Olen pian 19 v. Juon todella harvoin ja silloinkin vain vähän. Olen kasvanut ympäristössä, jossa alkoholi on ollut hyvä ja hauska asia. Viikonloput vietettiin ystäväperheiden kanssa ja aikuisilla alkoholi kuului illanviettoon. Tämä ei haitannut minua nuorena, mutta vanhemmaksi kasvatessani olen huomannut, kuinka en pidä alkoholista. Koskaan ei ole tehnyt mieli juoda, enkä ole vieläkään käynyt baarissa.
On vaikea sopeutua nuorten elämään, kun minua ei viehätä valvoa myöhään baareissa ja katua seuraavana päivänä tekojani. En ole tavannut muita kaltaisiani.. Onko muilla samantapaisia tuntemuksia, vaikka eritaustoista tulisikin?
On vaikea sopeutua nuorten elämään, kun minua ei viehätä valvoa myöhään baareissa ja katua seuraavana päivänä tekojani. En ole tavannut muita kaltaisiani.. Onko muilla samantapaisia tuntemuksia, vaikka eritaustoista tulisikin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
..25-vuotiaana. Siitä se säännöllinen juominen alkoi. Eka kännin otin jokus kakskymppisenä. Join raakaan viinaa ilman lantraamista liian nopeasti. Siitä tuli niin huonot kokemukset, etten muutaman vuoteen koskenut lainkaan alkoholiin. Sitten opin juomaan hillitymmin. Viime aikoina on mennyt reiluti yli kohtuukäytönrajan.
Viina, viini, olut, siideri, lonkero... samaa ainetta kaikki, Etanolia. Se on liuotin ja hermomyrkky, sopii ihmiselle ulkoisesti esim. haavojen desinfiointiin. Sitä ei tarvitse juoda missään elämäntilanteessa. Jos tuttavapiiriin kuuluu ihmisiä, joiden mielestä hauskanpito edellyttää aivotoiminnan lamaamista ja arvostelukyvyn heikentämistä, ei menetä paljoakaan jos valitsee toisin. Raittius on yksilölaji. Se ei ole todellakaan se yksinkertaisin vaihtoehto näin juopossa maassa, mutta pitkässä juoksussa sillä ei voi kuin voittaa.
Hyvää jatkoa sinulle. Olet fiksu nuori.
t. raitistunut alkoholisti, 30 v.
Takaisin palstalle "kaffeemuki"..? :)
...mutta tuolla nimimerkillä minua ei täältä enää tapaa ;)
kiitos paljon! Nämä auttoivat minua ajattelemaan järkevästi.