Kun en oikein tiedä mihin lokoroon kirjoitukseni kuuluu,ajattelin
tänne laittaa.asia koskee miesystävääni. Hänellä yksi liitto takanaan..
Alussa kun tapasimme hän käyttäytyi ihan normaalisti oli työelämässä.
tosin nyt osa-aika eläkkeelä. ystäviä ei
hänellä
ole oikeastaan koskaan erityisemmin ollutkaan.kertomansa mukaan ei perusta
ystävyys-suhteisiin,joista hän kokee saavansa vain harmaita hiuksia.
vaikka mitään traumaattista kokemusta ei hänellä ole ihmis-suhteissa ilmennytkään.
vain viimevuosina käynyt ilmi miten hänelle tulee voimakkaita ennakkoluuloja..esim vaihdoimme
asuntoa,niin hän alkoi etukäteen epäilemään uusia naapureita minkälaisia he ovatja mitä
mahdollisesti suhtautuvat uusiin tulokkaisiin..hänen luulonsa olivat todella
epärealisteja ,että naapurit vihaavat susipareja ym.asumisesta tulee vaikeaa jne.kuin hän tietäisi mitä
vieraat ihmiset meistä ajattelee.missä raja kulkee koska epäluuloissa menty överiksi?onko luulojen takana psyykkinen sairaus?vai pelkästään että hänen
tulisi saada enemmän esim.mielekästä tekemistä jottei mieli ala temppuilemaan.
hän jopa aikaisemmin epäillyt että voisin murhata hänet yöllä!palästyin tavattomasti,koska en osannut kuvitellakkaan
miten hän ajattelee niinkin sairaita pitkäaikaisesta ystävästään.puhuimme rauhallisesti yhdessä asiasta,
eikä hän sanonut senenempää kuin että hän vain niin tuntee...Myös elämässä nykyisin yleensä kaiken
mieheni näkee kielteisessä valossa. Se jotenkin voisi viitata kenties masentuneisuuteen?mitä tekisin asialle
tänne laittaa.asia koskee miesystävääni. Hänellä yksi liitto takanaan..
Alussa kun tapasimme hän käyttäytyi ihan normaalisti oli työelämässä.
tosin nyt osa-aika eläkkeelä. ystäviä ei
hänellä
ole oikeastaan koskaan erityisemmin ollutkaan.kertomansa mukaan ei perusta
ystävyys-suhteisiin,joista hän kokee saavansa vain harmaita hiuksia.
vaikka mitään traumaattista kokemusta ei hänellä ole ihmis-suhteissa ilmennytkään.
vain viimevuosina käynyt ilmi miten hänelle tulee voimakkaita ennakkoluuloja..esim vaihdoimme
asuntoa,niin hän alkoi etukäteen epäilemään uusia naapureita minkälaisia he ovatja mitä
mahdollisesti suhtautuvat uusiin tulokkaisiin..hänen luulonsa olivat todella
epärealisteja ,että naapurit vihaavat susipareja ym.asumisesta tulee vaikeaa jne.kuin hän tietäisi mitä
vieraat ihmiset meistä ajattelee.missä raja kulkee koska epäluuloissa menty överiksi?onko luulojen takana psyykkinen sairaus?vai pelkästään että hänen
tulisi saada enemmän esim.mielekästä tekemistä jottei mieli ala temppuilemaan.
hän jopa aikaisemmin epäillyt että voisin murhata hänet yöllä!palästyin tavattomasti,koska en osannut kuvitellakkaan
miten hän ajattelee niinkin sairaita pitkäaikaisesta ystävästään.puhuimme rauhallisesti yhdessä asiasta,
eikä hän sanonut senenempää kuin että hän vain niin tuntee...Myös elämässä nykyisin yleensä kaiken
mieheni näkee kielteisessä valossa. Se jotenkin voisi viitata kenties masentuneisuuteen?mitä tekisin asialle
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.