Ovatko kaikki englantilaiseen filologiaa opiskelemaan hyväksytyt sellaisia joille englanti on lähes kuin toinen äidinkieli?
Itse olen aina ollut englannissa hyvä ja pitänyt kielestä, mutta jotenkin siltikään en tiedä riittääkö tasoni kyseiseen aineeseen. Mietityttää, että ovatko kaikki udetkin opiskelijat jotain supertaitajia.
Itse kirjoitin englannista E:n ja olen muutamia englanninkielisiä kirjoja lukenut, lisäksi usein luen englanninkielisiä nettisivuja. Suullinen kielitaito kaipaa kehitystä, mutta olenkin tällä hetkellä au pairina englanninkielisessä maassa.
Jotenkin mulla vaan on kuvitelmat, että englantilaiseen filologiaan vaaditaan silkkaa täydellisyyttä.
Itse olen aina ollut englannissa hyvä ja pitänyt kielestä, mutta jotenkin siltikään en tiedä riittääkö tasoni kyseiseen aineeseen. Mietityttää, että ovatko kaikki udetkin opiskelijat jotain supertaitajia.
Itse kirjoitin englannista E:n ja olen muutamia englanninkielisiä kirjoja lukenut, lisäksi usein luen englanninkielisiä nettisivuja. Suullinen kielitaito kaipaa kehitystä, mutta olenkin tällä hetkellä au pairina englanninkielisessä maassa.
Jotenkin mulla vaan on kuvitelmat, että englantilaiseen filologiaan vaaditaan silkkaa täydellisyyttä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Jotenkin mulla vaan on kuvitelmat, että englantilaiseen filologiaan vaaditaan silkkaa täydellisyyttä."
Joo, näinhän se on. Lisäksi pääsykoe testaa knoppien osaaamista. Pienetkin vivahde-erot olisi osattava. Tuskin aito englantilainenkaan pärjäisi kokeissa. Ainakin saksan kokeista sanottiin, että ne ovat sellaiset, että aitosaksalainen ei tajua vivahde-eroja samalla tavalla kuin arvostelujärjestelmä ne tulkitsee.
Silti kannattaa yrittää - lykkyä tykö!!
Eipä tuolla "aitoja englantilaisia" tai "aitoja saksalaisia" etsitäkään, vaan ihmisiä, joilla on erittäin hyvä kielitaju. Ei kuka tahansa aito suomalainenkaan pääsisi suomen kieltä lukemaan.
Asiaa voi hahmottaa vaikka siltä kantilta, että ainakin ennen vanhaan venäjää voi hakea opiskelemaan osaamatta kieltä oikeastaan ollenkaan. Kahden päivän pääsykokeissa karsittiin hakijoita porras portaalta ja jäljelle jäivät ne, joiden aivot sopivat kielen käsittelyyn; heillä oli siis "lingvistin aivot". Tämän vuoksi rannalle jäi monia hakijoita, jotka olivat viettäneet kielensä kohdemaassa jopa vuosia.
Aloittajalle siis onnea matkaan: jos motivaatio, kyvyt ja potentiaali ovat kohdallaan, ei opiskelupaikan saamiseen välttämättä tarvita laudatureja ja ulkomailla asumista.
Ei englantilaisen filologian opiskeluun "täydellisyyttä vaadita" tai välttämättä noita ns. "lingvistin aivojakaan" (mitä lie tuo sitten tarkoittaakaan). Ja ajatus jonkinlaisesta täydellisestä kielitaidosta on tarkemmin ajateltuna jokseenkin absurdi ajatus.
Jokainenhan tekee kielivirheitä, jopa äidinkielellään. Tosin siitäkin voidaan kyllä saivarrella, onko tämäkään kovin järkevä väite (tai ainakin väiteelle pitäisi olla jonkinlaiset reunaehdot/tarkempi konteksti) - voiko äidinkielellä siis tehdä virheitä? Ja edelleen tässä pitäisi määritellä, mitä tuolla "virheellä" edes ylipäänsä tarkoitetaan: jokaisellahan meistä on oman äidinkielemme "kielioppi", äännejärjestelmä, morfologia ja syntaksi päässämme (toisilla meistä voi olla useitakin "äidinkieliä", esim. kaksikielisissä perheissä ja kaksikielisiksi (tai jopa monenkielisiksi) kasvaneilla). Kielioppikirjoihin postuloitu kielioppi on aina vain eräänlainen tiivistys tai "kuvajainen" kaikesta tästä, joten tässä mielessä äidinkielen puhuja ei kyllä periaatteessa tee kielivirheitä - ellei sitten syystä tai toisesta ala _tietoisesti_ puhumaan jollain tavalla äidinkielensä vastaisesti.
Pääsykokeetkin vaihtelevat yliopistoittain, joten niistääkin on paha alkaa yleistämään. Ehkäpä Tampereen ja Joensuun yo:n monivalintapääsykoe mittaa selkeimmin sitä "knoppien" osaamista. Toisaalta on myös englannin pääsykokeita, joissa vaaditaan esseevastauksia, jolloin kokeen arvostelijalle jää huomattavasti enemmän tulkinnanvaraa.
Se on kyllä ihan totta, ettei jonkin kielen äidinkielen tasoinen osaaminen välttämättä avaa ovia yliopistoon filologian laitokselle. Äidinkielenään jotain tiettyä kieltä puhuva henkilö osaa kielen tietysti ikään kuin aukottomasti (sitä välttämättä mitenkään tiedostamatta) - vai osaako nyt sittenkään? Niin, vaikka jokaisella se äidinkielensä "kielioppi" ja kyky onkin aivoissaan, harva osaa sitä omaa äidinkieltään ja kielitaitoaan analysoida (saati sitten jonkin osaamansa vieraan kielen taitoa) - tätä opitaan syvällisemmin sitten vasta siellä yliopistossa. Pääsykokeissa sitten lähinnä mitataan hakijan kykyä omaksua oppiaineelle ominaista ja oppiaineen perusoppikirjoissa käytettävää termistöä ja sen soveltamista sekä mahdollisesti kykyä kirjoittaa esseevastauksia yms.
No jaa. Kaiken ed. vuodatuksen jälkeen vastaus aloittajalle on kuitenkin se, että kyllä sinne pääsee. Englanti/englantilainen filologia vain sattuu olemaan suosittu oppiaine, joten hakijoita on paljon ja monet hakijoista ovat hyvätasoisia (=saavat hyvät pohjapisteet yo-arvosanoista).
Toisaalta jos kerran olet englanninkielisessä maassa nyt au pairina (jotenkin veikkaan Iso-Britanniaa), niin miksi et hakisi siellä yliopistoon englannin kielen pääaineopiskelijaksi. Itse olen kyllä oikein tyytyväinen opintoihini suomalaisessa yliopistossa, mutta toisaalta juuri mikään ei korvaa kielitaidon näkökulmasta pitkäaikaista oleskelua vieraskielisessä maassa.
Otapa kielenhuollon opus kätöseen ja katso, voisitko vähän päivittää osaamistasi. Ei näytä nätiltä enää.
Mistä ihmeestä tällaisia tyyppejä aina sikiää?