hei.. meillä on vain yksi lapsi ja luulen että hän jää ainoaksi. En usko että jaksan toista vauva-aikaa, kuka tietä mutta mieheni ei ainakaan toista lasta halua. ja on kyllä totta että yhden kanssa helpompaa etenkin kun on jo 3,5vuotias. Lapsi käy päivät hoidossa ja viikonloput ollaan himassa jne.. harvoin viikonloppuisin mitään lapsikontakteja ja se rassaa. Kärsiikö lapsi kun ei ole sisaria ja kärsiikö kun ei ole ikäistään seuraa.. onko lapsella tylsää ja onko oikein kun seurana vain vanhemmat, mummut tai papat..? välillä toki näkee esim. serkkujaan mutta muuten ei meidän lähipiirissä lapsia paljon ole. Olen myös paikkakunnalla uusi eikä yhtään äitiystävää.
Tahdon vain parasta lapselleni. Koti on aina ollut huolehtiva ja rakastava ja kaikki on mennyt hyvin. Lapsi osaa leikkiä ysinään ja meidän "vanhusten " kanssa, myös hoidossa menee hyvin.
mutta aina pitkien lomien aikana sitä miettii että onko lapselle nyt ihan hyvä olla vain meidän kanssa.
Tahdon vain parasta lapselleni. Koti on aina ollut huolehtiva ja rakastava ja kaikki on mennyt hyvin. Lapsi osaa leikkiä ysinään ja meidän "vanhusten " kanssa, myös hoidossa menee hyvin.
mutta aina pitkien lomien aikana sitä miettii että onko lapselle nyt ihan hyvä olla vain meidän kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos kerran kotona, hoidossa ja sukulaisten kanssa sujuu, tuskinpa teillä huolta on:) ja huolta toki voisi olla vaikka olisi sisaruksisakin.
Jonkin ajan kuluttua lapsenne varmasti kaipaa seuraa, kaverit ovat tärkeitä, mutta varmaan voitte silloin esim. hoidosta pyytää teille lapsia kyläilemään, yökyläänkin.
Myös joukkuelajit myöhemmin ovat hyviä, niistä lapsi saa kavereita, ja vanhemmat tutustuvat toisiinsa myös:)
Ei kukaan voi teille sanoa, mikä on parhaaksi perheellenne, sellaiset päätökset ovat aina perheen sisäisiä.
Sisaruksiakin:D
Hei. Meillä poika täyttää tässä kuussa 4 vuotta ja on ainokainen. Samoja asioita joskus mietin, mutta en ole kovin huolissani ollut. Lapsellamme on 10 serkkua, mutta ikähaarukka 10-25 vuotta, joten Heistäkään ei ole leikkiseuraa. Poikamme on päiväkodissa arjet, olemme molemmat vanhemmista töissä. Lapsipäätökset on todellakin perheen omia, mutta itselleni on ollut alusta asti selvää että meille riittää yksi lapsi. Itse olin 30 vuotiaaksi sitä mieltä että en itselleni lasta halua, kuitenkin mieheni kanssa sitten päätettiin "yrittää" lasta ja ihana poika siitä päätöksestä syntyi = ). Olen nyt siis 36 v ja tiedän ja tunnen itseni, että uutta vauva-aikaa en halua ja alusta asti ajattelin että sisrusta en tee vain sen takia että "se kuuluu asiaan" ...... kyllä perheen nykyinen elämänhalu ja ilo on ihanaa. Toki oma poikani on niin rakas että asiat joita sinäkin mietit mietityttää varmasti monia vanhempia. Meidänkin ystävillä lapset on jo paljon isompia, koululaisia jne. Eli poikamme joutuu "viettämään" kanssamme illat ja viikonloput. Koko ajan kun lapsi kasvaa se kaipaa enempi ja enempi kavereita. Meillä sinänsä kurja tilanne eli pojalla on yksi selkeä paras kaveri päiväkodissa joka on tosi paljon pois, eli äiti pikkusiskon kanssa kotona ja lapsi on vain silloin tällöin päiväkodissa. Toki on ihanaa ja hienoa jos Teette lisää lapsukaisia, mutta ikäeron takia sitä varsinaista leikkikaveria ette onnistu enään tekemään = ) Eräälle ystävälleni mennessä (heillä 2 lasta) niin aina mennessäni "kehuvat" kuinka helppoa on kuin on kaksi lasta ja ikäero 1,5 v, ....... varmasti totta monessa suhteessa, mutta voi sitä mekkalaa = ) Eivät sitä itse varmasti huomaa. Itselläni on sisko ja näin aikuisina ollaan hyvin läheisiä, mutta 5 v ikäeron takia emme lapsena olleet mitään leikkikavereita. Älä ole huolissasi jos lapsesi vaikuttaa reippaalta, kaikkea hyvää Teille.
meilläkin vain yksi ja luultavasti ainoaksi jää..Tosin pojalla ikää on vasta 8kk ja minulla 23 että kyllähän tässä toisen jos kolmannenkin ehtisi. Olen aina ajatellut että tekisin useamman lapsen mutta vauvan syntymän jälkeen sairastuin uudestaan ahdistuneisuushäiriöön jossa esiintyy paniikkikohtauksia niin taidanpa jättää väliin. Toivon vaan että tämä ahdistus menee joku kaunis päivä ohitse ilman että tarvisisin lääkitystä ja jos niin käy niin mistä sitä tietää jos vaikka innostuu uudesta vauvasta:D Se vaan kun ei koskaan tiedä uusiiko se taas seuraavan lapsukaisen yhteydessä ja mitenkä kahden kanssa selviää jos itseä pelottaa liikaa:(
minä olen jo miettinyt valmiiksi etten lasta laita kun vasta eskariin,välttyy monilta kuumeiltakin:) ja ollaan muuttamassa uudelle paikkakunnalle,jos siellä lähipiirissä sattuisi asustamaan muita pieniä miehiä niin olisi jotain muutakin seuraa kun äiti:) niin ja minullakin on sisko ikäero meillä 2 vuotta emmekä siltikään leikkineet keskenämmme pieninä eli ei se että sisaruksia on niin aina tarkoita sitä että leikkikavereita olisi.
vastauksestasi :) olin itse kanssa vahvasti sitä mieltä ettei ikinä lapsia minulle ja kuitenkin päädyimme myöhemmin lapsen hankintaan. on ihanaa tuon pikkuisen kanssa touhuta ja olla ja olen ikionnellinen että olen tuon mahtipojan saanut. Ja alusta asti myös meille ollut selvää että ainoaksi jää. mutta mietitytti vain noi aiemmin mainitsemani asiat.
Helpoti vaan kuulla samanlaisia ajatuksia joltain muultakin =)
Kaikkea hyvää teille.
No minunkin lapsi sai sisaruksen vasta kun vaihdoin miestä eli ikäeroa heillä on...ja mustasukkaisuutta...huh huh.
Lapseni eli ainoana lapsena 12 vuotta, ennen kuin yllätykseksi saimme vielä yhden lapsen. Sen 12 vuoden aikana tuntui, että vain ympäristöllä oli joku ongelma meidän yksilapsisuudesta. Lapsi hankki paljon kavereita, sai huomiota ja varmasti yllin kyllin jakamatonta rakkautta, eli ainoan lapsen tietyt etuisuudet.
Kaikilla asioilla on puolensa.
Olen ainut lapsi, nyt jo aikuinen. Minulla oli aina ystäviä ja aika usein isompana ollessani vietin osan kesälomasta ystävän perheen kanssa tai sitten joku ystäväni oli meillä esim. mökillä.
Ei oikein ollut samanikäisiä sukulaislapsiakaan, joten itse piti kaverit hankkia.
Varmasti ne sisarukset olisivat olleet kivoja, mutta kun ei äiti voinut hankkia enempää lapsia niin eihän asialle mitään voi.
En minä sisarusten puutteesta varsinaisesti kärsinyt. Oikeasti viihdyn myös yksin ja siitäkin on hyötyä kun ei ole esim. työpaikalla koko ajan höpöttämässä muille.
Eli on ainoana lapsena ihan valoisiakin puolia. Olen aina pärjännyt koulussa, harrastuksissa ja työelämässä.