2 vuotiaan adhd-epäily.

Jos 2 vuotias on tuolla käytöksellä jo epäilty,niin miten mahtaa olla 5v tyttö samanlaisella käytöksellä?

2vuotias on tutkimusmatkailija!
Ei kuulu edes älytä mitään mistään siivoamisesta, aikuisten juttuja! Yhdessä voitte kerätä tai kerää itte!
Anna heilua! Anna tanssia! Anna purkaa energiaa, vie pihalle hillumaan!
Lue, lue, leu, soita hänelle,laula, jumppaa, touhua!



http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/1-2vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy
http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/2-3vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy

Eiköhän tuo 40 tunnin "työ"viikko väsytä kenet tahansa kaksi vuotiaan.
Kannattaisikohan yrittää aluksi saada lyhennettyä lapsen hoidossa olo aikaa.

Ruutinit tuo turvallisuutta. Samat asiat samaan aikaan joka päivä.

ei 2v kovasti vielä ymmärrä vuoron odottamista, varsinkin jos on vasta aloittanut hoidon!
Hieman nyt kannattas pk-tädin lakata vaahtoamasta.
Oliko ope vai hoitsu kun sanoi?

Onpas outoa, että tuossa iässä epäillään mitään. Itse olen saanut sen käsityksen, että adhd:ta ruvetaan tutkimaan vasta 4 ikävuoden jälkeen, mikäli syytä epäillä ihan jo lapsen ikäkehityksen takia. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ei alle 4 vuotiaita edes oteta tutkimuksiin, ei neuvolan kautta, ei edes yksityisen. Meillä on kaksivuotiaat kaksoset, joista päiväkodissa sanottu että heillä on ehdottomasti adhd, voisin kvuailla heidän käytöstään melkeimpä sinun sanoin. Mutta tosiasiassa tiedän, ettei näin ole. Kaksivuotiaan kehitys on vielä nini vaiheessa, että kokeilevat jatkuvasti.

Otin toki asian itse neuvolassa puheeksi, mutta sieltä sain vain lähestulkoon naurit päälleni. Sanoivat suoraan juuri tuon, että 2 vuotias on todellakin niin pieni, että luonne jne kehittyvät vielä reilusti joten mitään epäilyjä ei edes kannata miettiä, vaan kasvatusta ja rajoja ja paljon rakkautta. Mahdottomaltahan arki tuntuu kahden ylivilkkaan muksun kanssa, mutta itse en ainakaan ota tässä vaiheessa stressiä adhd:sta . Sitten kun lapset ovat isompia. Nykyään vaan tuntuu, että kaikki vilkkaat ja ylienergiset lapset vauvasta lähtien luokitellaan heti adhd lapsiksi, vaikka tosiasia on jotain ihan muuta.

Sinulle välittävä ja rakastava äiti.

1. Kaikille, ihan kaikille, mutta ihan erityisesti tarkkaavaisuushäiriöisille lapsille on kunnon perushuolto tärkeää. Rutiinit, toistuvuus ja vielä nämä perusasiat:
a) riittävä uni. Kysy joka päivä päiväkodista miten pitkät unet lapsi nukkui. Lapsesi 2-vuotiaana tarvitsee vähintään ja minimissään 10 tuntia, mutta useimmiten jopa 12-13 tuntia unta vuorokaudessa. Unirytmin turvaamiseksi iltarutiinit(iltapala, pesut, iltasatu) olisivat syytä olla niin toistuvat ja samankaltaiset kuin mahdollista. Oma vuode, mahdollinen unilelu, unilaulu, se että aina on samalla tavalla eikä ikinä toisin, se auttaa sekä lasta että arjen sujuvuutta. Jos lapsesi on nukkunut päiväkodissa vain vähän, tiedät että iltaunetus on syytä käynnistää vähän aikaisemmin. Jos ne mokomat ovat antaneet lapsen koisia kolme tuntia, tiedät että turha käynnistää mitään unioperaatiota ennen aikojaan... laske. Perusmatikkaa.
b) riittävä ulkoilu. Yleensä päivähoitopaikat ulkoiluttavat kiitettävästi, mutta joitain poikkeuksiakin on. Muista pitää ulkoilurutiinista kiinni viikonloppuisinkin. Jos lapsesi on motorisesti lahjakas ja liikunnallinen, anna hänen liikkua, jotta pieni kroppa saa kunnolla myös väsyä. Raitista ilmaa ja peuhaamista. Myös vedessä liikkuminen on ihanaa ja väsyttääkin.
c) Hyvä ja säännöllinen ravinto. Ei liikaa sokereita. Mielellään pitkäketjuisia hiilihydraatteja (lapset muuten pureksivat porkkanoita ja mutustavat kaalinpaloja ihan mielellään). Jos mitenkään mahdollista, säännölliset ruokailuajat koko perheen tai ainakin suurimman osan kanssa. Jos lapsi kiukuttelee ja on syömättä jotakin ruokaa anna olla syömättä. Älä anna välipalaherkkuja, mutta älä kanna myöskään kaunaa lapsen syömättömyydestä. Tarjoa seuraavan aterian aikana taas tuoretta, terveellistä ja ravitsevaa ruokaa (täysjyvä, rasvattomat proteiinit, hedelmät ja vihannekset).

2. Lapsellasi pukkaa pian myös uhma. Ole johdonmukainen, rajaava ja rakastava. Neuvottele säännöllisesti ja jatkuvasti linjauksista lapsen isän kanssa. Yrittäkää pitää kiinni tietyistä säännöistä ja linjauksista jotka olette itse sopineet. Rajat eivät saa olla liian tiukat ja nipottavat, mutta kuitenkin selkeät. Pitäkää johtoajatuksena turvallisuutta ja itsetunnon kehitystä. Ennakoikaa riskialueita.
Älä tee sotia anoppien ja mummien kanssa jos se on mitenkään vältettävissä, lapsi nimittäin kyllä oppii myös sen että eri huusholleissa voi olla eri säännöt. Tee kuitenkin tiettäväksi mistä asioista yritätte pitää kiinni ja miksi ajattelette että näin olisi parasta tehdä.

3. Ota apua vastaan. Kun olet väsynyt, lapsi voi olla hoidossa isällään tai sukulaisilla (ei liian usein). Puhu ystävä-äitien kanssa ja yleensä ihmisten kanssa. Muista kuitenkin että lapsesi on toinen ihminen; jos puhut hänestä "selän takana", niin puhu mieluummin omista tunteistasi suhteessa lapseen kuin lapsesta sinänsä, hyvänä tai pahana. Käytä ammattilaisten apua.

4. Rakasta lastasi. Näe kaikki se hyvä ja ihana mikä hänessä on äläkä anna sen peittyä huolien alle. Lapsesi näkee silmistäsi huolen, tuen, rakkauden, pelon, vihan ja kaiken. Siellä se kaikki on, kun ihminen kerran olet. Olet lapsesi ainoa, rakkain, tärkein, paras ja ihanin äiti. Olet tietysti ajoittain myös se vihattavin kohde, koska ei-tärkeitä ei vihata, se kunnia jätetään tärkeimmille. Jaksa. (KTS KOHTA KOLME)

Lue tarkkaan tämä: http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html

pienenä jo 2viikon ikäisenä poikani "outo" käyttäytyminen alkoi se valvoi ja valvoi vaan 10tuntia putkee..
onneksi päivisin ja oli koko ajan silti kiltisti aina...
2kk ikäisenä poikani alkoi kääntyä molemmille puolille mahalleen ja selälleen.
4kk ikäisenä lähti ryömimään.
5kk istui tuetta/nousi istumaan
6kk iässä kävelemään tukea vasten ikinä ei kontannu.
7kk iässä lähti kävelemään.
kiikkuminen oli ihan mahotonta jo tuolloin eikä kiellot ja johdonmukaset pois otot auttanu...
poika ei ollu ikinä leluista kiinnostunu..
ja kiintyi sit avaimiin kaikenlaisiin... ja teki niistä ihan pakko mielen itelleen...

meillä myös aika samanlaista käytös ollu ku teillä ja poikani sai myös affektikramppeja ku olil niin temperamenttinen... kaikki alkoi 2v10kk iässä.
eka saatiin lähete tutkimaan sitä kramppia ettei oo epilepsia.
siellä poikani sitten tulkittiin liian villiksi?!?!?
ja määrättiin jatkotutkimuksiin neurologiselle osastolle viikoksi...
kerroin siellä hyvin rehellisesti kaikki mitä kysyttiin...
toin jälkeen päin olen siitä todella katunu...
tiesivät kaiken negatiivisen mutta ei mitään positiivistäosanneet ajatella lapsesta enää..
mutta heidän ratkaisu ja päähän pinttymä oli ehottomasti et lapsi päiväkotiin...
siihen en suostunu.. en usko sen hyötyy ja tarpeellisuuteen...
minun jaksamisessa ei ollu mitään vikaa... jaksoin vielä olla johdon mukainen ja rauhallinen..
niimpä ku en suostunu meistä tehtiin lastensuojelu ilmoitus ja siitä se minun väsyminen ja ahistus alkoi...
mitään positiivista sanomista ei ole kuntamme sosiaalitantoista... puhumattakaan keskussairaalan lasten lääkäristä tai koko tutkimuksesta...
mitään neuvoja kasvatukseen en saanu ainoa vaihtoehto oli päiväkoti päiväkoti päiväkoti... jopa huostoonotolla uhkailtiin ku en suostunu laittamaan päiväkotiin..
ihmettelette varmaan miksi en millään halunnu laittaa minulla oli tuolloin 1,4kk ikäinen poika kotona ja olin raskaana 7llä kuulla en olisi jaksanu jos kaikki koko ajan olis sen takia ollu sairaana.. kuljetukset,sairaudet ja sen hyödyn epäily...
aloin siivota taloa hullunlailla koko ajan ku pelkäsin koska ne tullee... nyt asiasta on 3 vuotta ja teen sitä vieläkin ja oon ihan uuvuksissa siivoamisen kans...
en ehdi enää leikkiä ja kiinnittää lapsiin huomiota ku ennen... ku pitää vaan siivota... 9kk siitä ku sossut viimeksi kävi...
nyt odotetaan 5v neuvolaan sen jälkeen katsovat jatkoa mitä tapahtuu...