Savonlinnalainen illanvietto
Yritän joskus leikkiä ajatuksella että viettäisin mukavaa ravintolailtaa tyttökavereiden kanssa Savonlinnassa. Kuten muualla missä olen viimeiset parikymmentä vuotta asunut. Illanvietto vaatii vaan todella asennoitumista kun olen kohteliaanpuoleinen henkilö.
Savonlinnalaiset valmistautuvat huolellisesti illanviettoon kuten muuallakin naiset ja miehet. Naiset laittautuvat huolellisesti. He laihduttavat 10 kg joka viikko vielä varmuuden vuoksi ennen ratkaisevaa ravintolailtaa. Edellisinä iltana he tekevät manikyyrin ja juuri ennen illanviettoa he meikkaavat huolellisesti. Lopuksi pukevat on uuden uutukaiset vaatteet millä ei ole näyttäydytty ainakaan samassa kokoonpanossa samoissa paikoissa aiemmin. Miehet samoin ovat hyvin valmistautuneita, käyvät punttisalilla ja ovat uudet vaatteet päällänsä. Mieliala on korkealla, onhan kädessä kallis vedenkestävä kello. Kaikki aloittavat illan iloisin mielin. On mukavaa tavata kivoja, uusia ihmisiä ja keskustella ja – ehkä tavata joku!
Mutta edessä ei odotakaan mukava keskusteluilta. Savonlinnalaiset miehet tekevät tuttavuutta tuijottamalla. Tuttavuuden teon tarkoitus ei ole välttämättä se mikä muualla maailmassa on, flirttailu ja toisen huomaaminen vaan pelkkä toisen huomaaminen. Yksi tarkoitus on ilmeisesti tehdä toinen henkilö epävarmaksi tai pitkän päälle hulluksi. Tuijottaja ei välttämättä koskaan edes tule tutustumaan vaikka tilaisuus tarjoutuisi. En aikaisemmin tajunnut että tuijottaminen on jatkuvaa. Nykyään Savonlinnassa käydessä tekee mieli hypätä järveen sillan kohdalla karkuun tuijotuksilta. Siltaa pitkinhän kävelevät vain turistit, savonlinnalaisia ei näy kävelemässä ollenkaan. Oikeastaan missään muaallakaan julkisilla paikoilla. Turvallisemi ilmeisesti oleskella tuijottajan roolissa autossa.
Savonlinnalaisten miesten naismaku on kehittynyt kaiken tuijotustreenin jälkeen korkeaksi. Ja se on hyvin kriittistä. Mikään ei välttämättä täytä savonlinnalaisen miehen kritiikkiä. Vaikka olisi kaikki kunnossa, keksii tuijottaja jotain negatiivista jonka hän tuntee suoranaiseksi velvollisuudekseen tulla kertomaan (vain herra tietää millä velvollisuudella…). Savonlinnalainen mies osaa alkurepliikit ja luo kiinnostututta aloitusta keskusteluun. Mukava mies, ajattelee nainen. Jossakin vaiheessa kesken keskustelua alkaa kritiikki paukkua. Aivan hyvännäköiset naiset ovat kuulleet yhtäkkiä olevansa ko miehelle liian lyhyitä, vanhoja tai (ilm. rehellisen miehen) kommentin”olin itse asiassa kiinnostunut tuosta toisesta joka sattuu olemaan nyt näköpiirissä”.
Ihmetyttää tähän käytetyn energian määrä, eikö olisi henkilölle itselleen miellyttävämpää tai suoranaista ajansäästöä kohdentaa energia tuttavuuden tekemiseen sellaiseen kenestä ollaan oikeasti kiinnostuneita tai jonka seura oikeasti kiinnostaa? En edes arvaile syitä.
Vaikka kuinka kekseliästä tällaisen tuijottaja-miehen ilkeydet ovatkin, he kaatuvat heti hetki repliikkiin ”ai, mitä teet työksesi?” Tervetuloa Helsinkiin!
Yritän joskus leikkiä ajatuksella että viettäisin mukavaa ravintolailtaa tyttökavereiden kanssa Savonlinnassa. Kuten muualla missä olen viimeiset parikymmentä vuotta asunut. Illanvietto vaatii vaan todella asennoitumista kun olen kohteliaanpuoleinen henkilö.
Savonlinnalaiset valmistautuvat huolellisesti illanviettoon kuten muuallakin naiset ja miehet. Naiset laittautuvat huolellisesti. He laihduttavat 10 kg joka viikko vielä varmuuden vuoksi ennen ratkaisevaa ravintolailtaa. Edellisinä iltana he tekevät manikyyrin ja juuri ennen illanviettoa he meikkaavat huolellisesti. Lopuksi pukevat on uuden uutukaiset vaatteet millä ei ole näyttäydytty ainakaan samassa kokoonpanossa samoissa paikoissa aiemmin. Miehet samoin ovat hyvin valmistautuneita, käyvät punttisalilla ja ovat uudet vaatteet päällänsä. Mieliala on korkealla, onhan kädessä kallis vedenkestävä kello. Kaikki aloittavat illan iloisin mielin. On mukavaa tavata kivoja, uusia ihmisiä ja keskustella ja – ehkä tavata joku!
Mutta edessä ei odotakaan mukava keskusteluilta. Savonlinnalaiset miehet tekevät tuttavuutta tuijottamalla. Tuttavuuden teon tarkoitus ei ole välttämättä se mikä muualla maailmassa on, flirttailu ja toisen huomaaminen vaan pelkkä toisen huomaaminen. Yksi tarkoitus on ilmeisesti tehdä toinen henkilö epävarmaksi tai pitkän päälle hulluksi. Tuijottaja ei välttämättä koskaan edes tule tutustumaan vaikka tilaisuus tarjoutuisi. En aikaisemmin tajunnut että tuijottaminen on jatkuvaa. Nykyään Savonlinnassa käydessä tekee mieli hypätä järveen sillan kohdalla karkuun tuijotuksilta. Siltaa pitkinhän kävelevät vain turistit, savonlinnalaisia ei näy kävelemässä ollenkaan. Oikeastaan missään muaallakaan julkisilla paikoilla. Turvallisemi ilmeisesti oleskella tuijottajan roolissa autossa.
Savonlinnalaisten miesten naismaku on kehittynyt kaiken tuijotustreenin jälkeen korkeaksi. Ja se on hyvin kriittistä. Mikään ei välttämättä täytä savonlinnalaisen miehen kritiikkiä. Vaikka olisi kaikki kunnossa, keksii tuijottaja jotain negatiivista jonka hän tuntee suoranaiseksi velvollisuudekseen tulla kertomaan (vain herra tietää millä velvollisuudella…). Savonlinnalainen mies osaa alkurepliikit ja luo kiinnostututta aloitusta keskusteluun. Mukava mies, ajattelee nainen. Jossakin vaiheessa kesken keskustelua alkaa kritiikki paukkua. Aivan hyvännäköiset naiset ovat kuulleet yhtäkkiä olevansa ko miehelle liian lyhyitä, vanhoja tai (ilm. rehellisen miehen) kommentin”olin itse asiassa kiinnostunut tuosta toisesta joka sattuu olemaan nyt näköpiirissä”.
Ihmetyttää tähän käytetyn energian määrä, eikö olisi henkilölle itselleen miellyttävämpää tai suoranaista ajansäästöä kohdentaa energia tuttavuuden tekemiseen sellaiseen kenestä ollaan oikeasti kiinnostuneita tai jonka seura oikeasti kiinnostaa? En edes arvaile syitä.
Vaikka kuinka kekseliästä tällaisen tuijottaja-miehen ilkeydet ovatkin, he kaatuvat heti hetki repliikkiin ”ai, mitä teet työksesi?” Tervetuloa Helsinkiin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et tainnu saada sitten reissullasi? Viimeksi kuulin noin katkeran tilityksen juutalaisten pikkujouluissa.
Juutalaiset eivät vietä joulua, ei edes pikkujoulua.
Ettet vaan olisi ollut paikallisen räkälän perseet-olalle-nostajaisissa?
Minä olen myös asunut etelässä yli 20v.ja aina yhtä iloisena ja tervetulleena palailen kotikaupungissa käymään.Pidän Savonlinnalaisista ihmisistä,joka puolella ollaan niin ystävällisiä ja tuttavallisia...menimpä muikkubaariin tai seurahuoneelle.En ole huomannut mitään epämääräistä töllistelyä tai muutenkaan outoa käyttäytymistä en miesten kuten en naistenkaan suunnalta.Uteliaisuus kuuluu meidän rotuun eikä se välttämättä mitään pahansuopaa ole,eheiii...ihmiset kun ovat yleensäkin hieman kiinnostuneita ja uteliaita siitä että mistäs tulet ja minne menet.Aina on ollut mukavaa lomillani ja seuraa on riittänyt,totean näin lopuksi että "niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa"Eikö?
"Vaikka kuinka kekseliästä tällaisen tuijottaja-miehen ilkeydet ovatkin, he kaatuvat heti hetki repliikkiin ”ai, mitä teet työksesi?” Tervetuloa Helsinkiin!"
"Illanvietto vaatii vaan todella asennoitumista kun olen kohteliaanpuoleinen henkilö."
Naisen logiikka on joskus oikeasti koomista:D
Mitä meinaa kohteliaanpuoleinen henkilö? SItäkö että antaa helposti jos joku kysyy. Ilmaisuhan tuo on tuokin, anteliaalle. Tatska vaan merkiksi niin kaikki tietää kysymättäkin.
Kohteliaanpuoleinen sillä tavalla että en oikeen osaa nopeaa vittuilua vastailla takaisin. Mitä nyt piti pistää tekstin loppuun jotain esimerkkiä naisten v-tyylistä. Taisi osua jollekin :D
Mukava että "mievuan" olet Savonlinnaan tervetullut. Itse en edes yritä juhlia siellä, muita paikkoja riittää minulle maailman täydeltä.
Mutta hyvä kun herätti keskustelua. Olen puhunut tästä enkä ole ainoa joka on tuota mieltä. Mutta tosiaan, en kyllä voi suositella.
Aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Savonlinnan baareissa käydessä huomaa varsinkin miespuolisten henkilöiden olevan "hienoakin" porukkaa. On treenattu, on merkkivaatteett ja halutaan näyttää hyvälle. Mutta, mutta. Mites se ilta meneekään? Alkeelliset käytöstavat, ei uskalleta mennä kiinnostavalle naiselle puhumaan, korkeintaan ympärikännissä. Ja silloinkin ei muuta tavoiteta ole kuin pyytää tanssimaan ja pillun perässä sekin siirto on tehty. Sitä olen aina ihmetelly, mihin siitä treenatusta ja hyvin pukeutuneesta paketista jäävät se järkevä juominen, seurustelu ja käytöstavat ulos. Eläimen käytöstä sellainen, mitä nyt olen vuosikaudet nähnyt. Mutta on siellä naisiakin, joiden töykeydessä ei ole rajoja. Joisitte ihmiset vähemmän ja harjoitelkaa käyttäytymistä ja hyviä tapoja. Olkaa mukavampia.
Mutta kun on niin heikko itsetunto ettei kertakaikkiaan uskalla selvinpäin edes lähestyä naista, puhumattakaan että pyytäisi tanssimaan (ai niin kun ei osaa mitään). Kännipäissään ollaan sitten niin maailmanmiestä että. Vahinko vaan että yleensä naiset huomaa tuon fuskauksen. Ja ne jotka eivät, ei niistä ole muutenkaan niin väliä.
Ei savonlinnalaiset ole epäkohteliaita. Vittuilun tarkoitus on hieman rentouttaa ilmapiiriä eikä sillä tarkoiteta mitään pahaa. Sehän on huumorin muoto, katsotaan ymmärtääkö toinen ajatuksenkulkua. Peruslogiikka on se, että toinen henkilö tarkoittaa juuri päinvastaista mitä sanoo. Jos joku sanoo, että "ootpas sie lihava" niin han tarkoittaa että sinulla on 3 kg ylipainoa. Eli ei yhtään. Jos sen sijana vastaisit "Niin, mie oon kyllä tosi läski" niin se toinen ymmärtää että ymmärsit asian huumoriksi ja sitten voitte keskustella asioista eteenpäin.