisit siirtänyt lapsen kokonaan pois ja antanut hänelle jotain muuta (yhtä mielenkiintoista) tekemistä? Olisiko hän saanut alkaa näprätä esim. vaikka sellaista kaukosäädintä, josta on paristot otettu pois? Sain sellaisen kuvan, että lapsi on n. yksivuotias tai vähän alle. Vaikka moni tuonikäinen ymmärtääkin puhetta, niin korvaavan tekemisen osoittaminen on usein tehokkaampi tapa saada lapsi unohtamaan se kielletty juttu. Tai sitten, jos puhetta haluaa käyttää, niin selittää, miksi ei jotain laitetta saa näprätä. Tai että "tehdään tätä yhdessä vanhemman kanssa, niin että opit".

        Sama nimimerkki kirjoitti myös:
        "Mitäpä jos jättäisitte keskustelun sellaisille, jotka kykenevät keskustelemaan kasvatuksesta asiallisesti ja kärjistämättä ja yleistämättä fanaattisesti oman harhaisen maailman tukemiseksi?"

        Eikö tässä nyt fanaattisuutta tullut enemmän esille tuossa omassa viestissäsi? Sen sijaan, että olisit miettinyt muita kieltämiskeinoja, turvauduit satuttamiseen ja sen jälkeen nousit barrikadeille puolustamaan valintaasi. Ja vaihtoehtoisia kieltämismenetelmiä moitit asiattomiksi ja kärjistetyiksi. Hmm... jos olisin epäkohtalias, voisin jopa sanoa, että nimenomaan sinun ehkä kannattaisi jättää kasvatuskeskustelut sellaisille, jotka osaavat ajatella muutakin kuin satuttamista (oli se sitten minkä asteista tahansa) kiellon tehostamisena. Toisaalta, ehkä sait tästä jo ajattelemisen aihetta, kun niin hanakasti puolustit luunapin antamista ;)

        Muksu ohjattiin aina pois kielletyn ääreltä. Se ei auttanut vaan hän palasi aina takaisin. Lopulta siirsin aina kättä pois kukasta ja sanoin selvästi ei. Meni hetki ja taas käsi kurotti kukkaa kohti. Lopulta annoin näpäytyksen sormelle (kaksi kertaa ennen kuin uskoi). Sittemmin pelkkä ei (muutamaan kertaan toistettuna luonnollisesti...) on riittänyt.

        Sinun mielestäsi pitää aina keksiä muuta tekemistä, jos jotain kiellettyä tekee mieli? Toisin sanoen pitää aina keksiä lapselle tekemistä kielletyn sijaan eikä opettaa hänelle mitä saa tehdä ja mitä ei? Jos lapsella on tylsää, niin saa helposti tekemistä kun rikkoo ikkunan, koska tämähän johtuu aina vain siitä ettei hänelle annettu muuta kivaa tekemistä.

        Se on tietysti selvää, että rajat elävät lapsen kehityksen mukana. Sekin on selvää (vaikka ette sitä halua millään edes yrittää ymmärtää), että luunappi on se viimeinen keino kun muu ei tunnu tehoavan ja on varmaa että kyseessä on puhtaasti rajan kokeilua ja nappia ei anneta niin, että sattuu vaan että tuntuu epämiellyttävältä. Aikaa ja vaivaa lapseen pistän eikä kyse ole siitä, että kertaalleen osoitan sormella "ei" ja sen jälkeen aina hakkaan vereslihalle, vaikka tämä täällä aina näin käännetään.

        Se mikä sapettaa, on että sormelle näpäytys samaistetaan saman tein lapsen hakkaamiseen (tämän takia käännyin tekstissäni puolustuskannalle). Pitäisikö vanhemman lapsen kohdalta aresti aina samaistaa väkivaltaiseen vapaudenriistoon tai uhmaikäisen leikkipaikalta kantamiseen (kun ei muuten usko) väkivaltaiseen lapsen pakottamiseen (väkivaltaahan siinä pakottamiseen käytetään)? Muun tekemisen antaminen kielletyn sijaan on tietysti taas lapsen psykologista suggestoimista pois luontaisesta? Kättäkään ei saa siirtää pois kielletystä, vaan pitää vienosti pyytää, josko lapsi suostuisi?

        "Mutta tiukkuuden ei pitäisi missään tilanteessa tarkoittaa lapsen satuttamista, vaan aikuisella pitäisi (fiksumpana ja kokeneena) olla paljon muita keinoja saada viesti perille ja ymmärretyksi."

        Maailma toisinaan sattuu. Meillä on opeteltu, että uuninluukku voi olla kuuma ja esim. että lamppukin on kuuma (ja nämäkin niin, että ei tullut itkua vaan tuntui epämiellyttävältä ja lapsi ekasta kuumasta kohteesta kokeili vielä pari kertaa ennen kuin uskoi).

        Minä rakastan lapsiani ja toistaiseksi vain kukka on ollut sellainen, missä olen sormille näpäyttänyt. Aika näyttää miten tulevaisuudessa, mutta on mielestäni törkeätä sormille napauksesta vihjailla lapsenhakkaajaksi ja väkivaltaiseksi. Liekö tuo sitten netin huonoja puolia, että ihmiset tällaisella pään aukomisella purkavat omaa voimattomuuttaan ja pahaa oloaan.

        Sinulla sentään tuntuu olevan järkeä vastauksissasi.

      • öujycdxltu
        taas uus nimim kirjoitti:

        Muksu ohjattiin aina pois kielletyn ääreltä. Se ei auttanut vaan hän palasi aina takaisin. Lopulta siirsin aina kättä pois kukasta ja sanoin selvästi ei. Meni hetki ja taas käsi kurotti kukkaa kohti. Lopulta annoin näpäytyksen sormelle (kaksi kertaa ennen kuin uskoi). Sittemmin pelkkä ei (muutamaan kertaan toistettuna luonnollisesti...) on riittänyt.

        Sinun mielestäsi pitää aina keksiä muuta tekemistä, jos jotain kiellettyä tekee mieli? Toisin sanoen pitää aina keksiä lapselle tekemistä kielletyn sijaan eikä opettaa hänelle mitä saa tehdä ja mitä ei? Jos lapsella on tylsää, niin saa helposti tekemistä kun rikkoo ikkunan, koska tämähän johtuu aina vain siitä ettei hänelle annettu muuta kivaa tekemistä.

        Se on tietysti selvää, että rajat elävät lapsen kehityksen mukana. Sekin on selvää (vaikka ette sitä halua millään edes yrittää ymmärtää), että luunappi on se viimeinen keino kun muu ei tunnu tehoavan ja on varmaa että kyseessä on puhtaasti rajan kokeilua ja nappia ei anneta niin, että sattuu vaan että tuntuu epämiellyttävältä. Aikaa ja vaivaa lapseen pistän eikä kyse ole siitä, että kertaalleen osoitan sormella "ei" ja sen jälkeen aina hakkaan vereslihalle, vaikka tämä täällä aina näin käännetään.

        Se mikä sapettaa, on että sormelle näpäytys samaistetaan saman tein lapsen hakkaamiseen (tämän takia käännyin tekstissäni puolustuskannalle). Pitäisikö vanhemman lapsen kohdalta aresti aina samaistaa väkivaltaiseen vapaudenriistoon tai uhmaikäisen leikkipaikalta kantamiseen (kun ei muuten usko) väkivaltaiseen lapsen pakottamiseen (väkivaltaahan siinä pakottamiseen käytetään)? Muun tekemisen antaminen kielletyn sijaan on tietysti taas lapsen psykologista suggestoimista pois luontaisesta? Kättäkään ei saa siirtää pois kielletystä, vaan pitää vienosti pyytää, josko lapsi suostuisi?

        "Mutta tiukkuuden ei pitäisi missään tilanteessa tarkoittaa lapsen satuttamista, vaan aikuisella pitäisi (fiksumpana ja kokeneena) olla paljon muita keinoja saada viesti perille ja ymmärretyksi."

        Maailma toisinaan sattuu. Meillä on opeteltu, että uuninluukku voi olla kuuma ja esim. että lamppukin on kuuma (ja nämäkin niin, että ei tullut itkua vaan tuntui epämiellyttävältä ja lapsi ekasta kuumasta kohteesta kokeili vielä pari kertaa ennen kuin uskoi).

        Minä rakastan lapsiani ja toistaiseksi vain kukka on ollut sellainen, missä olen sormille näpäyttänyt. Aika näyttää miten tulevaisuudessa, mutta on mielestäni törkeätä sormille napauksesta vihjailla lapsenhakkaajaksi ja väkivaltaiseksi. Liekö tuo sitten netin huonoja puolia, että ihmiset tällaisella pään aukomisella purkavat omaa voimattomuuttaan ja pahaa oloaan.

        Sinulla sentään tuntuu olevan järkeä vastauksissasi.

        Minä en kannata minkäänlaista käsiksi käymistä lapsen kasvatuksessa mutta en lähtisi väkivaltaiseksi sanomaan ihmistä joka näpäyttää lasta sormille jos ei muuten usko mitä sanotaan. Ajatelkaas miten ajat muuttuneet kun mieheni nyt 30v on saanut pienenä vyöllä selkäsaunan jos teki jotain mitä ei saanut tehdä, minut on kannettu korvasta kaupasta ulos jos en ole ollut kiltisti, tänä päivänä tulisi huostaanotto hyvin äkkiä kun tollaista näkisi. Mieheni sanoi että eihän siinä mitään pahaa ole jos selkään antaa jos ei tottele, niin meilläkin on tehty mutta ilmoitin kyllä hyvin selvästi että jos meidän lapseen väkivalloin koskee, ei lasta sen jäkeen enää nää vaan me lahdemme pois sen elämästä, ja taisi mennä viesti perille.

      • tukiäiti
        taas uus nimim kirjoitti:

        Muksu ohjattiin aina pois kielletyn ääreltä. Se ei auttanut vaan hän palasi aina takaisin. Lopulta siirsin aina kättä pois kukasta ja sanoin selvästi ei. Meni hetki ja taas käsi kurotti kukkaa kohti. Lopulta annoin näpäytyksen sormelle (kaksi kertaa ennen kuin uskoi). Sittemmin pelkkä ei (muutamaan kertaan toistettuna luonnollisesti...) on riittänyt.

        Sinun mielestäsi pitää aina keksiä muuta tekemistä, jos jotain kiellettyä tekee mieli? Toisin sanoen pitää aina keksiä lapselle tekemistä kielletyn sijaan eikä opettaa hänelle mitä saa tehdä ja mitä ei? Jos lapsella on tylsää, niin saa helposti tekemistä kun rikkoo ikkunan, koska tämähän johtuu aina vain siitä ettei hänelle annettu muuta kivaa tekemistä.

        Se on tietysti selvää, että rajat elävät lapsen kehityksen mukana. Sekin on selvää (vaikka ette sitä halua millään edes yrittää ymmärtää), että luunappi on se viimeinen keino kun muu ei tunnu tehoavan ja on varmaa että kyseessä on puhtaasti rajan kokeilua ja nappia ei anneta niin, että sattuu vaan että tuntuu epämiellyttävältä. Aikaa ja vaivaa lapseen pistän eikä kyse ole siitä, että kertaalleen osoitan sormella "ei" ja sen jälkeen aina hakkaan vereslihalle, vaikka tämä täällä aina näin käännetään.

        Se mikä sapettaa, on että sormelle näpäytys samaistetaan saman tein lapsen hakkaamiseen (tämän takia käännyin tekstissäni puolustuskannalle). Pitäisikö vanhemman lapsen kohdalta aresti aina samaistaa väkivaltaiseen vapaudenriistoon tai uhmaikäisen leikkipaikalta kantamiseen (kun ei muuten usko) väkivaltaiseen lapsen pakottamiseen (väkivaltaahan siinä pakottamiseen käytetään)? Muun tekemisen antaminen kielletyn sijaan on tietysti taas lapsen psykologista suggestoimista pois luontaisesta? Kättäkään ei saa siirtää pois kielletystä, vaan pitää vienosti pyytää, josko lapsi suostuisi?

        "Mutta tiukkuuden ei pitäisi missään tilanteessa tarkoittaa lapsen satuttamista, vaan aikuisella pitäisi (fiksumpana ja kokeneena) olla paljon muita keinoja saada viesti perille ja ymmärretyksi."

        Maailma toisinaan sattuu. Meillä on opeteltu, että uuninluukku voi olla kuuma ja esim. että lamppukin on kuuma (ja nämäkin niin, että ei tullut itkua vaan tuntui epämiellyttävältä ja lapsi ekasta kuumasta kohteesta kokeili vielä pari kertaa ennen kuin uskoi).

        Minä rakastan lapsiani ja toistaiseksi vain kukka on ollut sellainen, missä olen sormille näpäyttänyt. Aika näyttää miten tulevaisuudessa, mutta on mielestäni törkeätä sormille napauksesta vihjailla lapsenhakkaajaksi ja väkivaltaiseksi. Liekö tuo sitten netin huonoja puolia, että ihmiset tällaisella pään aukomisella purkavat omaa voimattomuuttaan ja pahaa oloaan.

        Sinulla sentään tuntuu olevan järkeä vastauksissasi.

        Kirjoitit:
        "Sinun mielestäsi pitää aina keksiä muuta tekemistä, jos jotain kiellettyä tekee mieli? Toisin sanoen pitää aina keksiä lapselle tekemistä kielletyn sijaan eikä opettaa hänelle mitä saa tehdä ja mitä ei? Jos lapsella on tylsää, niin saa helposti tekemistä kun rikkoo ikkunan, koska tämähän johtuu aina vain siitä ettei hänelle annettu muuta kivaa tekemistä."

        Heh, saat tuon kuulostamaan siltä, että lasta ei saisi ikinä kieltää :)
        Toki saa, onhan jonkinlaiset säännöt oltava, kun täällä elää ja asuu muitakin kuin vain se lapsi. Hänen on omaksuttava yhteisönsä säännöt ja rajat siinä missä muutkin. Se, miten ne hänelle opetetaan, on asia, josta nyt yritän keskustella.
        Luunapeilla/tukistamisella tms. satuttamisella opettaminen on mielestäni melko lyhytnäköistä opettamista, ja samalla aliarvioidaan lasta ajattelevana ihmisenä. Eihän aikuisiakaan rangaista näpäytämällä, tukistamalla tai lyömällä, miksi siis lapsia saisi niin rangaista?

        Kun lasta kieltää tekemästä jotain tai siirtää hänet pois tekemästä ei-toivottua asiaa tai yrittää saada hänet oppimaan jotain yhteisön ja oman elämänsä kannalta järkevää ja perusteltua asiaa, niin hyvin harvoin pelkkä ein sanominen tai "koska minä sanon niin" menevät perille. Niitä uhmataan, koska ei ole riittävän hyvin perusteltu, miksi sitä kiellettyä ei saisi tehdä. Usein asioiden perusteleminen ("kukkaa ei saa repiä, se menee rikki ja äiti tulee surulliseksi / se on myrkyllinen / multa leviää joka paikkaan ja tulee ylimääräistä sotkua" tms.) antaa lapselle mahdollisuuden käsitellä tilannetta ja oppia sääntöjä. Samalla usein tulee sekin lisä, että aikuinen voi tarkistaa omia käsityksiään asioista ;) Miten esim. puolisollesi perustelet asioita, joita et halua tehtävän? Samalla tavalla voi toimia lastenkin kanssa.

        Mainitsit esimerkkinä ikkunan rikkomisen. Jos tekee jotain typerää tai väärin, siitä seuraa rangaistus. Rangaistus voi olla tilanteen korjaaminen: isompi lapsi/teini saisi omista viikkorahoistaan/lahjarahoistaan maksaa uuden ikkunan sen jälkeen, kun olisi ensin siivonnut jälkensä (aikuisten vahtimana) ja pyytänyt tekoaan anteeksi. Tiedän vanhempia, jotka lyövät ensin ja kysyvät vasta sitten, ja olen antanut itselleni kertoa, että tuo tapa on herättänyt valtavaa katkeruutta lyömisen kohteilta. Voi olla, että siinä aikuinen pääsisi helpommalla näppäämällä luunapin, tukistamalla tai vetelemällä vyöllä kintuille, mutta mitä se lapselle opettaisi? Entä säilyisikö lapsella arvostus vanhempaa kohtaan? Tuskin. Yleensä lyöminen osoittaa heikkoutta, etenkin kasvatusasioissa, joissa aikuisen tulisi pysyä hyvänä esimerkkinä kasvatettaville.

        Kirkuvan uhmaikäisen voi ottaa kainaloon ja kantaa pois paikalta muualle rauhoittumaan. Tai ottaa syliin huutamaan kiukkunsa pois, turvallisesti. Sen sijaan kirkuvaa uhmaikäistä läppääminen tai tukistaminen ei hirveästi auta eikä ratkaise tilannetta - eikä varmastikaan saa häntä tajuamaan, että kirkuminen on väärin eikä niin saa tehdä. Usein muuten uhmakohtauksen - jos ei ole kovin pahaksi päässyt - voi katkaista sillä, että tarjoaa lapselle jotain muuta tekemistä: "luetaan yhdessä", "katso, mikä hienonnäköinen lintu tuolla lentää"... ;) (jos saa oman päänsä pidettyä kylmänä ja itsensä viilipyttymäisen rauhallisena...)

        Kirjoitit:
        "Maailma toisinaan sattuu. Meillä on opeteltu, että uuninluukku voi olla kuuma ja esim. että lamppukin on kuuma (ja nämäkin niin, että ei tullut itkua vaan tuntui epämiellyttävältä ja lapsi ekasta kuumasta kohteesta kokeili vielä pari kertaa ennen kuin uskoi)."

        Tuo on ihan totta, mutta aika epäreilua on, että satuttajana voi olla myös ihminen, johon lapsi turvaa eniten. Kun sattuu, lapsi tulee aikuisen luo hakemaan lohtua ja turvaa, ei lisää kipua tai katkeruutta. Koska maailma satuttaa jo itsessään ihan pyytämättä, ei vanhemman enää tarvitsisi. Kukaan ei voi koskaan suojella ketään kaikilta vaaroilta. Ja aika usein tekemällä oppii - tai kantapään kautta.

        Mukavaa uutta vuotta Sinulle.

      • alkuperäinen skä
        tukiäiti kirjoitti:

        Kirjoitit:
        "Sinun mielestäsi pitää aina keksiä muuta tekemistä, jos jotain kiellettyä tekee mieli? Toisin sanoen pitää aina keksiä lapselle tekemistä kielletyn sijaan eikä opettaa hänelle mitä saa tehdä ja mitä ei? Jos lapsella on tylsää, niin saa helposti tekemistä kun rikkoo ikkunan, koska tämähän johtuu aina vain siitä ettei hänelle annettu muuta kivaa tekemistä."

        Heh, saat tuon kuulostamaan siltä, että lasta ei saisi ikinä kieltää :)
        Toki saa, onhan jonkinlaiset säännöt oltava, kun täällä elää ja asuu muitakin kuin vain se lapsi. Hänen on omaksuttava yhteisönsä säännöt ja rajat siinä missä muutkin. Se, miten ne hänelle opetetaan, on asia, josta nyt yritän keskustella.
        Luunapeilla/tukistamisella tms. satuttamisella opettaminen on mielestäni melko lyhytnäköistä opettamista, ja samalla aliarvioidaan lasta ajattelevana ihmisenä. Eihän aikuisiakaan rangaista näpäytämällä, tukistamalla tai lyömällä, miksi siis lapsia saisi niin rangaista?

        Kun lasta kieltää tekemästä jotain tai siirtää hänet pois tekemästä ei-toivottua asiaa tai yrittää saada hänet oppimaan jotain yhteisön ja oman elämänsä kannalta järkevää ja perusteltua asiaa, niin hyvin harvoin pelkkä ein sanominen tai "koska minä sanon niin" menevät perille. Niitä uhmataan, koska ei ole riittävän hyvin perusteltu, miksi sitä kiellettyä ei saisi tehdä. Usein asioiden perusteleminen ("kukkaa ei saa repiä, se menee rikki ja äiti tulee surulliseksi / se on myrkyllinen / multa leviää joka paikkaan ja tulee ylimääräistä sotkua" tms.) antaa lapselle mahdollisuuden käsitellä tilannetta ja oppia sääntöjä. Samalla usein tulee sekin lisä, että aikuinen voi tarkistaa omia käsityksiään asioista ;) Miten esim. puolisollesi perustelet asioita, joita et halua tehtävän? Samalla tavalla voi toimia lastenkin kanssa.

        Mainitsit esimerkkinä ikkunan rikkomisen. Jos tekee jotain typerää tai väärin, siitä seuraa rangaistus. Rangaistus voi olla tilanteen korjaaminen: isompi lapsi/teini saisi omista viikkorahoistaan/lahjarahoistaan maksaa uuden ikkunan sen jälkeen, kun olisi ensin siivonnut jälkensä (aikuisten vahtimana) ja pyytänyt tekoaan anteeksi. Tiedän vanhempia, jotka lyövät ensin ja kysyvät vasta sitten, ja olen antanut itselleni kertoa, että tuo tapa on herättänyt valtavaa katkeruutta lyömisen kohteilta. Voi olla, että siinä aikuinen pääsisi helpommalla näppäämällä luunapin, tukistamalla tai vetelemällä vyöllä kintuille, mutta mitä se lapselle opettaisi? Entä säilyisikö lapsella arvostus vanhempaa kohtaan? Tuskin. Yleensä lyöminen osoittaa heikkoutta, etenkin kasvatusasioissa, joissa aikuisen tulisi pysyä hyvänä esimerkkinä kasvatettaville.

        Kirkuvan uhmaikäisen voi ottaa kainaloon ja kantaa pois paikalta muualle rauhoittumaan. Tai ottaa syliin huutamaan kiukkunsa pois, turvallisesti. Sen sijaan kirkuvaa uhmaikäistä läppääminen tai tukistaminen ei hirveästi auta eikä ratkaise tilannetta - eikä varmastikaan saa häntä tajuamaan, että kirkuminen on väärin eikä niin saa tehdä. Usein muuten uhmakohtauksen - jos ei ole kovin pahaksi päässyt - voi katkaista sillä, että tarjoaa lapselle jotain muuta tekemistä: "luetaan yhdessä", "katso, mikä hienonnäköinen lintu tuolla lentää"... ;) (jos saa oman päänsä pidettyä kylmänä ja itsensä viilipyttymäisen rauhallisena...)

        Kirjoitit:
        "Maailma toisinaan sattuu. Meillä on opeteltu, että uuninluukku voi olla kuuma ja esim. että lamppukin on kuuma (ja nämäkin niin, että ei tullut itkua vaan tuntui epämiellyttävältä ja lapsi ekasta kuumasta kohteesta kokeili vielä pari kertaa ennen kuin uskoi)."

        Tuo on ihan totta, mutta aika epäreilua on, että satuttajana voi olla myös ihminen, johon lapsi turvaa eniten. Kun sattuu, lapsi tulee aikuisen luo hakemaan lohtua ja turvaa, ei lisää kipua tai katkeruutta. Koska maailma satuttaa jo itsessään ihan pyytämättä, ei vanhemman enää tarvitsisi. Kukaan ei voi koskaan suojella ketään kaikilta vaaroilta. Ja aika usein tekemällä oppii - tai kantapään kautta.

        Mukavaa uutta vuotta Sinulle.

        ..mitä halusinkin. Mukava kuulla, että täällä on tosiaan täysipäisiäkin kirjoittajia - aina kun ei siltä vaikuta.

        Kummasti näissä vastauksissa kuitenkin äkkiä venytään tukistamiseen ja lyömiseen vaikka siitä ei ole kyse. Samoin vastauksiin tulee aina mukaan ettei "lyöminen" auta (mikä "lyöminen"? keskustelkaa lyöjien kanssa lyömisestä, älkää minun) , koska lapsi ei ymmärrä. Tämä on juuri se mitä haen takaa eli minkä ikäinen rupeaa ymmärtämään syy-seuraussuhteen? Ihan vauva ei ymmärrä, sen tiedän.

        Minä olen saanut hyvin ailahtelevaa kasvatusta ja tiedän, että eniten katkeruutta herättää epäloogisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Siksi lähdenkin aina siitä, että selitän lapselle miksi jokin asia on kiellettyä (aina kun pystyn, joskus perusteluita voi olla todella vaikea pukea niin että lapsi sen ymmärtää) ja teen todellakin kaikkeni, että meillä olisi äidin kanssa homma harmoniassa. Keskustelemmekin asiasta paljon ja olemme (ainakin olettaisin) hyvin kartalla sen suhteen mitä vaaditaan ja missä ollaan lepsumpia.

        Nyt rupean kääntymään sille kantille, että kun tiedän lapsen ymmärtävän että asia on kiellettyä sekä saaneen riittävästi perusteluita, niin harkitsen napin antamista (tai jäähyn). Laitan pääpainon johdonmukaisuudelle.

        En edelleenkään ole sitä mieltä etteikö vanhempi voisi "lasta satuttaa" eli sen takia en ole valmis tiputtamaan luunappia täysin pois. En ymmärrä miksi ei voisi satuttaa, kunhan lapsi ymmärtää mitä tapahtuu. Satuttamista se on arestikin ja huutaminen (jota meillä ei tapahdu), henkistä tosin ja ilmeisestikin monen mielestä täysin ok, mutta itse en taas siihen lähde mukaan vaan tärkeintä on pysyä rauhallisena ja lapsethan huomaavat äänenpainossa pienetkin erot eli kiljumista ei tarvi.

        Ajatuksia tämä herättää ja hyvä niin. Jään miettimään asiaa :)

        Hyvää uutta vuotta muillekin!

      • valle_villaton_
        alkuperäinen skä kirjoitti:

        ..mitä halusinkin. Mukava kuulla, että täällä on tosiaan täysipäisiäkin kirjoittajia - aina kun ei siltä vaikuta.

        Kummasti näissä vastauksissa kuitenkin äkkiä venytään tukistamiseen ja lyömiseen vaikka siitä ei ole kyse. Samoin vastauksiin tulee aina mukaan ettei "lyöminen" auta (mikä "lyöminen"? keskustelkaa lyöjien kanssa lyömisestä, älkää minun) , koska lapsi ei ymmärrä. Tämä on juuri se mitä haen takaa eli minkä ikäinen rupeaa ymmärtämään syy-seuraussuhteen? Ihan vauva ei ymmärrä, sen tiedän.

        Minä olen saanut hyvin ailahtelevaa kasvatusta ja tiedän, että eniten katkeruutta herättää epäloogisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Siksi lähdenkin aina siitä, että selitän lapselle miksi jokin asia on kiellettyä (aina kun pystyn, joskus perusteluita voi olla todella vaikea pukea niin että lapsi sen ymmärtää) ja teen todellakin kaikkeni, että meillä olisi äidin kanssa homma harmoniassa. Keskustelemmekin asiasta paljon ja olemme (ainakin olettaisin) hyvin kartalla sen suhteen mitä vaaditaan ja missä ollaan lepsumpia.

        Nyt rupean kääntymään sille kantille, että kun tiedän lapsen ymmärtävän että asia on kiellettyä sekä saaneen riittävästi perusteluita, niin harkitsen napin antamista (tai jäähyn). Laitan pääpainon johdonmukaisuudelle.

        En edelleenkään ole sitä mieltä etteikö vanhempi voisi "lasta satuttaa" eli sen takia en ole valmis tiputtamaan luunappia täysin pois. En ymmärrä miksi ei voisi satuttaa, kunhan lapsi ymmärtää mitä tapahtuu. Satuttamista se on arestikin ja huutaminen (jota meillä ei tapahdu), henkistä tosin ja ilmeisestikin monen mielestä täysin ok, mutta itse en taas siihen lähde mukaan vaan tärkeintä on pysyä rauhallisena ja lapsethan huomaavat äänenpainossa pienetkin erot eli kiljumista ei tarvi.

        Ajatuksia tämä herättää ja hyvä niin. Jään miettimään asiaa :)

        Hyvää uutta vuotta muillekin!

        Melko provosoiva juttu, mutta kerron oman ongelmani joka on väkivaltaisuus johtuen äidin antamista luunapeista ja pienistä "nipsauksista". Kävin lopulta silmittömän raivon vallassa kiinni äitiin kun alkoi luunapitella. Ja nyt aikuisenakin käyn kiinni jos tulee iso riita. Johtanut kahteen parisuhteen katkeamiseen. Nyt oma vauva ja sille en todellakaan opeta että väkivalta ja toisen fyysinen satuttaminen on ok. Minulle näin opetettiin. Ja muistan sen raivon, en tuntenut kipua, en mitään kun kävin minua satuttavan äidin kimppuun. Tämä tarina on tosi, sen vannon käsi sydämmella.

      • näin se menee
        valle_villaton_ kirjoitti:

        Melko provosoiva juttu, mutta kerron oman ongelmani joka on väkivaltaisuus johtuen äidin antamista luunapeista ja pienistä "nipsauksista". Kävin lopulta silmittömän raivon vallassa kiinni äitiin kun alkoi luunapitella. Ja nyt aikuisenakin käyn kiinni jos tulee iso riita. Johtanut kahteen parisuhteen katkeamiseen. Nyt oma vauva ja sille en todellakaan opeta että väkivalta ja toisen fyysinen satuttaminen on ok. Minulle näin opetettiin. Ja muistan sen raivon, en tuntenut kipua, en mitään kun kävin minua satuttavan äidin kimppuun. Tämä tarina on tosi, sen vannon käsi sydämmella.

        Se ettet pysty hanskaamaan omaa käytöstäsi on Sinun ongelmasi, ei äitisi vaikka häntä siitä syytätkin.

        Ihmisten pitää ymmärtää, että he ja vain he ovat vastuussa omista tekemisistään ja ongelmatkin ovat vain ja ainoastaan heidän. Muiden syyttäminen on väärä tie lähteä purkamaan oloaan. Jos tausta on jotain "syytä", niin käsittele se ja lähde sen jälkeen työstämää sitä Sinun ongelmaasi.

      • valle_villaton_
        näin se menee kirjoitti:

        Se ettet pysty hanskaamaan omaa käytöstäsi on Sinun ongelmasi, ei äitisi vaikka häntä siitä syytätkin.

        Ihmisten pitää ymmärtää, että he ja vain he ovat vastuussa omista tekemisistään ja ongelmatkin ovat vain ja ainoastaan heidän. Muiden syyttäminen on väärä tie lähteä purkamaan oloaan. Jos tausta on jotain "syytä", niin käsittele se ja lähde sen jälkeen työstämää sitä Sinun ongelmaasi.

        Toki olen vastuussa omista teoistani, en niistä syytä äitiäni. Mutta käytökseni syy johtuu lapsuudesta ja tuosta toimintatavasta. Ilman sitä näin ei olisi. Käyn kyllä terapiassa. Vain äärimmäinen kriisi (esim. kun minua petettiin) aiheuttaa väkivallan. Harmi vaan että noita kriisejä ollut.

      • Kohta isä
        terve taas kirjoitti:

        Se, että te vedätte kädelle annetusta näpsäytyksestä yhtäsuuruudeen väkivaltaisuuteen ja muiden ihmisten hakkaamiseen osoittaa täydellistä irtautumista todellisuudesta. Oikeasti, teidän kannattaisi hieman hakea tukea ja miettiä missä vaiheessa se oma suhteellisuudentaju oikein karkasi. Toivottavasti lapsenne eivät kärsi tuosta ajatusmaailmasta kohtuuttomasti.

        Vankivertaus oli juuri yhtä tökerö ja kaukaa haettu kuin eka vastauskin.

        Mitäpä jos jättäisitte keskustelun sellaisille, jotka kykenevät keskustelemaan kasvatuksesta asiallisesti ja kärjistämättä ja yleistämättä fanaattisesti oman harhaisen maailman tukemiseksi?

        Lapsi ei kokenut näpäytystä kuin kiusallisena ja se tuntui toimivan. Tietysti ensin siirrän kättä pois ja toistan eitä napakasti, mutta jos se ei auta, niin pieni näpäytys tuntui auttavan. Suomi on vapaa maa ja tuosta voi tietysti vetää yhtäsuuruudeen silmittömään hakkaamiseen, mutta tervettä sellaisen vetäminen ei ole.

        Olet siis todella sitä mieltä että voit satuttaa lastasi. Tällä perusteella minulla on oikeus satuttaa sinua ja paljon kovemmin kuin sinulla lastasi. Olemme näet tasavertaisempia. Pieni ihminen ei edes osaa puolustautua. Väkivaltaan turvautuminen osoittaa ainoastaan tekijänsä älyllistä vajautta.

    • haa-haa
    • ffjthjygt

      Meillä mies sitä mieltä kun meillä siis juuri 1v poika että hänelle pitää antaa luunappi jos ei usko..Minä taas TÄYSIN ERIMIELTÄ!! Mielestäni minkäänlainen fyysinen kuritus ei kuulu lapsen kasvatukseen, kyllä muut keinot täytyy löytyä lapsen kasvatukseen!! Mies antaa joskus kevyen luunapin(joka ei siis satu) pojalle, mutta itse en hyväksy tällaista lainkaan ja olen sanonutkin miehelle että se saa luvan loppua!

    • .....

      Vastoin Suomen lakia. Suomessa jokaisella on fyysinen koskemattomuus. Parempi vain saada tottelemaan hyvällä kuin satuttamalla ja pelolla.

      • vihaan heitä!

        ÄLKÄÄ VAIN MENKÖ PILAAMAAN VÄLEJÄ LAPSEEN MILLÄÄN TOLLASELLA!
        Minulle anettu luunappeja pienenä, ja vaikka vanhemmat luulivat etten muista niitä, niin luulivat väärin.En ole kovin hyvissä väleissä heidän kanssa..koska lapsuuteni oli yhtä luunappia..
        Eli aina vaikka paha olisikin ollut pieni-paha, niin luunappi tuli.Ja sitten kun sen muistaa aikuisena, niin jotenkin se katkeruus vain tulee...ja viha.

    • Johannaleena

      itse anna vaikka tiedän äitejä jotka ovat antaneet mutta siinä vaiheessa kun lapsi on potkinut,sylkenyt,lyönyt ja purrut omaa äitiään eikä äiti ole meinannut pärjätä lapselleen.Itse uhkaan todella harvoin jos ei lapsi usko että äiti ottaa hiuksista takaa kiinni jos et tottele enkä oikeastaan ikinä tarvi ottaa ja jos olen kerran ottanutkin niin kosken vain takahiuksia enkä vedä tai mitään mikä satuttaisi lastani mutta kun ei muutenkaan tykkää että hiuksiin kosketaan tai laitetaan niin meillä se uhkaus toimii mutta onneksi tätä uhkausta ei todellakaan tarvi käyttää paljon koskaan.Kun meillä on ihan jäähypenkki käytössä minne lapsi menee istumaan sen ikäminuutit ja pääse pois istumasta kun aika on täynnä ja rauhoittunut tai jos riehuminen on ihan päätöntä niin syliin vain istumaan ja rauhoittumaan vaikka kuinka pistää hanttiin niin pidetään kiinni ja tämä toimii parhaiten siinä mielessä että lapsi melkein aina rauhoittuu ja tuntee samalla olonsa turvalliseksi.

      • lastentarhanopeeeee

        Tälle luunapin puolustajalle suosittelisin myös kokeilemaan jäähypenkkiä! Ja minäkään en rinnasta luunappia hakkaamiseen ja uskon kun sanot sen olevan viimeinen keino, mutta minusta luunapille todellakin on olemassa muita vaihtoehtoja! Fyysinen satuttaminen ei yksinkertaisesti ole hyvä juttu, oli se kuinka viimeinen keino tahansa, ja perusteluja sille on tukiäidin vastauksessa. Ja juuri tuo,e ttä jos lapsella lähtee homma käsistä kokonaan, niin ei muuta kuin holdingiin vaan ja pidellään kiinni.Sitä voi kutsua vapaudenriistoksi, mutta vapaushan lapselta on silloin riistettäväkin jos hän hakkaa, potkii ja sylkee. Silloin lapsi ei enää hallitse itseään ja "vapauttaan", ja aikuisen on silloin otettava ohjat käsiinsä. Sylissä tiukassa otteessa riehuva lapsi rauhoirruu ennemmin tai nyöhemmin, ja todellakin tuntee olonsa turvalliseksi raivokohtauksestaan huolimatta.

        Nimimerkillä päiväkodissa erityisryhmässä aikanaan työskennellyt lastentarhanope. (Joka ei halua päteä ammattitaidollaan, vaan ainoastaan kertoa kokemuksistaan).

      • OpettajanHakkaaja
        lastentarhanopeeeee kirjoitti:

        Tälle luunapin puolustajalle suosittelisin myös kokeilemaan jäähypenkkiä! Ja minäkään en rinnasta luunappia hakkaamiseen ja uskon kun sanot sen olevan viimeinen keino, mutta minusta luunapille todellakin on olemassa muita vaihtoehtoja! Fyysinen satuttaminen ei yksinkertaisesti ole hyvä juttu, oli se kuinka viimeinen keino tahansa, ja perusteluja sille on tukiäidin vastauksessa. Ja juuri tuo,e ttä jos lapsella lähtee homma käsistä kokonaan, niin ei muuta kuin holdingiin vaan ja pidellään kiinni.Sitä voi kutsua vapaudenriistoksi, mutta vapaushan lapselta on silloin riistettäväkin jos hän hakkaa, potkii ja sylkee. Silloin lapsi ei enää hallitse itseään ja "vapauttaan", ja aikuisen on silloin otettava ohjat käsiinsä. Sylissä tiukassa otteessa riehuva lapsi rauhoirruu ennemmin tai nyöhemmin, ja todellakin tuntee olonsa turvalliseksi raivokohtauksestaan huolimatta.

        Nimimerkillä päiväkodissa erityisryhmässä aikanaan työskennellyt lastentarhanope. (Joka ei halua päteä ammattitaidollaan, vaan ainoastaan kertoa kokemuksistaan).

        näitä jeesustelijoita.Tollasia aikusia otetaan tukasta kiinni ja annetaan luuvitosta naamariin ja kuula takaravioon saatana!

      • LastentarhaOPE
        lastentarhanopeeeee kirjoitti:

        Tälle luunapin puolustajalle suosittelisin myös kokeilemaan jäähypenkkiä! Ja minäkään en rinnasta luunappia hakkaamiseen ja uskon kun sanot sen olevan viimeinen keino, mutta minusta luunapille todellakin on olemassa muita vaihtoehtoja! Fyysinen satuttaminen ei yksinkertaisesti ole hyvä juttu, oli se kuinka viimeinen keino tahansa, ja perusteluja sille on tukiäidin vastauksessa. Ja juuri tuo,e ttä jos lapsella lähtee homma käsistä kokonaan, niin ei muuta kuin holdingiin vaan ja pidellään kiinni.Sitä voi kutsua vapaudenriistoksi, mutta vapaushan lapselta on silloin riistettäväkin jos hän hakkaa, potkii ja sylkee. Silloin lapsi ei enää hallitse itseään ja "vapauttaan", ja aikuisen on silloin otettava ohjat käsiinsä. Sylissä tiukassa otteessa riehuva lapsi rauhoirruu ennemmin tai nyöhemmin, ja todellakin tuntee olonsa turvalliseksi raivokohtauksestaan huolimatta.

        Nimimerkillä päiväkodissa erityisryhmässä aikanaan työskennellyt lastentarhanope. (Joka ei halua päteä ammattitaidollaan, vaan ainoastaan kertoa kokemuksistaan).

        Joo kyllä huomaa mistä ne mustelmat lapsille ilmestyy kun itse myös työskennellyt päiväkodissa ja huonot hoitajat käyvät käsiksi lapsiin kun eivät osaa hoitaa työtänsä kunnolla.Just tollaset sunlaiset ihmiset pitäis videokuvata nauhalle ja lähettää poliiseille et menettäisitte työnne tai pakko syötetään lapsia oksennuksella tarhassa että ei kyllä kovinkaan moni aikuinen luota teidän kasvatus tapoihin tiedä mitä pedagogiikka luulet käyttäväs säälittävä ihminen!Luunappia vain jos tarve vaatii!

      • näin on..
        LastentarhaOPE kirjoitti:

        Joo kyllä huomaa mistä ne mustelmat lapsille ilmestyy kun itse myös työskennellyt päiväkodissa ja huonot hoitajat käyvät käsiksi lapsiin kun eivät osaa hoitaa työtänsä kunnolla.Just tollaset sunlaiset ihmiset pitäis videokuvata nauhalle ja lähettää poliiseille et menettäisitte työnne tai pakko syötetään lapsia oksennuksella tarhassa että ei kyllä kovinkaan moni aikuinen luota teidän kasvatus tapoihin tiedä mitä pedagogiikka luulet käyttäväs säälittävä ihminen!Luunappia vain jos tarve vaatii!

        Lapsella on täysi oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Jos aikuinen tahalleen aiheuttaa kipua esim. luunapilla, kajotaan fyysiseen koskemattomuuteen.

        Lapsen fyysinen kurítus alkaa siitä, mihin vanhemman kasvatuskeinot päättyvät.

      • vanhemmuuteen!
        näin on.. kirjoitti:

        Lapsella on täysi oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Jos aikuinen tahalleen aiheuttaa kipua esim. luunapilla, kajotaan fyysiseen koskemattomuuteen.

        Lapsen fyysinen kurítus alkaa siitä, mihin vanhemman kasvatuskeinot päättyvät.

        Mielestäni ei ole oikein että aikuinen satuttaa lasta jos hän ei tottele. Luunapit tukistus ym.. kenelläkään ei ole oikeutta satuttaa ketään varsinkaan äidillätai isällä omaa lastaan! Vanhempien pitäisi miettiä mitä lapsen kasvatus on ennen kuin lapsi edes syntyy. Se on todella rankaa toiset lapset oppivat nopesti kielletyt asiat ja toiset eivät. Joskusvoi joutua kiltämään monen kymmentä kertaa ennne kuin menee perille. Täytyy muistaa että laspsi ei osaa asioita luonnostaan ne pitää opettaa ja satuttaminene keinona ei ole oiken. Lapsille opetetaan potulle pissaamista, hampaiden jarjausta, oikea laisia ruokatottumuksi ja pöytätapoja. Mutta eihän kukaan nyt lastansa rankaise jos pisu tulee housuun. Kyllä aikuiseltakin voi joskus vahinkoja käydä.. =)

        Mielestäni pitäisi pohtia asioita ja koittaa kehittyä ja valmistautua vanhemmuuteen jo hyvissä ajoin ja miettiä miksi lapsi käyttäytyy huonosti. Monesti se on juuri vanhemman vika, liian vähän huomiota, haleja tai ohjattua leikkiä, lapsi haluaa olla vanhempien kanssa he ovat hänelle tärkeintä maailmassa. Ei voi vain sysää sylistä ja snoa mene leikkeimään. Helpommalla pääset kun ohjaat ensikis johonkin leikkiin olet hetken läsnä ja itten jätät laspen leikkimään. Tai teet kotiaskereista leikiä. Apumiehiä ainatarvitaan ja jos aisan on hauskaa niin kyllä lapsikin innostuu. Ja vielä suuri kiitos ja iso hali palinnoksi niin johan lasi hymyilee.

        Monesti laspi tekee pahaa kun haluaa sikuisen huomion, koska hyvät teot eivät aiheuta vanhemmissa reaktiota vaikka pitäisikin kehua mutta jos tekee pahaa saa huomitoa!!! Kiinnittäkäähän vanhemmat tähän huomionne!

      • meekotiis
        LastentarhaOPE kirjoitti:

        Joo kyllä huomaa mistä ne mustelmat lapsille ilmestyy kun itse myös työskennellyt päiväkodissa ja huonot hoitajat käyvät käsiksi lapsiin kun eivät osaa hoitaa työtänsä kunnolla.Just tollaset sunlaiset ihmiset pitäis videokuvata nauhalle ja lähettää poliiseille et menettäisitte työnne tai pakko syötetään lapsia oksennuksella tarhassa että ei kyllä kovinkaan moni aikuinen luota teidän kasvatus tapoihin tiedä mitä pedagogiikka luulet käyttäväs säälittävä ihminen!Luunappia vain jos tarve vaatii!

        Siis mitä? kenen tekstiä oikein kritisoit? Ja tuskinpa olet mikään lastentarhanope kun et osaa edes kirjoittaa..

      • pohjat tuli
        lastentarhanopeeeee kirjoitti:

        Tälle luunapin puolustajalle suosittelisin myös kokeilemaan jäähypenkkiä! Ja minäkään en rinnasta luunappia hakkaamiseen ja uskon kun sanot sen olevan viimeinen keino, mutta minusta luunapille todellakin on olemassa muita vaihtoehtoja! Fyysinen satuttaminen ei yksinkertaisesti ole hyvä juttu, oli se kuinka viimeinen keino tahansa, ja perusteluja sille on tukiäidin vastauksessa. Ja juuri tuo,e ttä jos lapsella lähtee homma käsistä kokonaan, niin ei muuta kuin holdingiin vaan ja pidellään kiinni.Sitä voi kutsua vapaudenriistoksi, mutta vapaushan lapselta on silloin riistettäväkin jos hän hakkaa, potkii ja sylkee. Silloin lapsi ei enää hallitse itseään ja "vapauttaan", ja aikuisen on silloin otettava ohjat käsiinsä. Sylissä tiukassa otteessa riehuva lapsi rauhoirruu ennemmin tai nyöhemmin, ja todellakin tuntee olonsa turvalliseksi raivokohtauksestaan huolimatta.

        Nimimerkillä päiväkodissa erityisryhmässä aikanaan työskennellyt lastentarhanope. (Joka ei halua päteä ammattitaidollaan, vaan ainoastaan kertoa kokemuksistaan).

        "holdingiin vaan ja pidellään kiinni"

        Ystävälläni murtui solisluu tällaisessa pitelyssä lapsena. Käden liikeradat ovat ikuisesti sitä myöden vajaat. Tekopyhää suosia luiden katkomista, mutta tuomita sormille näpäytys. Todella typerää.

      • lastentarhanopeeeee
        pohjat tuli kirjoitti:

        "holdingiin vaan ja pidellään kiinni"

        Ystävälläni murtui solisluu tällaisessa pitelyssä lapsena. Käden liikeradat ovat ikuisesti sitä myöden vajaat. Tekopyhää suosia luiden katkomista, mutta tuomita sormille näpäytys. Todella typerää.

        Silloin ei ole ollut ote oikein jos luut murtuu. Tuskin tiedät tilannetta niin tarkkaan, että voit tuolla perusteella tuomita koko holdingin.. Jos ote on oikein ja pitelijä tarpeeksi vahva niin tuollaista ei satu. Ei pidä mennäkkään ottamaan holdingiin jos ei osaa tehdä sitä oikein tai jos ei ole tarpeeksi voimaa. Ikävää jos kaverillesi kävi huonosti.

      • jepjeps
        lastentarhanopeeeee kirjoitti:

        Silloin ei ole ollut ote oikein jos luut murtuu. Tuskin tiedät tilannetta niin tarkkaan, että voit tuolla perusteella tuomita koko holdingin.. Jos ote on oikein ja pitelijä tarpeeksi vahva niin tuollaista ei satu. Ei pidä mennäkkään ottamaan holdingiin jos ei osaa tehdä sitä oikein tai jos ei ole tarpeeksi voimaa. Ikävää jos kaverillesi kävi huonosti.

        Sinun väkivaltasi on ok, muiden ei. Ei haittaa vaikka luita murtuisi... puolustatko muitakin metodeja vain niin toteutettuna ettei jää jälkiä?

      • ex-perhepäivähoitaja
        lastentarhanopeeeee kirjoitti:

        Silloin ei ole ollut ote oikein jos luut murtuu. Tuskin tiedät tilannetta niin tarkkaan, että voit tuolla perusteella tuomita koko holdingin.. Jos ote on oikein ja pitelijä tarpeeksi vahva niin tuollaista ei satu. Ei pidä mennäkkään ottamaan holdingiin jos ei osaa tehdä sitä oikein tai jos ei ole tarpeeksi voimaa. Ikävää jos kaverillesi kävi huonosti.

        Sinulle "lastentarhanopeeeee".En kyllä sinulle lastani hoitoon antaisi, kun tuota mieltä olet!

        "Jos ote on oikein ja pitelijä tarpeeksi vahva niin tuollaista ei satu. Ei pidä mennäkkään ottamaan holdingiin jos ei osaa tehdä sitä oikein tai jos ei ole tarpeeksi voimaa."

        En enää yhtään ihmettele miksi suurin osa lapsista ei meinaa aamulla lähteä hoitoon!
        Oikeasti idioottimaista! Olen ollut perhepäivähoitajana joskus, eikä ikinä, siis ei ikinän otettu lasta holdingiin! AINA selvittiin puhumalla!

      • lastentarhanopeeeee
        ex-perhepäivähoitaja kirjoitti:

        Sinulle "lastentarhanopeeeee".En kyllä sinulle lastani hoitoon antaisi, kun tuota mieltä olet!

        "Jos ote on oikein ja pitelijä tarpeeksi vahva niin tuollaista ei satu. Ei pidä mennäkkään ottamaan holdingiin jos ei osaa tehdä sitä oikein tai jos ei ole tarpeeksi voimaa."

        En enää yhtään ihmettele miksi suurin osa lapsista ei meinaa aamulla lähteä hoitoon!
        Oikeasti idioottimaista! Olen ollut perhepäivähoitajana joskus, eikä ikinä, siis ei ikinän otettu lasta holdingiin! AINA selvittiin puhumalla!

        Oletko tosissasi vai provoiletko?

        Hohhoijaa! Tiedätkö edes mitä koko holding oikeasti on?? Ja joo, et varmaan ole holdingia tarvinnut tavallisten, ns. normaalien lasten kanssa. Otappa ensin selvää, mitä on työ erityislasten kanssa tarhan erityisryhmissä, miksi, mihin ja miten holdingia käytetään. Ja siis ota oikeasti selvää, opiskele, lue. Et selvästi tiedä asiasta juuri mitään. "Perhepäivähoitajana JOSKUS." Salli minun jo nauraa...

        Holding on ihan oikea metodi erityislasten käsittelyssä, joista sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta. Meneppä kokeilemaan onneasi lapsen kanssa, joka puree. potkkii, sylkee ja lyö sinua. Aika mestari olet, jos puhumalla selviät.

        Ole hyvä ja ota asioista selvää, ennen kuin tulet tänne huutelemaan. Minulle riittää tältä erää keskustelu tietämättömien kanssa.

      • ex-perhepäivähoitaja
        lastentarhanopeeeee kirjoitti:

        Oletko tosissasi vai provoiletko?

        Hohhoijaa! Tiedätkö edes mitä koko holding oikeasti on?? Ja joo, et varmaan ole holdingia tarvinnut tavallisten, ns. normaalien lasten kanssa. Otappa ensin selvää, mitä on työ erityislasten kanssa tarhan erityisryhmissä, miksi, mihin ja miten holdingia käytetään. Ja siis ota oikeasti selvää, opiskele, lue. Et selvästi tiedä asiasta juuri mitään. "Perhepäivähoitajana JOSKUS." Salli minun jo nauraa...

        Holding on ihan oikea metodi erityislasten käsittelyssä, joista sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta. Meneppä kokeilemaan onneasi lapsen kanssa, joka puree. potkkii, sylkee ja lyö sinua. Aika mestari olet, jos puhumalla selviät.

        Ole hyvä ja ota asioista selvää, ennen kuin tulet tänne huutelemaan. Minulle riittää tältä erää keskustelu tietämättömien kanssa.

        ..erityislastenkin kanssa! Ja paljon.Koska suvussani niitä on 4 ne joita olen hoitanut!
        Ja aina, siis AINA olen selvinnyt puhumalla! Mutta et vissiin osaa puhua, kun tollasia keinoja tarvit!
        Ja juuri oli tuosta erityislasten kohtelusta puhetta tuttavani kanssa.
        Moni erityislapsi on kouluun mentäessä mennyt yhtäkkiä taas huonompaan malliin.
        Juuri kun asiat on saatu jollain tavalla kotona opetettua.Ja jos olet oikeasti ollut erityislasten kanssa, niin tiedät varmaan kuinka vaikeaa ne on saada oppimaan (ainakin joissain tapauksissa) jotain ihan käytännön juttuja, sellaisia jotka ovat päivänselviä asioita meille muille.
        Ja tiedän monta tapausta, joissa erityisopettaja/avustaja on erotettu, koska ovat pidelleet lasta vasten tahtoaan!
        Joten kohta voi olla sinun persuksissasi kengän kuva, jos et ajoissa lopeta!

      • ErityislapsenÄiti
        ex-perhepäivähoitaja kirjoitti:

        ..erityislastenkin kanssa! Ja paljon.Koska suvussani niitä on 4 ne joita olen hoitanut!
        Ja aina, siis AINA olen selvinnyt puhumalla! Mutta et vissiin osaa puhua, kun tollasia keinoja tarvit!
        Ja juuri oli tuosta erityislasten kohtelusta puhetta tuttavani kanssa.
        Moni erityislapsi on kouluun mentäessä mennyt yhtäkkiä taas huonompaan malliin.
        Juuri kun asiat on saatu jollain tavalla kotona opetettua.Ja jos olet oikeasti ollut erityislasten kanssa, niin tiedät varmaan kuinka vaikeaa ne on saada oppimaan (ainakin joissain tapauksissa) jotain ihan käytännön juttuja, sellaisia jotka ovat päivänselviä asioita meille muille.
        Ja tiedän monta tapausta, joissa erityisopettaja/avustaja on erotettu, koska ovat pidelleet lasta vasten tahtoaan!
        Joten kohta voi olla sinun persuksissasi kengän kuva, jos et ajoissa lopeta!

        "lastentarhanopeeeee7.1.2010 18:48
        Oletko tosissasi vai provoiletko?

        Hohhoijaa! Tiedätkö edes mitä koko holding oikeasti on?? Ja joo, et varmaan ole holdingia tarvinnut tavallisten, ns. normaalien lasten kanssa. Otappa ensin selvää, mitä on työ erityislasten kanssa tarhan erityisryhmissä, miksi, mihin ja miten holdingia käytetään. Ja siis ota oikeasti selvää, opiskele, lue. Et selvästi tiedä asiasta juuri mitään. "Perhepäivähoitajana JOSKUS." Salli minun jo nauraa...

        Holding on ihan oikea metodi erityislasten käsittelyssä, joista sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta. Meneppä kokeilemaan onneasi lapsen kanssa, joka puree. potkkii, sylkee ja lyö sinua. Aika mestari olet, jos puhumalla selviät.

        Ole hyvä ja ota asioista selvää, ennen kuin tulet tänne huutelemaan. Minulle riittää tältä erää keskustelu tietämättömien kanssa "
        _____

        Mitä? Oikeastikko käytätte tuollaista keinoa lasten kanssa?? Ja vielä erityislasten??
        Mitä hitto oikein liikkuu päässänne?
        Tiedätkö että etenkään erityislapsi ei välttämättä ymmärrä mitä se tarkoittaa ja mitä tapahtuu! Et kyllä hirveästi ole sellaisten lasten kanssa ollut kun tuollaista keinoa pitää käyttää!
        Ja ihan oikeassa on kirjoittaja "ex-perhepäivähoitaja" siinä, että moni erityislapsi on mennyt heti koulun yms. aloitettuaan huonompaan suuntaan,kun kotona on juuri saatu opetettua käytännön asioita! Tästä on ollut monen äidin kanssa puhetta.
        Ja kukaan ei ymmärrä, miksi osaamattomat ja pienen pinnan omaavat ihmiset edes menevät töihin lastenpariin, tai yleensäkkään kouluttautuvat siihen.Hyvät paperit koulusta eivät takaa hyvää hoitoa! Sen olen joutunut liian monta kertaa huomaamaan!
        Meillä oli tuossa vielä ½vuotta sitten kouluttamaton hoitaja lapsilla (oli meillä yht.5vuotta).
        Ja hänelle saan olla ikuisesti kiitollinen! Hän hoito lastani paremmin kuin kukaan muu "sivullinen"!Opetti käytännön asioita ja huomasi että lapsenikin oli erittäin iloinen aina!Ja joka ikisessä tarhassa/hoitopaikassa kotihoitajan jälkeen, olen joutunut kokemaan sen,että lapseni on mennyt alas päin uudestaan ja uudestaan! Eikä kyllä ole koskaan hymyillyt tarha päivän jälkeen.
        Siksi olen nyt sitten pyytänyt lapsen mummia tai siskoani hoitamaan heitä.
        Niin, kotihoitaja jäi siksi pois,koska sai lapsen =).

      • ei noin! Ei Ei Ei!
        ErityislapsenÄiti kirjoitti:

        "lastentarhanopeeeee7.1.2010 18:48
        Oletko tosissasi vai provoiletko?

        Hohhoijaa! Tiedätkö edes mitä koko holding oikeasti on?? Ja joo, et varmaan ole holdingia tarvinnut tavallisten, ns. normaalien lasten kanssa. Otappa ensin selvää, mitä on työ erityislasten kanssa tarhan erityisryhmissä, miksi, mihin ja miten holdingia käytetään. Ja siis ota oikeasti selvää, opiskele, lue. Et selvästi tiedä asiasta juuri mitään. "Perhepäivähoitajana JOSKUS." Salli minun jo nauraa...

        Holding on ihan oikea metodi erityislasten käsittelyssä, joista sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta. Meneppä kokeilemaan onneasi lapsen kanssa, joka puree. potkkii, sylkee ja lyö sinua. Aika mestari olet, jos puhumalla selviät.

        Ole hyvä ja ota asioista selvää, ennen kuin tulet tänne huutelemaan. Minulle riittää tältä erää keskustelu tietämättömien kanssa "
        _____

        Mitä? Oikeastikko käytätte tuollaista keinoa lasten kanssa?? Ja vielä erityislasten??
        Mitä hitto oikein liikkuu päässänne?
        Tiedätkö että etenkään erityislapsi ei välttämättä ymmärrä mitä se tarkoittaa ja mitä tapahtuu! Et kyllä hirveästi ole sellaisten lasten kanssa ollut kun tuollaista keinoa pitää käyttää!
        Ja ihan oikeassa on kirjoittaja "ex-perhepäivähoitaja" siinä, että moni erityislapsi on mennyt heti koulun yms. aloitettuaan huonompaan suuntaan,kun kotona on juuri saatu opetettua käytännön asioita! Tästä on ollut monen äidin kanssa puhetta.
        Ja kukaan ei ymmärrä, miksi osaamattomat ja pienen pinnan omaavat ihmiset edes menevät töihin lastenpariin, tai yleensäkkään kouluttautuvat siihen.Hyvät paperit koulusta eivät takaa hyvää hoitoa! Sen olen joutunut liian monta kertaa huomaamaan!
        Meillä oli tuossa vielä ½vuotta sitten kouluttamaton hoitaja lapsilla (oli meillä yht.5vuotta).
        Ja hänelle saan olla ikuisesti kiitollinen! Hän hoito lastani paremmin kuin kukaan muu "sivullinen"!Opetti käytännön asioita ja huomasi että lapsenikin oli erittäin iloinen aina!Ja joka ikisessä tarhassa/hoitopaikassa kotihoitajan jälkeen, olen joutunut kokemaan sen,että lapseni on mennyt alas päin uudestaan ja uudestaan! Eikä kyllä ole koskaan hymyillyt tarha päivän jälkeen.
        Siksi olen nyt sitten pyytänyt lapsen mummia tai siskoani hoitamaan heitä.
        Niin, kotihoitaja jäi siksi pois,koska sai lapsen =).

        sinulle "lastentarhanopeeeee" , ja muille työ paikallasi jotka käytätte tuota keinoa lasten kanssa, tuossa on tälläinen:
        "Asiakaslähtöistä & ammattitaitoista psykologi- ja terapiapalvelua.
        www.norther.fi"

      • lastentarhanopeeee
        ErityislapsenÄiti kirjoitti:

        "lastentarhanopeeeee7.1.2010 18:48
        Oletko tosissasi vai provoiletko?

        Hohhoijaa! Tiedätkö edes mitä koko holding oikeasti on?? Ja joo, et varmaan ole holdingia tarvinnut tavallisten, ns. normaalien lasten kanssa. Otappa ensin selvää, mitä on työ erityislasten kanssa tarhan erityisryhmissä, miksi, mihin ja miten holdingia käytetään. Ja siis ota oikeasti selvää, opiskele, lue. Et selvästi tiedä asiasta juuri mitään. "Perhepäivähoitajana JOSKUS." Salli minun jo nauraa...

        Holding on ihan oikea metodi erityislasten käsittelyssä, joista sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta. Meneppä kokeilemaan onneasi lapsen kanssa, joka puree. potkkii, sylkee ja lyö sinua. Aika mestari olet, jos puhumalla selviät.

        Ole hyvä ja ota asioista selvää, ennen kuin tulet tänne huutelemaan. Minulle riittää tältä erää keskustelu tietämättömien kanssa "
        _____

        Mitä? Oikeastikko käytätte tuollaista keinoa lasten kanssa?? Ja vielä erityislasten??
        Mitä hitto oikein liikkuu päässänne?
        Tiedätkö että etenkään erityislapsi ei välttämättä ymmärrä mitä se tarkoittaa ja mitä tapahtuu! Et kyllä hirveästi ole sellaisten lasten kanssa ollut kun tuollaista keinoa pitää käyttää!
        Ja ihan oikeassa on kirjoittaja "ex-perhepäivähoitaja" siinä, että moni erityislapsi on mennyt heti koulun yms. aloitettuaan huonompaan suuntaan,kun kotona on juuri saatu opetettua käytännön asioita! Tästä on ollut monen äidin kanssa puhetta.
        Ja kukaan ei ymmärrä, miksi osaamattomat ja pienen pinnan omaavat ihmiset edes menevät töihin lastenpariin, tai yleensäkkään kouluttautuvat siihen.Hyvät paperit koulusta eivät takaa hyvää hoitoa! Sen olen joutunut liian monta kertaa huomaamaan!
        Meillä oli tuossa vielä ½vuotta sitten kouluttamaton hoitaja lapsilla (oli meillä yht.5vuotta).
        Ja hänelle saan olla ikuisesti kiitollinen! Hän hoito lastani paremmin kuin kukaan muu "sivullinen"!Opetti käytännön asioita ja huomasi että lapsenikin oli erittäin iloinen aina!Ja joka ikisessä tarhassa/hoitopaikassa kotihoitajan jälkeen, olen joutunut kokemaan sen,että lapseni on mennyt alas päin uudestaan ja uudestaan! Eikä kyllä ole koskaan hymyillyt tarha päivän jälkeen.
        Siksi olen nyt sitten pyytänyt lapsen mummia tai siskoani hoitamaan heitä.
        Niin, kotihoitaja jäi siksi pois,koska sai lapsen =).

        Hei!

        Luulenpa, että tämän keskustelun ongelma on nyt se, että puhumme jokseenkin eri asioista. Ryhmä, jossa työskentelin joskus vuosia sitten lastentarhanopettajana, oli sellainen, jossa lapsilla oli sosiaalisia ja tunne-elämän ongelmia. Keinot, joita siellä käytettiin, ei todellakaan ole käytössä tavallisissa tarharyhmissä, eikä ns tavallisten lasten kanssa niitä yleensä tarvita. Siksi minua huvittaa tuo, että "ei ihme, etteivät lapset halua hoitoon tai kouluun." Voi hyvänen aika sentään, sanoinhan jo, että kyse ei ole nyt tavallisista ryhmistä!! Sinun lapsesi on luultavasti ihan erilainen tapaus kuin ne, joiden kanssa työskentelin. Holdingia käytetään edelleen tällaisten lasten kanssa, se on ihan oikea ja käytetty metodi eikä mitään lasten kidutusta, niin kuin se saadaan täällä näyttämään.

        Edelleenkin, voisistteko nyt te minun ja tämän holdingjutun kimppuun hyökänneet ihan aikuisten oikeasti ottaa selvää, mitä se tarkoittaa? Vielä kerran, lyheyesti: jos lapsi lyö, potkii, puree yms, se otetaan syliin, ja pidetään tiukasti kiinni, kunnes raivokohtaus loppuu. Tämä on aivan normaali käytäntö, ja lasten vanhemmat ovat TIETOISIA siitä, että tällainen on käytössä. Asioista on heidän kanssaan keskusteltu, ja he ovat yhtä mieltä henkilökunnan kanssa, mitkä keinot ovat käytössä. On ymmärrettävää, että holding näin sanottuna säikäyttää monia ja saattaa kuulostaa pahemmalta kuin se tosellisuudessa on.

        jos vielä epäilet minun puhuvan paskaa, voit ottaa yhteyttä johonkin tämäntyyppiseen tarharyhmään, ja kysyä. Painotan, että kyse on sellaisista tilanteista, joissa lapsi ei enää hallitse itseään, vaan ikään kuin tipahtaa mustaan aukkoon ja on raivon vallassa. Silloin on vaarassa, että hän satuttaa itseään tai muita lapsia tai aikuisia. Toivottavsti nyt ymmärrät paremmin, millaisia tilanteita tarkoitan.

        En halua päteä millään ammattitaidollani tai koulutuksillani, on totta, että ne ovat yhdentekemviä jos ei tule toimeen lasten kanssa. Mutta tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että "lapsiin menee hermot ja ne otetaan holdingiin, kun ei niiden kanssa muuten pärjätä". Ei, vaan raivoava lapsi pysäytetään, otetaan turvalliseen syliin ja lapsen paha olo otetaan vastaan. Sylissä lapsen on turvallista raivota.

        Ja nyt lopetan keskustelun tähän, koska tämä menee jo liian vihamieliseksi kun perseelle uhataan potkia. pyydän anteeksi, jos olen jotakin loukannut, mutta edelleen: ottakaa asioista selvää ennen kuin tulette uhkailemaan.



        On kummallista, että tämä asia tulee monelle niin uutena ja sitä täällä nyt taivastellaan. Olisi mukava nähdä teidät niiden lasten kanssa, joiden kanssa olen itse työskennellyt..

      • lto itsekkin
        lastentarhanopeeee kirjoitti:

        Hei!

        Luulenpa, että tämän keskustelun ongelma on nyt se, että puhumme jokseenkin eri asioista. Ryhmä, jossa työskentelin joskus vuosia sitten lastentarhanopettajana, oli sellainen, jossa lapsilla oli sosiaalisia ja tunne-elämän ongelmia. Keinot, joita siellä käytettiin, ei todellakaan ole käytössä tavallisissa tarharyhmissä, eikä ns tavallisten lasten kanssa niitä yleensä tarvita. Siksi minua huvittaa tuo, että "ei ihme, etteivät lapset halua hoitoon tai kouluun." Voi hyvänen aika sentään, sanoinhan jo, että kyse ei ole nyt tavallisista ryhmistä!! Sinun lapsesi on luultavasti ihan erilainen tapaus kuin ne, joiden kanssa työskentelin. Holdingia käytetään edelleen tällaisten lasten kanssa, se on ihan oikea ja käytetty metodi eikä mitään lasten kidutusta, niin kuin se saadaan täällä näyttämään.

        Edelleenkin, voisistteko nyt te minun ja tämän holdingjutun kimppuun hyökänneet ihan aikuisten oikeasti ottaa selvää, mitä se tarkoittaa? Vielä kerran, lyheyesti: jos lapsi lyö, potkii, puree yms, se otetaan syliin, ja pidetään tiukasti kiinni, kunnes raivokohtaus loppuu. Tämä on aivan normaali käytäntö, ja lasten vanhemmat ovat TIETOISIA siitä, että tällainen on käytössä. Asioista on heidän kanssaan keskusteltu, ja he ovat yhtä mieltä henkilökunnan kanssa, mitkä keinot ovat käytössä. On ymmärrettävää, että holding näin sanottuna säikäyttää monia ja saattaa kuulostaa pahemmalta kuin se tosellisuudessa on.

        jos vielä epäilet minun puhuvan paskaa, voit ottaa yhteyttä johonkin tämäntyyppiseen tarharyhmään, ja kysyä. Painotan, että kyse on sellaisista tilanteista, joissa lapsi ei enää hallitse itseään, vaan ikään kuin tipahtaa mustaan aukkoon ja on raivon vallassa. Silloin on vaarassa, että hän satuttaa itseään tai muita lapsia tai aikuisia. Toivottavsti nyt ymmärrät paremmin, millaisia tilanteita tarkoitan.

        En halua päteä millään ammattitaidollani tai koulutuksillani, on totta, että ne ovat yhdentekemviä jos ei tule toimeen lasten kanssa. Mutta tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että "lapsiin menee hermot ja ne otetaan holdingiin, kun ei niiden kanssa muuten pärjätä". Ei, vaan raivoava lapsi pysäytetään, otetaan turvalliseen syliin ja lapsen paha olo otetaan vastaan. Sylissä lapsen on turvallista raivota.

        Ja nyt lopetan keskustelun tähän, koska tämä menee jo liian vihamieliseksi kun perseelle uhataan potkia. pyydän anteeksi, jos olen jotakin loukannut, mutta edelleen: ottakaa asioista selvää ennen kuin tulette uhkailemaan.



        On kummallista, että tämä asia tulee monelle niin uutena ja sitä täällä nyt taivastellaan. Olisi mukava nähdä teidät niiden lasten kanssa, joiden kanssa olen itse työskennellyt..

        Kyllä mä ainakin tiedän mitä on holding ja että se ihan tavallinen käytäntö. Nää tyypit taitaa vaan kiusata sua... anna olla.

      • peilikös se täällä
        lastentarhanopeeee kirjoitti:

        Hei!

        Luulenpa, että tämän keskustelun ongelma on nyt se, että puhumme jokseenkin eri asioista. Ryhmä, jossa työskentelin joskus vuosia sitten lastentarhanopettajana, oli sellainen, jossa lapsilla oli sosiaalisia ja tunne-elämän ongelmia. Keinot, joita siellä käytettiin, ei todellakaan ole käytössä tavallisissa tarharyhmissä, eikä ns tavallisten lasten kanssa niitä yleensä tarvita. Siksi minua huvittaa tuo, että "ei ihme, etteivät lapset halua hoitoon tai kouluun." Voi hyvänen aika sentään, sanoinhan jo, että kyse ei ole nyt tavallisista ryhmistä!! Sinun lapsesi on luultavasti ihan erilainen tapaus kuin ne, joiden kanssa työskentelin. Holdingia käytetään edelleen tällaisten lasten kanssa, se on ihan oikea ja käytetty metodi eikä mitään lasten kidutusta, niin kuin se saadaan täällä näyttämään.

        Edelleenkin, voisistteko nyt te minun ja tämän holdingjutun kimppuun hyökänneet ihan aikuisten oikeasti ottaa selvää, mitä se tarkoittaa? Vielä kerran, lyheyesti: jos lapsi lyö, potkii, puree yms, se otetaan syliin, ja pidetään tiukasti kiinni, kunnes raivokohtaus loppuu. Tämä on aivan normaali käytäntö, ja lasten vanhemmat ovat TIETOISIA siitä, että tällainen on käytössä. Asioista on heidän kanssaan keskusteltu, ja he ovat yhtä mieltä henkilökunnan kanssa, mitkä keinot ovat käytössä. On ymmärrettävää, että holding näin sanottuna säikäyttää monia ja saattaa kuulostaa pahemmalta kuin se tosellisuudessa on.

        jos vielä epäilet minun puhuvan paskaa, voit ottaa yhteyttä johonkin tämäntyyppiseen tarharyhmään, ja kysyä. Painotan, että kyse on sellaisista tilanteista, joissa lapsi ei enää hallitse itseään, vaan ikään kuin tipahtaa mustaan aukkoon ja on raivon vallassa. Silloin on vaarassa, että hän satuttaa itseään tai muita lapsia tai aikuisia. Toivottavsti nyt ymmärrät paremmin, millaisia tilanteita tarkoitan.

        En halua päteä millään ammattitaidollani tai koulutuksillani, on totta, että ne ovat yhdentekemviä jos ei tule toimeen lasten kanssa. Mutta tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että "lapsiin menee hermot ja ne otetaan holdingiin, kun ei niiden kanssa muuten pärjätä". Ei, vaan raivoava lapsi pysäytetään, otetaan turvalliseen syliin ja lapsen paha olo otetaan vastaan. Sylissä lapsen on turvallista raivota.

        Ja nyt lopetan keskustelun tähän, koska tämä menee jo liian vihamieliseksi kun perseelle uhataan potkia. pyydän anteeksi, jos olen jotakin loukannut, mutta edelleen: ottakaa asioista selvää ennen kuin tulette uhkailemaan.



        On kummallista, että tämä asia tulee monelle niin uutena ja sitä täällä nyt taivastellaan. Olisi mukava nähdä teidät niiden lasten kanssa, joiden kanssa olen itse työskennellyt..

        Omat väkivaltaiset keinot puolustellaan miten halutaan. Tässäkin on todettu luita katkenneen, mutta sitkeästi vain puolustelet typeriä metodejasi. Onko tullut mieleen, että ehkäpä se lopulta oletkin sinä, jonka olisi syytä vähän pysähtyä miettimään? Jos vaikka aloitat tästä: http://alalyolasta.fi/

        Eikö olisi aika ottaa jotain opiksi ja ehkä sallia jopa sinun kaikki tietävänkin metodien kyseenalaistaminen? Myös noin lyhyellä pinnalla on todella outoa jos tosiaankin työskentelet haastavien lasten kanssa..

        Puhumalla varmasti pärjää, mutta voimallahan voi toki paikata omaa ammattitaidottomuuttaan...

      • mene hoitoon!
        lastentarhanopeeee kirjoitti:

        Hei!

        Luulenpa, että tämän keskustelun ongelma on nyt se, että puhumme jokseenkin eri asioista. Ryhmä, jossa työskentelin joskus vuosia sitten lastentarhanopettajana, oli sellainen, jossa lapsilla oli sosiaalisia ja tunne-elämän ongelmia. Keinot, joita siellä käytettiin, ei todellakaan ole käytössä tavallisissa tarharyhmissä, eikä ns tavallisten lasten kanssa niitä yleensä tarvita. Siksi minua huvittaa tuo, että "ei ihme, etteivät lapset halua hoitoon tai kouluun." Voi hyvänen aika sentään, sanoinhan jo, että kyse ei ole nyt tavallisista ryhmistä!! Sinun lapsesi on luultavasti ihan erilainen tapaus kuin ne, joiden kanssa työskentelin. Holdingia käytetään edelleen tällaisten lasten kanssa, se on ihan oikea ja käytetty metodi eikä mitään lasten kidutusta, niin kuin se saadaan täällä näyttämään.

        Edelleenkin, voisistteko nyt te minun ja tämän holdingjutun kimppuun hyökänneet ihan aikuisten oikeasti ottaa selvää, mitä se tarkoittaa? Vielä kerran, lyheyesti: jos lapsi lyö, potkii, puree yms, se otetaan syliin, ja pidetään tiukasti kiinni, kunnes raivokohtaus loppuu. Tämä on aivan normaali käytäntö, ja lasten vanhemmat ovat TIETOISIA siitä, että tällainen on käytössä. Asioista on heidän kanssaan keskusteltu, ja he ovat yhtä mieltä henkilökunnan kanssa, mitkä keinot ovat käytössä. On ymmärrettävää, että holding näin sanottuna säikäyttää monia ja saattaa kuulostaa pahemmalta kuin se tosellisuudessa on.

        jos vielä epäilet minun puhuvan paskaa, voit ottaa yhteyttä johonkin tämäntyyppiseen tarharyhmään, ja kysyä. Painotan, että kyse on sellaisista tilanteista, joissa lapsi ei enää hallitse itseään, vaan ikään kuin tipahtaa mustaan aukkoon ja on raivon vallassa. Silloin on vaarassa, että hän satuttaa itseään tai muita lapsia tai aikuisia. Toivottavsti nyt ymmärrät paremmin, millaisia tilanteita tarkoitan.

        En halua päteä millään ammattitaidollani tai koulutuksillani, on totta, että ne ovat yhdentekemviä jos ei tule toimeen lasten kanssa. Mutta tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että "lapsiin menee hermot ja ne otetaan holdingiin, kun ei niiden kanssa muuten pärjätä". Ei, vaan raivoava lapsi pysäytetään, otetaan turvalliseen syliin ja lapsen paha olo otetaan vastaan. Sylissä lapsen on turvallista raivota.

        Ja nyt lopetan keskustelun tähän, koska tämä menee jo liian vihamieliseksi kun perseelle uhataan potkia. pyydän anteeksi, jos olen jotakin loukannut, mutta edelleen: ottakaa asioista selvää ennen kuin tulette uhkailemaan.



        On kummallista, että tämä asia tulee monelle niin uutena ja sitä täällä nyt taivastellaan. Olisi mukava nähdä teidät niiden lasten kanssa, joiden kanssa olen itse työskennellyt..

        "Ryhmä, jossa työskentelin joskus vuosia sitten lastentarhanopettajana, oli sellainen, jossa lapsilla oli sosiaalisia ja tunne-elämän ongelmia."
        "Vielä kerran, lyheyesti: jos lapsi lyö, potkii, puree yms, se otetaan syliin, ja pidetään tiukasti kiinni, kunnes raivokohtaus loppuu"
        "Ei, vaan raivoava lapsi pysäytetään, otetaan turvalliseen syliin ja lapsen paha olo otetaan vastaan. Sylissä lapsen on turvallista raivota."
        "Olisi mukava nähdä teidät niiden lasten kanssa, joiden kanssa olen itse työskennellyt.. "
        ---------------------------------------------
        Olen ollut itse tuollaisessa ryhmässä töissä, eikä siellä todellakaan auttanut asiaa, että eräs otti lapset holdingiin! Se vain pahensi lasten oloa! Vaikka se joka teki tuota luuli että se on jotenkin lasta rauhoittavaa ja lapselle turvallista.Mutta väärin luuli.Lapset alkoivat pelkäämään entistä enemmän, ja siksi rauhoittuivat kun pelkäsivät että heille tehdään jotain muuta (lyödään tms) ja kun heihin sattui!siis otti kipeetä!!
        Lapsella ei todellaakaan ole silloin turvallinen olo, jos hän saa kipeetä! Tiesitkö, että jos lapsella on sosiaalisia/tunne-elämä ongelmia, niin hän ei puhu sellaiselle aikuiselle jota pelkää!
        Puhumalla asiat saa kyllä selville, jos osaa olla lasten kanssa ja jos osaa puhua oikealla tavalla! Ei niitä ongelmia ole ennenkään väkivallalla saatu kuntoon!

      • Pph98
        mene hoitoon! kirjoitti:

        "Ryhmä, jossa työskentelin joskus vuosia sitten lastentarhanopettajana, oli sellainen, jossa lapsilla oli sosiaalisia ja tunne-elämän ongelmia."
        "Vielä kerran, lyheyesti: jos lapsi lyö, potkii, puree yms, se otetaan syliin, ja pidetään tiukasti kiinni, kunnes raivokohtaus loppuu"
        "Ei, vaan raivoava lapsi pysäytetään, otetaan turvalliseen syliin ja lapsen paha olo otetaan vastaan. Sylissä lapsen on turvallista raivota."
        "Olisi mukava nähdä teidät niiden lasten kanssa, joiden kanssa olen itse työskennellyt.. "
        ---------------------------------------------
        Olen ollut itse tuollaisessa ryhmässä töissä, eikä siellä todellakaan auttanut asiaa, että eräs otti lapset holdingiin! Se vain pahensi lasten oloa! Vaikka se joka teki tuota luuli että se on jotenkin lasta rauhoittavaa ja lapselle turvallista.Mutta väärin luuli.Lapset alkoivat pelkäämään entistä enemmän, ja siksi rauhoittuivat kun pelkäsivät että heille tehdään jotain muuta (lyödään tms) ja kun heihin sattui!siis otti kipeetä!!
        Lapsella ei todellaakaan ole silloin turvallinen olo, jos hän saa kipeetä! Tiesitkö, että jos lapsella on sosiaalisia/tunne-elämä ongelmia, niin hän ei puhu sellaiselle aikuiselle jota pelkää!
        Puhumalla asiat saa kyllä selville, jos osaa olla lasten kanssa ja jos osaa puhua oikealla tavalla! Ei niitä ongelmia ole ennenkään väkivallalla saatu kuntoon!

        *heheheh*
        Voi voi teitä pieniä!

      • AliasRiinuli
        lastentarhanopeeeee kirjoitti:

        Oletko tosissasi vai provoiletko?

        Hohhoijaa! Tiedätkö edes mitä koko holding oikeasti on?? Ja joo, et varmaan ole holdingia tarvinnut tavallisten, ns. normaalien lasten kanssa. Otappa ensin selvää, mitä on työ erityislasten kanssa tarhan erityisryhmissä, miksi, mihin ja miten holdingia käytetään. Ja siis ota oikeasti selvää, opiskele, lue. Et selvästi tiedä asiasta juuri mitään. "Perhepäivähoitajana JOSKUS." Salli minun jo nauraa...

        Holding on ihan oikea metodi erityislasten käsittelyssä, joista sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta. Meneppä kokeilemaan onneasi lapsen kanssa, joka puree. potkkii, sylkee ja lyö sinua. Aika mestari olet, jos puhumalla selviät.

        Ole hyvä ja ota asioista selvää, ennen kuin tulet tänne huutelemaan. Minulle riittää tältä erää keskustelu tietämättömien kanssa.

        Ei ole yhtä ja ainoaa tapaa kasvattaa lapsia.Mutta lapsilähtöisyydestä lähdetään ja kasvatuskumppanuudesta lapsien parhaaksi niin ei kasva psyykkisesti sairaita ihmisiä maailmaan.

      • hyvä pointti
        AliasRiinuli kirjoitti:

        Ei ole yhtä ja ainoaa tapaa kasvattaa lapsia.Mutta lapsilähtöisyydestä lähdetään ja kasvatuskumppanuudesta lapsien parhaaksi niin ei kasva psyykkisesti sairaita ihmisiä maailmaan.

        Hyvin kiteytetty. Tämä mukahoitaja lienee vain trolli, joka haastaa riitaa poimimalla asennevamman ja puolustamalla sitä.

        Kunhan lähdetään lapsen parhaasta ja pidetään pitkää pinnaa sekä ollaan läsnä, niin kyllä se siitä.

      • SurullinenJaVihainen
        hyvä pointti kirjoitti:

        Hyvin kiteytetty. Tämä mukahoitaja lienee vain trolli, joka haastaa riitaa poimimalla asennevamman ja puolustamalla sitä.

        Kunhan lähdetään lapsen parhaasta ja pidetään pitkää pinnaa sekä ollaan läsnä, niin kyllä se siitä.

        Ihan ensiksi, kai te kaikki tiedätte että luunappi, niinkuin kevyt nipistys, tukkapölly, korvasta/kädestä/jalasta/mistä tahansa vetäminen/roikottaminen jne... ovat Suomessa LAITTOMIA.
        Niitä ei saa kohdistaa kukaan aikuiseen eikä lapseen. On se jännä, että tämmösistä pitää edes keskustella.

        Itse olen joutunut kokemaan sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa vanhempieni taholta, ja huomaan itsekin välillä väistämättä kokevani väkivallan oleva ainoa keino. Silloin minulle tulee hyvin surullinen olo. Ja ymmärrän sinua, joka kerroit että kävit äitisi kimppuun, itsekään en voinut enää lukioikäisenä sietää että fyysistä koskemattomuuttani loukattiin ensin kun loukattiin henkisesti. Silloin paloi pinna, aina joskus.

        En ymmärrä, miten tämä maailma ei ole kehittynyt ollenkaan tämän asian suhteen miljooniin vuosiin. Käsittämätöntä lukea sellaisesta, että jonkun mielestä alle vuoden ikäistä voi auttaa ymmärtämään asioita väkivallan kautta, ja taas toisaalla (Britanniassa) oli juttu, jossa äiti ei saanut kymmenvuotiasta suihkuun ennen nukkumaanmenoa niin soitti poliisit. Sanotaanko että äärilaidat, mutta kumpikaan ei ole ymmärtänyt asiaa ihan halki.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Persujen mukaan rasismi on huumoria

      Vaan kun koomikko kutsui Halla-ahoa fasistiksi, niin piti haastaa oikeuteen. Mihin se huumorinitaju yhtäkkiä hävisi? ⠀
      Maailman menoa
      337
      7041

    2. Rasismia kaikkialla näkevät ovat Suomen tyhmimpiä ihmisiä

      ja monillahan kuluu myös mielialalääkkeitä, eli päässä on ongelmia. Mutta he eivät tajua kuinka paljon ja ihan todellis
      Maailman menoa
      290
      6542

    3. Ei kahta sanaa etteikö Petteri Orpo hyväksy rasismia

      Koska jatkaa hallituksessa rasistisen perussuomalaisiksi itseään kutsuvan puolueen kanssa. Se on Petteri Orpon arvomaai
      Maailman menoa
      49
      5776

    4. Mitkäs nuorisoporukat ovat toisia nuoria ryöstelleet (selvää rassismia)

      No poliisi kertoo, että maahanmuuttajataustaisia ovat, ja isot porukat sillä yhden suomalaisen uhrin kimpussa on ollut j
      Maailman menoa
      166
      5172

    5. Pitkän linjan yritysjohtaja: Suomen tapahtumat eivät ole Aasian kärkiuutinen

      Viimeaikaista kohua on käytetty sisäpoliittisena lyömäaseena, Thomas Zilliacus sanoo. – Koska asiaa kuitenkin kommentoi
      Maailman menoa
      61
      4013

    6. Hallitus on kaadettava ja Orpon on erottava

      Mikään muu hallitus ei ole oman elämäni aikana tuhonnut näin paljon tämän maan taloutta ja työllisyyttä sekä suomen main
      Maailman menoa
      283
      3987

    7. Lasse Lehtonen vaatii persuja pyytämään anteeksi aasialaisilta

      Persut ova romahduttaneet Suomen maakuvan parissa päivässä negatiiviseksi rasismillaan ja se alkaa vaikuttamaan jo Suome
      Maailman menoa
      143
      3579

    8. Demarit ovat oikeasti törppöjä eli heikkoälyisiä

      ja todistavat sitä päivittäin täällä lapsellisilla jutuillaan. Kauheasti on hehkuttaneet kuinka demarien kannatus vaan
      Maailman menoa
      38
      3308

    9. Perussuomalaiset eivät harrasta maalittamista kuten vasemmisto

      Huomaa tässä keinotekoisessa "rasismi"-kohussakin kuinka vasemmistolaiset maalittavat Perussuomalaisia. Me emme vastaava
      Maailman menoa
      3
      3280

    10. HS 12/25 kysely: persut romahti, demarit raketoi

      Kyyti on kylmää persuleirissä, saattaa vetää siellä silmätkin viirulleen. Sen sijaan SDP:n puoluetoimistolla voidaan pok
      Maailman menoa
      50
      3211
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt