Lapsen tai nuoren kurittaminen.

Meinaatko että myös sinua saa työkaveri tai esimies käydä tukistamassa tai näppäsemässä sormille jos on tyytymätön johonkin?

Olette varmaan saaneet ihania lapsia, ja aihe ei herätä keskustelua.

Ensin heräsi kysymys, että mistä tuo lapsi on sen lyömisen tavaksi ottanut tai oppinut? Mikä on vanhempien suhde väkivaltaan, miten siitä puhutaan ja käsitelläään kotona?
Kaikki lapset lyövät jossain vaiheessa kasvuaan, mutta se tapahtuu jo alle kouluikäisenä, kun ei eroteta oikeaa ja väärää. Myös sisarukset käyvät toisiinsa kiinni silloin tällöin. Silloin lasta on toistuvasti kiellettävä tiukasti, että ketään ei lyödä ja estettävä toiminnan jatkuminen. Meillä se on ainakin aikanaan tehonnut. Ei siihen ole ruumiillista kuritusta tarvittu asian perille menemiseksi, mutta toistamista senkin edestä kyllästymiseen asti. Minusta ei ole normaalia, että 10-vuotias lyö vanhempiaan. Mutta se on normaalia, että sen ikäinen sanoo vielä monta vuotta, että ei huvita. Kannattaisi ehkä miettiä omaa toimintaa siinä tilanteessa, kun lapsi hokee, ettei huvita. Vaaditaanko haluttu asia siitä huolimatta loppuun saakka. Meillä saa sanktioita ja oikeuksia perutaan, jos kehotusta ei noudateta, arestit ja jäähyt ovat yllättävän tehokkaita. Jos annat kerran periksi, niin annat toistekkin ja lapsi muistaa sen ihan varmasti. Minä en usko siihen, että kukaan lapsi ottaa kotonaan vallan, ellei aikuiset sitä heille anna.

Mitä tulee kirjoittamiisi järeämpiin uhkailuihin, niin se onkin hankalampi juttu. Onko kyseessä ehkä häiriintynyt lapsi, joka tarvitsisi ammattiapua vai lapsen kokeilu vanhempien suhteen. Kuinka moni näin käyttäytyvä lapsi elää vapaa-aikaansa virtuaalimaailmassa pelien ja niiden kautta tulevan väkivallan kautta.
Niillä on varmasti osasyynsä lapsen realistiseen kuvaan siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Meillä toimintapelit on kokonaan kielletty ja jos niiden pelaamisesta yllätetään, on turha toivoa tietokoneen käyttöä hetkiin. Vielä se on tehonnut, mutta sitten pitää keksiä muuta, jos homma ei jatkossa toimi.

Mitä läksyihin tulee, niin ne tehdään heti kotiin tultua, eikä asiassa ole neuvottelemisen varaa. Mikäli ne on tekemättä niin ne tehdään sitten heti ensi tilassa, vaikka itkun kanssa. Siihen tilanteeseen ei ole muutaman ensimmäisen kerran jälkeen jouduttu, kun päälle sai muutaman illan arestin ilman kavereita. Jos tämän keinon ottaa käyttöön vasta 10-vuotiaan kanssa, niin hankalaa tulee olemaan, kun vertaa, että tietyt säännöt on voimasa heti ekalta asti.

Mitä sitten on lasten oikein rakastamiseen tulee, niin liekö siihen muuta vastausta kuin pyyteettömästi rakastaminen. Itse yritän parhaani mukaan antaa aikaa, olla aidosti kiinnostunut mitä lapselle kuuluu. Halaan ja hellin ja sanon ääneen rakastavani. Omasta lapsuudesta muistan hyvin, kuinka minua ei koskaan halattu, koskaan en muista, että olisi osoitettu rakkautta sanoin tai halauksin. Sitä enemmän sain negatiivista palautetta kaikesta mitä tein, ei kannustettu tai annettu kiitosta hyvin tehdystä työstä. Fyysisesti isä kuritti ja se oli äärimäisen nöyryttävää ja sitä en halua lasteni koskaan kokevan. Isäni oli kasvanut tiukassa kurissa vl-perheessä, mutta meillä ei sitä uskoa noudatettu. Itse selvisin kuitenkin kunnialla kaidalle tielle, mutta kaikille ei käy yhtä hyvin. Positiivinen palaute on yksi tärkeä tekijä, millä aikuinen voi kasvattaa lapsen itsetuntoa hyvään suuntaan. Mitä vahvempi suhde rakkaudella ja määrätietoisella ohjaamisella lapseen saadaan, sen varmemmin heistä kasvaa fiksuja ja pärjääviä aikuisia.

lapsi heittelee äkäpäissään jotain, tarvitsee hä'n ennenkaikkea huomiota ja halia, siis aikaa ja lapsen kanssa olemista. Yksikään lapsi ei ole ilkea, tuhma tai kamala. Vaan on aikuisen tarpeessa, hänellä on rakkauden puutetta.
Kyllä lapset ja nuoret tarvitsevat myös periksiantamatonta lujuutta, mutta oikeudenmukaista............

Olen kuullut hyvän lauseen, että kun mikään kuritus ei auta on otettava rakaus esiin, mutta eikös sitä voisi käyttää jo aikaisessakin vaiheessa. Lapsen pitää saada tuntea, että hänestä välitetään, vaikka onkin joskus "kamala".
Tiedän erän tositarinan, että isä otti pojan jääkiekkovehkeet lukkojen taakse, rangaistukseksi jostakin, ja oli siinä muitakin ns. samantapaisia rangaistuksia. Poika alkoi varastelemaan ja tuli siinä tehtyä uusiakin rikoksia jne.
Minun ei ole tarvinnut koskaan antaa lapsille kovia rangaistuksia, aina on selvitty puhumalla ja aikaa köyttämällä. Tulos on ihan siedettävä!!!!!1

Raamattu neuvoo kunnioittamaan isää ja äitiä. Ei siinä kunniakomppanioita tarvita. Hyvä kunnioitustapa on pitää vanhemmat hyvässä kurissa.