Muistuu mieleeni 1970 luvun alkupuolisko, jolloin pientalonpoikien puolue vastoin ennakko galluppeja saavutti eduskuntavaaleissa murskavoiton. Tuota murskavoittoa oli edeltänyt puolueensa johtajan hyvinkin karismaattinen esiintyminen, sekä teot, jotka puhuivat hänen puolestaan. Silloisen pientalonpoikain puolueen puheenjohtaja (Veikko Vennamo) oli jättänyt pysyvän sijan evakko-karjalaisten sydämiin. Kun nuo kodeistaan riistetyt, sittemmin rysitetytkin, ikuisessa evakossa vaeltavat karjalaiset pakkosiirrettiin nykyisen Suomen rajojen sisäpuolelle, asettui heitä puolustamaan ja etujaan ajamaan eräs valtion virkamies, Veikko Vennamo. Pika-asutuslainojensa turvin nämä evakot sitten rakensivat talonsa uusiin korpimaisemiin, lähestulkoon käsipelissä raivasivat peltotilkkunsa entisille metsä-/suomaille. Ei ollut evakkojen lapsilla kesälomia kouluaikaan. Aamuvarhaisesta iltamyöhään osallistuivat pikkutilojensa rakennustöihin. Aluksi pienehköjen juurakoiden poistamiseen tulevilta pelloilta, sitten erilaisiin töihin mitä siihen aikaan maatiloilla oli tehtävä. Itsekin evakkojen lapsena hyvin muistan nuo työntäyteiset ajat. Miten sitten yleinen poliittinen ilmapiiri suhtautui tähän karjalais-evakkojen kovasti kunnioittamaan ja arvostamaan politikkoon? Hän joka eli noihin aikoihin kyllä itsekin muistaa. Kerron jotain silti. Ukko Vennamo oli itse lakioppinut, joten hänen päätään oli hyvin vaikea saada vadille, vaikka niin kovasti sitä olisikin tahtonut. Kaikkea muuta yritettiin kyllä tehdä vaikeuttaakseen miehen eduskuntatyötä ja muuta vaikuttamista. Muistan eräänkin kerran kun Vennamo tuttuun tyyliinsä, totuuden torveaan soitatellen kovaäänisesti julisti totuudesta eduskunnassa, hänet väkisin sieltä poistettiin. Mieleni tekisikin alkaa nyt pohdiskelemaan sitä, millainen olisi tämä isänmaamme, jos kaikki muut sieltä olisikin poisteettu, ainoastaan Vennamo sinne jätetty. Jätän sen kuitenkin tekemättä. Pahoittaisin vain herkän mieleni.
Kun nyt olen lukenut kannanotto nettipalstoilla tämän viimeisen murhenäytelmän jälkeen, olen huomannut sen seikan, että kansalaiset ovat ryhdistäytymässä ja nousemassa vastustamaan itsestäänselvyyksiä, joita meille suhteellisen pieni valtaeliitti tarjoilee. On kyseenalaistettu poliitikkojen moraali, suvaitsevaisuuden suitsutuskin tuntuu jo etovalta, humanismista hurmioituneet eivät enää kosketa, vihreille sivareille keskisormia heristellään. Median syytökset rasismin kukkaan puhkeamisesta eilisten tapahtumien jäljiltä saavat kansalaiset entistä vihaisemmiksi e.t.c
Mitä tästä kaikesta seuraa vai seuraako yhtään mitään?
Kun nyt olen lukenut kannanotto nettipalstoilla tämän viimeisen murhenäytelmän jälkeen, olen huomannut sen seikan, että kansalaiset ovat ryhdistäytymässä ja nousemassa vastustamaan itsestäänselvyyksiä, joita meille suhteellisen pieni valtaeliitti tarjoilee. On kyseenalaistettu poliitikkojen moraali, suvaitsevaisuuden suitsutuskin tuntuu jo etovalta, humanismista hurmioituneet eivät enää kosketa, vihreille sivareille keskisormia heristellään. Median syytökset rasismin kukkaan puhkeamisesta eilisten tapahtumien jäljiltä saavat kansalaiset entistä vihaisemmiksi e.t.c
Mitä tästä kaikesta seuraa vai seuraako yhtään mitään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.