Taas on päivä jolloin mua masentaa itseni, en tiedä mitä mä olen. Pidän itseäni tyhmänä, yksinkertaisena. No kertoohan se jo paljon, että olin aina luokan huonoimpia ja jouduin erityisluokalle. En oikein pärjää elämässä, olen 21 vuotias ja asun vanhemmillani. En osaa hoitaa asioitani itse, äiti maksaa laskut ja muut. Olen ujo, pelkääm ihmisiä, nolostun aina. Mulla ei ole yhtään sivistystä, en oikein tiedä mistään mitään. Se on isoin syy siihen että en pysty puhumaan ihmisten kanssa. Muutenkin jos yritän puhua, unohtelen sanoja, saan paniikin ja nolostun.
Haluaisin opiskella ja tietää asioista. En vaan tiedä miten voin kehittää itseäni, sivistyä, hankkia päähäni sisältöä!? Koska olen niin yksinkertainen! Ihmettelen nuorempia kavereitani, miten he voivat tietää niin paljon ja puhuvat sanoja, joita en ymmärrä. Tää on masentavaa.
En tiedä mikä mulla mättää kun olen tällainen, onko syy vain se, että olen tyhmä. Yritän lukea lehtiä ja kirjoja, saada sillä tavalla sanavarastoa ja tietoa. Jotenkin säälittävää. En mä vaan osaa.
Haluaisin opiskella ja tietää asioista. En vaan tiedä miten voin kehittää itseäni, sivistyä, hankkia päähäni sisältöä!? Koska olen niin yksinkertainen! Ihmettelen nuorempia kavereitani, miten he voivat tietää niin paljon ja puhuvat sanoja, joita en ymmärrä. Tää on masentavaa.
En tiedä mikä mulla mättää kun olen tällainen, onko syy vain se, että olen tyhmä. Yritän lukea lehtiä ja kirjoja, saada sillä tavalla sanavarastoa ja tietoa. Jotenkin säälittävää. En mä vaan osaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
osaathan sä kirjoittaakin ihan hyvin!
Aloita opettelemalla asioiden hoitoa. Kyllä äitisi opettaa mielellään, luulen minä.
Arvaa vaan nolostuuko ja jännittääkö moni muukin. Vaikka se tuntuu keljulta ja melkein saakin
luopumaan monesta asiasta, koita pikkuhiljaa kasvattaa osaamstasi ja uskallustasi.
Ei kaikki muutkaan ole niin loistavia keskustelijoita. Ihan pienistä yrityksistä se lähtee
eikä aina tarvikaan olla niin hirmu tietäväinen ja viisas, riittää kun vaan koittaa jotain antaa
itsestään ja jutella ihan mitä mieleen tulee. Sillä tavalla se rohkeus kasvaa.
Kyllä ihan vanhemmatkin ihmiset on jännittyneitä, pelkää uusia asioita, eivät aina luota itseensä
ja taatusti useinkin nolostuvat ja tuntevat itsensä todella tyhmiksi:)
Meitä on kuule joka lähtöön! Pää pystyyn ja tunne itsesi ihan hyväksi tyypiksi:)
No mitä voisit asialle tehdä? Miten voisit Pikkuhiljaa mennä mukavuudesalueeltasi ulos ja tehdä jotain mikä rikkoisi vähitellen ujoutta pois? Voisiko itsenäisesti asioiden hoitaminen olla ensiaskel? Voisit aluksi harjoitella sosiaalisia tilanteita yksin kotona ja sitten mennä hoitamaan jotain asioita?
Ei lehtien ja kirjojen lukemisessa (tai muussakaan itsensä kehittämiseen tähtäävässä toiminnassa) ole mitään säälittävää. Samalla tavalla me muutkin sivistyksemme hankkimme. Minä selailin pikkupoikana tietosanakirjoja, sain koulussa kaseja sen suuremmin panostamatta ja luulenpa lukevani nyt 24-vuotiaana edelleen keskivertosuomalaista enemmän (ja laajemmin). Silti harvassa ovat ne päivät, joina en napsuttele sormiani ja hoe "no, mikä se sana nyt oli..." yrittäessäni välittää jotain ajatusta toiselle ihmiselle. Ja kirjaviisaushan ei ole sama asia kuin älykkyys.
Suunsa avaamisessa on aina vaarana se, että sanoo jotain tyhmää. Kuitenkin jos osaa suhtautua omiin tyhmyyksiinsä huumorilla eikä liiemmin vaivaa niillä päätään, on tuo vaara täysin olematon. Keskustelukyvyssä on siis enemmän kyse asenteesta kuin älykkyydestä. Kannattaa olettaa, että lähtökohtaisesti kaikki ihmiset haluavat tulla hyvin toimeen sinun kanssasi. Mikäli näin ei jonkun kohdalla ole, hänellä selvästikin jotain ongelmia, joihin sinä et ole syypää.
Mieti jokin asia joka sua todella kiinnostaa ja keskity siihen. Kun tieto siitä karttuu ja osaaminen kasvaa voit uuden harrastuksen kautta saada uusia tuttavuuksia ja olla itsevarmempi. Mutta aito kiinnostus ja innostus on tärkeää, eikä sen asian tarvitse olla kovinkaan fiksu, kuuntele itseäsi mitä haluat tehdä. Kirjojen ja lehtien lukeminen on ihan hyvä juttu, mutta sitä pitäisi tehdä omaksi iloksi jos haluaisi oppia jotain.
moi! et kuule oo todellakaan ainut jos lohduttaa:) itse ajattelen samalla tavalla ja myös tunnen yhden muunki et kyl meit friikkejä löytyy:)olis kiva jutella aiheesta mut tääl ei viittis [email protected]
Mulla on sama ongelma. Ihan hävettää olla näin tyhmä. Ja kaverit on aina ollu fiksumpia. Haluaisin kans vähän sivistystä tähän päähän. Tuntuu, että koulusta ei oo ollu mulle yhtään mitään hyötyä.. todistuskin sen kyllä kertoo, että miksi. :> Harmittaa kun tuntuu, että oon joka asiassa muita huonompi ja tyhmempi.. "jälkeenjäänyt". Ois kiva olla samalla tasolla muiden kanssa. Joskus sattumalta kun luulen tietäväni jonkun asian ja mainitsen siitä, niin joku toinen korjaa sen mun sanoman jutun ja kertoo kauheet tarinat siitä ja huomaan olevani taas väärässä. Joskus tuntuu, että mulla ei sen takia oikein ole kavereita koska olen niin tyhmä. Mun kanssa ei voi keskustella mistään, koska olen liian tyhmä.
Mutta juup.. Yritetään saada sitä älyä jostain. :D heh.