Japanin nousu ja tuho

Lyhyesti sanoen;Kiina oli niin VALTAVA, että sen "kansallisessa heräämisessä" meni huomattavasti pitempään kuin Japanilla. Tämän lisäksi myös sijainti vaikutti asiaan osittain. Japanin kaukainen sijainti teki hyökkäämisen sitä vastaan huomattavasti vaikeammaksi. Tämän lisäksi Eurooppalaiset suurvallat eivät juuri harjoittaneet yhteistyötä, vaan kilpailivat verisesti keskenään luonnonvaroista ja markkinoista. Yhteistyö oli useimmiten näennäistä ja tilapäistä. Sotien taustalla olivat pääosin yksityiset kaupalliset intressipiirit kuten esim Britannian Itä-Aasian kauppakomppania ja mm mahtava Sassoon(Juutalainen)suku, joka hallitsi käytännössä Aasian huumekauppaa.

http://www.stormfront.org/truth_at_last/sassoon.htm


Japanilaiset eivät itse alunperin olleet maansa alkuperäisväestöä, vaan sulautuivat(ja osittain tappoivat sukupuuttoon)maan alkuperäisen Ainu väestön, jonka alkuperästä on esitetty vaihtelevia arvioita(että he muka olisivat ns "Aasian kadotettu valkoinen heimo" mutta tästä on olemassa hyvin vähän vednepitäviä toisteita. Ainujen rotupiirteet muistuttavat enemmän Aasialaisia kuin Europidejä) Tämä muistuttaa jonkinverran Anglosaksien saapumista Australiaan.


Ensimmäinen Japanilaisten kosketus Eurooppalaisten kanssa tapahtui Espanjan valloitettua Filipiinit 1500-luvulla. Espanjalaiset yrittivät levittää Japanissa vaikutteita kristinuskon avulla, josta on esitetty vaihtelevia arvioita ja tarinoita. Eurooppalaisessa historiassa kristityn lähetysaarnaajat ja heidän Japanilaiset käännynäisensä ollaan kuvattu sankareina ja marttyyreina. Oma mielipiteeni on, että Espanjan hallitus, kuningas ja Paavi halusivat liittää Japanin "kristikuntaan" Koska maa oli sotilaallisesti liian vahva(jopa hajanaisella fedoaaliajalla)ja kehittynyt, oli uskonnollisella propagandalla oleellinen osa käännytystyössä. Vaara oli sitäkin suurempi, koska osa Japanin mahtavista lääninherroista tällä kaudella kastatti itsensä avoimesti kristityiksi. Kristinuskoa on aina Nikean kirkolliskokouksesta lähtien käytetty poliittisena propaganda-aseena(keisarit ja kuninkaat ovat siitälähtien hallinneet "Jumalan armosta") Espanjan kuninkaat seurasivat propagandassaan siis vain Rooman keisari Konstantiniuksen jalanjälkiä. Kristinusko oli propaganda-ase ja täytyy muistaa, että tälle kaudelle olivat tyypillistä Euroopassa Lutherin uskonpuhdistus, uskonsodat, vainot, inkvisitio ja ns "anekauppa" Voi siis hyvällä syyllä olettaa, että Kristinuskoa käytettiin propaagnda-aseena vieraan maan valloittamiseen, mutta yritys kaikesta huolimatta epäonnistui. Noin 30-Eurooppalaista lähetys-saarnaajaa ristiinaulittiin, Eurooppalaisten provosoima "kristittyjen" lääninherrojen kapina murskattiin, ja osittain tästä syystä(tähän vaikutti myös Japanin epäonnistunut Kiinan valtausyritys)Japanin Tokuwaga shogunaatti päätti eristäytyä muusta maailmasta. Japanin ensikosketus Eurooppalaisten kanssa oli siis varsin negatiivinen, ja tällä on saattanut olla vaikutus myös heidän tulevaisuuden asenteihinsa.

Pääosin Eurooppalaiset saapuivat Aasian valloittajina, jotka levittivät uskonnollista propagandaa ja huumeita. Oopium sotien jälkeen paine Japania vastaan kuitenkin kasvoi. Noin 10-vuotta Oopium sotien päättymisestä Kiinassa ilmesyi Amiraali Matthew C. Perry johtama Amerikkalainen laivasto agressiivisesti Japanin rannikkolle neljän sotalaivan kanssa, uhaten polttaa Tokyon sataman tuhkaksi jos Japani ei avaisi rajojaan Eurooppalaiselle kaupalle, kuten Kiina oli tehnyt 10-vuotta aiemmin. Todistaakseen kykynsä toteuttaa uhkauksensa hän järjesti voimanäytöksen uusilla Paixhans mallisilla tykeillään, joita Britit käyttivät mm Krimin sodassa Ukrainassa ja ahvenanmaalla. Perry lähti laivoineen Kiinaan, mutta lupasi palata takaisin, minkä hän toteuttikin 2-vuotta myöhemmin saapuen Japaniin nyt yhteensä seitsämän modernin sotalaivan voimin. Tässä vaiheessa Japanin Tokuwaga shogukaatti suostui kaikkiin Perryn vaatimuksiin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Matthew_C._Perry


Sen enempää Japani kuin Kiinakaan eivät enää voineet eristäytyä. Nämä kaksi maata valitsivat kuitenkin kaksi eri tietä. Korruptio ja fedoalismi estivät Kiinaan modernisoitumasta. Tähän vaikutti myös se, että Qin dynastiaa johtivat tosiasiassa Pohjois-Aasialaiset Mantsut, jotka pelkäsivät aivan yhtä paljon kansallista kapinaa heitä vastaan kuin Eurooppalaisia. Kiinassa korruptio ja fedoalismi esti modernisaation, ja maa taantui vähitellen entisestä suurvallasta kehitysmaaksi, saavuttaen kurjuuden huipun keskellä maailmansotaa ja Maon ns "kulttuurivallankumousta"


Japanissa fedoalismi ei myöskään kuollut hiljaisesti tai väkivallattomasti, mutta se kuoli siitä huolimatta. Useiden veristen taistelujen jälkeen Tokuwaga Shogunaatti julisti eroavansa, ja sen tilalle tuli Meji keisarin johtama "restautaariohallitus" Tämä tapahtu virallisesti kristityn kalenterin mukaan herran vuonna 1868 Tammikuun kolmas päivä.


Tälle kaudelle oli ominaista Eurooppalaisten suurvaltojen kiihtyvä taistelu luonnonvaroista ja markkinoista. Japanin nousu tapahtui eräänlaisessa "poliittisessa tyhjiössä" Tämän saivat käytännössä aikaan sisällis-sota Yhdysvalloissa, kaksi maailmansotaa Euroopassa ja Kiinan sisällis-sota.

Japanin valloittaminen oli näin ollen mahdotonta, ja Eurooppalaiset suurvallat päättivät tyytyä siihen, että Japanille annettiin rooli ns "Kiinan jaossa" Tässä vaiheessa alkaa ns "Japanilainen imperialismi" mikä on historiallinen varsin kiistanalainen aihe. Jotkut ovat väittäneet, että Japanin imperialismi olisi ollut Eurooppalaisten suurvaltojen provosoimaa yrityksessä saada Japani ja Kiina taistelemaan keskenään, ja näin luodakseen huomattavasti heikomman Aasian. Euroopassa ja Amerikassa(samat keskuspankit ja rahanväärentäjäsuvut) tuettiin Japanin imperialismia, mutta sen oli aina pysyttävä "aisoissa" Amerikkalainen Electric boat Company mm möi Japaniin Amerikkalaisia sukellusveneitä ja torpedoja vähän ennen Japanin ja Venäjän välisen sodan alkua. Yhdysvaltojen "rauhanvälittäjä" Theodor "Teddy" Rooselvelt tuki lämpimästi Japanin korean valtausta, mutta tämä tapahtui vastineeksi siitä, että Japani puolestaan tunnusti Espanjan entisen siirtomaaan Filipiinit nyt USA:n etupiiriin kuuluvaksi, kuten myös Kuuban ja Hawajin. Yhdysvallat oli myös ostanut Alaskan Venäjältä noin 40-vuotta ennen Japanin ja Venäjän välisen sodan alkua. Amerikan politiikka oli pitää kumpikin suurvalta heikkona edistääkseen omaa etuaan. Tämän takia sodan todellisen kiistakysymys eli Mantsuria ja sen rannikkolla sijaitseva Sahalin saari jaettiin nyt kahia suurvaltojen kesken, vaikka Japani oli selvästi lyönyt koko Venäjän keisarillisen laivaston ja pakottanut Venäjän armeijan perääntymään takaisin Siperiaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta kun vastaavaa oli tapahtunut. Japani oli 10-vuotta aiemmin joutunut luopumaan osasta valloittamiaan alueita Kiinasta, koska Eurooppalaisten suurvaltojen mukaan Japanin rooli oli Aasiassa kasvanut liian suureksi. Japani sai sensijaan tyytyä noin puoleen valloittamistaan alueista, sekä merkittäviin rahallisiin korvauksiin.

http://en.wikipedia.org/wiki/First_Sino-Japanese_War


Japanin ja lännen lyhyt "rakkaustarina" oli siis loppumassa. Erimielisyydet Venäjän kanssa eivät olleet loppuneet, ja Japanin sekä(Neuvosto)Venäjän sotajoukot tulisivat ottamaan yhteen Mantsuriassa 30-vuotta myöhemmiin massiivisissa ja ratkaisevissa taisteluissa. Mutta tämä ei ollut Japanin ulkopolitiikan oleellinen kysymys.


Japanin sodat olivat tulleet jatkuvasti kalliimmiksi. Ne kiristivät merkittävästi välejä Kiinalaisten kanssa, ja saivat Eurooppalaiset suurvallat vähitellen harjoittamaan "saartopolitiikkaa" Japania vastaan. Sota Amerikan Yhdysvaltojen kanssa oli kaukana mahdottomasta, sillä Amerikkalaisjoukot olivat saapuneet Filipiineille(suoraan Japanin nenän eteen)jo 1900-luvun alussa, kukistaen raasti alkuperäisväestön kapinan. Rooselveltin "rauhantarjoukset" Japanille olivat viimekädessä vain teennäisiä, ja niiden tarkoituksena oli sekä sitoa Japanin ja Venäjän kädet kohti uutta sotaa Mantsuriassa, että saada Japanin tunnustus Amerikkalaismiehitykselle Filipiineillä(mitä vasten USA puolestaan tunnusti Japanin ylivallan Koreassa ja Taiwanilla, vaan ei Mantsuriassa)

Japanin väkiluku ja teollisuus kasvoi reipasta tahtia, mutta päinvastoin kuin Eurooppalaisilla suurvalloilla, Japanilta puuttuivat tarvittavat luonnonvarat ja sitäkautta pääoma kehittyä eteenpäin. Uudet sodat merkitsisivät valtavaa rasitusta taloudelle ja hyvin pitkällä tähtäimellä Japanin tuhoa(mikä tapahtuikin) Pinta-alastaan Japani ei ole merkittävästi Suomea suurempi(varsinkin jos mukaan lasketaan luovutetut alueet)Japanin väkiluku Suomeen verrattuna on kuitenkin noin 20-kertainen.


Japani oli tilanteessa, jossa sen tulevaisuus vaikutti synkältä. Tilannetta pahensivat Japanin sotilaalliset voitot, jotka loivat kuvan "voimmattamattomasta" Japanista. Tosiasiassa taistellakseen tulevaisuuden sotia Japanin armeija tarvitsisi rajun modernisaation, johon kansakunnan johtajilla ei ollut sen enempää varoja kuin halujakaan.


Japanin suhteet "länsivaltoihin" jatkoivat kiristymistä ensimmäisen maailmansodan jälkeen Euroopassa. Japanin Mantsuria miehitys ajoi sen pois ns "kansojen liitosta" kun vastaavasti Italian Ethiopian miehitys(kansainvälisesti tunnustettu itsenäinen valtio, jonka itsenäisyyden tukahduttamiseen käytettiin mm massiivinen määrä "sinappikaasua")sai Englannin ja Ranskan hiljaisen hyväksynnän.


Japani oli luisumassa kohti sotaa sekä Kiinan että Amerikan kanssa. Sotaa, jota se ei mitenkään voisi voittaa! Tätä edelsivät myös kiihtyvät konflikit Neuvostoliiton kanssa Mantsuriassa, jossa Japanin armeija(mm tankkien puuttellisen panssarin takia)täysin lyötiin. Neuvostoliito oli kuitenkin Natsi-Saksan kanssa aloittamassa juuri tuolloin "kaksoisoffeennsiviia" Euroopassa(Talvisota oli hyvin pieni osa tätä suurta kokonaisuutta)joten Neuvostoliitto tyytyi jo olemassaoleviin rajoihin, eikä pyrkinyt valloittamaan Japanin osuutta Mantsuriasta.


Tällä kaudella Japanissa tapahtui vähitellen täysi sotilasvallankaappaus, jossa armeija otti haltuunsa yhteiskunnan. Sitä seurasi tiukka sanomalehtisensuuri, toisinajattelijoiden ahdisteleminen, sekä sotilashallitus, jossa armeija käytännössä nimitti omat ministerinsa("the big six")eikä ollut enää vastuussa sen enempää kansalle kuin keisarillekaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Statism_in_Shōwa_Japan


Mitä oikein tapahtui ja miksi? Tästä on esitetty vaihteleivia arvioita. Asiaan vaikuttivat sekä Japanin voitot Kiinasta että Venäjästä, yhdistettynä keisari Hirohiton heikkoon luonteeseen, mikä teki hänestä helposti ameijan johdatteleman. Mutta jopa armeijan sisällä esiintyi valtataistelu. Siinä pääosaa näyttelivät kenraali Kanji Ishiwara ja Hideki Tojo. Kumpikin erittäin korkea-arvoisia Japanilaisia upseereita, alunperin lähtöisin Samurai perheistä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Kanji_Ishiwara

http://en.wikipedia.org/wiki/Hideki_Tōjō


Mutta mikä oli tämän valtataistelun taustalla? Pasifismi vastaan militarismi?


Tosiasiassa ei! Kanji Ishiwara oli Japanilainen militaristi, joka oli vastuussa Japanin Mantsurian miehityksestä, mikä oli tapahtunut vastoin sekä parlamentin että Keisarin(joskaan Hirohiton mielpiteillä ei juuri muutenkaa ollut paljoa arvoa)suostumusta, tuoden Japanille Eurooppalaisen "lännen" voimakkaan paheksunnan.

Japanissa oli tuolloin paljon ihmisiä, jotka ymmärsivät että totaalinen sota Kiinassa merkitsisi sotaa myös Amerikkaa vastaan, johon Japani ei millään ollut varautunut. Japanin armeijan eeppiset epäonnistumisen Mantsuriassa Neuvostoliittoa vastaan olivat todistaneet tämän erinomaisesti. Japanilla ei ollut kykyä taistella vuosia modernia sotaa. Oli monia muitakin syitä(SOTARIKOKSET)joidenka takia Kiinan miehitys oli äärimmäisen vaarallinen yritys, joka toisi Japanille pian koko kansainvälisen yhteisön paheksunnan.(harva enää muistaa nykyään Japanin Mantsuria miehitystä, mutta moni muistaa sen toteuttaman systemaattisen kansanmurhan Kiinassa)


Sota ja tappaminen oli monen Japanilaisen mielestä muutenkin epäeettistä. Mutta oli suorastaan vastuuttoman rikollista aiheuttaa sotaa, jonka Japani varmasti tulsi häviämään, varsinkin jos "kunniakas rauha" vain olisi mahdollista. Ishiwara ymmärsi tämän, mutta hän alkoi liian agressiivisesti hyökätä Japanin keisarillisessa hovissa nousevaa Tojoa vastaan(Ishiwara paljasti mm paljon armeijan sisäistä korruptiota ja rahojen väärinkäyttöä)Tämä lopulta johti hänen erottaamiseensa armeijasta.


Lopulta kaikki suistui kaaokseen, kun Japanin armeija ns "Marco polo" tapauksen yhteydessä aloitti sodan Kiinan kanssa välittämättä lainkaan esikunnan toiveista ja käskyistä. Kaikki luisui kaaokseen!

http://en.wikipedia.org/wiki/Marco_Polo_Bridge_Incident


Japanin armeijan fasistinen sotapropaganda vakuutti sodan Kiinassa olevan ohi 30-päivässä(aivan kuten Saksan ja Venäjän keisarit sodan Euroopassa, kun yksipuolisilla turvatakuillaan takasivat maailmansodan syttymisen. Ainoat jotka siitä tosiasiassa hyötyivät olivat sita rahoittavat Rochild suku) Tänä kautena Japani vain hävitti ja tuhosi Kiinan rannikkokaupunkeja aina Shanghaista Najingin massiiviseen verilöylyyn. USA vastasi tähän Japanin kauppasaarrolla. Tukea Kiinan nationalistiselle Chiang Kai-shekin hallitukselle lisättiin erityisesti ns "Burman tietä" pitkin. Japanissa maan uusi pääministeri kenraali Tojo vaati tämän huoltoreitin sulkemista, tai muuten se merkitsisi SOTAA!

http://www.youtube.com/watch?v=JL6MIpSR_Aw


Japanin sodanjohto käveli juuri siihen ansaan, jota heille ehkä jo vuosikymmeniä oltiin asetettu. Kun Japanin armeija oli juuttunut turhaan sotaansa Kiinassa, lähetettiin laivasto yli 2500-kilometrin päähän Tokyon satamasta tuhoamaan Amerikkalaista lentotukialusryhmää Pearl Harbourissa Hawajissa, jota ei tosiasiassa edes ollut siellä. Japanin "yllätyshyökkäys" tuhosi suuren joukon pienempiä pinta-aluksia kuten risteilijöitä, mutta USA:n tyynenmeren laivaston ylpeydet eli lentotikualukset ja niitä suojaavat sotalaivat olivat kuin ihmeen kaupalla juuri tuolloin sotilasharjoituksissa toisaalla, aivan kuten oli ennalta suunniteltukin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Attack_on_Pearl_Harbor


Japanin isku Pearl Harbouriin toi Presidentti Franklin Delano Rooselveltille sodan jota hän halusi. Japanin menestys oli korkeintaan vaihtelevaa. Amiraali Isoroku Yamamoto ennustikin oikein kykenevänsä käydä sotaa Tyynellä merellä noin 6-kuukautta ennen lopullista ja ratkaisevaa taistelua, mikä toteutuikin melkein päivälleen. Kesäkuun 2 päivänä käytiin ratkaiseva taistelu Amerikan ja Japanin laivastojen välillä pienen Midway saariston edustalla noin 1000-kilometria sekä Hawajilta että Japanista

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Midway

Japanissa oli tuolloin paljon ihmisiä, jotka ymmärsivät että totaalinen sota Kiinassa merkitsisi sotaa myös Amerikkaa vastaan, johon Japani ei millään ollut varautunut. Japanin armeijan eeppiset epäonnistumisen Mantsuriassa Neuvostoliittoa vastaan olivat todistaneet tämän erinomaisesti. Japanilla ei ollut kykyä taistella vuosia modernia sotaa. Oli monia muitakin syitä(SOTARIKOKSET)joidenka takia Kiinan miehitys oli äärimmäisen vaarallinen yritys, joka toisi Japanille pian koko kansainvälisen yhteisön paheksunnan.(harva enää muistaa nykyään Japanin Mantsuria miehitystä, mutta moni muistaa sen toteuttaman systemaattisen kansanmurhan Kiinassa)


Sota ja tappaminen oli monen Japanilaisen mielestä muutenkin epäeettistä. Mutta oli suorastaan vastuuttoman rikollista aiheuttaa sotaa, jonka Japani varmasti tulsi häviämään, varsinkin jos "kunniakas rauha" vain olisi mahdollista. Ishiwara ymmärsi tämän, mutta hän alkoi liian agressiivisesti hyökätä Japanin keisarillisessa hovissa nousevaa Tojoa vastaan(Ishiwara paljasti mm paljon armeijan sisäistä korruptiota ja rahojen väärinkäyttöä)Tämä lopulta johti hänen erottaamiseensa armeijasta.


Lopulta kaikki suistui kaaokseen, kun Japanin armeija ns "Marco polo" tapauksen yhteydessä aloitti sodan Kiinan kanssa välittämättä lainkaan esikunnan toiveista ja käskyistä. Kaikki luisui kaaokseen!

http://en.wikipedia.org/wiki/Marco_Polo_Bridge_Incident


Japanin armeijan fasistinen sotapropaganda vakuutti sodan Kiinassa olevan ohi 30-päivässä(aivan kuten Saksan ja Venäjän keisarit sodan Euroopassa, kun yksipuolisilla turvatakuillaan takasivat maailmansodan syttymisen. Ainoat jotka siitä tosiasiassa hyötyivät olivat sita rahoittavat Rochild suku) Tänä kautena Japani vain hävitti ja tuhosi Kiinan rannikkokaupunkeja aina Shanghaista Najingin massiiviseen verilöylyyn. USA vastasi tähän Japanin kauppasaarrolla. Tukea Kiinan nationalistiselle Chiang Kai-shekin hallitukselle lisättiin erityisesti ns "Burman tietä" pitkin. Japanissa maan uusi pääministeri kenraali Tojo vaati tämän huoltoreitin sulkemista, tai muuten se merkitsisi SOTAA!

http://www.youtube.com/watch?v=JL6MIpSR_Aw


Japanin sodanjohto käveli juuri siihen ansaan, jota heille ehkä jo vuosikymmeniä oltiin asetettu. Kun Japanin armeija oli juuttunut turhaan sotaansa Kiinassa, lähetettiin laivasto yli 2500-kilometrin päähän Tokyon satamasta tuhoamaan Amerikkalaista lentotukialusryhmää Pearl Harbourissa Hawajissa, jota ei tosiasiassa edes ollut siellä. Japanin "yllätyshyökkäys" tuhosi suuren joukon pienempiä pinta-aluksia kuten risteilijöitä, mutta USA:n tyynenmeren laivaston ylpeydet eli lentotikualukset ja niitä suojaavat sotalaivat olivat kuin ihmeen kaupalla juuri tuolloin sotilasharjoituksissa toisaalla, aivan kuten oli ennalta suunniteltukin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Attack_on_Pearl_Harbor


Japanin isku Pearl Harbouriin toi Presidentti Franklin Delano Rooselveltille sodan jota hän halusi. Japanin menestys oli korkeintaan vaihtelevaa. Amiraali Isoroku Yamamoto ennustikin oikein kykenevänsä käydä sotaa Tyynellä merellä noin 6-kuukautta ennen lopullista ja ratkaisevaa taistelua, mikä toteutuikin melkein päivälleen. Kesäkuun 2 päivänä käytiin ratkaiseva taistelu Amerikan ja Japanin laivastojen välillä pienen Midway saariston edustalla noin 1000-kilometria sekä Hawajilta että Japanista

http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Midway

Kaikki meni Amerikkalaisille hyvin. Ehkä hieman liiankin hyvin. Voidaan vähintään odottaa, että Japani oltiin tietoisesti johdettu sotaan, jonka se tulisi häviämään. Japanin voitot Venäjästä ja Kiinasta olivat merkittäviä mutta eivät ratkaisevia. Ne loivat kuitenkin Japanin armeijaan kuvan "voittamattomasta" Japanista, mikä merkittävästi helpotti sotilasvallankaappausta maassa. "Maltilliset" äänet vaiennettiin, tapettiin tai "savustettiin" ja pakotettiin eroamaan. Oleellista osaa Japanin sotaan Kiinassa vaikutti myös vauhtisokea armeija, joka ei enää yksinkertaisesti piitannut esikunnasta tulevista käskyistä. Armeija teki entistä enemmän mitä se halusi. Parlamentti oli vaiennut, keisari heikko ja helposti johdateltavissa, ja Ishiharan kaltaiset upseerit joko pakotettu eroamaan tai sitten vain yksinkertaisesti tapettu "pettureina"


Tiukka lehdistösenruuri esti myös kansalaisia saamasta todellista kuvaa sotatapahtumista.


Japanin puolta suurempi laivasto lyötiin käytännössä täysin Midwayssä. Pääosaa taistelussa näyttelivät tosiasiassa Japanin heikko lennätiskoodi(jonka liittoutuneet olivat murtaneet)ja uusi keksintö eli tutka. USA:n ja Ison-Britannian yhteinen laivasto oli valtava sekä kooltaan että teknisesti vähintään 50-vuotta Japania edellä. MM Radio oli alunperin Englannin laivaston kehittämä, joten tutkan kaltainen keksintö ei sinällään ollut mikään yllätys. USA:n ja Britannian yhteisellä laivastolla oli selvä tekninen etumatka, jota Japani yritti turhaan kuroa umpeen materialistisella ylivoimalla. Sillä ei kuitenkaan käytännössä ollut mitään merkitystä, koska avomerellä ainoa oleellinen asia mikä ratkaisee on se, että kaksi laivastoa edes kykenee havaitsemaan toisensa. Japanin sodanjohdolla ei esim Pearl Harbourissa ollut lainkaan aavistusta, kuinka monta ja minkä mallista alusta satamassa mahdollisesti tulisi olemaan. Kaikki perustui villille arvaukselle, mikä takia keisarillinen laivasto lähetettiin Tokyon satamasta yli 2500 kilometrin pituiselle uhkareissulle.


Midwayn taistelu oli yksi maailman historian ratkaisevimpia, ja sitä voi hyvin verrata Trafalgardin meritaisteluun noin 140-vuotta aiemmin. Jälleen PIENEMPI laivasti löi määrällisesti ylivoimaisen laivaston käyttäen hyväkseen ylivoimasta tiedustelua ja koordinaatiokykyä.

http://www.2worldwar2.com/battle-of-midway.htm


Midway oli Japanille lopun alkua. Se yhdistettynä katastrofaalisiin tappioihin Neuvostoliittoa vastaan ja Kiinan kamppaninan pysähtymiseen merkitsi, että Japani oli käytännössä hävinnyt sodan. Aivan kuten Saksa rintamien käytännössä jumiuduttua länsi-Euroopassa noin sukupolvi aiemmin.

Loppu on aina katkera. Japanin sodanjohto käynnisti joukon epäonnistuneita sotilasoperaatioita kuten mm Darwinin kaupungin pommittaminen pohjois-australiassa, jotka eivät käytännössä johtaneet mihinkään. MM Indonesian ja Burman miehitys toivat Japanin keisarilliselle armeijalle vain tilapäisen helpotuksen sen massiiviisiin huoltovaikeuksiin. Japani olisi tarvinnut vuosia voidakseen hyödyntää mm Filipiinein luonnonvaroja, mutta nyt sillä oli vain kuukausia. Midwayn taistelun jälkeen pienikin toivo Hawajin valtaamisesta oli epäinnistunut. USA:n teollisuus kykenisi nyt suoltamaan sotilastarvikkeita melkein 10 kertaa Japania nopeammin. Pieneltä Saipanin saareltä käsin USA kykenisi pommittamaan Japani pääsaaria, ja tämän Mariana saaristossa sijaiotsevan maapalastan omistamisesta käytiinkin joukko verisiä taisteluja, jotka Japani lopulta hävitti. Loput keisarillisesta laivastosta tuhottiin ja tie Japaniin oli lopultakin auki!

http://www.youtube.com/watch?v=fB-5eKoQ9Lo


Keskellä epätoivoista kaaosta Japanin sodanjohto yritti lopulta kääntää sodankulun turvatutumalla "Kamikaze" itsemurhapommittajiin Filipiinein taistelussa. Nimi Kamikaze tarkoittaa sananmukaisesti "jumalten tuulta" joka tuhosi Mongolien miehityslaivaston joka yritti valloittaa Japanin yli 600-vuotta aiemmin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Kamikaze


Stragedia oli tuomittu epäonnistumaan. Sillä ei käytännössä mitenkään voitu kumota Amerikan laivaston ja ilmavoimien ylivoimaisuutta. Amerikkan laivasto oli sekä laadultaan että määrältään selvästi Japania ylivoimaisempi, eivätkä Japanilaiset käytännössä kyenneet voittamaan ainuttakaan taistelua, joskin USA joissakin yhteyksissä kärsi merkittäviä menetyksiä. Itsemurhapommittajien motivaatio oli huono, heille ei annettu lainkaan koulutusta, ja heidän käyttämänsä koneet olivat vanhoja. Vaikka psykologinen shokki tästä stragediasta olikin merkittävä, se ei heikentänyt liittoutuneiden taistelutahtoa. Lisäksi lehdistösenruuri esti tiedon kamikaze lentäjistä leviämästä siviilien ja myöskin armeijan keskuuteen.


Kamikaze lentäjät eivät onnistuneet luonnollisesti estämään mm Tokyon massiivisia ilmapommituksia, joissa arvioidaan saaneen surmansa noin 100 000-300 000 Japanilaista. Moni pitää virallista 100 000 kuolonuhrilukua selvästi alimitoitettuna, ja tässä olikin kyse vain YHDESTÄ pommituskamppanijasta yhteen kaupunkiin!

http://en.wikipedia.org/wiki/Bombing_of_Tokyo

Mitä enemmän sota läheni loppuaan sitä fanaattisemmaksi Japanin sodanjohto tuli. Lopulta jopa itse keisari alkoi pelätä oman henkensä puolesta. Japanin johdon virallinen stargedia oli taistella sota aina katkeraan loppuun asti, sallien Neuvostoliiton Josif Stalinin toimia rauhanvälittäjänä. Tämä oli monestakin syystä huono idea. Malli sotaan Amerikan kanssa oltiin otettu Japanin aiemmasta sodasta Venäjää vastaan noin 40-vuotta aiemmin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Surrender_of_Japan


Jo tuolloin Rooselvetin kyvystä näytellä "puolueetonta" rauhanvälittäjää voidaan esittää paljon vaihtelevia arvioita. Amerikan ulkopolitiikan tavoite oli vahvistaa USA:n nouseminen Supervallaksi mm Alaskan, Kuuban, Filipiinien ja Hawajin luonnonvarojen ja stragedisten tukikohtien avulla. Ja vaikka USA tunnustikin Japanin yliherruuden Koreassa ja Taiwanissa, jaettiin Mantsuria tuolloin tietoisesti kahtia Japanin ja Venäjän kesken, joka loisi edellytykset vain uudelle sodalle suurvaltojen välillä. Oli naiivia alusta asti kuvitella että USA:n kaltainen ulkopuolinen taho voisi toimia "puolueettomana rauhanvälittäjänä"


Neuvostoliiton Josif Stalinin suhteen tilanne oli VIELÄ pahempi! Stalin muisti varmasti Japanin yrityksen tunkeutua Neuvostoliittoon noin 5-vuotta aiemmin. Tämän lisäksi Neuvostoliitto voisi vain Sahalinin saaresta käsin saada käsiinsä jäätymättömän tyynenmeren sataman. Mitä pitempään sota Amerikan ja Japanin välillä venyi, sitä suurempi olisi Neuvostoliiton todennäköisyys anastaa sekä Sahalin että Mantsuria Japanilta. Mahdollisesti jopa Kuriilit, ja perustaa lopulta Hokkaidoon Japanin "kommunistinen kansantasavalta" samalla lailla kuin myöhemmin toimittiin mm Vietnamissa, Koreassa ja Saksassa.


Näin ollen Japanin sodanjohdon villi unelma "nopeasta voitosta" ja "puoluettomasta rauhanvälityksestä" paljastui pian hirvittäväksi katastrofiksi, aivan kuten IshiwaraI oli osannut ennustaa. Neuvostoliiton "rauhanvälitys" ei johtanut ollenkaan toivottuun tulokseen. Tässä tilanteessa Japanin sodanjohto alkoi lopulta valmistella sitä lopullista ja ratkaisevaa taistelua, jota Japanissa kutsuttiin nimellä operaatio GetsuGo, jossa Japani jäisi odottamaan liittoutuneiden maihinousua pääsaarille(mahdollisesti Shokokuun)massiivisen(arviolta noin 900 000) armeijan ja yhteensä noin 10 000 itsemurha kamikaze pommittajan kanssa. Jos massiivinen, Normandiatyylinen mahinousu saataisiin estettyä, liittoutuneet kärsisivät massiivisia vaurioita, ja heidän moraalinsa laskisi, luoden näin pohjan huomattavasti edullisemmille rauhanehdoille.

http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Downfall#Operation_Ketsug.C5.8D

Samaan aikaan valmisteltiin myös epätoivoista yristystä levittää itsemurhapommittajilla ruttoa Yhdysvaltoihin, mutta atomipommin käyttö yhdistettynä massiivisiin kovetionaliisiin pommituksiin sai Japanin sodanjohto lopulta muuttamaan mieltään. Atomipommi oli tosiasiassa vain lopullinen piste i:n päälle, kirsikka kakussa. USA pommitti jo kaikkia Japanin merkittäviä teollisuuslaitoksia. Itsemurhapommittajat oltiin käytännössä tyystin neutralisoitu mm kehittyneillä tutka tekniikkaan perustavalla "anti-aircraft" tykistöllä. Käytännössä kaikki Japanin lännetinkoodit oltiin murrettu. Huoltoyhteydet katkaistu. Liittoutuneet kykenivät nyt käymän rajoittamatonta sukellusvenesotaa Japanin kauppalaivastoa vastaan, katkaisten näin melkein kaiken kaupan ja Japanin huoltoyhteydet. Tuhot olivat massiivisia. Japani imperiumina ja kansakuntana natisi nyt liitoksistaan! Neuvostoliitto ei suostunut käytännössä välittämään minkäänlaista rauhaa, vaan valmisteli SOTAA!


Kaikki toivo voittaa sota oli menetetty kun USA lopulta pudotti pommin Hiroshimaan, joka oli merkittävä Japanin laivaston tukikohta ja teollisuuden keskus. Pari päivää myöhemmin Neuvostoliitto sanoi lopullisesti irti hyökkäämättömyys-sopimuksensa Japanin kanssa(joka oli määrä raueta vasta ensi vuonna)ja julisti nyt Japanille sodan!

http://en.wikipedia.org/wiki/Soviet–Japanese_Neutrality_Pact


Kaikki oli ohi, ja lopulta keisari suostui rauhaan EHDOITTA!

http://en.wikipedia.org/wiki/Surrender_of_Japan

Itse uskon ettei tämä sota syntynyt sattumalta. Japania oltiin pitkän aikaa tietoisesti johdadeltu sotaan Kiinaa vastaan, mikä puolestaan sallisi länsivaltojen "pelastavan" väliintulon. Tässä siis koko suunnitelma yksinkertaisesti tiivistettynä pähkinänkuoressa.


Japanin sodanjohto oli ilahduttavan helposti ottanut syötin vastaan. Voitot Kiinaa ja Venäjää vastaan oli merkittävästi voimistaneet armeijan valtaa yhteiskunnassa. Oli vain pieni joukko Ishiwaran kaltaisia upseereita jotka ymmärsivät, ettei Japanilla olisi taloudellisia, teollisia ja ennenkaikkea logistisia kykyjä taistella sitä sotaa, mihin sodanjohto oli maan syökemässä.


Länsivaltojen kannalta tilanne oli ihanteellinen. Japanin sodat Kiinassa pitivät sekä Kiinan että Japanin heikkoina, alistaen kummatkin ulkopuoliselle manipulaatiolle. Länsivallat olivat jo 1800-luvun lopulla kirjoittaneet Japanin ja Kiinan välisen rauhansopimuksen uusiksi, koska se ei "mielyttänyt" niitä. Tämä oli taustatekijä Japanin vihalle Eurooppalaisia kohtaan, jota tässä tapauksessa edusti Venäjä, joka hyvin pitkälle oli ollut tämän "intervention" taistalla. Japanin ja Venäjän välinen sota johti Pyrhoksen voittoihin jotka toivat Japanille kyllä mainetta mutta maksoivat yli 100 000 Japanilaissotilaan hengen. Suurena "Japanin rakastajana" tunnettu Theodors Rooselvelt tarjosi Japanille sopimusta, jossa sodan kohde, eli Mansuria vain yksinkertaisesti jaettiin suurvaltojen kesken kahtia. Ottaen huomioon sodan hirvittävät inhimilliset uhrit tämä oli lievästi sanoen kohtuuton ehdotus, mutta se toteutui, korka Japanilla ei enää yksinkertaisesti ollut voimavaroja jatkaa sotaa. Loppupeleissä Japani siis(jälleen)hävisi sen neuvottelupöydässä, minkä se oli voittanut taistelukentällä. Sodan inhimmilliset ja materialistiset kustannukset sen sijaan vain jatkoivat nousuaan!


Japani oli tilanteessa, jossa sotapolitiikan jatkaminen saattaisi pahimmillaan johtaa koko kansakunnan tuhoon! Maantieteellisistä syistä Japanille ei ollut varaa useisiin eri vihollisiin. Ulkopoliittinen johto oli kuitenkin haluton rajoittamaan Japanin "vaihtoehtoja" Japanin teollistuminen ja nousu oli tapahtunut ns "tyhjiökaudella" johon olivat liittyneet mm Yhdysvaltojen sisällis-sota, kaksi maailmansotaa Euroopassa ja lopulta myöskin sisällis-sota Kiinassa. Japanin johto pyrki täyttämään tämän "tyhjiön" mutta se käytännössä merkitsi sotaa sodan perään. Kolme eri sotaa, jotka Japani lopulta hävisi. Japanin armeija saattoi saavuttaa suuriakin voittoja Aasiasa, mutta kansakunnalla ei yksinkertaisesti ollut varaa tai logistisia edllytyksiä ylläpitää niitä. Tai oli, mutta se edellytti aina LISÄÄ SOTAA!


Lopulta kaikki hajosi kaaokseen! Japani tarvitsi rauhaa vahvistaakseen armeijaansa niin, että se ehkä vielä joskus kykenisi taistelamaan sotia toisia suurvaltoja vastaan. Ylin sodanjohto pelkäsi kuitenkin poliittisen "momentumin" menetystä. Japanin väkiluku kasvoi rajusti, ja toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina kipusi noin 80 miljoonasta lopulta yli 100-miljoonaan. Sodat toisivat uusia siirtomaita ja valtavia luonnonvaroja Japanin kansalle, mutta niiden ylläpitäminen oli käytännössä mahdotonta. Lopulta ongelman ratkaisi Japanin ehdoton antautuminen läntiliittouneille.


Käsky antautua lopetti pian Japanin vastarinnan eräitä epätoivoisia vastarintapesäkkeitä lukuunottamatta, kuten mm viime hetken epäonnistunut palatasivallankumous Tokyossa. Japanin tarina imperiumina oli päättynyt!


Japanin sotien juuret olivat ensimmäisessä Kiinan ja Japanin välisessä sodassa, joka oli alkanut noin 40-vuotta ennen Japanin Nanjingin verilöylyä. Sodan poliittiset syyt olivat monimutkaiset. Mutta sodan valloitusten pitäminen merkitsi massiivista asevarustelua ja uusia sotia, jotka söivät kansakunnan rajallisia voimavaroja, joka oli vasta teollistumassa. Vastaavasti Englannissa teollistumusprosessi oli alkanut melkein 100-vuotta aiemmin!



Kun Imperiumin ylläpitäminen oli käynyt yksinkertaisesti liian kalliiksi siitä luovuttiin, ja Japanista nyt tuli USA:n vasallivaltio!

Japanilainen sodanjälkeinen nationalismi ja revionismi korostaa, että sota oli täysin USA:n syytä, mikä ei pidä paikkaansa. Japanin oma rooli tässä sodassa oli varsin merkittävä.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/7702374.stm


Japanin nykyinen keisari Akihito väittää, ettei hänen isänsä halunnut sotaa, ja peräti kävi Verdunin taistelukentällä itse todistamassa sodan kauhut ensimmäisen maailmansodan yhteydessä. Mikäli tämä todella pitää paikkaansa, se ei juuri vaikuttanut Hirohiton keisarillisiin käskyihin 20-vuotta myöhemmin, koska mitään käskyä ei annettu pysäyttää armeijan eteneminen Kiinassa!

http://www.spacewar.com/reports/Japans_war_contrary_to_emperors_wishes_son_999.html


Japanin johto teki tosiasiassa virheitä. Jotkut väittivät että kyse ei ollut virheistä, vaan suoranaisesta maanpetturuudesta! Tässä korostuu aivan erityisesti Ishiwara kenraali Tojoa vastaan tekemät syytökset. Hänen poliittinen vastustajansa Hideko Tojo kärsi äärimmäisen hinnan ylimielisyydestään, kun Amerikkalainen sotaoikeus katsoi hänet syylliseksi sotarikoksiin, josta hänet herran vuonna 1944 22 heinäkuuta tuomittiin kuolemaan. Kuvaavaa kyllä Ishiwara syytti sekä Japanin sodanjohtoa että Amerikkalaisia sotarikoksista sodaoikeudenkäynnissä.


Ei voida todistaa että Japanin sodan takana olisi ollut mikään "kansainvälinen salaliitto" Asiasta on toki ilmennyt monenlaisia mielenkiintoisia teorioita. Tiedetään vain, että Japanin armeija oli äärimmäisen korruptoitunut, ja että se käytännössä johti koko yhteiskuntaa, eikä ottanut käskyä vastaan keneltäkään sen yläpuolelta, ei edes keisarilta.


Vaikka armeija virallisesti väittikin taistelevansa keisarin puolesta, on tästä esiintynyt vaihteleivia arvioita. Mikä oli Keisari Hirohiton todellinen rooli itse sodassa?


Hirohito oli sekä luonteeltaan että henkisesti muutenkin heikko keisari, halliten Japania aikana, jolloin se oli huomattavasti vaikeampaa, kuin mitä niin suuren maan hallitseminen jo muutenkin olisi ollut. Japani oli nouseva suurvalta. Sen kansa ylpeä Japanin jatkuvista voitoista. Japanin kansa rakasti armeijaa, ja armeija puolestaan rakasti kansaa. Oli muodostunut kuolettava symbioottinen suhde. Kenenkään armeijan ulkopuolisen oli vaikea tai mahdotonta kritisoida armeijaa. Ishiwara oli aikansa Japanilainen sankari hänen onnistuneen Mantsurian miehityksen ansionsa(mikä oli tapahtunut vastoin pääkaupungin ohjeita ja kehotuksia)Tästä huolimatta kun hän oli alkanut arvostella armeijassa rehottavaa korruptiota ja rahojen väärinkäyttöä hänet oltiin erotettu, ja hän sai olla onnellinen että edes säilyi hengissä!


On helppoa kuvitella kuinka olisi käynyt politiikoille ja lehtimiehille, jotka olisivat julkisesti nousseet arvostelemaan sotaa. Käytännössä heitä ei ollutkaan olemassa. Japanissa oli voimassa tiukka lehdistösensuuri. Armeija oli erillaisia uhkauksilla saanut sotaa vastustavat lehtimiehet "takaisin karsinaan" Näin ollen kukaan ei tosiasiassa vastustanut sotaa julkisesti. Kansakunta oli hiljaa, nöyrä ja alistuva.


Näissä olosuhteissa Japani oli helppo johtaa sotaan, jolla tulisi olemaan kirjaimellisesti katastrofaaliset seuraukset! Ei voida todistaa oliko Hirohito itse todella käynyt Verdunissa, joskaan sillä ei ollut mitään oleellista merkitystä, koska se ei näkynyt mitenkään hänen päätöksenteossaan.

Ensimmäisen maailmansodan taustalla olivat tosiasiassa Venäjän ja Saksan keisarien väliset "ristiriitaiset" turvatakuut, jossa kumpikin takasi Itävallan ja Serbian koskemattomuuden. Eli jos maat ajautuisivat sotaan, tulisivat Saksa ja Venäjä niiden avuksi(toisiaan vastaan)On hyvinkin mahdollista, ettei Frans Fredinadia ehkä oltaisi tuona vuoden 1914 kuumana "intiaanikesänä" murhattu, mikäli olosuhteet olisivat olleet hieman toisenlaiset(prinssin seurue muutti reittiiään viime hetkellä)Tuossa tapauksessa prinssin seurue tuskin olisi enää ikinä saapunut Sarajevoon, mutta Euroopan suurvallat olisivat kyllä löytäneet syyn enemmin tai myöhemmin, olisipa tämä liittynyt Balkanin tapahtumiin tai ei. Maailmansota Euroopassa oltaisiin käyty jokatapauksessa, mikä olisi yhdessä Kiinan tapahtumien kanssa luonut "aukon" jota Japanin poliittinen johto tarvitsi tavoitteidensa toteuttamiseen.


Ei voida todistaa, että näiden sotien taustalla olisi käytännössä mikään muu, kuin vastuuttomat turvatakuut, jotka olivat oleellisesti vaikuttaneet Euroopan "suureen katastrofiin" Japanin suhteen taustalla ei ollut keisarillinen määräys, vaan oikeastaan sen puute! Koska keisari ei erikseen KÄSKENYT armeijaa pysähtymään Mantsuriassa(tai Koreassa, mikäli Japanin johto näin kerran oli päättänyt)se ei myöskään tehnyt niin! Ironista mutta kyllä tässä tapauksessa poliittisen johdon kyvyttömyys selvästi ESTÄÄ sotaa sai sen aikaan!


Kuten monet Japanilaiset ovat sen katkerasti todenneet, sodasta suurin hyötyjä oli ehdottomasti sotateollisuus! Japani suostui mm jakamaan sodan jälkeen bioaseprojektinsa USA:n kanssa, joka vastaavasti tarjosi "vedenpuhdistamis yksikkö" 731 tutkijoille syytesuojan!

http://www.youtube.com/watch?v=bAp8bSdE5MQ


Sota on paholaisen leikkiä, jossa tavalliset ihmiset joutuvat aina ristituleen! Amerikan atomipommi oli toinen merkittävä sodan aikaansaannos. Sota loi Japaniin sekä voimakkaan pasifismin kulttuurin että katkeruuden sekä maan omaa sotajohtoa että Amerikkalaisia miehittäjiä kohtaan.


4-vuotta myöhemmin Japanin ehdottomasta antautumisesta Neuvostoliitto räjäytti onnsituneesti oman atomipomminsa ja Kommunistit marssivat voittoon Kiinan sisällis-sodassa. Amerikkalainen kenraali Mac Arthur kiiruhti Japanin miehityksen lopettamista siirtääkseen joukkonsa nopeasti Koreaan. Kylmä sota teki tuloaan ja toinen maailmansota lopullisesti päättyi. Virallisesti rauha Amerikan ja Japanin kansojen välillä solmittiin herran vuonna 1952 huhtikuussa San Fransiscossa.


Tätä sotaa nimitetään usein "toiseksi maailmansodaksi" mikä on monessakin mielessä harhaanjohtava termi, koska se oli ensimmäinen todellinen maailmansota jonka Aasia sai kokea!

Kahdessa maailmansodassa kahdella mantereella sen suurimmat voittajat olivat epäilemättä sotateollisuus että ja omistavat kansainväliset pankiirisuvut, jotka sotaa rahoittivat. Sota oli siirtänyt valtavia omaisuuksia pienelle piirille omistajasukuja, luoden valtavan määrän kurjuutta ympärilleen! Japania on vaikea yhdistää näihin kansainvälisiin "kuoleman kauppiaisiin" vaikka he kontrolloivat mm yksityisesä omistuksesssa olevaa Saksan pankkia, joka rahoitti Hitlerin sodat sekä mm Talvisodan, jossa Hitlerin Natsi saksa avoimesti tuki Neuvostoliittoa Suomalaisia vastaan. Tässä vain yksi pieni esimerkki.


Sota on viimekädessä aina businestä! Japanissa sodan vastustaminen oli epäisänmaallista, ja merkitsi että tällainen henkilö pian "katoaisi" julkisuudesta. Japanin lisäksi myös Amerikka halusi sotaa, jossa mahtavat kansainväliset pankiirisuvut olivat merkittävästi rikastuneet sodalla. On väitetty että he olisivat tieneet ja ennalta jopa provosoineet Japanin hyökkäyksen Pearl Harbouriin. Tätä on vaikea todistaa, koska Japanin sodanjohto aivan oma-aloitetteisesti halusi sotaa sekä Amerikkaa että Kiinalaisia vastaan. Tästä huolimatta on olemassa viitteitä, että Amerikka olisi toiminut näin jo aiemmin!

http://www.dailymail.co.uk/news/article-1098904/Secret-Lusitania-Arms-challenges-Allied-claims-solely-passenger-ship.html


Niin tai näin, sota on aina huikeaa businestä! Osittain sota on luonut oleellisen osan ns "modernia" kulttuuriamme ja teknisiä vempaimiamme joita käytämme, kuten esim radio, tutka ja internet(sekä kaikki näihin perustuva teknologia) Tahtomatta me myös tuemme sotaa ja niitä kansainvälisiä koporaatioita jotka sitä harjoittavat, koska nämä koporaatiot ovat niin intergroituneet osaksi meidän talouttamme ja yhteiskuntaamme. Aasian sodan suurin aarre oli kuitenkin kaikki Japanin keisarillisen armeijan ryöstämä kulta, joka jaettiin nyt kahtia "namusetä" USA:n kanssa!

http://www.youtube.com/watch?v=Le7SCVNA7Z8

Amerikan ja Japanin välinen suhde oli alusta asti avioliitto, ei rakkaustarina! Amerikan ja Japanin johtajat tarvitsivat kumpikin "suojan" mahdollisia sotarikossyytteitä vastaan. Tämän turvasi parhaiten näiden kahden vallan välinen "avioliitto" Kuvaavaa kyllä Amerikkalaisjoukot pian Japanin miehityksen jälkeen saattoivat maassa voimaan tiukan sotasensuurin, joka tosin ei oleellisesti eronnut Japanissa jo aiemmin voimassa olevasta sensuurista. Tosin tämä sensuuri oli koskenut Japanin ulkopuolisia tapahtumia. Sota-ajan sensuurin saattaminen voimaan osana miehitystä "rauhanaikana" liittyi pääosin Amerikan miehitykseen ja miehitysjoukkojen rikoksiin, sekä mm Hiroshiman radioaktiiviseen säteilyyn.

http://en.wikipedia.org/wiki/Occupation_of_Japan


Amerikkalaiset väittivät tulleensa Japaniin "vapauttajina" Neuvostoliiton alati kasvava voima ja kommuistien voitot Kiinasssa muuttivat kuitenkin valtatasapainoa niin oleellisesti, että tilanne muuttui, ja Amerikkalaiset päättivät mm suojata "sotakeisari" Hirohitoa sotasyyllisyydeltä. Tästä oltiin luultavasti päätetty jo varhaisessa vaiheessa. Ketään keisarillisen perheen jäsentä ei loppujenlopuksi tuomittu, ja vain joukko näkyvämpiä korkea-arvoisia upseereita. MM yksikkö 731 korkea-arvoisimmat tiedemiehet vapautettiin kehittämään lisää bioaseita Amerikkalaisiin tutkimuslaitoksiin, kuten myös V-2 ohjukset kehittäneet Saksalaiset tiedemiehet. MM Amerikkalaiset Minuteman ohjukset ja tutkassa näkymättömät(tämä koskee pääosin noin 30-vuotta vanhaa tutka teknologiaa) B-2 stealth pommikone perustuu alunperin Saksalaiseen teknologiaan, puhumattakaan sitten Japanilaisesta bioasetutkimustyöstä(elävinä ihmisuhreina sotajumalalle uhrattiin sekä Venäläisiä, Kiinalaisia että myös Amerikkalaisia sotavankeja)


Amerikkalaisten alkuperäisenä tavoitteena oli kirjaimellisesti purata koko Japanin sodanaikainen teollisuus ja perustaa uusi teololisuus sen tilalle(tietenkin nyt vain rauhanajan tarpeisiin)Kuvaavaa kyllä Mac Arthurin ja Trumanin yhteisopimuksesta tästä tavoitteesta luovuttiin varsin nopeasti. Ehkä kaikista kuvaaviin näistä sota-ajan suurista teollisuusfirmoista olisi Mitsubishi yritys ryhmä. Yksi vanhimpia Japanilaisia "Zaibatsu" yrityksiä, joka sodan aikana mm valmisti Japanilaisia kuuluisia "Zero" hävittäjiä. Amerikkalaisten perustelu Japanilaisten EHDOTTOMALLE antautumiselle ja atomipommin käyttämiselle oli nimen omaan Japanin sotateollisuuden purkaminen ja sotasyyllisten tuomitseminen. Mitsubishi ryhmä toipui sodasta kuitenkin varsin hyvin, ja on nykyään mm avustanut Amerikkalaisia Patriot ja SM3 torjuntaohjusten kehittelemisessä. Toisen maailmansodan aikana nimi Mitsubishi tuli tunnetuksi sekä Japanin erittäin kehittyneistä Zero hävittäjistä että myös massivisista vankilereistä, joissa palveli tuhansia vangeiksi joutuneita sotavankeja.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mitsubishi

Sanoisin, että Japani ei ole mihinkään tuhoutunut, sehän on bruttokansantuotteella mitattuna maailman toiseksi vahvin valtio, taloudellinen suurvalta jolle vetää vertoja vain USA.

Kiina tulee tänään tässä teollistamisessa, muutama vuosikymmen myöhemmin ei hetkauta yli 4000 vuotta vanhaa valtakuntaa, sen aika on seuraava vuosisata.
Kasvu tuo vääjäämättä tullessaan myös aseman, jota muiden on pakko kumartaa.

Sen on saaneet monet liikemiehet kokea, sillä siellä on luotava ensin luottamus ja sitten vasta käytävä asiaan.

Japanin vientiteollinen kehitys alkoi nousta 1960 luvulla kohisten, mutta laadussa oli sanosmista, mutta sitten tuli muutos etenkin metallien laatuosina. Kolmasvaihe oli tietokoneojattujen työstö ja ropottien tullessa teollisuuteen. Tästä alkoi Yhdysvaltainkin vaihtotaseen suur-vaje Japanille, kuin nyt kiinalle.

Kiinalaisilla on liian kiirettä vahtia Intiaa jotta uskaltaisivat mihinkään hyökätä. Intia toki kehittyy hitaammin kuin Kiina nykyään ja Japani 60-luvulla mutta sanontahan on että "Hitaasti mutta varmasti".