Itsellä paluu töihin lähestyy mutta virkavapaan aikana olen sairastunut paniikkihäiriöön taas kerran...Miten on, jos haen sairauslomaa, saanko mistään sairausajan palkkaa vai kuuluuko paniikkihäiriö niihin joista korvausta ei saa?? Miten te muut paniikkihäiriöiset pystytte käymään töissä, lääkkeiden voimallako? Kiitos jos viitsitte vastata :)
Työkyky ja paniikki
A.N.N.I.
21595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä sairalomaa saa myös paniikkihäiriöiset(pääsevät jopa eläkkeelle). Sairasloman palkan maksaa työnantaja jos sulla on työpaikka tai Kela.
Olen sairastanut pahaa painiikihäiriötä koko aikuisikäni, välillä työt on valittu sairauden ehdoilla, syöty lääkkeitä ja käyty töissä jne.
Yritä muistaa ettei panniikikohtaukset välttämättä jatku hankalina pitkiä aikoja yhtä jaksoisesti. Välttelemiskäyttäytyminen,joka syntyy kohtausten pelosta on vaikeampaa.
Mene lääkäriin selvittämään asiaasi. Ennenkaikkea hyväksy mahdollisesti pitkääaikainenkin lääkehoito(ei rauhoittavat) ja hankkiudu terapiaan.
lähtien on paniikkihäiriö vaivannut ja -70 luvulla siitä ei tiedetty mitään.Kuukausia olin sairauslomalla ja rauhoittavat auttoi kunnes niihin jäin koukkuun ja eivät edes auttaneet.Alkoakin otin ja sekin auttoi ensin mutta tietenkin lopulta pahensi asiaa.Jotakuinkin selvisin viisikymppiseksi työelämässä mutta rankkaa se oli.Onneksi on nykyiset lääkkeet niin kuin cipramil ym jotka on tehokkaita ja eivät aiheuta riippuvuutta sekä sivuvaikutukset olemattomat pidemmässä hoidossa.Aamuisin otan sen 10mg ilmeisesti lopun ikääni mutta eipä ole paniikkejakaan.Nykyään taudista tiedetään paljon ja sairausloma ei ole mielestäni se paras vaihtoehto.Itse ainakin opin välttämään kaikkia tilanteita joissa kohtaus ilmeni ja kierre jatkui.Kun kohtaus on kuitenkin täysin vaaraton(Vaikka uskoo kuolevansa)niin kannattaa mennä rohkeasti pelkoja päin!Metrikaupalla papereita eri lääkärit kirjoittelivat ja monet hoitolaitoksetkin jouduin läpi käymään kun tautia ei silloin tunnistettu.Olen 52v mies ja miehillä se ei ole ihan niin yleistä kuin naisilla.Valitettavasti sairaus on perinnöllinen ja kolme aikuista tytärtänikin ovat kärsineet siitä mutta pärjäävät kyllä tänä päivänä.Tsemppiä Sinulle ja puhu lääkärille niin taatusti avun saat!