Täytyy vaan näin ihan yleisestikin hehkuttaa, miten ihanat isovanhemmat meidän pikkuisella tytöllä on! Tyttö siis vuoden ikäinen ja kaikki neljä isovanhempaa ovat todella kiinnostuneita lapsesta. Aina kyselevät kuulumisia, juttelevat hänelle, leikkivät hänen kanssaan, tarjoavat hoitoapuakin, vaikka sitä ei ole vielä oikeastaan tarvittu. Tärkeintä on se aito mielenkiinto, joka kaikista neljästä oikein huokuu.
Jopa minun isäni, joka ei ole mikään hempeilijätyyppi, lässyttää lapselle kuin paraskin hoitotäti. Ja erimielisyydet anopin kanssa unohtuivat heti lapsen synnyttyä, eikä vanhoja ole sen koommin kummankaan puolelta kaiveltu.
Kukaan isovanhemmista ei myöskään valita, että nähtäisiin liian harvoin, vaikka ihan joka viikko ei ehditäkään näkemään (vaikka asutaan lähekkäin). Väkisin ei myöskään olla hoitoon haluamassa, eikä kasvatusmetodejamme kyseenalaisteta ja tuputeta kysymättä omia ohjeita.
Lapsemme on mielestäni todella onnekas, kun omien vanhempien lisäksi niin moni häntä aidosti rakastaa.
Muistakaahan isovanhemmat, että te olette tärkeitä henkilöitä lapsillenne ja heidän perheillenne, vaikka konkreettista hoitoapua ette antaisikaan. Ruusuja kaikille muillekin ihanille isovanhemmille!
Jopa minun isäni, joka ei ole mikään hempeilijätyyppi, lässyttää lapselle kuin paraskin hoitotäti. Ja erimielisyydet anopin kanssa unohtuivat heti lapsen synnyttyä, eikä vanhoja ole sen koommin kummankaan puolelta kaiveltu.
Kukaan isovanhemmista ei myöskään valita, että nähtäisiin liian harvoin, vaikka ihan joka viikko ei ehditäkään näkemään (vaikka asutaan lähekkäin). Väkisin ei myöskään olla hoitoon haluamassa, eikä kasvatusmetodejamme kyseenalaisteta ja tuputeta kysymättä omia ohjeita.
Lapsemme on mielestäni todella onnekas, kun omien vanhempien lisäksi niin moni häntä aidosti rakastaa.
Muistakaahan isovanhemmat, että te olette tärkeitä henkilöitä lapsillenne ja heidän perheillenne, vaikka konkreettista hoitoapua ette antaisikaan. Ruusuja kaikille muillekin ihanille isovanhemmille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ompa ihanaa kuulla kerrankin myönteistä isovanhemmista!
Toki tiedän että on tyytyväisiäkin ja kiitollisia vanhempia paljonkin olemassa, mutta täällä usein vaan on purnaajia ja tyytymättömiä isovanhempiin.
Näitä juttuja on vaan mukavampi lukea, tietenkin!
Omat lapseni perheet kyllä muitavat kiittää ja näyttävät sen ihan kivasti meille, että ollaan tärkeitä heidän elämässään, niinkuin hekin meidän elämässä!
Kiitos kivasta kirjoituksesta!
Mummoa muistetaan ja kiitetään ja halitaan. Vaikka en minä mitään erityistä tai tavallista poikkeavampaa tee. Mutta vuorovaikutus on mallillaan molempiin suuntiin ja nyt onkin taas hyvä aloittaa Uusi Vuosi iloisena ja virkeänä! Kaikille muillekin suvuille Hyvät Uudet Vuodet!
ääri laitaa.
Lasten vanhemmat haluavat kyllä, samoin esikoislapsenlapsi, että on mummulassa, mutta hauskaa ei saa olla. Joka tekeminen ja juttu on rabortoitava, lapselapsen ilo siitä kun tulee mummun luo näkyy olevan harmittavaa vanhemmista.
Toinen mummu laskee minuutit jotka lapsi on minulla. Ajassa ovat enemmän toisella mummulla 2x kk viikon lopun pe-su, mutta se ei mummulle riitä.
Toisaalta kaikki ideani ja yhteiset puuhamme sovelletaan, sieltä ei tule mitään ideoita yhdessä oloon.
Taitaa olla ohjeistusta kahden lapsenlapsen eriarvoiseen suhteseen.
Tuo on mittasuhdetta, että mietin jo tekeväni kuten eräs ystäväni teki. Teen lahjakirjan asunnostani tälle yhdelle esikois lapsenlapselle ja säilytän itselläni elinikäisen asumis/hallinta oikeuden tai siihen asti, kun itse kotona pärjään.
Kiintymys on kasvava suhde, ymmärrän hyvin että sitä ei tule kaikkin lapsenlapsiin, ainakaan heihin joiden kanssa ei olla tekemisissä.
Lahjavero on pienempi kun säilytän lahjassa rasitteen, eli halinta oikeuteni. Asuntoani ei voi sitten myydä hoitokuluihini, jos niitä joskus alkaa tulla. Tietysti maksan lahjaveron nyt pois, ei esikoisella ole tuloja.
Luulempa etteivät toiset lapsenlapset, eikä tuo kuopus tuosta kanna mummulle kaunaa, kun asian ymmärtävät. Lapset ymmärtävä paremmin asioita, kun vanhemmat edes tajuavat.
Oma äitini ei antanut meistä kenenkään tavata mummu, se ei ollut mummun syy.
Mummu testamentasi sijoitusosakkeensa (puhelinyhdistys ja sähkölaitos) meille lapsille, ettei vanhemmpamme pääsisi niihin käsiksi, mutta isä myi osakkeeni ja piti rahat olin alaikäinen. Kyse oli kohtalaisista rahoista jo silloin, isä osti itselleen aivan uuden auton 1960-luvun Volvo Amazon. Volvolla hän sitte ajoi koko loppu elämänsä, minä en monestikaan kyytiin päässyt.
Asuntoa eivät voi myydä ennenkuin esikoinen on täysi-ikäinen, jos kupsahdan sitä enne.
molemmat lapseni ovat aikuisia, heillä on luontainen oikeus, omasta mielestään, saada ja pyytää, vastavuoroisuutteen ei ole pienintäkään velvollisuuta.
Lahjan saa antaa, kun annan sen hyvissä ajoi, ei lapseni pääse asiaa kiistämään. Lahjakirja taas estää myymästä tai hävittämästä omaisuutta. Nämä ovat ihan kuultuna muilta ikäihmisiltä.
Poltakaa pöllyttäkää taivaan tuuliin ja tanssikaa vaikka ripaskaa.. Minä pusutan tuulessa, kutitan auringon säteenä, esikoista, se ehdin viellä kertomaan..
Minä en kyllä kuvittelisi tekeväni noin,että suosisin yhtä kapsenlasta ja jättäisin muut ilman.Minkä takia?Jokainen lapsenlapseni on minulle yhtä tärkeä riippumatta minkälaiset on suhteet heidän äiteihinsä ja isiinsä.
Ja jos itse kuvittelisin että lapsenlapsena olisin saanut kaiken mummoltani pelkästään itselleni,luulisin että olisin saanut serkkujeni kaunat niskaani,sitäkö haluat hänelle?
Onpa ihana lukea moista, kiitos siitä! Erityisesti ilahdutti anopin ja miniän kyky heittää joutavat kaunat roskiin, kun tuli tärkeämpää tekemistä. Aivan liian harva osaa päästää irti menneestä ja siirtyä parempaan tulevaisuuteen.
Omilla lapsillani ei ollut läheisiä välejä isovanhempiin, osa oli kuollut jo ennen heidän syntymäänsä ja muut olivat muuten vain etäisiä. Muuta sukua ei juuri ole, evakkokarjalaiset ovat levinneet pitkin poikin ja yhteydet katkenneet.
Aivan älyttömästi nautin nyt seuratessani lastenlasteni elämää, kuinka heitä rakastetaan monelta taholta. Isovanhemmat, enot, sedät, tädit ja kummit, kaikki läheisiä ja pitävät yhteyttä omasta halustaan. On siinä jotain suurta, kun pieni lapsi estotta pelmahtaa milloin kenenkin syliin ja vastaanotto on aina lämmin. Niin sen pitäs ollakin, harmi kun kaikki ei siitä saa nauttia.