Höh.. elä suotta, kaikkia meitä tarvitaan, vaikkemme ite välttämättä vielä tiedetä, että mihin, mutta se selviää kyllä jossain vaiheessa. Näin olen itse asian pohtinu :))
Tsemppiä sulle.. kuka lienetkin
0Äänestä
Sinua tarvitaan
ihan yhtä paljon kuin jotakin toista, olet ainutlaatuinen. Itsekin olen yksin, mutta ikinä en lähde täältä oman käden kautta. Kaikkiahan välillä masentaa, mutta ei saa silti antaa periksi! Toivon että selviät eteenpäin ja elämäsi alkaa kirkastua.
0Äänestä
sinullekin
Sinua tarvitaan kirjoitti:
ihan yhtä paljon kuin jotakin toista, olet ainutlaatuinen. Itsekin olen yksin, mutta ikinä en lähde täältä oman käden kautta. Kaikkiahan välillä masentaa, mutta ei saa silti antaa periksi! Toivon että selviät eteenpäin ja elämäsi alkaa kirkastua.
tarkoitettu elettäväksi, vaikeuksineenkin. Olen itsekin ajatellut joskus, että se, mitä varten täällä olen, on jo tehty. Mutta kun vaikeimmista ajoista (vuosista) pääsin yli, olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Uusia mielenkiintoisia asioita on tapahtumassa. Niin käy myös sinulle. Sure surut pois, elä vaikeuksien läpi - sen jälkeen jaksat katsoa tulevaan.
0Äänestä
yksin.....
Jaahas... murre-erhe sattu, ei vissiin moni ymmärrä... elä suotta =älä suotta eli kirjakielellä sanottuna tarkoitin, että älä suotta mene itseäsi tappamaan, kaikkia meitä tarvitaan, vaikkemme itse välttämättä vielä tiedetä, että mihin, mutta se selviää kyllä jossain vaiheessa. Näin olen itse asian pohtinut :))
Tai sitten joku ei muuten vaan tykännyt, siitä että yritin tsempata aloittajaa elämisessä =/
0Äänestä
olet arvokas
Ei ihmistä tarvitse tarvita mihinkään. Pelkkä elämä on jo itsessään arvokasta.
Selvisin 10 vuoden masennuksesta, kyllä säkin siitä selviät!
Lämmin halaus ja onnellisuutta uudelle vuodelle!
0Äänestä
henriiii
Itsensä lopettaminen on tavallaan hieno asia. En ainakaan jaksais kelaa "jossain palvelutalossa missä väkivälloin pidetään hengissä" vaikka ei ite tykkäis. Parempi polttaa marlboroo ja pilvee ,että pääsee saappaat edellä. Ja kaikille tiedoksi: Polttanu 26V ,mistä viimiset 15 punasta malluu ,joten olen veroni maksanu hoidosta(keuhkosyöpä) ,toivottavasti isorintanen hoitsu ottais suihin joku kaunis päivä
Hae ja ota apua vastaan. Jokaisella on oma elämä ja oma sarkansa kynnettävänä. Jos elämä on valotonta ja ahdistavaa - hae apua. Jos sääri murtuu, hoidolla ja lääkkeillä siitä selvitään. Prikulleen sama asia murtuneen mielen kanssa. Hoitoa ja lääkitystä peliin! Ei kai kukaan jää sitä murtunutta jalkaakaan kotiin potemaan. Mitään sankarin palkintoa ei kärsimisestä saa - elämä vain menee hukkaan. Varaa heti huomenna aika terveyskeskukseen ja selvitä mahdollisuutesi. Hakeudu ihmisten pariin mm. seurakuntien diakoniatyö ohjaa alkuun mielekkään tekemisen pariin. Voimia sinulle. Vain itse voit auttaa itseäsi!
0Äänestä
että..
sinua tarvitaan. Niin kuin yksi tuossa edellä sanoi, olet arvokas ihmisenä ja silloin sinulla on tehtävä täällä meidän muiden keskuudessa.
Välillä on itsellenikin tullut tarpeeton olo, mutta mietintäni on kaatunut omaan mahdottomuuteensa eli siihen, että miten jonkun muun, joka vaan porskuttaa (muiden näkemänä) hyvin, elämä olisi jotenkin arvokkaampaa kuin minun - ja sehän ei ole - joten pää pystyyn, hammasta purren muiden joukkoon. Joku kaipaa sinun näkemystäsi, sinun kokemustasi, sinun kykyä päästä vaikeiden aikojen yli ja pelkästään vain sinua omana itsenäsi.
Sinua, kanssaihmiseni, tarvitaan. Älä tee pahaa itsellesi!
0Äänestä
yksinäinen mies
naisen/ tytön; neitokaisen... jonkinlaisen...
0Äänestä
mahdollisuus !
Jokaisella on joskus mahdollisuus kokea olevansa joutilas. Silloin voi myös olla oivallinen tilaisuus tarkastella itseään pintaa syvemmälle, tunnustella omia herkkiä alueitaan, tunteita. Meistä kukaan ei ole kylmän viileä robotti, vaikka välillä tässä paineistetussa yhteiskunnassa tuntuukin siltä, koska ulkoiset odotukset hipuilevat välillä kohtuuttomuuden rajoilla. Kyllä sinuakin täällä tarvitaan, korjaa päivä päivältä ryhtiäsi...ja ennenpitkää huomaatkin, että sinähän selvisit kuitenkin.
0Äänestä
joskus.
Meidän on kohdattava elämä sellaisena kuin se vastaan tulee. Kärsimykset ja koettelemukset kuuluvat ihan jokaisen ihmisen elämään, mutta ei siihen voi iäksi jäädä rypemään. Eteenpään on mentävä ja on osattava jättää ikävät asiat taakseen. On turha murehtia asioita, joita ei voi muuttaa. Ehkä pitäisi vaan ajatella, että pitipähän tämäkin taas kokea, mutta olempa nyt henkisesti vahvempi ja kypsempi selviytyäkseni tulevista koettelemuksista.
0Äänestä
silti --
Mut en silti ajatellu tappaa itseäni. Haluan elää. Elä sinäkin.
0Äänestä
Toivo2010
älä tee sitä!!! Itse juuri ajattelin kunpa saisin rohkeutta, iloa ja toivoa jaksaa huomiseen... Mutta yritän herätä huomennakin....
0Äänestä
???????
Ketkä tuntee syyllisyyttä jos teet sen ? oma perheesi ja kaikki läheisesi, he eivät ehkä pääse siitä yli koskaan. Kaikki haluaisivat auttaa jos tietäisivät että tarvit apua. Älä jää yksin.
0Äänestä
siitä lähdetään
lahjus joka on otettava vastaan - sitä ei oo lupa antaa pois
ja apua kandee hakee itelläkin proggis käynnissä (vuosikausien käynnistelyn jälkeen)
Mitä hiton säälii täält haet???...mee hoitoon äläkä nitise, sä oot tääl toista päivää jauhamas samaa hommaa.... joiltaki just kuollu läheinen ja sä tääl jauhat itsarii...ne ei saa elää jotka haluu ja toiset haluu lähtee ite.... nojoo kunnioitan myös sitä päätöstä...
0Äänestä
dapan..dii
funtsaa sain v.2004, kuulla lekurilta että jos en tsemppaa kuolen.no tottakai oon tsempanu,mut tää on hullun hommaa yksin.miehen sain karkotettuu ja kaikki lähimmät kun ilmotin delaavani.mutsi jopa ehd.eutanasiaa.söin masislääkk.ja kiva näin aisena lihoi 30 kg ja tissit 10 kg. nyt oon alk.käydä baaris n.kerran viikossa ja jegi on tullu juttelee, joka on ollu tosi tärkeetä.missä sä asut, mitä on tap.että oot mas.voisin ehkä auttaa.mun laps sano, kun kerran räjähdin,että mutsi kirjota asiat jotka sua painaa,nii tein a autto.nyt sitten taas vaa istun himas ja odotan että laihtusin ja tulisi takas itsekseni,rupee kirj.tänne,kaikki auttaa toisiaan.
0Äänestä
Usko pois:)
sitä sä olet yhtä arvokas kuin me muutkin. vaikka nyt ei siltä tunnukkaan
Onhan niitä muitakin palstoja missä voi käydä ja tutustua ihmisiin. Ei pidä luovuttaa! Luovuttaminen on luuseritouhua.
Nyt kuule hymyä huuleen ja paremmalla mielellä huomiseen. Huonommin ei voisi enää mennä - vai voisiko? Eli kaikki on plussaa. Mietipä tuota.
0Äänestä
Itsekäs kusipää
Ota vielä kuvat ja laita ne nettiin.
0Äänestä
masennus
Eli olen kohta 28 vuotias mies, työtön ollut melkein yhtä menoa aina vuodesta 2005 ja alle vuoden olen siitä ajasta tehnyt töitä. En saa mistään rahaa, olen aina ollut sinkku, minua ei kapakat kiinnosta, minulla ei ole yhtään ystävää. Asun Uudellamaalla ja naisen löytäminen on yhtä helppoa kuin voittaminen lotossa. En kelpaa edes siivoamaan mihinkään firmaan ja kun oikein työmarkkinat potkii päähän niin ei sitä enää edes töitä jaksa hakea kun tietää jo etukäteen ettei saa töitä kun opiskelit vielä väärää alaa. Valmistuin siis vuonna 2005 aikuiskoulutuksesta. Masentaa niin paljon, että vasta aamulla saan unta ja jos saan aikaisemmin unta näen vain painajaisia useimmiten koulukiusaajistani ja muista vihaamistani ihmisistä. AMK yritin opiskella mutta eihän siitä mitään tullut kun en tajunnut siellä mitään oli vaan yhtä helvetin teoriaa, että amis pohjalla ei AMK pärjää. Aina kun herään niin ajattelin, että ihan turha päivä tämäkin mitähän sitä tekisi ai niin ei mitään kun ei kukaan kaipaa mihinkään, paitsi verottaja. NE JOTKA HALUAVAT AUKOA PÄÄTÄÄN NIIN PYSYKÖÖT POISSA!
0Äänestä
Täti
ei todellakaan ole helppo tilanne. Me ihmiset reagoimme kukin omalla tavallamme vaikeuksiin ja näitä "auttajiakin" on monenlaisia, kuten olet huomannut. Joillakin ei ole mitään käsitystä ihmisen kärsimyksistä ja jotkut sentään yrittävät tukea ja kannustaa. Tartu näihin kannustuksiin! Nyt saatat olla siinä tilanteessa, ettet kertakaikkiaan jaksa toimia, masennus on todellista. Univaikeudet ovat myös sitä. Oletko käynyt lääkärissä? Joskus tarvitaan lääkitystä, että pääsee pahimman yli, joskus keskusteluapu on parasta. Toipuminen on hidasta, mutta mahdollista. Toivon sydämestäni, että löydät paikkasi ja tunnet itsesi tarpeelliseksi. Anna ensin itsellesi aikaa toipua, jotta jaksat taas yrittää! Sivuuta kaikki päänaukojien viestit, eivät raukkaparat ymmärrä yksinkertaisuuttaan.
0Äänestä
exkaunotar
Täti kirjoitti:
ei todellakaan ole helppo tilanne. Me ihmiset reagoimme kukin omalla tavallamme vaikeuksiin ja näitä "auttajiakin" on monenlaisia, kuten olet huomannut. Joillakin ei ole mitään käsitystä ihmisen kärsimyksistä ja jotkut sentään yrittävät tukea ja kannustaa. Tartu näihin kannustuksiin! Nyt saatat olla siinä tilanteessa, ettet kertakaikkiaan jaksa toimia, masennus on todellista. Univaikeudet ovat myös sitä. Oletko käynyt lääkärissä? Joskus tarvitaan lääkitystä, että pääsee pahimman yli, joskus keskusteluapu on parasta. Toipuminen on hidasta, mutta mahdollista. Toivon sydämestäni, että löydät paikkasi ja tunnet itsesi tarpeelliseksi. Anna ensin itsellesi aikaa toipua, jotta jaksat taas yrittää! Sivuuta kaikki päänaukojien viestit, eivät raukkaparat ymmärrä yksinkertaisuuttaan.
ole helppoa. Mä oon saanut suhteissani vaan paskaa niskaan:pahoinpitelyä,raiskauksia ja kuolemaa.Juuri noista syistä,ei vois parisuhteet vähempää kiinnostaa. Ei ne suhteet aina onnea tuo. Potkut tuli mullekin muutaman vuoden työsuhteesta ja hyvin vähän on töitä ollu sen jälkeen.Jollakin pitäis saada lapselle ruoka nenän eteen. Menetän myös asuntoni,kun ei ole töitä,ei ole rahaa ja silloin lähtee myös asunto. En päässyt hakeemaani kouluun,ei pää riittänyt valintakokeissa. Asun paikkakunnalla,jossa minulla ei ole yhtään sukulaista ja kavereita ei oo nimeksikään. En tiiä mitä nyt teen,mutta eiköhän ne asiat järjesty. Ei meille kaikille oo hyviä kortteja jaettu,mut pakko pärjää sillä mitä saa.
0Äänestä
14
Kuolema tulee kuitenkin kaikille joskus, mitä sitä kiirehtimään. Meitä jokaista voi joskus masentaa lyhyen tai pitemmän ajan. Katso ihan uteliaisuuttasi mitä elämä sinulle vielä tuokaan, siitä saattaa tulla hyvinkin tapahtumarikasta ja nautit siitä. Se voi tuoda ihania asioita kun jaksat odottaa. Ne hyvät asiat tuleekin usein hitaasti ajan kanssa. Hienoa, tuolla joku on selvinnyt 10 vuodenkin masennuksesta!
0Äänestä
#¤%&//(8(86554
Ei kannata mikään itsemurha. Ittellä tappo kolme tuttua josta yksi oli todella hyvä ystäväni. Tää tapahtu vuonna 1998 syksyllä ja nyt kuoli itteltä isä juuri lokakuussa. Aivan helvetillinen syksy ollut, kun vielä viisi muuta ystävää kautta tuttua mennyt, mutta jotenkin toi kaikesta huolimatta ei enää kuulu ainakaan ittellä vaihtoehtoihin. No täysi tuki täältä sulle että jaksat vaikeimpien aikoijen yli. Ei tää yksin oleminen mitään herkkua oo mutta ei se kaksin oleminenkin aina ota onnistuakseen. Pärjäilyä.
0Äänestä
tulin takaisin
Elä suotta.
Elämä tappaa sinut kyllä sitten, kun on sen aika. Maailma on kaikesta huolimatta hirveän kaunis ja ihana paikka. Mene lääkäriin ja sano nämä sanat: "Mielessäni kävi tappaa itseni, joten tarvitsen apua, mutta tarvitsen oikeasti apua nyt heti enkä lähetettä viikon päähän. Ehdottaisin, että aloitettaisiin valvottuna parin vuorokauden lääkeunella ja sen jälkeen latsottaisiin varsinaista hoitoa."
Sisko meni noiden sanojen kanssa lääkäriin ja nyt pari vuotta myöhemmin on jo elämässä kiinni.
0Äänestä
Ibrahimmmm
Tuostahan on jo monta päivää... anna mennä tai lopeta kitinä, luuletko olevasi ainoa, "josta ei välitetä"? Oletpa itsekäs.
0Äänestä
et ole yksin
Ibrahimmmm kirjoitti:
Tuostahan on jo monta päivää... anna mennä tai lopeta kitinä, luuletko olevasi ainoa, "josta ei välitetä"? Oletpa itsekäs.
joten hakeudu heti lääkäriin. Jopa terveyskeskuspäivystys voi ohjata sinut eteenpäin. Lääkityksellä saat osan avusta, lisäksi terapia on tarpeen. Kuntoutus ja terapia ovat mahdollisia rahoittaa myös Kelan kautta lääkärin lausunnon kautta. Masentuneena ei osaa tehdä oikeita päätöksiä, joten tässä vaiheessa ei kannata miettiä elämän-kuoleman kysymyksiä yksinään. Ekaks vaan lääkäriin. Myös terveyskeskuksessa on nykyään ammatillista osaamista ja jopa lämmintä kohtaamista.
0Äänestä
Selvis
Anna terapialla mahdollisuus auttaa sinua. Ajattele: Jos VIELÄ antaisin mahdollisuuden... Anna se itsellesi.
Miksi niin monet käyttää huumeita ja kokeilee hallusinogeenisiä kasveja jne? Emme ole täydellisiä. Silti olemme täydellisiä siinä epätäydellisyydessä.
Kuuntele joku biisi. Musiikki näyttää ihan toisen maailman. Kuvitelmaa se on tämäkin. Kirjoita vaikka youtubeen "YUP". Heillä on hyviä biisejä ja katsovat yhteiskuntaa sopivan kierosta vinkkelistä.
0Äänestä
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Höh.. elä suotta, kaikkia meitä tarvitaan, vaikkemme ite välttämättä vielä tiedetä, että mihin, mutta se selviää kyllä jossain vaiheessa. Näin olen itse asian pohtinu :))
Tsemppiä sulle.. kuka lienetkin
ihan yhtä paljon kuin jotakin toista, olet ainutlaatuinen. Itsekin olen yksin, mutta ikinä en lähde täältä oman käden kautta. Kaikkiahan välillä masentaa, mutta ei saa silti antaa periksi! Toivon että selviät eteenpäin ja elämäsi alkaa kirkastua.
tarkoitettu elettäväksi, vaikeuksineenkin. Olen itsekin ajatellut joskus, että se, mitä varten täällä olen, on jo tehty. Mutta kun vaikeimmista ajoista (vuosista) pääsin yli, olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Uusia mielenkiintoisia asioita on tapahtumassa. Niin käy myös sinulle. Sure surut pois, elä vaikeuksien läpi - sen jälkeen jaksat katsoa tulevaan.
Jaahas... murre-erhe sattu, ei vissiin moni ymmärrä... elä suotta =älä suotta eli kirjakielellä sanottuna tarkoitin, että älä suotta mene itseäsi tappamaan, kaikkia meitä tarvitaan, vaikkemme itse välttämättä vielä tiedetä, että mihin, mutta se selviää kyllä jossain vaiheessa. Näin olen itse asian pohtinut :))
Tai sitten joku ei muuten vaan tykännyt, siitä että yritin tsempata aloittajaa elämisessä =/
Ei ihmistä tarvitse tarvita mihinkään. Pelkkä elämä on jo itsessään arvokasta.
Selvisin 10 vuoden masennuksesta, kyllä säkin siitä selviät!
Lämmin halaus ja onnellisuutta uudelle vuodelle!
Itsensä lopettaminen on tavallaan hieno asia. En ainakaan jaksais kelaa "jossain palvelutalossa missä väkivälloin pidetään hengissä" vaikka ei ite tykkäis. Parempi polttaa marlboroo ja pilvee ,että pääsee saappaat edellä. Ja kaikille tiedoksi: Polttanu 26V ,mistä viimiset 15 punasta malluu ,joten olen veroni maksanu hoidosta(keuhkosyöpä) ,toivottavasti isorintanen hoitsu ottais suihin joku kaunis päivä
Hae ja ota apua vastaan.
Jokaisella on oma elämä ja oma sarkansa kynnettävänä. Jos elämä on valotonta ja ahdistavaa - hae apua.
Jos sääri murtuu, hoidolla ja lääkkeillä siitä selvitään. Prikulleen sama asia murtuneen mielen kanssa. Hoitoa ja lääkitystä peliin! Ei kai kukaan jää sitä murtunutta jalkaakaan kotiin potemaan.
Mitään sankarin palkintoa ei kärsimisestä saa - elämä vain menee hukkaan.
Varaa heti huomenna aika terveyskeskukseen ja selvitä mahdollisuutesi. Hakeudu ihmisten pariin mm. seurakuntien diakoniatyö ohjaa alkuun mielekkään tekemisen pariin.
Voimia sinulle. Vain itse voit auttaa itseäsi!
sinua tarvitaan. Niin kuin yksi tuossa edellä sanoi, olet arvokas ihmisenä ja silloin sinulla on tehtävä täällä meidän muiden keskuudessa.
Välillä on itsellenikin tullut tarpeeton olo, mutta mietintäni on kaatunut omaan mahdottomuuteensa eli siihen, että miten jonkun muun, joka vaan porskuttaa (muiden näkemänä) hyvin, elämä olisi jotenkin arvokkaampaa kuin minun - ja sehän ei ole - joten pää pystyyn, hammasta purren muiden joukkoon. Joku kaipaa sinun näkemystäsi, sinun kokemustasi, sinun kykyä päästä vaikeiden aikojen yli ja pelkästään vain sinua omana itsenäsi.
Sinua, kanssaihmiseni, tarvitaan. Älä tee pahaa itsellesi!
naisen/ tytön; neitokaisen... jonkinlaisen...
Jokaisella on joskus mahdollisuus kokea olevansa joutilas. Silloin voi myös olla oivallinen tilaisuus tarkastella itseään pintaa syvemmälle, tunnustella omia herkkiä alueitaan, tunteita.
Meistä kukaan ei ole kylmän viileä robotti, vaikka välillä tässä paineistetussa yhteiskunnassa tuntuukin siltä, koska ulkoiset odotukset hipuilevat välillä kohtuuttomuuden rajoilla.
Kyllä sinuakin täällä tarvitaan, korjaa päivä päivältä ryhtiäsi...ja ennenpitkää huomaatkin, että sinähän selvisit kuitenkin.
Meidän on kohdattava elämä sellaisena kuin se vastaan tulee. Kärsimykset ja koettelemukset kuuluvat ihan jokaisen ihmisen elämään, mutta ei siihen voi iäksi jäädä rypemään. Eteenpään on mentävä ja on osattava jättää ikävät asiat taakseen. On turha murehtia asioita, joita ei voi muuttaa. Ehkä pitäisi vaan ajatella, että pitipähän tämäkin taas kokea, mutta olempa nyt henkisesti vahvempi ja kypsempi selviytyäkseni tulevista koettelemuksista.
Mut en silti ajatellu tappaa itseäni. Haluan elää. Elä sinäkin.
älä tee sitä!!! Itse juuri ajattelin kunpa saisin rohkeutta, iloa ja toivoa jaksaa huomiseen...
Mutta yritän herätä huomennakin....
Ketkä tuntee syyllisyyttä jos teet sen ? oma perheesi ja kaikki läheisesi, he eivät ehkä pääse siitä yli koskaan. Kaikki haluaisivat auttaa jos tietäisivät että tarvit apua. Älä jää yksin.
lahjus joka on otettava vastaan
- sitä ei oo lupa antaa pois
ja apua kandee hakee
itelläkin proggis käynnissä (vuosikausien käynnistelyn jälkeen)
'tomorrow is a brand new day'
Mitä hiton säälii täält haet???...mee hoitoon äläkä nitise, sä oot tääl toista päivää jauhamas samaa hommaa....
joiltaki just kuollu läheinen ja sä tääl jauhat itsarii...ne ei saa elää jotka haluu ja toiset haluu lähtee ite....
nojoo kunnioitan myös sitä päätöstä...
funtsaa sain v.2004, kuulla lekurilta että jos en tsemppaa kuolen.no tottakai oon tsempanu,mut tää on hullun hommaa yksin.miehen sain karkotettuu ja kaikki lähimmät kun ilmotin delaavani.mutsi jopa ehd.eutanasiaa.söin masislääkk.ja kiva näin aisena lihoi 30 kg ja tissit 10 kg. nyt oon alk.käydä baaris n.kerran viikossa ja jegi on tullu juttelee, joka on ollu tosi tärkeetä.missä sä asut, mitä on tap.että oot mas.voisin ehkä auttaa.mun laps sano, kun kerran räjähdin,että mutsi kirjota asiat jotka sua painaa,nii tein a autto.nyt sitten taas vaa istun himas ja odotan että laihtusin ja tulisi takas itsekseni,rupee kirj.tänne,kaikki auttaa toisiaan.
sitä sä olet yhtä arvokas kuin me muutkin. vaikka nyt ei siltä tunnukkaan
Onhan niitä muitakin palstoja missä voi käydä ja tutustua ihmisiin.
Ei pidä luovuttaa! Luovuttaminen on luuseritouhua.
Nyt kuule hymyä huuleen ja paremmalla mielellä huomiseen.
Huonommin ei voisi enää mennä - vai voisiko? Eli kaikki on plussaa.
Mietipä tuota.
Ota vielä kuvat ja laita ne nettiin.
Eli olen kohta 28 vuotias mies, työtön ollut melkein yhtä menoa aina vuodesta 2005 ja alle vuoden olen siitä ajasta tehnyt töitä. En saa mistään rahaa, olen aina ollut sinkku, minua ei kapakat kiinnosta, minulla ei ole yhtään ystävää. Asun Uudellamaalla ja naisen löytäminen on yhtä helppoa kuin voittaminen lotossa. En kelpaa edes siivoamaan mihinkään firmaan ja kun oikein työmarkkinat potkii päähän niin ei sitä enää edes töitä jaksa hakea kun tietää jo etukäteen ettei saa töitä kun opiskelit vielä väärää alaa. Valmistuin siis vuonna 2005 aikuiskoulutuksesta. Masentaa niin paljon, että vasta aamulla saan unta ja jos saan aikaisemmin unta näen vain painajaisia useimmiten koulukiusaajistani ja muista vihaamistani ihmisistä. AMK yritin opiskella mutta eihän siitä mitään tullut kun en tajunnut siellä mitään oli vaan yhtä helvetin teoriaa, että amis pohjalla ei AMK pärjää. Aina kun herään niin ajattelin, että ihan turha päivä tämäkin mitähän sitä tekisi ai niin ei mitään kun ei kukaan kaipaa mihinkään, paitsi verottaja. NE JOTKA HALUAVAT AUKOA PÄÄTÄÄN NIIN PYSYKÖÖT POISSA!
ei todellakaan ole helppo tilanne. Me ihmiset reagoimme kukin omalla tavallamme vaikeuksiin ja näitä "auttajiakin" on monenlaisia, kuten olet huomannut. Joillakin ei ole mitään käsitystä ihmisen kärsimyksistä ja jotkut sentään yrittävät tukea ja kannustaa. Tartu näihin kannustuksiin! Nyt saatat olla siinä tilanteessa, ettet kertakaikkiaan jaksa toimia, masennus on todellista. Univaikeudet ovat myös sitä. Oletko käynyt lääkärissä? Joskus tarvitaan lääkitystä, että pääsee pahimman yli, joskus keskusteluapu on parasta. Toipuminen on hidasta, mutta mahdollista. Toivon sydämestäni, että löydät paikkasi ja tunnet itsesi tarpeelliseksi. Anna ensin itsellesi aikaa toipua, jotta jaksat taas yrittää! Sivuuta kaikki päänaukojien viestit, eivät raukkaparat ymmärrä yksinkertaisuuttaan.
ole helppoa.
Mä oon saanut suhteissani vaan paskaa niskaan:pahoinpitelyä,raiskauksia ja kuolemaa.Juuri noista syistä,ei vois parisuhteet vähempää kiinnostaa.
Ei ne suhteet aina onnea tuo.
Potkut tuli mullekin muutaman vuoden työsuhteesta ja hyvin vähän on töitä ollu sen jälkeen.Jollakin pitäis saada lapselle ruoka nenän eteen.
Menetän myös asuntoni,kun ei ole töitä,ei ole rahaa ja silloin lähtee myös asunto.
En päässyt hakeemaani kouluun,ei pää riittänyt valintakokeissa.
Asun paikkakunnalla,jossa minulla ei ole yhtään sukulaista ja kavereita ei oo nimeksikään.
En tiiä mitä nyt teen,mutta eiköhän ne asiat järjesty.
Ei meille kaikille oo hyviä kortteja jaettu,mut pakko pärjää sillä mitä saa.
Kuolema tulee kuitenkin kaikille joskus, mitä sitä kiirehtimään. Meitä jokaista voi joskus masentaa lyhyen tai pitemmän ajan.
Katso ihan uteliaisuuttasi mitä elämä sinulle vielä tuokaan, siitä saattaa tulla hyvinkin tapahtumarikasta ja nautit siitä. Se voi tuoda ihania asioita kun jaksat odottaa. Ne hyvät asiat tuleekin usein hitaasti ajan kanssa. Hienoa, tuolla joku on selvinnyt 10 vuodenkin masennuksesta!
Ei kannata mikään itsemurha. Ittellä tappo kolme tuttua josta yksi oli todella hyvä ystäväni. Tää tapahtu vuonna 1998 syksyllä ja nyt kuoli itteltä isä juuri lokakuussa. Aivan helvetillinen syksy ollut, kun vielä viisi muuta ystävää kautta tuttua mennyt, mutta jotenkin toi kaikesta huolimatta ei enää kuulu ainakaan ittellä vaihtoehtoihin. No täysi tuki täältä sulle että jaksat vaikeimpien aikoijen yli. Ei tää yksin oleminen mitään herkkua oo mutta ei se kaksin oleminenkin aina ota onnistuakseen. Pärjäilyä.
Elä suotta.
Elämä tappaa sinut kyllä sitten, kun on sen aika. Maailma on kaikesta huolimatta hirveän kaunis ja ihana paikka. Mene lääkäriin ja sano nämä sanat: "Mielessäni kävi tappaa itseni, joten tarvitsen apua, mutta tarvitsen oikeasti apua nyt heti enkä lähetettä viikon päähän. Ehdottaisin, että aloitettaisiin valvottuna parin vuorokauden lääkeunella ja sen jälkeen latsottaisiin varsinaista hoitoa."
Sisko meni noiden sanojen kanssa lääkäriin ja nyt pari vuotta myöhemmin on jo elämässä kiinni.
Tuostahan on jo monta päivää... anna mennä tai lopeta kitinä, luuletko olevasi ainoa, "josta ei välitetä"? Oletpa itsekäs.
joten hakeudu heti lääkäriin. Jopa terveyskeskuspäivystys voi ohjata sinut eteenpäin. Lääkityksellä saat osan avusta, lisäksi terapia on tarpeen. Kuntoutus ja terapia ovat mahdollisia rahoittaa myös Kelan kautta lääkärin lausunnon kautta. Masentuneena ei osaa tehdä oikeita päätöksiä, joten tässä vaiheessa ei kannata miettiä elämän-kuoleman kysymyksiä yksinään. Ekaks vaan lääkäriin. Myös terveyskeskuksessa on nykyään ammatillista osaamista ja jopa lämmintä kohtaamista.
Anna terapialla mahdollisuus auttaa sinua. Ajattele: Jos VIELÄ antaisin mahdollisuuden...
Anna se itsellesi.
Miksi niin monet käyttää huumeita ja kokeilee hallusinogeenisiä kasveja jne? Emme ole täydellisiä. Silti olemme täydellisiä siinä epätäydellisyydessä.
Kuuntele joku biisi. Musiikki näyttää ihan toisen maailman. Kuvitelmaa se on tämäkin. Kirjoita vaikka youtubeen "YUP". Heillä on hyviä biisejä ja katsovat yhteiskuntaa sopivan kierosta vinkkelistä.