Kyllä ihminen,aikuinen jopa, voikin olla pönttö.. Menee sitten ihastumaan duunikaveriinsa ihan täysillä..! Ja vielä ihmiseen jota ei tunne ollenkaan ennestään. Enhän mä voi tietää onko tämä ihana Anna edes millään tavalla tytöistä kiinnostunut, kun en tunne sen paremmin koko naista.. Sen vaan tiedän että hän saa minut hulluksi jo olemalla oma itsensä ja hymyilemällä. Tai kun hän tulee ihan viereeni seisomaan, pelkään että sydän pomppaa rinnasta pihalle. Saatika sitten jos luetaan samaa paperia yhdessä kun hänen käsi on lähellä minun kättä ja melkein tunnen hänen hengityksen poskellani.. Ja miten voikaan toisen punastuminen olla niin suloista!! Voi itku. Joka päivä tekisi mieli vaan mennä hänen luo hänen huoneeseen ja suudella.. Ei siellä ovien takana kukaan sitä näkisi.. ;D
Miten ihmeessä tästä edetä? jatkanko flirttailua hänen kanssa, uskallanko kysyä suoraa, vai mitä teen?? Mun "homotutka" on kyllä pari edellistä ihastusta valinnut oikein ja he ovat olleet bi-seksuaaleja molemmat.. ja nytkin tuntuma olisi että ehkä jotain kiinnostusta olisi vastapuolella.. Onhan hänestä ihanaa että menin tuonne duuniin.. mutta silti. Voi itku.
Miten ihmeessä tästä edetä? jatkanko flirttailua hänen kanssa, uskallanko kysyä suoraa, vai mitä teen?? Mun "homotutka" on kyllä pari edellistä ihastusta valinnut oikein ja he ovat olleet bi-seksuaaleja molemmat.. ja nytkin tuntuma olisi että ehkä jotain kiinnostusta olisi vastapuolella.. Onhan hänestä ihanaa että menin tuonne duuniin.. mutta silti. Voi itku.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin olen ihastunut naispuoliseen työkaveriini. En tuntenut häntä ennestään minäkään, tiesin vain nimeltä. Alkukäsitykseni hänestä oli paremminkin vähän kielteinen ja kuulemani mukaan pidin häntä vähän kylmänä ihmisenä. Noh, tutustuttuani häneen ja vietettyäni aikaa hänen kanssaan huomasin ajattelevani häntä yhä enemmän ja aina odotin hänen näkemistä töissä. Aloin näkemään hänestä unia ja samat työvuorot hänen kanssaan olivat kuin yhtä juhlaa :) Silloin tajusin, että olen aika pahasti ihastunut häneen! Hänkin kyllä aina hymyilee minulle, katsoo pitkään, silloin tällöin kumpikin on vähän "vaikeana" kun ollaan kahdestaan ja jos huomaan hänen katsovan minua, hän saattaa kääntää katseen nopeasti pois. Pientä flirttailua on siis molemminpuolin ollut ilmassa, ainakin näin olen hänen puolelta käsittänyt tämän käytöksen.
Hämäävää hänenkin käytöksessä on juuri tuo selkeä flirttailu ja täysin erilainen käyttäytyminen kuin muita työtovereita kohtaan. Samaa olen miettinyt itsekin, että miten pitkään tälläinen "leikki" meidän välillä jatkuu? Toisaalta, jos kysyisi jotain suoraan, mutta aina vaarana on, että on tulkinnut toisen käyttäytymistä ihan väärin ja syntyy vain sotkua. Töitä kuitenkin pitäisi tälläisenkin tapahtuman jälkeen pystyä yhdessä tekemään. Ja en kyllä haluaisi häntä ystävänkään menettää. Raastavaahan tämä tämmöinen näin syvä ihastuminen (kenties jopa rakastumisesta voisi puhua..!) ja todella piinaavaa, kun oikeasti haluaisi koskettaa ja sanoa asioita tälle ihanalle naiselle, mutta kun ei vain voi...