Mikä vaihe on äitiydessä mielestänne parhainta?Ja miksi juuri se?Omasta mielestäni vauva aika on ihaninta mutta vaatii myös veronsa :)
Paras vaihe äitiydessä?
UteliasÄiti
39906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Minulla on 15-vuotias ja 2-vuotias, eli on murkku- ja tuoretta vauva-aikaa hiljattain elelty äitinä. Sen mitä olen saanut äitinä olla, ei voi mitenkään sanoa, mikä on parasta ollut. Mutta sen voin sanoa, mikä on ollut rankinta ja mitä en kaipaa uudelleen, on alle 1-vuotiaan hoitaminen yksin vanhempana. Mies on, mutta hänestä ei ole ollut MITÄÄN apua, mutta onneksi tuo vanhempi lapsi oli ja on edelleen SUURENA apuna pikkuisen hoidossa!
Ihanaa lukea, että joku muukin sanoo vauva-aikaa raskaaksi(vaikka ei tietenkään se hyvä asia ole,että isä ei osallistu). Minulle silloin ihmiset sanoivat, että nauti nyt vauva-ajasta, sitä myöhemmin kaipaa. No lapsi on nyt 11, en ole kaivannut.
Vauvan hoitaminen yksin oli raskasta, ei siksi, että piti herätä tms. vaan se henkisen tuen puute. Lisäksi lapsen isän kuolema siinä varmasti varjosti myös aikaa, vaikka sitä ei silloin ehkä ymmärtänytkään.
Lähes kaikki tuntemani ihmiset hehkuttavat vauva-ajan ihanuutta, ja olen melkein (ja onneksi vain melkein) potenut huonoa omaatuntoa, kun en tätä aika mitenkään suurella hartaudella muistele.
Oikein hyvää jatkoa perheellenne ja kiitos vielä. Toivottavasti isäkin vielä ymmärtää mikä tärkeää on.
Ja alkuperäiseen kysymykseen:
Parasta aikaa en kuitenkaan osaa nimetä. Jokaisessa ajassa on niin hyvät, kuin myös huonotkin puolensa.
olo aikahan se on parasta aikaa, silloin huoletkin ovat pienempiä, kun lapset kasvavat, niin huoletkin kasvaa sen myötä suuremmaksi.
Lapset ovat niin pienen ajan lapsia, ottakaa äidit kaikki ilo irti niistä ja nauttikaa ja rakastakaa...
"se lasten pienenä olo aikahan se on parasta aikaa, silloin huoletkin ovat pienempiä, kun lapset kasvavat, niin huoletkin kasvaa sen myötä suuremmaksi."
Ei pidä ollenkaan paikkaansa!!! Pikkulapset ovat niin herkkiä ja avuttomia ja omatoimettomia, että heidän tahtiinsa pitää melkeinpä koko elämä suunnitella. Mitä vanhemmaksi tulevat, sen kärsivällisempiä, ymmärtäväisempiä, oppivaisempia, omatoimisempia ja seurallisempia ovat.
Se on asenteesta kiinni, mitä pitää huolina ja miten ne ottaa, ja miten opettaa lapsensa niihin suhtautumaan.
Minun omakohtainen näkemys oli kysymyksessä, olen jo isoäiti ja käynyt kaikki lasten kehitysvaiheet läpi.
Kuitenkin se aika minkä lapset ovat pieniä on niin lyhyt, itsellä kolme lasta lyhyellä aikavälillä syntyneet, se aika meni aivan liian nopsaan, vaikka olin kotona pienimmän kouluun menoon asti ja olin läsnä aina, niin siltikin.
Tietenkin se lapsuus aika mennään lasten ehdoilla, se aika vaatii vanhemmiltakin paljon ja se voi tuntua joskus riittämättömyytenäkin, mutta se kasvattaa myös vanhempana.
Olen sitä mieltä, että mitä isommaksi lapsi tulee, niin murheetkin ovat isompia, sen voi kukin omalla kohdallaan ajatella miten vaan, sen ehkä ymmärtää vasta sitten kun se aika on...
Omani ovat jo aikuisia, hyvin koulutettuja ja hyvin toimeentulevia ja perheellisiä.Voinen olla tyytyväinen ja vähän ylpeäkin lapsistani, ovat kunnon kansalaisia kaikki!
Nyt isoäitinä jatkan tukien lapsiani monin eri tavoin, mutta heidän ehdoillaan, lapsia hoitaen yms.
Minäkin puhun kokemuksesta ja minullakin on jo aikuinen lapsi ja voin sanoa, ettei murheet ole olleet isompia lapsen kasvaessa. Edelleen olen sitä mieltä, että ihminen tekee itse murheet itselleen, jos niin niihin asennoituu.
Ikäsi puolesta et ole sen tietäväisempi muiden elämästä, kuin asianosainen itse.
Ei kaikkeen voi itse vaikuttaa, eikä kotikasvatuskaan.
Sinulla on tainnut olla tuuria elämässä!
Vaikeudet kasvattaa, jos elämässä ei ole vastoinkäymisiä ja ihminen saa kaiken liian helposti ja kun sitten tulee eteen pulmatilanne, se on monelle ylitsepääsemätön tilanne, olen senkin nähnyt ystäväpiirissä.
Tietenkin jos asennoituu niin, että mitäpä minä murehdin, itseppä on ongelmansa saanut aikaan, siis asennevamma... mielestäni jokaisen vanhemman "rooliin" kuuluu olla huolissaankin omista lapsista "terveellä tavalla"
Olen puhunut koko ajan vain omasta puolestani, en ole kehunut olevani sen tietävämpi, vain sen miltä omassa elämässä olen kokenut ja nähnyt.
Hyvä jos sinulla on mennyt niin hyvin elämässä, että huolia ei ole ollut ja asenteella olet ratsastanut näinkin pitkälle! ONNEA!
Aloittaja kysyi, mikä vaihe äityidessä on se paras vaihe, noh, kun lapset ovat pieniä, toki kaikki vaiheet ovat hyviä olleet, kokonaisuutena, äitinä on ollut hyvä olla ihan koko ajan ja nyt se vielä korostuu, kun on päässyt isoäidiksi, lapset ovat ihania, niin pieninä kuin isoinakin!
"Tietenkin jos asennoituu niin, että mitäpä minä murehdin, itseppä on ongelmansa saanut aikaan, siis asennevamma..."
Niin, jos ajattelee erilailla kuin sinä, on asennevammainen.
"Vaikeudet kasvattaa, jos elämässä ei ole vastoinkäymisiä ja ihminen saa kaiken liian helposti ja kun sitten tulee eteen pulmatilanne, se on monelle ylitsepääsemätön tilanne, olen senkin nähnyt ystäväpiirissä."
Kaikilla on omat ongelmansa. Ei niitä tarvitse ehdoin tahdoin kasata. Turha on ottaa huolia asioista ennen ja jälkeen, eikä varsinkaan muiden asioista (koskee myös lapsia), koska asiat tapahtuvat murehtimisesta huolimatta.
sivullisena, minuakin hieman ihmetyttää tuo huolettomuutesi, voi jos noin olisikin elämä helppoa ja osaisi olla huolehtimatta tulevia, menneitä, mutta kun ihminen on tällaiseksi luotu.
Joskus tulee huolettamaan jopa muidenkin asiat ja omista puhumattakaan ja omiin kuuluu lapset ylikaiken.
Eikä asiat aina tapahdu kaikesta huolimatta, joihinkin asioihin voi puuttua huolestumalla, näinkin voi käydä!
Meitä on moneksi, jotkut ovat huldahuolettomia ja jotkut turhanhuolehtivia, siitä ei voi tapella, mikä on oikein, mikä väärin, kukin tekee niinkuin hyväksi näkee ja mikä on luontojaan.
"..voi jos noin olisikin elämä helppoa ja osaisi olla huolehtimatta tulevia, menneitä, mutta kun ihminen on tällaiseksi luotu."
Tuo "luotu" -sana mitä ilmeisimmin merkitsee, että olet kristinuskon mukaan ajatteleva. Sen mukaan eläminen onkin pääsääntöisesti yhtä murehdintaa, jopa kuoleman jälkeisestä ajasta. Itse katson maailmaa uskonnottomalta kantilta ja elämää "tässä ja nyt" -periaatteella, koska meillä ei ole kuin se hetki käytettävissämme, mikä on kulloisellakin hetkellä. Murehdinta on turhaa energian ja ajan haaskausta, siinä menee sen hetken elämä hukkaan. Emme voi muuttaa jo tapahtuneita asioita, emmekä elä tulevissa tapahtumissa, joten se mikä on sen sekunnin asia, siihen voimme olla osallisena. Ei se ole edes vaikeaa, kun sen asian oivaltaa.
Muiden asioihin puuttuminen, myös lastensa, on toisen alentamista. Moni tuntee olevansa tärkeä tuppautumalla muiden asioihin. On myös epäkunnioittavaa ajatella, ettei toinen osaa hoitaa oman elämänsä asioita. Avunpyyntö tai selkeä avuttomuus (esim. sydänkohtaus) on asia erikseen.
ymmärrän. Et siis pidä vauva-aikaa niin hyvänä aikana äitiydessä, koska silloin joudut puuttumaan vauvan asioihin. Hän kun ei tule toimeen ilman äitiään. Isompana aina vain paremmin, mutta vasta murrosiän kieppeillä hänet voi tosissaan kokonaan hylätä. Se siis on varmaan sinusta parasta aikaa äitiydessä? Mutta vaikka hän hengissä selviää, niin hän saattaisi silti tarvita sinun tukeasi ja apuasi.
Minusta vauva-aika on parasta äitiydessä. Vauva on niin helppo, kun hänellä on vain muutama perustarve, jotka tyydytettynä hän on tyytyväinen. Mitä isompi lapsi, sen enemmän tarpeita ja usein ne lapsen luulemat tarpeet eivät ole sellaisia, mitkä ovat lapselle hyväksi.
Siis lasten kasvatuskin ei ole kasvatusta, vaan saavat elää niinkuin itse haluavat, mitään heihin puuttumatta, empä ihmettele enää tänäpäivänä mihin on menty, vapaankasvatuksen tuloksia näkyy, rikollisuutena yms. oletkos vielä ylpeä saavutuksistasi?
Apuako pitää pyytää, ennenkuin hädän hetkelläkään menet apuun?
Ei varmaan ole vaikeaa tuolla periaatteella elämä, helpon tien olet valinnut!
ihan sivusta sanon vaan että tuo eläminen tässä ja nyt on semmonen asia mistä ne kirkossa ja nuorten ja rukousilloissa monesti puhuu. Siihen voi luottaa että Jumala antaa asioiden tapahtua eikä asioita voi murehtimalla poistaa..
Kyllä ihna parasta on se kun muuttavat omaan kotiin :)
..aika on parasta aikaa! =) .Mahtuuhan elämään niitä huonoja päiviäkin, mutta silti kaikki aika lasten kanssa on parasta! =)
Vuodet kun vierivät niin nopeasti eteenpäin..aivan liian nopeasti.
mä olen vahvasti samaa mieltä, paras aika äitiyttä on se kun ottavat omat romppeensa ja lähtevät omiin osoitteisiinsa; eli se on vielä edessäpäin.
Yhtään en kaipaa menneitä aikoja, pikemminkin vartun sitä hetkeä kun nuo tosiaan lähteevät, eivätkä vain uhkaa.
Vielä mullekin koittaa vapaus tästä tuomiosta.
No tuo asenne varmasti auttaa lapsia itsenäistymään varhain. Minun isäni tuollaisen asenteen vaikutuksesta häippäsin 19-vuotiaana. Anoppi sitä vastoin pitää edelleen kynsin hampain kiinni yli nelikymppisestä pojastaan eli miehestäni.
On ollut tosiaan ihmeellistä seurata miten äiti (anoppi) riippuu pojassaan, kun minun omat vanhempani eivät juuri välitä pitää yhteyttä. Eli aikalailla kahta ääripäätä olen seuraillut kohta 20 vuotta, ja olen ihan tyytyväinen vanhempieni etäisyyteen, mutta anoppi ei hellitä, vaikka koviakin itsenäistymistaisteluja ollaan miehen kanssa yhdessä taisteltu.
Joskus tai varmasti useinkin lapset itse haluavat varhaisessa vaiheessa irti vanhemmistaan, mutta vanhemmat eivät pysty itse irrottautumaan lapsistaan.
Minulla ei vielä kokemusta äitinä olemisesta enempää kun 8kk mutta tämä aika on ainakin ollut todella ihanaa pienen nyytin kanssa, varsinkin kun meidän pienokainen on ns. helppo lapsi, ei ole paljon väsymystä tarvinut potea.
mielestä parasta aikaa on vauva-pikku lapsi aika :) Itselläni on 6v,2v ja masuasukki. Kumpikaan lapseni ei ole nukkunut vauva aikana paljon mitään ja huusivat aika paljon,olihan se väsyttävää mutta niin paljon se myös mielestäni antaa ja onneksi itselläni on sukulaiset ja hyvä mies joka on auttanut aina lasten hoitamisessa joten enpä usko että ongelmia tulee kolmannenkaan kohdalla olemaan.Vauva-pikku lapsi aika menee niin nopeasti ja mielestäni siitä kannattaa ottaa ihan kaikki irti ja nyt tulevan viimeisen kohdalla aion todellakin nauttia vauva ajasta täysin vaikka todennäköisesti olen loppujen lopuksi todella väsynyt ja kahvin voimalla pysyn hereillä päivisin mutta ei se mitään :D Elämässä pitääkin olla kaikenlaisia haasteita ainakin itselläni :)
Äitiydessä on parasta se että on äiti! Itse 6v. pojan äitinä tää on just parasta,saa olla kotona ihan vaan poitsuni kanssa,mies elättää minut,joten saa katsella ku mun pikku kultsipultsi keinuu ja telmii kurahouisuissaan leikkipuistossa,kun häntä esikoulusta haen...Mä ainakin lellin ja hellin mun poitsu kultani pilalle,ÄITIYS ON VAAN KERRAN ELÄMÄSSÄ,RAKASTAKAA LASTANNE!!!
ihanaa aikaa on ollut koko ajan! ensin vauva-aika tuntui niin kivalta, että ajattelin sen olevan parasta. sitten lapset vähän kasvoivat ja se tuntui ihanalta. nyt koululaisten kanssa voi puuhata ja jutella jo taas ihan uusia asioita ja tämäkin tuntuu mahtavalta. äitinä olo on siis ihanaa oli lapsilla mikä ikä vaan. no, saas nähdä onko näin enää murrosiässä... mutta sekin kuuluu asiaan =D .
voi se olla 2 tai 3 tai enemmänki elämässä....Siis toi Äitiys...Sorry kirjoitin väärin!! Mut nyt menen ja kutittelen mun poitsuni varpaita=)!
Kyllä te naiset olette naurettavia!! Miehet teidät elättää ja ite sen ku olette kotona lastenne kanssa... ei ole kovin raskasta olla leikkipuistossa jonku kakaran kanssa ja samalla jutella jonku toisen muijan kanssa ja juoruilla samalla...!! Mielestäni pitäisi poistaa kaikki lapsilisät ja äitiyspäivärahat heti!!! Miehet käy työssä,naiset vaan lusmuilee kotona!!!!
toi on joko joku pila..tai jos oot tosisnas, niin huh huh.
Oletko koskaan hoitanut 24/7 3pientä lasta? Luultavasti et.Kyllä se ihan työstä käy.Miehet ovat arkena töissä n.8h/päivä ja illat & vkl sitten makoillaan.Että miehien on turha tulla tänne höpöttämään työnsä raskaudesta/vastuusta.Todellinen vastuu on sillä joka on kotona pienten lasten kanssa! Ja arvaa saako silmät olla kyljessä,selässä,käsissä,jaloissa..yms. kun on pienten lasten kanssa kotona.
No eiköhän tosimiehet osaa pitää itse huolta omista asioistaan. Ovat epäilemättä valinneet mielummin vaimonsa ja lapsensa äidin kasvattamaan lasta, kuin vieraat ihmiset ja viidakon lailla toimivan lapsilauman.
Kodin ulkopuolella työssä olo on lepoa verrattuna kotona tehtävään työhön.
Miehetkin voivat jäädä kotiin lapsia hoitamaan, mikset sinäkin..
Annapa sille vaikka kolmen alle kouluikäisen lapsesi äidille nyt aluksi vapaa viikonloppu ja huolehdi siitä katraasta.Tule sitten tänne kertomaan kuinka leppoisaa oli.
Muuten omani teki tämän joskus,meni lasten kanssa sukulaisiin ja sain nauttia viikonlopun omassa kodissani,hiljaisuudessa,kun kukaan ei huutanut äitiä.Aivan ihana ja erilainen kokemus.Muistelen kiitollisuudella vielä vuosien jälkeen.
isyydessä on parasta? Miks sulla on niin tylsää?
on moneen lähtöön.Tämän kirjoittaja on ainakin katkera "vanha piika" mieheksi *heh heh*
Vedä piuhas poikki niin ei sun murhees ainakaan sit tai elä selibaatissa putkiavio xDDD
Minusta parasta aikaa on juuri nyt kun esikoinen on ekaluokkalainen ja kuopus täytti 4. Vauva aika oli niin hirveän työlästä yöheräämisineen ja uhmaiän jälkeen olen vaan huokaissut helpotuksesta.
Joo samaa mieltä TodellakinÄijän kanssa!! Ei ole loppujenlopuksi kovin raskasta seisoskella jossain puistossa ja katella ku joku lapsi siinä leikkii ja samalla jonku toise äidin kans juoruta ja ym.samaan aikaan ku mies huhkii hiki otsassa töissä 7-15.30. Kyllä on kamalaa katsella kun siitä kauniista tyttöystävästä tulee raskauden/äitiyden myötä lihonnut ja turvonnut hirvittävä akka joka ei enää miehellensä huomiota suo..vaaan lapsi sitä lapsi tätä lässytystä...äitejä ei enää muu kiinnosta ku lapsen kanssa jossain naurettavissa lappuhaalareissa ja tuulihousuissa oleminen,minne unohtui minihameet ym? Ite en isäksi ikinä ryhdy vaikka vientiä todellakin riittää!! En tarkoita että uusi sukupolvi/lapset jotenki pahasta,olenhan itse ollut lapsi joskus,mutta ku on muutamaa kaverin muijaa seurannu lapse saamisen jälkeen ni kyllä on ihme touhuksi menny..Siitä sexystä ja kauniista Jessicasta onkin tullut lihava Justiina......
Reppanaa, sinunlaisesta ei isää voisi kuvitellakkaan, arvot ei taida olla ihan kohdallaan, miksi yleensä täällä äitien palstalla viihdyt ja käyt, kun äiti hahmot on niin vastenmielisiä?
olet todennäköisesti ruma ja läski!!! ylipainoinen reppana,joka EI KENELLEKKÄÄN KELPAA!! Nainen olet SÄÄLITTÄVÄ LÄSKI AKKA!! Hajoa kiloihisi!!
hehe ihme juttu jos ei oo TodellakinÄijä ja äiti1234 sama provo
Uskoisin sen olevan se hetki, kun totean "ylpeänä," että lapsestani on kasvanut vastuuntuntoinen kansalainen, on vakituinen työpaikka ja muutenkin pärjää tässä kovassa maailmassa. Olen kai sitten onnistunut äitinä kasvattamaan lapsistani kunnon aikuisia.
t. teinien äiti
mun mielestä on nimenomaan ensimmäisen lapsen vauva-aika.Se vauvan tuoksu,hiljaisuus (ainakin välillä),seesteisyys,eikä silleen oo kiirus niinkuin nyt kun on toinen muksu.Sitä ei silloin osannut arvostaa,nyt toisen lapsen kohdalla vauva-aikaa ei paljoa ees muista.
Ihana nähdä kuinka moni on vastannut kyselyyni ja niin erilaisia vastauksia myös tullut :)
Musta ihaninta lapsen kanssa on n. 10 ja siitä murkkuikään. Lapsi on omatoiminen, pystyy pitämään huolen kännykästään ja avaimistaan. ja käsineistään. Kykenee heräämään itse kouluun ja syö jotain mitä olen laittanut valmiiksi. Ei pahemmin uhmaa ja nauttii kaikesta, mitä vanhemmat ehdottaa, kuten lomanvietot ja ostosreissut ja sukulaisvierailut. Tekee itsenäisesti läksyt. Nauttii harrastuksistaan. On jo viime ½ vuoden lähtien tiennyt lahjakkaammin vuoronsa, kuin äiti ja kulkenut paljon itse bussilla. Kerran sanottu milloin kuuluu lähteä ja aina sitten osannut. En tiedä onko hän normaalia taitavampi, mutta olen silti iloisesti yllättynyt osaamisestaan. Käy myös itsenäisesti pesulla. Kaikken tyytyväisin olen siitä, että ei halua olla tuhmien poikien kanssa. Saa puolestani nyhvätä sisällä, mielummin kuin juosta illat pitkät ostarilla. Partiosta saa varmasti jännitystä elämään, ettei tarvi hakea sitä tulella leikkimisestä yms. Ymmärrän, että kaikki lapset eivät ole näin helppoja, mutta meillä on jo pitkään ollut helppoa.
Riippuu niin ihmisistä kaikki ei halua "helppoa" elämää.
Millaista toivot elämän olevan? Jos et helppoa, niin millä tavalla vaikeaa?