Olen vielä toisella kolmanneksella, mutta suunnittelen jo etukäteen tulevaa matkaa toisellle puolen Suomea vanhempien luokse. Olisin silloin rv 32-34 ja matkaa olisi 800 km.. :-O Ja haluaisin ehdottomasti käydä siellä ennen synnytystä, koska seuraavan kerran pääsisin käymään vasta kun vauva on 2-3 kk ikäinen, eli siinä tulisi hurjan pitkä väli.
Eli jos jollain on kokemusta/tietoa, että voiko noilla viikoilla vielä matkustaa noin pitkää matkaa autossa? Toki pitää usein pysähtyä ja jaloitella, mutta siinä on kuitenkin sitä istumista n. 12 tuntia/suunta.
Eli jos jollain on kokemusta/tietoa, että voiko noilla viikoilla vielä matkustaa noin pitkää matkaa autossa? Toki pitää usein pysähtyä ja jaloitella, mutta siinä on kuitenkin sitä istumista n. 12 tuntia/suunta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toiset vielä siinä vaiheessa matkustaa ulkomaillekin. Jos kaikki on sujunut hyvin, niin miksei uskaltaisi. Neuvolasta osaavat parhaimman vastauksen antaa.
supistele tai tee pahaa oloa noin pitkä istuminen niin miksipä ei. Sairaaloita on matkan varrella, jos jokin menee pieleen. Parin tunnin välein jaloittelemaan ja jumppaa autossa jalkoja, ehkäistäksesi veritulppia. Itse en olisi pystynyt noin pitkää matkaa niillä viikoilla istumaan autossa. 3 tunnin ajo mökille oli jo tuskaa, kun selkä kipeytyi ja tuli muutenkin huono olla. Alkuraskaudessa suunnittelin junareissua äitiyslomalla omien vanhempieni luo (6h) mutta kyllä se vain haaveeksi jäi.
itselläni olisi pian myös usean sadan kilometrin matka tiedossa, mutta voi olla että jätän väliin vain siksi, että pelkään josko synnytys alkaa keskenkaiken. Eihän siinä mitään ole, mutta en haluaisi lähteä täysin vieraalle paikkakunnalle synnyttämään. Mutta ei siinä tietääkseni ole mitään "lääketieteellistä estettä", joten matkaan vaan. Kunhan muistat tietysti välillä jaloitella :)
Suosittelen sinua mikäli lähdet matkalle käyttämään tukisukkia. Veritulpan vaara on olemassa sillä raskausaikana vaara triplaantuu. Nämä asiat kannattaa ottaa vakavasti, sillä parempi katsoa kuin katua :). Muista jaloitella ja juoda paljon ja verrytellä jalkoja. Mikäli mahdollista, nostaa ne myös ylös usein.
Niin, ei se herkkua ole, mutta kyllä se menee.
On oikeasti pysähdyttävä usein. Vaikka ei vielä pahalta tuntuisikaan, silti on hyvä kävellä vähän. Siinä vaiheessa, kun alkaa nivusia painaa tai pohkeessa puristaa, on pysähtyminen jo melkein myöhäisä, pieni jaloittelu ei sitten enää autakaan.
Suosittelen myös KUNNOLLISIA tukisukkia, esimerkiksi Instrun mittojen mukaan - sukkia.
hirveästi siitä missä kunnossa noin muuten olet tuossa vaiheessa. Itse olen ollut n. kuukauden selkäkipujen vuoksi pois töistä enkä enää ennen äitiysloman alkamista pysty töihin menemään. Selkäkipu tulee pahimmaksi juuri istuessa, joten en mitenkään pystyisi tuollaista matkaa tekemään. Joulun aikaan tehtiin yksi "pitempi" matka ja joutui tunnin istumaan autossa mennessä ja tullessa ja se oli aikalailla maksimi aika mitä enää viitsisin autossa istua. Nyt meneillään rv 33.
...muutaman sadan kilometrin päähän (Suomessa) maaliskuussa, olen silloin jo rv 36.
Riippuu täysin voinnista toteutuuko.
Ja en tuolloin enää lähde autolla (vaikka olisi matkaseuraakin) vaan menen junalla. Hoituu jaloittelut helpommin ja toisaalta turvallisuuskysymykset tien päällä mietityttää. Siis mitä jos synnytys alkaa jossain metsävälillä ja toisaalta kolaririski. Ajoa tulisi kuitenkin pimeän aikaan ja yhdestä pahasta hirvikolarista selvinneenä en ole varma joko hyvä onni on käytetty...