Huoh... Helppohan se on pistää piste huonolta vaikuttavalle suhteelle jos sen voi korvata kavereilla ja ystävillä. Kyllähän minä yritän hankkia ystäviä mutta ei niitä tuosta vaan heti taiota, ja myös omia harrastuksia löytyy ja yritän keksiä tekemistä.
Tämä mies haluaisi kovasti tavata, mutta epäilen kannattaako se koska meistä ei tällä hetkellä ainakaan voi tulla mitään vakavaa. Hän on suoraan sanonut ettei meidän kannata nyt seurustella, haluamme eri asioita. Muttei hän nyt kokonaan kiistä etteikö meillä voisi jotain tulevaisuudessa olla jos tilanne muuttuu. Eli kannattaako vai ei...? En halua että hän jättää minut kokonaan sitten kun löytää paremman.
Että kyllä tälläisinä yksinäisinä iltoina tekisi mieli rynnätä hänen luokseen mutta samalla tunnen tekeväni itselleni karhunpalveluksen. Ei olisi näin vaikeaa jos olisi kavereita joiden kanssa viettää aikaa!! Aikaa on vaan miettiä ja märehtiä, surra tätä pieleen mennyttä suhdetta!! NIIN TYLSÄÄ.
Tämä mies haluaisi kovasti tavata, mutta epäilen kannattaako se koska meistä ei tällä hetkellä ainakaan voi tulla mitään vakavaa. Hän on suoraan sanonut ettei meidän kannata nyt seurustella, haluamme eri asioita. Muttei hän nyt kokonaan kiistä etteikö meillä voisi jotain tulevaisuudessa olla jos tilanne muuttuu. Eli kannattaako vai ei...? En halua että hän jättää minut kokonaan sitten kun löytää paremman.
Että kyllä tälläisinä yksinäisinä iltoina tekisi mieli rynnätä hänen luokseen mutta samalla tunnen tekeväni itselleni karhunpalveluksen. Ei olisi näin vaikeaa jos olisi kavereita joiden kanssa viettää aikaa!! Aikaa on vaan miettiä ja märehtiä, surra tätä pieleen mennyttä suhdetta!! NIIN TYLSÄÄ.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä tuohon nyt voisi sanoa? Elämässä tulee väistämättä eteen tuollaisia kipeitä hetkiä. Ollako vaiko eikö olla? Epävarmuus kuitenkin on pahinta, siksi asioita ei pitäisi jättää puolitiehen kovin pitkäksi aikaa, vaan pitää tehdä ratkaisu suuntaan tai toiseen. Vain siten voi jatkaa elämäänsä, ja antaa tilaisuuden uusille suhteille ja elämälle yleensäkin.
Tuollaisessa murrosvaiheessa on luonnollisesti hyvin turhautunut olo. Jälkeenpäin sitä sitten itsekin ihmettelee, miten sitä kieriskelikään itsesäälissä surkutellen. Sekin on ihan luonnollista, kunhan sitten nousee kuin Fenix tuhkasta, ja lähtee silmät avoinna eteenpäin. Loppujen lopuksi, miedän sydänsurumme on meidän itsemme aiheuttamia. Harvoin niitä kukaan muu aiheuttaa. Me vain luomme ihannekuvan täydellisestä, meille omistautuneesta kumppanista ja petymme, kun hän ei täytäkään unelmaamme. Ja miten hän voisikaan, sillä hän on oma itsensä, ei meidän mielikuvituksemme tuote.
Tässä nyt tuli vähän mietteitä. Oikeasti olen surkea neuvomaan ketään, kun ei omatkaan suhteeni ole pysyneet kasassa. Toisaalta juuri kompuroinnit ihmisuhteissa on saaneet miettimään syntyjä syviä ja sillälailla selkeyttäneet näkemystä. Ehkä joskus sitä ihan vaan kohtaa ja osaa ottaa toisen juuri sellaisena kuin tämä on, ja kulkea rinnakkain.
Konkreettinen neuvoni on: Ota hyvä kirja, silloin ei koskaan ole tylsää!