Uuden Vuoden puhe 2010

Hyvää ja parempaa uutta vuotta sopii todella toivoa, sillä mennyt vuosi on ollut kovin täynnä synkkyyttä ja surullisia tapahtumia aivan tähän viimeiseen päivään saakka. Myös minulle kulunut vuosi on merkinnyt sydäntäsärkeviä menetyksiä ja hävittyjä taisteluita, taisteluita joita ei ylipäätään olisi pitänyt edes käydä. Aina ikäviltä asioilta ei kuitenkaan voi välttyä vaikka kuinka niin toivoisikin.

Myös turhan moni hieno ja lupaava ihminen on tänä vuonna jättänyt tämän maailman aivan liian aikaisin, mutta kuka tietää, ehkä he ovat nyt jossakin paremmassa paikassa, jossa he kenties voivat aloittaa jälleen alusta ja olla taas kerran viattomia. Eikä sinne, siihen paikkaan tämän maailman pahuus yllä. Maailman, joka taas kerran on muuttunut yhä vain kurjemmaksi ja julmemmaksi paikaksi. Täällä ihmisten pahantahtoisuus ja väliinpitämättömyys rehottavat ja silkka ihmisten ilkeys toisiaan kohtaan on jo saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että siitä on tullut normaalisoitunutta arkipäivää, ja väkivallasta niin yhdentekevää ettei se enää juuri ketään hetkauta. Asiat eivät voi jatkua näin enää kauaa.

Olen pahoillani, jos joku loukkaantuu viestini synkähköistä huomioista ja siitä että keskityn näin alkuun vain kaikkeen muuhun paitsi Star Warsiin, mutta maailman tilan heikkeneminen vain sattuu olemaan lähellä sydäntäni. Joku voi tietysti sanoa, että olen ahdistunut ja masentunut ihminen, jonka tarvitsee käydä psykiatrin juttusilla, mutta mielestäni olen vain realisti joka näkee maailman siten kuin se on eikä tunne mitään tarvetta kaunistella asioita parhain päin. Maailmassa on asiat pahasti pielessä ja asioiden on muututtava, jos lajimme aikoo selvitä tulevasta vuosisadasta. Ja muutoksen on lähdettävä meistä itsestämme. Vaikka en tiedä tai ehkä oikein kunnolla uskokaan, että moinen olisi enää mahdollista niin toivon sitä silti, sydämeni pohjasta.

Mutta nyt, hieman iloisempiin aiheisiin, sillä tahtoisin lopuksi kertoa mikä mielestäni on ollut hyvää tässä vuodessa. Nimittäin Clone Wars-sarja, jonka moraalisten puolien suhteen olin alkuun hyvinkin epäileväinen, on ollut mielestäni vuoden suurimpia yllättäjiä ja yksinäinen kirkas valonpilkahdus kaikessa pimeydessä. Sarja alkoi kenties räjähtävästi elokuvan mittaisella avausjaksollaan, mutta kaikki mahdolliset moraaliset opetukset jäivät välillä ylitsepursuavien joskin todella huikeiden toimintakohtausten jalkoihin, ja myöskin ensimmäiset varsinaiset jaksot antoivat aika vähän toivoa yhtään syvällisemmästä sisällöstä. Olin kuitenkin väärässä, sillä sarjaa pitkin vuotta seurattuani huomasin kuinka siinä alettiin enemmän käsittelemään vaikeampia asioita ja mukaan tuli myös pikkuhiljaa ainaisen hilpeyden korvaavaa synkkyyttä, joka muistuttaa katsojaa ettei sota ole mikään suuri romantisoitu seikkailu kuten usein kuvataan, vaan aina suuri tragedia. Tosin huumorista on kyllä annettava isot kiitokset, sillä se on ollut hyvin pitkälle mietittyä ja esimerkiksi Obi-Wanin ja Anankin kuittaileva dialogi on todella huolellisesti ja kieliposkessa kirjoitettua, ollen ajoittain oikeasti hyvin hauskaa ja tilanteisiin sopivaa. Mukaan mahtuu joitakin todellisia helmiäkin. Ja mitäpä olisi Star Wars ilman sopivaa huumoria. Synkkyys ja arkipäiväisiin ongelmiin paneutuminen toimii todella hyvin, mutta jotta kaikki ei olisi niin vakavaa on huumorilla todellakin tehtävänsä virkistävänä vastavoimana.

Varsinaiset sarjan sankarit, eli kloonisotilaat on kirjoitettu hienoiksi ja persoonallisiksi hahmoiksi ja heistä näkyy oikeastaan ensi kertaa aivan uusi puoli. Se, että hekin ovat yksilöitä eivätkä vain tahdottomia robotteja. Myös heillä on unelmia ja yksilölliset luonteensa sekä, kuten muillakin elävillä olennoilla, vapaa tahto. Ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.

Kaikkein parasta antia sarjassa on kuitenkin ollut Anakinin kehitys ja niin sanotusti aivan uusi aikuinen Anakin. Elokuvien lähinnä antaessa Anakin Skywalkerista kuvan teini-iän ongelmiin jämähtäneenä vähäsanaisena äkäpussina, luo sarja hänestä aivan uudenlaisen kuvan kypsänä, kokeneena ja vastuuntuntoisena johtajana, jota on hyvin vaikea sovittaa yhteen elokuva-vastineen kanssa. Obi-Wan puolestaan on sama vanha mainio itsensä ja ehkä vähän liiankin Obi-Wanmainen kohteliaassa, välillä melkein ylimielisessä rentoudessaan. Sarja äityy ensimmäisen kautensa loppumetreillä hyvin draamallisiin kuvioihin ja monet muutkin hahmot paljastavat itsestään lisää inhimmillisiä puolia ja lopetus todella jättää odottamaan innolla seuraavaa kautta. Erinomaista työtä Lucasilta vaihteeksi. Suosittelen lämpimästi sarjaa kaikille, ei vain SW-faneille.

Ja nyt, toivotan kaikille hyvää uutta vuotta! Miettikäämme kaikki omassa mielessämme miten voisimme tulevaisuudessa toimia kenties viisaammin ja tehdä tästä maailmasta paremman paikan toisillemme, jos suinkin mahdollista.